”Saatat elää kuin sika, mutta kuolet taatusti kuin kuningas”. Näin vastasi Vuoden Isäksi viime vuonna valitun Jouni Ehon yrityksen perustaja ja hallituksen puheenjohtaja, kun Eho pyysi anteeksi hakiessaan häntä lentokentältä lasten sotkemalla autolla. Eho, toimitusjohtaja ja kolmen lapsen isä, oli yksi yhdessä Population Europen, Herbert Quandt -säätiön ja muiden Pohjoismaiden kanssa järjestämämme seminaarin puhujista.
Seminaari pureutui elämän ruuhkavuosiin ja niihin liittyvään sukupuolten väliseen työnjakoon Saksassa ja Pohjoismaissa. Perhepolitiikan osalta Pohjoismaita pidetään Saksassa edelläkävijöinä, mutta poliittisesta katsantokannasta riippuen pohjoismainen, kodin ulkopuolinen lastenhoitomalli nähdään joko ihanteena tai painajaisena. Taustalla vaikuttavat paitsi arvopainotukset, myös historian haamut: Saksojen yhdistyttyä DDR:n kommunistinen yhteiskuntamalli, ml. ihanne työssäkäyvistä naisista, heitettiin kerralla romukoppaan. Seminaarissa nousikin esiin kysymys, olisiko jotakin Itä-Saksan perinnöstä, kuten lasten päivähoitoa tai kokopäiväkouluja, voitu Saksojen yhdistyessä pelastaa.
Työkulttuurin ja sukupuoliroolien tuuletusta
Seminaarissa etsittiin Saksalle mallia Pohjoismaista niin vanhempainvapaiden ja perhepoliittisten tukien kuin myös työkulttuurin osalta. Pohjoismaisten ratkaisujen yksi yhteen kopiointi olisi mahdotonta, sillä pohjoismainen, valtioon nojaava hyvinvointivaltiomalli poikkeaa niin merkittävästi keskieurooppalaisesta perheiden vastuuseen perustuvasta mallista. Joiltain osin, esimerkiksi lasten päivähoito-oikeuden osalta Saksa on kuitenkin jo seurannut pohjoismaista tietä. Pohjoismaisten perhepoliittisten ratkaisujen keskinäinen erilaisuus, kuten vaikkapa Suomessa pitkään käytössä ollut kotihoidontuki, tuli myös varmasti monelle kuulijalle yllätyksenä. Pohjoismaat kun niputetaan usein Saksassa samaan kategoriaan.
Mikä sitten helpottaisi ruuhkavuosiaan elävien vanhempien työtaakkaa? Yhtä viisastenkiveä on tuskin olemassa, mutta seminaarissa nousivat esille sukupuoliroolien reipas tuulettaminen, isien rooli suunnannäyttäjinä sekä työpaikkojen kulttuurinen muutos. Tanskalainen miestutkija Kenneth Reinicke penäsi maskuliinisuuden uudelleen määrittelyä, ja Jouni Eho kannusti isiä ottamaan perheasiat rohkeasti esille jo työhaastatteluvaiheessa. Ehon mukaan työpaikan perheystävällinen kulttuuri ja uudenlainen yritysjohto, joka ymmärtää yrityksen olevan vastuussa paitsi osakkeenomistajille, myös työntekijöille, ovat avainasemassa perheen ja työn yhteensovittamisessa.
Ajankäyttö Saksan perhepolitiikan keskiössä
Poliittisten ratkaisujen kuten isille korvamerkittyjen vanhempainvapaiden puolesta liputtivat niin ruotsalainen toimittaja Sara Lomberg kuin Norjan työnantajien keskusliittoa edustanut Kristina Jullum Hagen. Islantilainen feministi Kristin Astgeirsdottir toivoi taas työelämää, joka joustaisi yksilöiden tarpeiden mukaan. Tämä on tavoitteena Saksan terveysministeriön valtiosihteerin Annette Widman-Mauzin (CDU) mukaan myös Saksassa, jossa hallitus yrittää keskittyä perhepolitiikan osalta ajankäyttöön.
Yli 1-vuotiaiden päivähoito-oikeuden takaamisen ja siihen liittyneen päiväkotien rakentamisen jälkeen lastenhoidon infrastruktuuri alkaa olla kunnossa, mutta haasteena on edelleen yhteiskunnan ja perheiden aikataulujen yhteensovittaminen. Työpäivät ovat Saksassa niin pitkiä ja läsnäolokulttuuri niin vahva, että kokopäivätyö ja pienten lasten vanhemmuus on hankalasti yhteen sovitettava yhtälö.