Opetuksen kehittäminen on elämän pituinen matka

”Rakastan työtäni, rakastan oppilaitani ja haluan olla opettaja.” Näin kertoi palestiinalainen opettaja Fida Za’atar viime viikolla. Hän oli yksi kolmesta palestiinalaisopettajasta, jotka pärjäsivät hienosti kansainvälisessä Global Teacher Prize – kilpailussa. Koulutuksen kehittämisessä Suomi on ollut palestiinalaisten tukena 20 vuotta.

Viime viikolla opetussektorin vuositarkastuksessa Za’atar antoi näytteen matematiikan opetuksestaan. Joku kuulijoista oli kysynyt mistä hän saa motivaation työnsä kehittämiseen. Vastaus oli: ”Rakastan heitä kaikkia.”

Kolmas kisassa pärjännyt oli poikien yläkoulussa opettava Jawdat Sisan. ”On tärkeää, että oppilas kokee että häntä rakastetaan, vaikka hän olisi epäonnistunut kokeessa. Kokeiden tarkoitus ei ole olla arvottavia, vaan kertoa, miten voimme opettaa paremmin. Opetusmenetelmien kehittäminen on elämän pituinen matka. Erilaiset tavat opettaa syntyvät ihmisen ja oppimisen ymmärtämisestä. Kehitän koko ajan työtäni. Opetustapani on syntynyt vuosia kestävän työn tuloksena: Kuuntelen oppilaitani, tutkin, luen ja kehitän,” Sisan kertoi.

Kansainvälisen Global Teacher Prize -kilpailun voitti palestiinalainen Hanan Hroub rauhankasvatuksen ja väkivallattomuuden menetelmillään. Meidän näkökulmastamme voitto tuli kotiin, vaikka suomalainen opettaja ei voittanutkaan.

Al Arzan tyttöjen peruskoulu Bethlehemissä.
Al Arzan tyttöjen peruskoulu Bethlehemissä. Kuva: Mimmi Nietula.

Muistan ensimmäisen matkani Suomeen

Varaopetusministeri Basri Saleh aloitti uransa Suomen tukemassa koulutushankkeessa vuonna 1997. Opetussektorin vuosikokouksessa joku kysyi kuinka naisten tasa-arvo on huomioitu uudessa opetussuunnitelmassa?

Hän muistelee ensimmäistä matkaansa Suomeen  vuonna  1996. ”Meitä oli kolme nuorta palestiinalaismiestä ja Helsingissä meitä vastassa oli kolme nuorta suomalaisnaista. Ajattelin, että naistenko kanssa me olemme tulleet keskustelemaan ja suunnittelemaan opetuksen kehittämisestä? Se oli uusi ajatus meille.”

”Tänään tilanne on toinen, ja meillä on ministeriössä paljon päteviä naisia. Ylioppilaaksi kirjoittavista enemmistö on tyttöjä, ja yliopistossa opiskelee enemmän naisia kuin miehiä. Nyt painimme samanlaisten haasteiden kanssa kuin monet länsimaat; miten kannustaa poikia? On ratkaistava miksi pojat eivät menesty kouluissamme”, Saleh sanoi.

Konflikti ja miehitys vaikuttavat eri tavoin kaikkiin palestiinalaisiin; miehiin ja naisiin, tyttöihin ja poikiin. Itä-Jerusalemissa yhä useampi poika jättää koulun kesken, vain vähän yli puolet Itä-Jerusalemin palestiinalaisista pojista päättää 12. luokan.

Palestiinalaisten kotitalouden köyhtyvät, ja poikien on mentävä töihin. Toinen syy koulun lopettamiseen on poikien kokema väkivalta ja yhteenotot rajapoliisin tai siirtokuntalaisten kanssa. Pidätetyksi joutuminen katkoo koulunkäyntiä, eikä pitkäaikaisen pidätyksen jälkeen kouluun yleensä enää palata.

Hizman poikakoulussa on 250 oppilasta ja 15 opettajaa. Kuvan poika opiskelee matematiikkaa.
Hizman poikakoulussa on 250 oppilasta ja 15 opettajaa. Kuvan poika opiskelee matematiikkaa. Kuva: Mimmi Nietula.

Muutos on kollektiivinen prosessi

”Muutosta ei tapahdu, ellei koko yhteisö ei kehity. Muutos on kollektiivinen prosessi”, muistutti Sisan.

Palestiinalaisalueella, jos missä yhteisöllisyys on aina läsnä. Koulu on yhteisön ytimessä. Opetus on kaikkien mielestä tärkeää. Ja muutosta odotetaan, on odotettu kauan.  Ihmiset tuntevat yhä voimakkaammin , ettei poliittista muutosta ole tulossa. Miehitys jatkuu, toivo katoaa.

Konflikti on läsnä kaikkialla, vaikkei avointa aseellista toimintaa olisikaan. Siirtokunnat ja niiden asukkaat tulevat yhä lähemmäs palestiinalaiskyliä ja kouluja, ja palestiinalaisten elämä vaikeutuu. Koululaiset, opettajat ja opetus kärsivät. Tarkastuspisteet, kiertotiet, vaaralliset koulutiet  ja suljetut kylät johtavat yhteenottoihin. Seurauksena on opettajien tai oppilaiden pidätyksiä, loukkaantumisia, traumatisoitumista, kouluajan menettämistä ja koulun keskeyttämistä.  On oikeastaan ihme, että koulut pyörivät.

Opetussektorin juhlavuotta varten käynnistimme Ramallahin edustustossa pienen valokuvaprojektin. Kuvaamme oppilaita ja opettajia eri puolella Palestiinalaisalueita, 10 erilaisessa koulussa. Juttelemme kuvattavien kanssa, he kertovat koulunsa parhaat puolet ja sen, missä on kehittämisen varaa. Kuvien kautta pääset sisälle palestiinalaiskoulun arkeen.

 

Al Jalazoonin tyttökoulun oppilaita Ramallahin pakolaisleirillä.
Al Jalazoonin tyttökoulun oppilaita Ramallahin pakolaisleirillä. Kuva: Mimmi Nietula.
  •  Suomi ja Palestiinalaishallinto ovat tehneet opetussektorin yhteistyötä 20 vuotta.  Ensimmäinen koulutushanke alkoi vuonna 1997. Yhteistyön juhlavuosi  käynnistyy  2. kesäkuuta ulkoministeri Timo Soinin vieraillessa Palestiinalaisalueella.
  • Suomen tuella on parannettu monin tavoin opettajien osaamista, opetuksen laatua ja opetukseen pääsyä. Perusopetuksen aloittaa lähes 96 prosenttia lapsista ja lukutaitoprosentti on korkea. Molemmat sukupuolet osallistuvat opetukseen tasapuolisesti.
  • Suomi tukee Palestiinalaishallinnon opetusministeriön kehitysohjelmaa 9 miljoonalla eurolla 2015-2017 korirahoituksella yhdessä Belgian, Irlannin, Norjan ja Saksan kanssa.