Blogiryntäys Afrikkaan!

Sambia, Malawi ja Zimbabwe. Mitä mielikuvia nämä maat sinussa herättävät? Tiedätkö, missä näiden maiden osalta nyt mennään? On aika tarkistaa näkemykset ja ennakkoluulot ja katsoa tarkemmin, sillä tässä maailmankolkassa tapahtuu paljon.  Suomen ei kannata jättää näiden maiden kehitystä huomiotta. Ota mallia tohtori Livingstonesta, ja lähde avoimin mielin löytöretkelle eteläiseen Afrikkaan!

Lapsuudenkodissani oli tapana puhua ”sydänmaasta”. Se oli seutua, minne metsäkone tai turvehöylä ei ollut tietään vielä löytänyt. Sydänmaalla maa oli aidoimmillaan ja näytti todellisen luonteensa. Romanttinenhan tällainen kuva on: jokin seutu ei tietenkään sinänsä ole ”aidompi” kuin toinen.

Silti, jos etsii ”aitoa” Afrikkaa, voisi tehdä huonommankin valinnan kuin suunnata katseensa Sambiaan, Zimbabween tai Malawiin. Jälkimmäinen mainostaa itseään kuvauksella ”the warm heart of Africa”.

Kalastaja Malawijärvellä. Kuva: Timo Olkkonen.
Kalastaja Malawijärvellä. Kuva: Timo Olkkonen.

Maantieteellisesti tällä seudulla ollaan selkeästi sydänmailla. Sambian pääkaupungista Lusakasta on 850 kilometriä Intian Valtameren rannalle Beiraan ja yli puolet enemmän Atlantille Lobitoon.

Zimbabwe on Sambian tavoin merenrantaa vailla oleva maa, samoin kuin Malawi, jolla on tosin oma sisämerensä, valtava Malawi-järvi. Maat ovat pitkään olleet sisämaita eli ”land-locked”, ja kärsineet ulkomailta tuotujen rahtien kalleudesta ja hitaudesta.

Nykyään maat ovat yhä enemmän ”land-linked”, eli yhteydessä muihin maihin. Kulkuyhteyksiä rakentaneet ja kunnostaneet sekä modernia viestintäteknologiaa hyödyntävät maat ovat yhä tiiviimmässä vuorovaikutuksessa muun maailman kanssa.

Kolme sisarusta

”Kun Sansibarilla lyödään rumpua, Suurten Järvien rannoilla tanssitaan”, tavattiin aikoinaan Afrikassa sanoa. Sambia sijaitsee kuitenkin järvien takana, ja orja- ja norsunluukaravaaneilla oli sinne pitkä matka. Zimbabwe ja Malawi olivat enemmän rannikkoon yhteydessä.  Alue alkoi avautua muualle maailmaan David Livingstonen löytöretkien myötä vasta 1800- luvulla.

Myöhäinen yhteys Eurooppaan näkyy maissa edelleen laajoina koskemattomina suojelualueina, metsinä ja valjastamattomina jokina ,­ joskin tilanne on nyt nopeasti muuttumassa. Ja kun kerran sydänmaista puhutaan, jätti tri Livingstone sananmukaisesti sydämensä Afrikkaan. Sydän haudattiin Bangweulun valtavien soiden lähelle nykyiseen Sambiaan, vaikka muu ruumis makaakin Westminster Abbeyssa.

Sambia, Zimbabwe ja Malawi yhdistettiin siirtomaakaudella Ison-Britannian alusmaiksi, Rhodesiaksi ja Njassamaaksi. Jo sitä ennen niitä yhdistivät monet asiat: taistelut ja kansainvaellukset.

Maat myös jakavat osin samat etniset väestöryhmät. Etelä-Rhodesia, nykyinen Zimbabwe, oli Etelä-Afrikan takamaa, mutta kulta- ja timanttivarannoiltaan rikas. Pohjois-Rhodesia, Sambia, taas oli takamaan takamaa, mutta omaa valtavat kuparivarannot.

Njassamaalla, Malawilla, ei ollut samanlaisia mineraalirikkauksia. Itsenäisyyden myötä Sambia on pysynyt rauhallisena ja vakaana, Rhodesia/Zimbabwea taas rasitti vuosikymmeniä ensin sisällissota ja sitten huono hallinto. Malawi on pysynyt köyhänä mm. voimakkaan väestönkasvun vuoksi.

San-kansan norsua esittävä luolamaalaus Zimbabwen Domboshawasta. Kuva: Timo Olkkonen.
San-kansan norsua esittävä luolamaalaus Zimbabwen Domboshawasta. Kuva: Timo Olkkonen.

Maat ovat historiansa takia nyt eri tilanteissa: Sambian talous kasvaa kohisten ja houkuttelee ulkomaisia investointeja. Malawi kuuluu maailman köyhimpiin maihin, mutta on kauneudessaan kätketty helmi. Zimbabwe on haparoimassa jaloilleen menetettyjen vuosikymmenien jälkeen

Suuntaa katse sydänmaille

Suomalaista Afrikan-kuvaa ovat pitkään hallinneet stereotypiat: mieleen tulee nälkäinen lapsi kärpäsiä silmissään tai leopardihatussa viuhkaansa heilutteleva tyranni. Sambian, Malawin ja Zimbabwen yhteiskunnat, taloudet ja kulttuurit ovat kuitenkin hyvin monipuolisia. Niiden ymmärtämiseen tarvitaan avoimia silmiä ja avointa mieltä.

Tämä blogisarja pyrkii avaamaan näkökulmia näiden maiden nykyisyyteen, ongelmiin ja mahdollisuuksiin. Suomella on alueella hyvä maine vuosikymmeniä jatkuneen kehitysyhteistyön myötä. Meidät tunnetaan myös sanansa pitävinä ja laadukasta jälkeä taakseen jättävänä väkenä.

Eteläinen Afrikka on vaurastumassa, sen keskiluokka kasvaa ja tuon väen kuluttajatottumukset ovat muovautumassa. Maat tarvitsevat uusia palveluita ja uutta infrastruktuuria.  Samalla alueen luonnon kauneus yli Viktorian putousten ansaitsee enemmän huomiota.

Viktorian putoukset ulottuvat sekä Sambian että Zimbabwen puolelle. Kuva: Timo Olkkonen.
Viktorian putoukset ulottuvat sekä Sambian että Zimbabwen puolelle. Kuva: Timo Olkkonen.

On aika katsoa tarkemmin, mitä mailla on tarjottavana suomalaisille kaupankäynnin, investointien ja muunkin kanssakäymisen merkeissä. Historiakatsauksen jälkeen on tärkeä todeta, ettei Eteläinen Afrikka elä menneessä. Sen sydän sykkii.

Tervetuloa kanssamme tutustumaan Sambiaan, Malawiin ja Zimbabween!