EU:n espanjalainen korkea edustaja eli ulkoministeri Josep Borrell aikoi kautensa alussa panostaa entistä enemmän Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibian alueeseen (LAK), mutta hänestä riippumattomista syistä tämä on jäänyt pitkälti vain aikeeksi. Pandemian aika rajoitti matkustamista ja vierailuja tehtiin hyvin rajoitetusti puolin ja toisin. Samaan aikaan sodat ja kriisit muualla maailmassa ovat vieneet EU:n huomion. Toki jo edellisen komission aikana suhteiden ohuus alkoi olla ongelma. EU:n strategisten kumppaneiden eli Brasilian ja Meksikon kanssa ei ole järjestetty huippukokousta vuosikausiin, Brasilian kanssa viimeisin on ollut vuonna 2015.

Latinalaisen Amerikan sisäinen tilanne on sekin vaikuttanut suhteita vaikeuttavasti. Autoritaarinen hallinto Venezuelassa on sitonut EU:n ulkoasiainhallinnon resursseja ja saanut aikaan sisäistä hajaannusta alueen maiden kesken. Brasilia on protestina Maduron hallinnolle vetäytynyt alueellisen yhteistyöjärjestö CELAC:in toiminnasta, mikä heijastui myös Buenos Airesin ulkoministerikokouksessa. Nicaragua ja Kuuba ovat nekin osaltaan luomassa hajaannusta, joskin niiden autoritarismilla on erilainen luonne. Nicaraguan Ortega on luomassa perheensä dynastiaa samaan tapaan kuin maan entinen diktaattori Somoza, jonka dynastian kaatamisessa Ortega itse oli mukana. Kuubassa taas uudistustahti on riittämätön, jotta väestön perustarpeet voitaisiin täyttää, mistä aiheutuu sisäisiä jännitteitä. Nämä puolestaan heijastuvat alueelliseen yhteistyöhön.

Pohjana tiekartta vuoteen 2023 ja edemmäs

Korkea edustaja Borrell toi ulkoasiainneuvostoon heinäkuussa 2022 esityksen tiekartaksi, jonka mukaan suhteita Latinalaiseen Amerikkaan ja Karibian alueeseen tiivistetään. Tiekartan ensimmäinen etappi oli lokakuun EU-CELAC ulkoministerikokous, jossa hyväksyttiin alueidenvälisen huippukokouksen pitäminen vuoden 2023 toisella puoliskolla Espanjan puheenjohtajuuskauden alkupuolella. Tätä ennen on ainakin kolme ministerikokousta ympäristö-, digi- ja sisäisen turvallisuuden aiheista, sekä lukuisia valmistelevia virkamieskokouksia. Tarkoitus on, että huippukokouksen jälkeen tavattaisiin säännöllisemmin eikä enää jäisi entisen kaltaisia pitkiä taukoja. Borrell antoi vastaavan lupauksen osallistuessaan Karibian alueen yhteistyöjärjestö Cariforumin ulkoministerikokoukseen Panamassa toukokuussa 2022. EU pitää yllä suhteita myös Keski-Amerikan integraatiojärjestö SICA:an ja Tyynenmeren allianssiin.

Vierailuvaihto EU:n ja LAK-alueen on elpynyt pandemian hellitettyä, mutta sen vilkastumiseen on vielä varaa. Sekä Euroopan ulkosuhdehallinnon että Suomen omat kokemukset pandemian jälkeisistä vierailuista kertovat, että alueella on suuri halu ja tarve lisätä suoria kontakteja Eurooppaan. Poikkeuksetta vierailijat ovat saaneet tapaamisia hyvin korkealla tasolla ja keskusteluiden sävy on ollut rakentava, myös alueen maille hankalista kysymyksistä. Näitä ovat muiden muassa EU:n metsäkatoasetus ja ehdotettu hiilirajavero (CBAM).

Kauppasopimukset etenevät, vihdoin

EU on neuvotellut valmiiksi kolme kauppasopimusta eli niin kutsutun assosiaatiosopimuksen Chilen kanssa (modernisoi nykyisen assosiaatiosopimuksen), globaalisopimuksen Meksikon kanssa (modernisoi nykyisen) sekä kauppasopimuksen Mercosur-talousjärjestön maiden kanssa (Argentiina, Brasilia, Paraguay ja Uruguay). Lukuisten viivästysten jälkeen Chilen ja Meksikon sopimukset ovat etenemässä allekirjoitusvaiheeseen. Sopimukset ovat EU:n kannalta tärkeitä uusien markkinoiden avaamiseksi, toimitusketjujen monipuolistamiseksi ja vihreän siirtymän tarvitsemien raaka-aineiden saatavuuden varmistamiseksi. Venäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainassa on korostanut sopimusten geopoliittista merkitystä entisestään.

Mercosur-sopimus on ollut Euroopassa vastatuulessa lähinnä Brasilian sademetsiin liittyvien ympäristöhuolien takia. Maassa lokakuun lopussa järjestetyllä presidentinvaalien toisella kierroksella valituksi tuli työväenpuolueen ehdokas Lula, joka on ympäristökysymyksissä edeltäjäänsä edistyksellisempi. Valintaa on tervehditty Euroopassa helpottuneina. Tämä saattaa vauhdittaa myös Mercosur-sopimuksen etenemistä allekirjoitukseen. Tarkoitus on, että samassa yhteydessä hyväksyttäisiin erillinen julistus tai pöytäkirja, jossa selvennettäisiin sopimuksen ympäristösitoumuksia. Tähän Mercosur-maat ovat valmiita ja ne odottavat komission esitystä asiasta.

EU-komissio on ollut huolissaan EU:n uskottavuudesta sopimuskumppanina LAK-alueella. EU:n ja Keski-Amerikan assosiaatiosopimus on solmittu jo vuonna 2012, eikä sitä vieläkään ole ratifioitu kaikissa EU:n jäsenmaissa. Myös Andien yhteisön kolmen jäsenen kanssa solmittua kauppasopimusta (Ecuador, Kolumbia, Peru) on sovellettu väliaikaisesti vuodesta 2013, koska kaikki EU:n jäsenmaat eivät ole sitä ratifioineet. Parantaakseen kuvaa EU:sta luotettavana kumppanina komissio haluaa tehdä jatkossa puhtaita kauppasopimuksia, jotka kuuluvat unionin yksinomaiseen toimivaltaan. Näissä ei tarvita jäsenmaiden ratifiointia vaan ne hyväksytään EU:n neuvoston ja Euroopan parlamentin päätöksillä.

EU:n on vahvistettava asemiaan

Käsillä on siis tilaisuus tarkastella uudelleen ja vahvistaa EU:n ja Latinalaisen Amerikan sekä Karibian yhteiseen historiaan, arvoihin ja intresseihin perustuvaa suhdetta. Suhteen vahvistaminen edistää osaltaan monenkeskistä järjestelmää ja instituutioita, joissa alueen maat ovat yleensä olleet EU:n kanssa samanmielisiä. Viimeisimmässä YK:n yleiskokouksen Venäjän tuomitsevassa päätöslauselmaäänestyksessä alueen maista vain Nicaragua äänesti Venäjän rinnalla ja ainoastaan Honduras ja Kuuba pidättäytyivät. Verrattuna EU:n ja Ukrainan saamaan tukeen muualla maailmassa tulos oli erinomainen.

EU:lla on siis paljon pelissä suhteissa maanosan kanssa. Kiina on nykyään sen suurin kauppakumppani, mutta EU on tehnyt sinne eniten investointeja. Kaupassa menetettyjä asemia voidaan vallata takaisin kauppasopimuksilla. Poliittista vaikutusvaltaa saadaan vain vuoropuhelua tiivistämällä. Tähän täytyy löytyä aikaa ja resursseja. Puhutaankin Team Europe –lähestymistavasta, jossa sekä EU-instituutiot että jäsenmaat tekevät oman osansa suhteiden tiivistämiseksi.

Kirjoittaja vastuuvirkamies Petteri Kotilainen työskentelee EU-edustustossa kauppapolitiikan ja transatlanttisten suhteiden parissa.

EPF:n tavoitteena on vahvistaa EU:n tekojen vaikuttavuutta ja unionia uskottavana globaalina toimijana. EU:n sotilaallisen koulutustoiminnan heikkoutena pidettiin sitä, ettei operaatioiden kouluttamia joukkoja voitu varustaa. Tämän katsottiin vaikuttavan negatiivisesti EU:n uskottavuuteen turvallisuustoimijana ja EU-yhteistyön houkuttelevuuteen kumppanimaiden silmissä. Asetelma mahdollisti sen, että kolmannet maat ja niin sanotut ei-valtiolliset toimijat pyrkivät tarjoamaan varusteita EU:n kouluttamille kumppanimaiden joukoille ja vähentämään näin EU:n vaikutusvaltaa. Malliesimerkki tästä on yleisesti Venäjään yhdistetyn palkkasotilasryhmä-Wagnerin toiminta Keski-Afrikan tasavallassa ja Sahelissa.

Rahastossa yhdistyy kaksi aiempaa EU:n tukitoimea: vuodesta 2004 toiminnassa ollut Athena mekanismi, jonka kautta rahoitettiin EU:n osallistumista yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) sotilasoperaatioihin sekä Afrikan rauhanrahasto, joka kautta annettiin tukea Afrikan unionin tai alueellisten järjestöjen johtamille operaatioille.

Rahoitus rauhanrahastoon tulee EU:n budjetin ulkopuolelta eli suoraan jäsenmailta. Rahoitusosuudet jaetaan bruttokansantuoteperusteisesti. Rahoitusta mekanismin kautta on tarkoitus jakaa noin 5 miljardia euroa vuosina 2021-2027. Rahoitus suunnataan EU:n kumppanimaille joko tukemalla jo olemassa olevia EU:n sotilaallisia operaatioita tai tukemalla maan omien asevoimien valmiuksia esimerkiksi tarjoamalla koulutusta, infrastruktuuria ja teknistä tukea. Tuki voidaan saattaa perille myös kansainvälisen organisaation kautta. Rahasto mahdollistaa ensi kertaa sen, että EU voi antaa kiireellistä apua ja reagoida nopeasti kriiseihin, kuten nyt Ukrainan tapauksessa. Hankkeista, kuten Euroopan yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta yleensäkin päätetään yksimielisesti.

Rahaston tarkoitusperät ovat aiheuttaneet julkista keskustelua: miten rauhaa edistetään tukemalla asevoimia haavoittuvissa maissa? Eikö aseapu pikemminkin lisää turvattomuutta? Kysymyksiä on herättänyt myös ihmisoikeudet sekä se päätyykö materiaali varmasti oikeisiin käsiin? Mitä jos saatua tukea käytetään ihmisoikeusrikkomuksissa?

EPF:n perusajatus on, että EU kykenee instrumentin avulla konkreettisesti tukemaan kumppanimaita niiden turvallisuushaasteiden, esimerkiksi terrorismin torjumisen kanssa.  Keskeinen osa rahaston avustustoimia ovat EU:n ulkosuhdehallinnon (EUH) tekemät riskiarvioinnit sekä vahvat suojatoimenpiteet. Avustuskohteet myös perustuvat poliittiseen strategiaan, josta jäsenmaat yhdessä päättävät. Annettava tuki on mahdollista keskeyttää, mikäli esimerkiksi ihmisoikeuksia todetaan loukatun.

Mitä on tehty rahaston ensimmäisen toimintavuoden aikana?

EPF:n ensimmäiset, vuoden 2021 lopussa hyväksytyt avustustoimet keskittyivät lähinnä Afrikkaan, jossa EU:lla on sotilaallisia koulutusoperaatiota muun muassa Malissa ja Mosambikissa. Sen lisäksi  EPF:n kautta rahoitettiin  avustustoimenpiteitä Georgian, Moldovan tasavallan sekä  Ukrainan  tukemiseksi. Hankkeet sisältävät muun muassa, terveydenhuollon laitteita ja ajoneuvoja sekä muuta tukea asevoimien lääkintäyksikölle.

EU:n tuki Ukrainalle

On oletettavaa, että EU:n antama tuki tulee olemaan  pääsääntöisesti luonteeltaan ei-tappavaa. Rahaston kautta on kuitenkin mahdollista rahoittaa kaikenlaista materiaalia, joka ei riko kansainvälisiä sopimuksia. Jäsenmaalla on mahdollisuus vedota niin kutsuttuun rakentavaan pidättäytymiseen, mikäli on kyse tappavasta materiaalista. Tällöin kyseinen jäsenmaa ei osallistu rahoitettavan avustustoimen kustannuksiin tappavan materiaalin osalta.

EU teki 27. helmikuuta 2022 historiaa antamalla ensimmäistä kertaa aseellista tukea Euroopan rauhanrahaston (European Peace Facility, EPF) kautta. Kyseessä on 450 miljoonan euron tukipaketti Ukrainalle. EU:n sotilasesikunta (EUMS) koordinoi avun perille saattamista. Suomi oli mukana tukemassa aloitetta ja osallistuu sen rahoittamiseen.

Kyseessä on EU:lta voimakas poliittinen signaali ja tuki Ukrainalle. Paketti pitää sisällään myös tukea 50 miljoonan euron edestä ei-tappavaan materiaaliin.

Ukrainan tapauksessa oli kyse hyvin poikkeuksellisesta tilanteesta ja tapahtumista. Rahaston osalta osoittaa ketteryyttä, että avustustoimi kyettiin hyväksymään nopealla aikataululla ja jäsenmaiden kesken vallitsi yksimielisyys Ukrainan tukemisen tarpeesta.  Tämän tuen kautta pyritiin auttamaan Ukrainaa puolustamaan itseään Venäjän hyökkäystä vastaan ja tällä tavoin luomaan edellytyksiä diplomaattisen ratkaisun löytämiseksi maiden väilllä.

Kirjoittajat lähetystöneuvos Riitta Gerlander, erityisasiantuntija Meiju Keksi ja erityisasiantuntija Sanna Laaksonen työskentelevät EU-edustustossa ulkosuhteiden parissa, poliittisten ja turvallisuusasioiden komitean (COPS) tiimissä.

EU:n uudistunut innovaatiorahoitus haastaa suomalaisia

Kaikki sektorit haluavat osansa ”hypestä”, joka innovaatioihin ja uudistamiseen liitetään. Siksi ohjelmavalikkokin on kasvanut. Kokonaisuus on hyvä, vaikka tyylipisteitä karsisi. Näin Suomenkin päätavoite rahoituskehyksen modernisoinnista eteni. Uusien ideoiden sydämenä sykkii tutkimuksen ja innovaatioiden puiteohjelma Horisontti Eurooppa.

Horisontti Euroopan missioita, strategiaa ja tuloksia hyödyntämällä voi avautua ovia mm. Digitaaliseen Eurooppaan, InvestEU:hun, EU4Healthiin, Innovaatiorahastoon, Avaruusohjelmaan, Lifeen, Euroopan puolustusrahastoon, Global Europeen, rakennerahastoihin, kansalliseen jatkorahoitukseen ja (sanoisin jopa erityisen toivottavasti yksityiseen) rahoitukseen. Uutta scale-up -koneeksi kaavailtua Euroopan innovaationeuvostoa (EIC) jäämme siksikin Suomessa hyvin kiinnostuneina seuraamaan.

Kriteerit, joilla erilaista kehittämisrahoitusta jaetaan, vaihtelevat ohjelmittain merkittävästi. Usein ei mennä ”horisonttimaisesti” avoin kilpailu, läpinäkyvyys ja laatu edellä, vaan taustalla on poliittisemmat valinnat. Rahoituksen hajaantuminen eri ikkunoihin ja instrumentteihin ei ole kovin asiakasystävällistä. Se asettaa haasteita erityisesti pienille yrityksille.

Lisäksi koronakriisiä taltuttamaan luotu elvytyspaketti sekoittaa koko EU:n budjetin rakennetta ja dynamiikkaa, mikä haastaa meidät kaikki. On tärkeää, että seuraamme ja arvioimme tarkkaan niin kansallisella kuin EU-tasolla, millaista hyötyä uudesta ohjelmakokonaisuudesta saadaan irti.

Silti ei pidä lannistua uuden maiseman edessä. Mahdollisuuksia on varmasti enemmän kuin ehdimme hyödyntää. Polut pitää raivata ja peruskunto varmistaa. Eväsreppuun tarvitaan strateginen kartta ja siemenrahoitusta. Ensimmäiseksi kannattaa tutustua Business Finlandin sivuille pystytettyyn EU-rahoitusneuvontaan. Myös kaverilta kysyminen on aina sallittua.

Pallo on vihreä ja digitaalinen, mutta pelikenttä vaihtunut

Vihreä ja digitaalinen siirtymä on EU-politiikan ja -rahoituksen uusi retorinen ja strateginen viitekehys. Se sopii kestävää kasvua korostavalle Suomelle mainiosti, sillä meillä on molemmissa teemoissa paljon osaamista. Merkille pantavaa on, että kaksoissiirtymän yhteydessä mainitaan lähes poikkeuksetta, että ketään ei saa jättää jälkeen. Melkein yhtä usein kuulutetaan eurooppalaista edelläkävijyyttä ja esimerkkiä erityisesti ilmasto-, data- ja tekoälyratkaisuissa. Lisäksi muistutetaan, että Euroopan tulisi vahvistaa teknologista suvereniteettia ja tavoitella strategista autonomiaa, jotta riippuvuudet muiden maiden tai maanosien raaka-aineista tai teknologioista eivät aseta kapuloita omiin rattaisiimme. Perään hönkäistään etenkin pohjoisesta, että avoimen talouden ja multilateralismin periaatteita tulee silti kunnioittaa.

Järjestys ei ole sattumanvarainen. EU:n kilpailukykyä on rakennettu USA:n ja Kiinan teknologisen vahvistumisen, Brexitin ja koronakriisin jälkeen siitä lähtökohdasta, miten kaikki eurooppalaiset saadaan sitoutumaan yhteiseen osaamisvisioon ja -investointeihin. Olemme ikään kuin sakkokierroksella. Vasta tämän ratkaisemisen jälkeen voidaan keskittyä rauhassa siihen, miten uutta globaalia keihäänkärkiosaamista ja kilpailukykyä luodaan, vaalitaan ja vahvistetaan. On mielenkiintoista nähdä, minkälaisia sävyjä Euroopan tulevaisuuskonferenssi tuo keskusteluun. Ranskan puheenjohtajakausi on tämän osalta kriittinen.

Näissä jälkimainingeissa joudumme kohtaamaan toisenkin tosiasian. Suomalaisten innovaatioverkostot ovat virittäytyneitä paitsi kiitettävän globaalisti, myös voimakkaasti Brittien saarten suuntaan. Nyt aukot vanhoissa EU-verkoissa on täytettävä ja se ei ole aivan yksinkertaista.

Meidän on löydettävä kumppaneita yhä enemmän asiakohtaisesti. Elvytyspaketin EU:n laajuista volyymia hyödyntämällä voimme löytää uusia kumppanuuksia, mahdollisuuksia ja markkinoita suomalaisille innovaatioille ja ratkaisuille. Tutkimuksen näkökulmasta emme saa ylimielistyä – erinomaisia osaamistaskuja voi löytyä kumppaneiksemme ennalta-arvaamattomista paikoista.

On varauduttava taistelemaan luonnonvoimia vastaan, että isot veturit Ranska ja Saksa eivät ime kaikkea hyötyä uudesta rahoitusarkkitehtuurista. Ne pystyvät luomaan parhaat kahdenväliset suhteet, oli kyseessä EU:n ulkopuoliset kumppanit tai EU:n sisällä eniten elvytysrahaa käyttävät maat. Siksi heidän kanssaan ja kauttaan toimiminen on äärimmäisen tärkeää.

Palapeli on haastava ja eteenpäin pääsee vain käärimällä hihat. Toivottavasti kotimaassa hyödynnettiin jo kasvaneita mahdollisuuksia vaikuttaa suomalaisille ominaisten digitaalisten kanavien kautta Brysselin ja muiden pääkaupunkien suuntaan.

Minimalismista mozartismiin

Puheenjohtajakaudella lanseerasin työryhmissäni minimalistisen lähestymistavan, oli kyse sitten asetustekstin luonnostelusta tai neuvottelukoreografioista. Se toimi. Saimme vaikeissakin asioissa tiukassa aikaikkunassa tuloksia ja tunnustusta lähestymistavasta. Kokoukset kuitenkin venyivät tapansa mukaan välillä pitkiksi. Tämä sai erään puheliaan kollegani puolustautumaan anekdootilla siitä, kuinka Salieri kritisoi Mozartin musiikkia liian moninuottiseksi. Mozart kysyi, mitkä nuotit Salieri ottaisi itse pois.

Viesti on suomalaisille pragmaatikoille olennainen, jotta aaltoilevassa EU-dynamiikassa pärjää. Vaikka ratkaisu olisi lopulta suomalaisen suoraviivainen, kaikkia on kuunneltava. Laatua ja mestariteoksia voi saada aikaan eri tavoin. Jokainen ääni lasketaan. Saman kollegan kanssa ilahduimme aikanaan tilastojen edessä siitä, miten hyvin pienet aktiivisimmin verkostoja rakentavat maat menestyvät vaikkapa monitieteellisissä projekteissa, me pohjoisessa, he etelässä. Hän astui nyt vuorostaan EU-puheenjohtajan rooliin.

Jalkapallon EM-kisojen lomassa oli hauska huomata, miten onkaan kiintynyt Eurooppaan. Kun joka puolelta mannerta löytyy kaveri, sukulainen tai mukava muisto, kaikki voitot tuntuvat pikkuisen omilta ja häviäjien puolesta hieman harmittaa. EU-neuvottelija sai pelin tuoksinnassa itsensä kiinni myös asiattomien asiayhteyksien luomisesta: ”Noin käy, kun sulkee Sveitsin pois Horisontin kvantti- ja avaruushauista.” Mistähän olisi löytynyt vuonna 1987 Olympiastadionilta ostamani Roligan-hatun…

Palataan heinäkuuhun 2021. Rahoitushaut ovat vihdoin avautumassa ja neuvottelupöydät hiljenevät tältä erää. Energia on helteiden jälkeen kohdistettava hyvin konkreettiseen tekemiseen. Suomalaisille innovoijille kansainvälistyminen ja globaalin kasvun tavoittelu ovat elinehtoja. EU sisämarkkinoineen on lievästä kakofoniasta huolimatta siihen edelleen erinomainen ponnahduslauta.

Kirjoittaja Jonna Lehtinen toimi tutkimuksen ja innovaatioiden, avaruuden ja Euratomin erityisasiantuntijana Suomen pysyvässä EU-edustustossa.

Korona vaikutti työskentelyyn ja vapaa-aikaan

Ensimmäistä osastoharjoittelua leimasi korona. Siirryin Brysseliin ehkä pahimpaan korona-aikaan lokakuussa 2020. Nopeasti tänne saapumisen jälkeen EU käpertyi etätyöskentelymoodiin. Tämä tarkoitti sitä, että kaikki fyysiset tapaamiset ja kokoukset tapahtuivat etäyhteyksin. Tutustuminen AKT-deskin (Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maat) työtehtäviin oli haastavaa, kun ei pystynyt kävelemään työkaverin työpöydän ääreen kysymään niitä niin kutsuttuja tyhmiä kysymyksiä. Ihminen on kuitenkin sopeutuva eläin. Fyysinen kanssakäyminen korvattiin puheluilla, etäpalavereilla ja epävirallisemmat tapaamiset etäaftereilla.

Mitä harjoittelusta jäi käteen?

Mitä tästä 10 kuukauden harjoittelusta jää käteen? Hakeuduin tähän tehtävään ilmoittamalla suoraan, etteivät EU:n eri instituutiot ja mekanismit olleet entuudestaan tuttuja. Koen, että saavutin itse itselleni asettamat tavoitteet, eli hahmotan nyt huomattavasti paremmin, miten EU toimii ja miten Brysselissä jäsenmaiden yhdessä tekemät päätökset vaikuttavat unionin ja Suomen ulkopolitiikkaan.

Sain mahtavan tilaisuuden seurata merkittävän EU:n ja yhteensä 79 AKT-maan välisen sopimuksen syntyä. Tämän Post-Cotonou-sopimustekstin sisältöä neuvoteltiin joulukuuhun 2020 asti, joten pääsin itsekin neuvoston kokouksissa pitämään puheenvuoroja Suomelle tärkeistä asioista, joita haluttiin osaksi lopullista sopimustekstiä (erityisesti seksuaaliterveys ja -​oikeus). Sopimusteksti vahvistettiin Portugalin EU-puheenjohtajuuskauden aikana 15.4.2021. Kun kerroin työkavereilleni lähteväni Brysseliin lokakuussa 2020 hoitamaan AKT-delegaatin tehtävää, minulle kerrottiin, että Post-Cotonou-sopimus allekirjoitettaisiin muutaman viikon sisällä saapumisestani Brysseliin. Vielä heinäkuussa 2021 on epäselvää, milloin sopimus lopulta allekirjoitetaan.

Eri EU-jäsenmaiden EU-edustustoissa työskentelevät delegaatit seuraavat useampia eri työryhmiä. EU-jargonilla sanotaan, että näillä henkilöillä on useampi chapeau eli hattu. Oman työryhmäni lisäksi sijaistin kollegoitani monessa muussa työryhmässä, kuten esimerkiksi Afrikka-, kehitys- ja NDICI-työryhmissä (naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön väline). Tämä kollegoiden sijaistaminen oli tässä diplomaattiuran alkuvaiheessa todella antoisaa, sillä nämä työryhmät linkittyvät moneen tehtävään ulkoministeriön sisällä. Oli mahtavaa vähitellen hahmottaa se, miten Brysselissä tehty työ linkittyy niin moneen eri tasoon koko ulkoministeriössä, ml. edustustoihin.

Huomasin myös sen, miten tunnelma ja työskentelykulttuuri eroavat eri työryhmissä. Neuvoston työryhmissä puheenjohtaja pystyy vaikuttamaan persoonallaan ja asenteellaan siihen, miten delegaatit kokevat työryhmän ja miten agendalla olevat aiheet etenevät työryhmästä seuraaville tasoille.

Suomen edustajana toimiminen neuvoston kokouksissa, joissa jäsenmaat tekevät yhdessä unionin kannalta tärkeitä päätöksiä, pistää asiat perspektiiviin. Olen usein todennut kollegoilleni, että Suomi on päätöksentekoprosesseissa varsin ketterä ja nopea. Kovan paikan tullen kokouksen aikana voi suoraan olla yhteydessä Helsinkiin ja kysyä, mikä on kantamme käsiteltävään asiaan. Monen muun jäsenmaan kohdalla tämän kaltainen ad-hoc-konsultointi olisi utopiaa.

Entäpä vapaa-aika?

Koronarajoitukset vaikuttivat myös vapaa-ajan viettoon. Kotiintuloaika oli asia, joka aikuisiällä oli päässyt unohtumaan.  Syksyn ja kevään aikana kotona piti olla joka päivä ennen ulkonaliikkumiskieltoaikaa, eli 22–06. Iltalenkeille ei ollut asiaa, mikäli kokousraporttien kirjoittaminen ulottui myöhään iltaan.

Belgian rajojen ollessa suljettuna matkustimme puolisoni kanssa viikonloppuisin maan rajojen sisäpuolella autolla. Kilometrejä on kertynyt vuoden 2021 puolella jo 1165. Belgia tarjoaa suhteellisen pienestä koostaan huolimatta rutkasti nähtävää. Miltei kaikkialle pääsee 1,5 tunnissa, kiitos koko maan kattavan moottoritieinfran. Suosimme kuitenkin navigaattorin ”vältä moottoritiet”-asetuksen käyttöä, jolloin ajoajat kaksinkertaistuvat, mutta näimme monta kertaa enemmän mielenkiintoisia asioita. Mieleenpainuvimmat paikat olivat Dinant, Bouillon ja koko rannikkoalue.

Belgiassa on mielenkiintoista yrittää ymmärtää sitä, miten maan eri hallintoalueet linkittyvät eroista huolimatta toisiinsa. Belgia koostuu neljästä eri alueesta: pääkaupungista Brysselistä, Flandersista, Walloniasta ja saksankielisestä alueesta. Selkein ero eri alueiden välillä on kieli. Maan sisällä liikkuminen vaatii välillä keskittymistä, sillä samalla kaupungilla voi olla kaksi hyvin erilaista nimeä, riippuen siitä, ovatko paikan nimet esitetty flaamiksi, ranskaksi tai saksaksi. Näiden eri alueiden erot eivät rajoitu pelkästään kielikysymyksiin, sillä rajaa ylittäessä myös kulttuuri muuttuu. Näitä hyvin hienovaraisia eroja mm. flaamien ja vallonien välillä on ollut hyvin mielenkiintoista tutkia aina, kun siirryimme paikasta toiseen.

Usein minulta kysyttyä:

Mikä oli haasteellisinta työssä?

Uusiin aiheisiin perehtyminen nopealla aikataululla. Tähän kuitenkin tottuu nopeasti. Diplomaattiuralla kyky omaksua uutta tietoa on muutenkin äärimmäisen tärkeää.

Mikä oli parasta työssä?

Kokoukset ja erityisesti kokousohjeen sisältämien puheenvuorojen sovittaminen käytyyn keskusteluun. Delegaatit menevät työryhmäkokouksiin pääkaupungin toimittama kokousohje käsissään. Ohje sisältää kansallisen kannan käsiteltäviin aiheisiin sekä spiikit, joita delegaatti lausuu kokouksessa. Ohje ei kuitenkaan aina sellaisenaan sovi kokouksen aikana käytyyn keskusteluun, joten delegaatti joutuu kokouksen aikana muokkaamaan ohjeen kokouksen aikana käytyyn keskusteluun.

Lähtisitkö takaisin Brysseliin?

Ehdottomasti. Belgia tarjoaa mielenkiintoiset puitteet sekä työlle että vapaa-ajalle.

Ovatko belgialaiset ranskanperunat oikeasti niin hyviä kuin sanotaan?

Kyllä, valitettavasti. Ranskalaisten salaisuus on se, että ne paistetaan kaksi kertaa eläinperäisessä rasvassa. Belgialaiset ranskalaiset ovat niin hyviä, että niitä käytetään jopa patongin täytteenä. Tämä mitraillette-niminen kilokaloripommi on brysseliläisten ylpeys.

Karim Aissa Baccouche (@karimbaccouche)

Kirjoittaja on aloittanut Kavakun viime vuonna ja nyt ensimmäisellä osastoharjoittelullaan Brysselissä. Vastaa AKT-työryhmästä, jossa käsitellään unionin yhteistyötä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden kanssa. Ennen diplomaattiuralle siirtymistä työskenteli sisäministeriössä kieli- ja kulttuuriasiantuntijana (arabia). Palvellut kahdessa kriisinhallintaoperaatiossa.

Alkuperäinen ajatus konferenssista ei ollut vain von der Leyenin oma, vaan taustalla oli useiden eurooppalaisten vaikuttajien huoli kasvavasta euroskeptismistä. Vaikka mielipidetiedustelujen mukaan monessa maassa EU:n arvo näkyi vain kasvaneen Brexitin myötä, useat EU-kansalaiset eivät tunne eurooppalaista projektia omakseen. Oli siis aika saada kansalaiset tiiviimmin mukaan keskustelemaan siitä, mitä EU:n pitäisi tehdä ja mitä ei, ja minkälaisen unionin kansalaiset haluaisivat tulevaisuudessa nähdä.

Keväällä 2020 konferenssin sisältöä ja toteuttamista koskevat neuvottelut komission, parlamentin ja neuvoston välillä olivat jo pitkällä ja tavoitteena oli käynnistää konferenssi juhlallisin menoin Eurooppa-päivänä 9.5. Koronavirus ei näistä suunnitelmista piitannut ja joksikin aikaa konferenssin valmistelut laitettiin jäihin. Tulevaisuuskeskustelulle ei ollut aikaa ja EU:n piti keskittyä käsillä olevan kriisin hoitamiseen.

Kohti kansalaislähtöistä konferenssia

Neuvottelut saatiin käynnistymään uudestaan vasta vuoden 2021 alkupuolella. Edelliseltä neuvottelukierrokselta oli yhä auki vaikeita asioita, kuten joidenkin harvojen jäsenmaiden ja parlamentin halu keskustella myös EU:n perussopimusten uudistamisesta. Suurin osa jäsenmaista, mukaan lukien Suomi, ei ajatuksesta innostunut sen paremmin kuin komissiokaan. Konferenssin tulisi keskittyä aiheisiin, joista useimmat kansalaiset ovat kiinnostuneita eikä EU:n institutionaalinen rakenne yleensä niihin kuulu.

Väännön jälkeen institutionaalisen keskustelun maltillisuutta kannattavat jäsenmaat veivät voiton. Sovittiin, että konferenssi keskittyy kansalaisille tärkeisiin aiheisiin, kuten esimerkiksi terveyteen, ilmastonmuutokseen, maahanmuuttoon, turvallisuuteen, digitaalisuuteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen, talouteen tai EU:n asemaan maailmassa.

Erityistä huomiota haluttiin kiinnittää nuorten mielipiteisiin ja varmistaa, että konferenssiin liittyviä keskustelutapahtumia voisi perustaa periaatteessa kuka tahansa, myös unioniin kriittisesti suhtautuvat tahot.

Kansalaisten aika osallistua

Konferenssi  saatiin vihdoin käynnistettyä juhlallisin menoin Strasbourgissa 9.5.2021 tasan vuoden aikataulusta myöhässä. Osittain koronaviruksesta johtuen, osittain jo aikaisemminkin suunnitellusti, konferenssille luotu monikielinen digitaalinen alusta on saanut ison roolin konferenssin toteutuksesta. Sivustolla on mahdollista tutkia erilaisia keskustelutilaisuuksia ympäri Eurooppaa (ja EU:n ulkopuolella), perustaa niitä tai käydä keskustelua suoraan alustalla.

Tulossa on satoja erilaisia tapahtumia eri ympäri Eurooppaa. Suomesta rekisteröityneitä tapahtumia ei vielä juuri löydy, mutta niitä on sinne pikkuhiljaa tulossa. Esimerkiksi Eurooppalainen Suomi ry on jo pitkällä useiden erilaisten tapahtuminen valmistelussa yhteistyössä mm. Eurooppatiedotuksen ja Valtioneuvoston kanslian kanssa.

Konferenssin loppupäätelmät on määrä antaa keväällä 2022 Ranskan EU-puheenjohtajuuskauden aikana. Loppupäätelmät eivät kuitenkaan ole loppupiste. EU:n toimielimet ovat sitoutuneet siihen, että konferenssi ei ole vain keskusteluharjoitus. Kansalaisilta saatavan palautteen perusteella on esimerkiksi mahdollista, että komissio antaa uusia lainsäädäntöaloitteita, ja tarkistaa tai peruuttaa olemassa olevia. Nyt on siis hyvä aika osallistua ja kertoa mitä EU-kansalaisena unionilta haluaa tulevaisuudessa.

Kirjoittaja Mikael Kekkonen on institutionaalisten kysymysten ja EU-rekrytointien erityisasiantuntija Suomen EU-edustustossa. 

Syyriassa sota on johtanut valtavaan humanitaariseen kriisiin, joka on jatkunut yli kymmenen vuotta. Libyassa tulitaukosopimuksen jälkeen poliittinen prosessi etenee varovaisin askelin. Israelin ja Palestiinan väliselle konfliktille ei näy loppua. Libanonin poliittinen eliitti estää edelleen uudistukset, joita romahduksen partaalla oleva maa ehdottomasti tarvitsee.

Pohjois-Afrikassa arabikevään tilalla on laajaa tyytymättömyyttä ja näköalattomuutta, joka myös näkyy Eurooppaan kohdistuvana maahanmuuttopaineena. Pohjois-Afrikan maat ja erityisesti Libya ovat kauttakulkureitti Saharan eteläpuolisesta Afrikasta Eurooppaan.

EU lisää taloudellista tukeaan eteläiselle naapurustolle

EU:n eteläistä naapurustoa koskeva politiikka juontaa Euro-Välimeri-kumppanuuteen, joka käynnistyi yli 25 vuotta sitten. Viime vuonna Espanja ja Italia tekivät aloitteen EU:n politiikan uudelleenarvioinnista.

Prosessin tuloksena sovittiin eteläisten kumppanimaiden auttamisesta aiempaa tehokkaammin. Tähän liittyy myös säännöllinen vuoropuhelu korkealla poliittisella tasolla.

EU:n taloudellinen tuki koetaan tärkeänä keinona, jotta alueen maita pystytään tukemaan rakenteellisten taloudellisten ongelmien ratkaisemisessa. Pandemia on osaltaan kärjistänyt maiden sosioekonomisia ongelmia.

EU haluaa tuellaan edistää uudistuksia, jolla luodaan alueen maihin hyvinvointia ja työpaikkoja, jotta ihmisillä ei olisi tarvetta lähteä asuinsijoiltaan parempaa elämää etsimään – eli puuttua maahanmuuton juurisyihin. EU:n tavoite on vivuttaa oma rahoitusosuutensa 30 miljardiin euroon yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa.

EU haluaa tuellaan edistää uudistuksia, jolla luodaan alueen maihin hyvinvointia ja työpaikkoja – eli puuttua maahanmuuton juurisyihin.

Osana vahvistettua politiikkaa on talous- ja investointisuunnitelma, johon sisältyy lippulaivahankkeita eri painopistealueilla, joiden valintaan kumppanimaat ovat itse vaikuttaneet.

Samalla tarvitaan taloudellisia ja liiketoimintaympäristöön liittyviä uudistuksia, jotta alueen maat pystyvät kehittämään talouttaan ja houkuttelemaan ulkomaisia investointeja omaehtoisesti pidemmällä aikavälillä. Tämä edellyttää myös ennustettavaa sääntely-ympäristöä.

Ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien kunnioittaminen tuen ehtona

Lisäksi tarvitaan ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia – muutenkin kuin paperilla.

Suomi on tukenut lähestymistapaa, jonka mukaan rahahanojen avaaminen ei tuo autuutta, jos eteläisen naapuruston maat eivät samalla panosta yhteiskunnalliseen vakauteen, jonka rakennuspalikoita ovat ihmisoikeuksien ja perusoikeuksien lisäksi ainakin oikeusvaltioperiaatteet, hyvä hallinto ja tasa-arvo.

Rahahanojen avaaminen ei tuo autuutta, jos eteläisen naapuruston maat eivät samalla panosta yhteiskunnalliseen vakauteen.

On myös ehdottoman tarpeellista muistaa, että jos monessa maassa yhteiskuntaan laajalle levinneeseen korruptioon ei puututa määrätietoisesti, ne eivät koskaan nouse jaloilleen.

EU:n rahoitussopimuksiin sisältyvä ns. ihmisoikeusehdollisuus – ihmisoikeuksien kunnioittaminen tuen ehtona – on ollut vaikea kysymys. EU joutui tästä syystä viime vuonna pidättämään itsellään kymmenien miljoonien eurojen tuen yhdeltä kumppanimaalta.

Eteläisen naapuruston kehittäminen tärkeää myös Suomelle

Suomi, osana EU:ta, tukee eteläisen naapuruston kehittämistä, vaikka emme olekaan itse alueen yhteiskunnallisen myllerryksen välittömässä vaikutuspiirissä.

Ongelmien ratkaisemisessa Suomi painottaa erityisesti kansalaisyhteiskunnan sekä naisten ja nuorten roolia ja vaikutusmahdollisuuksia.

Meidänkin näkökulmastamme on välttämätöntä hillitä maahanmuuttopainetta, mutta haluamme myös samanaikaisesti avata laillisen maahanmuuton kanavia, jotta esimerkiksi opiskelijoiden liikkuvuutta voidaan helpottaa. Ongelmien ratkaisemisessa painotamme erityisesti kansalaisyhteiskunnan sekä naisten ja nuorten roolia ja vaikutusmahdollisuuksia.

Pohjois-Afrikassa saataisiin lisäksi paljon enemmän hyvää aikaan, jos alueen maat pystyisivät tekemään yhteistyötä riitelyn asemesta – Maghrebin sisäisellä integraatiolla olisi paljon potentiaalia. Jos alue olisi yhtenäisempi, sen asema esimerkiksi kauppaneuvotteluissa EU:n kanssa olisi erilainen.

Jussi Koskela hoitaa Suomen pysyvässä EU-edustustossa Brysselissä Lähi-itää ja Persianlahtea koskevia MaMa- ja MOG-työryhmiä.

Viime vuosi päättyi poliittiseen sopuun investointisopimuksesta, mutta jo tämän vuoden maaliskuussa osapuolet asettivat pakotteita toisilleen. Kuvassa on kuitenkin harmaan sävyjä ja piilotettuja yksityiskohtia kuin kiinalaisessa tussimaalauksessa konsanaan.

EU:n Kiina-politiikka keittyy kokoon monista aineksista

EU:n Kiina-politiikka on viimeisen vajaan viiden vuoden kuluessa kehittynyt melkoisesti. Dokumenttien tasolla on tultu vuoden 2016 Kiina-strategiasta maaliskuussa 2019 lyhyellä varoitusajalla annettuun ja lokakuussa 2020 vahvistettuun komission ja ulkoasiainedustajan yhteiseen tiedonantoon. Tiedonannossa Kiina määriteltiin EU:lle yhtä aikaa korvaamattomaksi yhteistyö- ja neuvottelukumppaniksi, strategiseksi kilpailijaksi että järjestelmätason haastajaksi. Erityisesti viimeksi mainittu herätti voimakkaita reaktioita Kiinan taholta.

Nyt maaliskuussa odotetaan tiedonannon edistymisraporttia. Tiedonannossa lueteltuja toimia on edistetty jo melko pitkälle ja sen jälkeen on tunnistettu uusia aiheita, joita työstämällä EU pyrkii kasvattamaan iskunkestävyyttään, ns. resilienssiä.

Omilla sektoriraiteillaan ja omassa tahdissaan ovat edenneet EU:n iskunkestävyyttä Kiinan suhteen rakentamaan tähtäävät aloitteet:

• ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaa koskeva mekanismi
• kybertoimet
• 5G työkalupakki ja
• hybridiuhkien torjunta.

Uuden strategian, tiedonannon tai korkean tason keskustelukimaran tavoin, edistymisraportti ei nostattane suuria laineita ja EU:n Kiina-politiikka päivittyy uuden paperin sijaan toiminnan kautta.

Mitä mausteita keittoon onkaan viimeksi heitetty?

Saksa ajoi puheenjohtajakaudellaan (heinäkuu-joulukuu 2020) kunnianhimoista agendaa. Positiivisen ja kauppakeskeisen Kiina-agendan rinnalla Saksa puski Aasia-sektorilla eteenpäin aiheita kuten yhteyspolitiikka (Connectivity), EU-ASEAN –suhteet ja EU:n lähestymistavan määritteleminen koskien Intian- ja Tyynenmeren aluetta (Indo-Pacific). Tulokset olivat kuuluisaa ajattelijaa lainatakseni ”50-60”.

Saksan ehdotus EU:n yhteyspoliittiseksi globaalistrategiaksi ei vielä ole maalissa, eikä EU:n oman indopasifisen strategian luominen edennyt kuin keskustelun aloitukseen. Globaali yhteyspoliittinen strategia pohjaisi 2018 hyväksyttyyn EU:n strategian ’Euroopan ja Aasian yhteydet’ periaatteisiin ja toimisi EU:n vastauksena Kiinan BRI-aloitteeseen. EU:n oman lähestymistavan määrittely indopasifista aluetta (Intian valtameren ja Tyynenmeren alueen tarkastelu geopoliittisesti yhteenkasvaneena toiminta-alueena, Indo-Pacific) koskien puolestaan vahvistaisi EU:n globaalia toimijuutta ja mahdollistaisi osallistumisen asiaa koskevaan kansainväliseen keskusteluun sekä vaikuttamisen siihen eurooppalaisia arvoja ja intressejä edistäen (ks. KE Borrellin blogi aiheesta 12.3.).

EU-ASEAN –suhteet sentään etenivät ja Kiinan kanssa puolestaan allekirjoitettiin sopimus koskien maantieteellisiä merkintöjä. Aivan vuoden 2020 loppumetreillä Kiinan kanssa saavutettiin kuin saavutettiinkin myös poliittinen sopu investointisopimuksesta (Comprehensive Agreement on Investments, CAI). CAI-sopimus investointien markkinoillepääsyn helpottamisesta, tasavertaisista toimintaedellytyksistä ja kestävästä kehityksestä on paras saavutettavissa oleva ja kestää vertailun mihin hyvänsä Kiinan muiden toimijoiden kanssa solmimaan sopimukseen.

Kiinan oma toiminta pandemian sävyttämän viimeisen vuoden aikana on puolet keiton mausteista. On vaikea nimetä Kiinan toimia, jotka olisivat parantaneet suhteiden tilaa.

Kiinan ollessa yksi EU:n suurimpia kauppakumppaneita kaikilla mittareilla, sopimus lienee yksi Saksan puheenjohtajuuskauden tärkeimpiä saavutuksia. Sopimuksen ratifiointiin on kuitenkin vielä noin vuosi aikaa. Euroopan parlamentti on avainasemassa, koska sen ratifiointi tarvitaan sopimuksen hyväksymiseksi. Asenneilmasto sopimuksen ympärillä riippuu mm. Kiinan toimista.

Kiinan oma toiminta pandemian sävyttämän viimeisen vuoden aikana on puolet keiton mausteista. On vaikea nimetä Kiinan toimia, jotka olisivat parantaneet suhteiden tilaa. Kiinan aggressiivinen maskidiplomatia, disinformaatiovaikuttaminen, kyberhyökkäykset, pandemian varjolla tehdyt ja jatkuvasti muuttuvat rajoitukset maahantuloon ja kauppaan, ihmisoikeuksia polkevat toimet Xinjiangin maakunnassa ja Hongkongin itsehallintoalueen demokratian murentaminen harjaavat kaikki eurooppalaisia kumppaneita vastakarvaan. Positiivista on sentään ollut seurata Kiinan ympäristö- ja ilmastopolitiikan edistysaskelia. Ilmastopolitiikassa Kiina on tärkeä kumppani EU:lle. Kiinan on oltava mukana, jotta globaalit ilmastohaasteet saadaan ratkaistua.

Viimeisimmät lisukkeet lautasella

Vuoden 2020 positiivisten saavutusten jälkeen nähtiin vuoden alussa välittömästi kupruja suhteessa. Kiina on edennyt toimissaan Hongkongin suhteen ja EU puolestaan on antanut aiheesta kriittisiä lausuntoja.

Tällä viikolla maanantaina 22.3. EU hyväksyi ulkoasiainneuvoston kokouksessa ensimmäisen isomman, globaalin paketin pakotteita ihmisoikeusloukkauksista. Mukana on pohjoiskorealaisten, libyalaisten, eritrealaisten, eteläsudanilaisten ja venäläisten lisäksi myös kiinalaisia tahoja. Kaikki pakotelistatut tapaukset liittyvät vakaviin ja systemaattisiin ihmisoikeusloukkauksiin näissä maissa. Kiinan tapauksessa kyse on uiguureihin kohdistuvista sortotoimista.

Kiina vastasi lähes välittömästi asettamalla tukun omia pakotteitaan eurooppalaisille poliitikoille, tutkijoille ja diplomaateille. Kiinan listalla on myös Euroopan parlamentin ihmisoikeusvaliokunta ja neuvoston poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea. Tätä kautta Kiinan pakotteet koskevat myös kolmea suomalaista. Luonteeltaan hyvin monitahoisten EU-Kiina-suhteiden jing ja jang-kierto lienee väistämätön.

Kolme keskeneräistä asiaa ja huippukokouksen kohtalo avoinna

Keskeneräisiä ja toteutumattomia, vuodelta 2020 periytyviä asioita EU-Kiina –agendalla ovat EU-Kiina Ihmisoikeusdialogi ja viisivuotinen yhteistyöpaperi, Agenda 2025. Molemmat oli sovittu saatettaviksi maaliin vuoden 2020 kuluessa. Ihmisoikeusdialogi on siirtynyt pandemian vuoksi, sillä se nähdään tarkoituksenmukaisena käydä ainoastaan kasvotusten. Ihmisoikeuspakotteita tällä viikolla seuranneen kohun tuloksena dialogi on vaakalaudalla, mutta sen pitäminen olisi samalla ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Agenda 2025 puolestaan mataa tärkeysjärjestyksessä kaukana investointisopimuksen takana. Sen työstäminen valmiiksi olisi silti tärkeää riippumatta investointisopimuksen etenemisestä poliittisesta sovusta allekirjoittamiseen. Investointisopimuksen edessä on nyt huomattavan haastavalta vaikuttava esterata Euroopan parlamentissa ja jäsenmaiden kansallisissa parlamenteissa. Keskeneräisiin asioihin kuulu myös ilmasto- ja ympäristöagenda, joka on niitä harvoja positiivisen yhteistyön ja yhteisten tavoitteiden asettamisen mahdollisuuksia.

Olisi varsinainen diplomatian voimainnäyttö, mikäli tämän viikon aallonpohjasta ja kovista lausunnoista päästäisiin huippukokoustunnelmaan vielä tämän vuoden puolella.

Alun perin vuoden 2020 EU-Kiina -huippukokouksen piti tapahtua kevätkaudella Pekingissä mutta pandemian vuoksi EU ja Kiina pitivät sen sijaan yhteensä kolme huipputason tapaamista videon välityksellä. Virallista huippukokousta ei kuitenkaan vuonna 2020 pidetty. Syyskuun tapaamisessa Neuvoston puheenjohtaja Michel toivotti Presidentti Xin tervetulleeksi Brysseliin ja lokakuun Eurooppa-neuvosto kirjasi päätelmiinsä, että seuraava EU-Kiina -huippukokous tapahtuu vuonna 2021. Avoinna on, nähdäänkö vuoden 2021 ensimmäisellä puoliskolla säännönmukainen huippukokous tai saapuuko Xi vuoden lopussa Brysseliin. Olisi varsinainen diplomatian voimainnäyttö, mikäli tämän viikon aallonpohjasta ja kovista lausunnoista päästäisiin huippukokoustunnelmaan vielä tämän vuoden puolella.

Vastavuoroisuuden tavoite on ja pysyy

EU ja Kiina tarvitsevat toisiaan. Globaali keskinäisriippuvuus on selviö. Samalla EU:n tarve luoda Kiinan kanssa omien arvojemme ja intressiemme pohjalta vastavuoroisuuteen perustuva suhde ei muutu pandemian tai pakotekohun tuloksena. Suhteen tasapainottaminen Kiinaan edellyttää toimia epätasapainon tunnistamiseksi ja korjaamiseksi. Kauppasektori on tärkein ja etusijalla tasapainotettaessa suhdetta, mutta vastavuoroisuus kattaa laajan joukon asioita jotka vaihtelevat politiikasta konsuliasioihin.

Epäsymmetria siinä, miten Kiina kohtelee EU-maita ja –yrityksiä on pitkän aikavälin haaste, jota Covid-19-pandemia on vain pahentanut. Kiina on pandemian varjolla asettanut monia uusia epäsymmetriaa vahvistavia rajoituksia. Monet rajoituksista aiheuttavat vaikeuksia ja haasteita EU:lle, sen jäsenmaille ja näiden yrityksille. Erityisesti puutteet avoimuudessa ja tiedon saatavuudessa aiheuttavat voimakkaita kerrannaisvaikutuksia.

Osa epäsymmetriasta vaatii vahvaa poliittista vuoropuhelua, osa edellyttää toimenpiteitä joita EU voi tehdä sisäisesti. Vaikka maaliskuun tiedonannon edistymisraporttia ei saattelisi korkean tason keskustelukimara, puhuvat toimet puolestaan ja käytännössä EU:n Kiina-politiikka kalibroituu näiden toimien kautta.

Mitä seuraavaksi?

Vaikka tämän viikon kohun keskellä tuntuu, että seisotaan jonkinlaisessa tienristeyksessä EU-Kiina-suhteissa, on hyvä pitää katse konkretiassa. On mm. seurattava Kiinan ilmastopoliittisia ratkaisuja, ihmisoikeustilannetta, toimia Hongkongin ja Taiwanin suhteen. On pyrittävä jatkamaan keskustelua kaikilla tasoilla ja kaikista aiheista. CAI-sopimuksen suhteen on tutkittava tarkkaan asian eri puolet ja edistettävä tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Samalla on työstettävä suhteita myös muihin kumppaneihin paitsi Aasiassa, myös Atlantin tuolla puolen.

On edelleen mahdollista, että huippukokoukset toteutuvat sekä kevät- että syyskaudella. Vierailut puolin ja toisin ovat mahdollisia pandemiarajoitusten antaessa myöden. Ilmastoyhteistyö voi johtaa onnistumisiin ja CAI-sopimus voi edetä byrokratian rattaissa. Vähintään puolet asiasta riippuu Kiinan toimista.

EU:n ja Kiinan kyky käsitellä tehokkaasti ihmisoikeuskysymyksiä on tärkeä osatekijä arvioitaessa kahdenvälisten suhteiden laatua. Jin ja jang –kiekon pyöriminen riippuu myös siitä, miten EU:n oma peli komission, neuvoston, jäsenmaiden ja ulkosuhdehallinnon välillä sujuu.

Heini Korhonen (@KorhonenHeini)

Toimin Suomen edustajana Aasian ja Tyynenmeren aluetyöryhmässä. Takana on opintoja ja kansainvälisiä tehtäviä erityisesti Aasian parissa. Vapaa-ajallani olen japanilaisen miekkailun mestari ja japaninkielen tulkki.

Brysselin käytävillä kuulee usein erilaisia sanontoja, jotka ovat tarttuneet EU-virkamiesten ja diplomaattien huulille. Yksi näistä on, että unionilla pitäisi olla enemmän vaikutusvaltaa maailmassa, mikä ilmaistaan yleensä muodossa: ”The EU should be a player, not just a payer.” Kulunut lausahdus on valitettavan perusteltu. Euroopan unioni sekä jäsenmaat vastaavat yhdessä noin puolesta koko maailmassa maksettavasta virallisesta kehitysavusta. Luku ei ole vaatimaton, kun huomioi, että unionin 27 jäsenmaata muodostavat vain vajaa kuusi prosenttia koko maailman väestöstä sekä reilu 15 prosenttia maailman bruttokansantuotteesta.

Unionin antaman tuen näkymättömyys kävi kuitenkin erityisen selväksi viimeistään koronakriisin myötä. EU on tähän päivän mennessä kohdistanut pandemian vastaiseen taisteluun maailmassa lähes 38,5 miljardia euroa. Tästä huolimatta median huomion kiinnittivät toistuvasti Kiinasta ja Venäjältä saapuneet yksittäiset suojaväline- tai rokotelahjoitukset. Mielikuvat leijailivat kaukana tosiasioista.

Tämä näkyvyyteen ja vaikuttavuuteen liittyvä ongelma oli tiedostettu EU-piireissä jo vuosia ennen pandemiaa. Yksi keskeinen ongelma on ollut Euroopan tarjoaman tuen hajanaisuus. Unionin ja jäsenmaiden toimet ovat usein toisistaan irrallisia. EU on lisäksi surullisen tunnettu sekavasta päätöksenteostaan. Tukea kolmansille maille on maksettu EU:n budjetista, kymmenistä eri rahoitusvälineistä, jotka kaikki palvelivat omia tavoitteitaan, sekä sen lisäksi budjetin ulkopuolisista rahastoista.

Odottamattomissa tilanteissa EU:n toiminta on ollut jäykkää. Silloin on täytynyt perustaa erilaisia hätäratkaisuja, kuten erityisrahastoja, joihin jäsenmaiden on odotettu – valtionvarainministeriöiden päänsäryksi – maksavan omia osuuksiaan. Olemme olleet unionissa osaavia asioiden tekemiseksi ennen kaikkea itsellemme kohtuuttoman vaikeiksi. Siihen ei ole tarvittu edes ulkopuolista painetta.

Tavoitteet edellä

Unionin budjetit määritellään aina seitsemäksi vuodeksi kerrallaan. Tällaisista kohdennuksista neuvottelu on väistämättä poliittisesti vaativa harjoitus, joka kestää vuosia.

Yksi suurimmista innovaatioista, joita Euroopan komissio esitti osana uutta vuoden 2021 alussa voimaan astunutta rahoituskehystä, oli ulkosuhderahoituksen yksinkertaistaminen. EU:n kumppanimaille maksettava rahoitus tuotiin yhden uuden välineen piiriin. Tämä merkitsi 10 olemassa olevan asetuksen yhdistämistä yhdeksi uudeksi. Neuvottelut muodostuivat siten poikkeuksellisen monimutkaisiksi ja niihin liittyi huomattava määrä erilaisia ja osin ristiriitaisia poliittisia intressejä. Niiden yhteensovittaminen vaati poikkeuksellisen laajaa poikkihallinnollista koordinaatiota niin Helsingissä kuin Brysselissä.

Yksinkertaisena tarkoituksena oli virtaviivaistaa rahoitusta siten, että se vastaisi paremmin unionin poliittisia tavoitteita – ajatus, jonka komissio ilmaisi periaatteella ”policy first”. Lisäksi edellisen rahoituskauden 2014-2020 aikana oli opittu, että rahoitukselle tarvitaan myös joustavuutta. Tämän saneli olosuhteiden asettama pakko liittyen ilmastonmuutokseen, muuttoliikkeeseen sekä Euroopan lähialuetta riivaaviin pitkittyneisiin kriiseihin. Tämän takia kaikkea rahoitusta ei kohdennettu, vaan sitä jätettiin myös reserviksi odottamattomien tilanteiden varalta.

Kun unionin teknokraatit asetetaan vastuuseen valmistelusta, sanamuodot eivät aina hivele suuren yleisön korvia. Komission asetusehdotus kulki työnimellä naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön väline, englanninkieliseltä lyhenteeltään ”NDICI”. Tämän sujuva lausuminen tuotti aluksi vaikeuksia jopa neuvottelijoiden keskuudessa. Ei olekaan ihme, että jo neuvotteluiden ensi askeleilla syntyi yhteisymmärrys siitä, että parempi nimi rahoitusvälineelle olisi ainakin tarpeellinen. Asetusehdotus annettiin jäsenmaille kesäkuussa 2018. Sitä seurasi yli kaksi ja puoli vuotta, tai tarkasti 33 kuukautta, kestänyt neuvotteluprosessi; ensin jäsenmaiden kesken ja sitten kolmikantaneuvotteluissa neuvoston, parlamentin ja komission kanssa.

Pitkä neuvottelu

Asetusneuvotteluista vastuussa ollut väliaikainen työryhmä kokoontui neuvotteluiden aikana yhteensä 99 kertaa. Aluksi neuvottelukierrokset olivat perinteisiä läsnäkokouksia. Koronakriisin myötä työtä jouduttiin jatkamaan etätapaamisina, mitä helpotti, että siinä vaiheessa vaikeimmat sisältökysymykset oli jo saatu neuvoteltua jäsenmaiden kesken. Suomen puheenjohtajuuskauden merkittävin saavutus neuvotteluissa oli kompromissin saavuttaminen poliittisia intohimoja herättäneestä muuttoliikerahoituksesta, jonka tarkoituksena lieventää siirtolaisuuden muodossa Eurooppaan kohdistuvaa painetta. Neuvottelut parlamentin kanssa avattiin Suomen puheenjohtajuuskaudella lokakuussa 2019.

Virallisia korkean tason kolmikantaneuvotteluita parlamentin kanssa tarvittiin seitsemän ja työtason tapaamisia parlamentin kanssa oli tarpeen järjestää kaikkiaan 42. Yhteisymmärrys avoinna olleista poliittista kysymyksistä syntyi lopulta Saksan johdolla joulukuussa 2020. Suurimmat kiistat koskivat jäsenmaiden ja parlamentin vaikutusvaltaa rahoituksen suuntaamisessa. Vastuu toimeenpanosta pysyy jatkossakin komission käsissä. Tällä hetkellä neuvotteluiden lopputuloksena syntynyt 139 sivua lakitekstiä käy läpi oikeudellisen ja kielellisen tarkistuksen. Asetuksen odotetaan astuvan voimaan kesäkuussa 2021. Asetusta tosin sovelletaan takautuvasti jo vuoden alusta lähtien, sillä maailma ei ole pysähtynyt odottamaan virallisen lehden ilmestymistä, jonka myötä asetus astuu voimaan. Työ kolmansissa maissa on jatkunut tauotta pandemian keskellä.

Harppaus eteenpäin

Suomi onnistui neuvotteluissa edistämään kiitettävästi omia tavoitteitaan; asetukseen saatiin viittaukset kestävän metsätalouden edistämiseen sekä mustanhiilen päästöjen vähentämiseen, jotka ovat molemmat tärkeitä ilmastonmuutoksen torjumisessa. Yhdessä Pohjoismaiden kanssa asetukseen saatiin luotua uusi kohdennettu tavoite sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi kolmansissa maissa.

Kansallisesti tärkeitä tavoitteita oli myös varmistaa, että välineestä saadaan tarvittava rahoitus arktiselle yhteistyölle ja Suomelle niin ikään tärkeälle pohjoisen ulottuvuuden politiikalle. Suomen aktiivisen vaikuttamisen ansiosta rajat ylittävän yhteistyön määrärahoja saatiin kasvatettua. Tämä on Suomelle tärkeää, sillä itärajamme on Schengen-alueen pisin yhtenäinen ulkoraja ja raja-alueella on vuodesta 2014 lähtien ollut käynnissä kolme EU:n osittain rahoittamaa yhteistyöohjelmaa.

Uudessa rahoitusvälineessä ei ole kysymys vallankumouksesta EU:n toimintatavoissa, vaan merkittävästä ja tervetulleesta edistysaskeleesta. Sen myötä eurooppalaisten veronmaksajien tuottamat rajalliset voimavarat saadaan aiempaa tehokkaampaan käyttöön. Välineen on tarkoitus osaltaan tukea myös uutta Team Europe -lähestymistapaa, jossa unionin ja jäsenmaiden tukitoimet kolmansille maille sovitetaan tehokkaammin yhteen toistensa kanssa. Samalla Euroopan kädenjälki maailmassa on tulevaisuudessa toivottavasti aiempaa näkyvämpi. Ainoa kysymys, joka tulee prosessin päätteeksi mieleeni, on miksi tällaista uudistusta ei tehty jo paljon aikaisemmin. Viimeisenä asiana neuvotteluissa sovittiin rahoitusvälineen uudesta, vetävämmästä, nimestä, joksi tulee Global Europe.

Kirjoittaja toimi asetusneuvotteluissa Suomen edustajana sekä neuvotteluista vastanneen työryhmän varapuheenjohtajana Suomen puheenjohtajuuskauden aikana.

Global Europe – Naapuruus-, kehitys- ja kansainvälisen yhteistyön väline

• EU:n uusi virtaviivaistettu ja yksinkertaistettu ulkoisen toiminnan rahoitusväline. Välineen budjetista 93 prosenttia koostuu virallisesta kehitysavusta.
• Välineen määräraha vuosina 2021-2027 on 70,8 miljardia euroa (vuoden 2018 hintatasolla). Rahoituksen painopiste on Euroopan naapurustossa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa.
• Väline on politiikkalähtöinen: se perustuu EU:n keskeisiin tavoitteisiin. Tärkeitä prioriteetteja ovat muun muassa kestävän kehityksen Agenda 2030 ja Pariisin ilmastosopimus.
• Suurin osa rahoituksesta suuntautuu niin sanottuihin maantieteellisiin ohjelmiin, joiden lisäksi väline sisältää katteeltaan maailmanlaajuisia aihekohtaisia ohjelmia ja nopean vasteen toimia.
• Välineeseen sisältyvä Euroopan kestävän kehityksen rahasto+ kannustaa lainatakauksin yksityistä sektoria investoimaan maihin ja aloihin, joihin ne eivät muutoin investoisi.
• Unionin nopean toimintakyvyn odottamattomien tilanteiden varalta mahdollistaa välineeseen sisältyvä 8,45 miljardin euron joustovara.

Länsi-Balkanista puhutaan usein Euroopan heikkona kohtana. Alueen vakautuminen, vaurastuminen ja demokratian vahvistuminen on myös Euroopan unionin intressissä ja näitä tavoitteita pyritään edistämään  laajentumispolitiikalla. Unionin jäsenyyttä tavoitteleville maille tarjotaan siihen mahdollisuus, eli jäsenyysperspektiivi. Jäsenyyden dellytyksenä on, että ne muun muassa yhdenmukaistavat lainsäädäntönsä, toimintatapansa sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa EU:n kanssa.

Monet Länsi-Balkanin haasteista, kuten muuttoliikkeen hallinta ja rajat ylittävät ympäristöongelmat, heijastuvat suoraan EU:hun. Pysyvät ratkaisut on löydettävissä vain tiiviillä yhteistyöllä.

EU-perspektiivin toivotaan myös hillitsevän alueen vahvoja etnisiä jännitteitä. Jännitteiden osalta historia on Jugoslavian hajoamissotia vanhempi, ja niillä on edelleen potentiaalia leimahtaa.

Yksi Länsi-Balkanin keskeisimmistä ratkaisemattomista ongelmista on Kosovon-kysymys

Lisäksi Länsi-Balkanin kiinteämpi sitominen EU:hun on tärkeää myös siksi, että muutkin toimijat, kuten Venäjä ja Kiina, pyrkivät vahvistamaan asemiaan alueella. Niiden tavoitteet ja arvot eivät useinkaan ole yhteneväisiä EU:n kanssa.

Yksi Länsi-Balkanin keskeisimmistä ratkaisemattomista ongelmista on Kosovon-kysymys, jota kutsutaan toisinaan myös avohaavaksi EU:n kyljessä. Ratkaisun löytäminen kysymykseen on tärkeää myös EU:n laajentumispolitiikan näkökulmasta.

Kosovon pitkä tie itsenäisyyteen

Serbia ei ole hyväksynyt Kosovon itsenäisyysjulistusta vuodelta 2008, vaan pitää Kosovoa edelleen ”Kosovo ja Metohija” -nimisenä maakuntanaan. Kysymys on Serbialle vaikea ja tunnepitoinen. Kosovon aluetta pidetään Serbian kulttuurin ja uskonnon kehtona, ja maan kansalaismielipide ja vahva ortodoksikirkko vastustavat voimakkaasti Kosovon itsenäisyyttä.

Kosovon on tunnustanut noin puolet YK:n jäsenmaista, viimeisimpänä Israel syyskuussa 2020. Suomi tunnusti Kosovon ensimmäisten joukossa, ja presidentti Martti Ahtisaarella oli keskeinen rooli YK:n erityisedustajana Kosovon asemaa koskevassa prosessissa vuosina 2005-2008.

Kosovon kiistanalainen asema estää sen liittymisen keskeisten kansainvälisten järjestöjen jäseneksi

Serbia katsoo 18:n maan peruneen tunnustuksensa. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvistä jäsenmaista Venäjä ja Kiina ja EU:n jäsenmaista Espanja, Kreikka, Kypros, Romania ja Slovakia eivät ole tunnustaneet Kosovoa.

Käytännössä Kosovon kiistanalainen asema estää sen liittymisen YK:n, EU:n, Naton ja monien muiden keskeisten kansainvälisten järjestöjen jäseneksi. Olympialaisiin ja kansainvälisiin jalkapalloturnauksiin Kosovo pystyy kuitenkin osallistumaan kansallisella joukkueella.

Tavoitteena EU-jäsenyys ja hyvät naapuruussuhteet

Serbia ja Kosovo tavoittelevat kummatkin EU-jäsenyyttä. Serbia sai EU:n ehdokasmaastatuksen vuonna 2012 ja käy tällä hetkellä jäsenyysneuvotteluja. Kosovo taas on mahdollinen ehdokasmaa.

Hyvät naapuruussuhteet ovat Länsi-Balkanin maiden kohdalla EU-jäsenyyden yhtenä ehtona. Käytännössä Serbian ja Kosovon EU-jäsenyyden toteutuminen edellyttää, että ne normalisoivat keskinäiset suhteensa sen lisäksi, että muutkin jäsenyyskriteerit täyttyvät. Suhteiden normalisointiin pyritään vuonna 2011 käynnistyneellä EU:n tukemalla vuoropuhelulla.

EU-jäsenyysperspektiivin ohella tavoitteen saavuttaminen toisi Serbialle ja Kosovolle monia käytännön hyötyjä: se helpottaisi ihmisten liikkuvuutta, opiskelua ja työntekoa sekä avaisi uusia mahdollisuuksia kaupalle ja investoinneille. Lisäksi suhteita kuormittavien jännitteiden purkaminen ja liennytys edistäisi alueellista vakautta ja parantaisi kansalaisten elämänlaatua myös laajemmin.

Vuoropuhelua EU:n tuella

YK:n yleiskokouksen tukee EU:n roolia Serbian ja Kosovon vuoropuhelussa . EU tekee asiassa yhteistyötä myös muiden keskeisten kansainvälisten toimijoiden kanssa.

EU:n puolelta vuoropuhelun avainhenkilö on erityisedustaja Miroslav Lajčak, joka nimitettiin tehtäväänsä huhtikuussa 2020. Lajčak on Slovakian entinen ulkoministeri. Hän on aikaisemmin toiminut korkean tason EU-tehtävissä muun muassa Bosnia-Hertsegovinassa vuosina 2007-2008 sekä Montenegron itsenäisyyttä koskevan kansanäänestyksen yhteydessä vuonna 2006. Länsi-Balkan oli siis hänelle jo ennestään tuttu alue.

Ajoittain kiristyvistä jännitteistä huolimatta vuoropuhelussa on saavutettu konkreettisia edistysaskelia

Serbian ja Kosovon vuoropuhelusta ei ole puuttunut haasteita, ja tapaamiset olivat pitkään pysähdyksissä ennen kuin erityisedustaja Lajčak aloitti tehtävässään. Ajoittain kiristyvistä jännitteistä ja muista vaikeuksista huolimatta vuoropuhelussa on saavutettu konkreettisia edistysaskelia. Esimerkiksi Kosovon serbipoliisit ja oikeuslaitos on integroitu Kosovon järjestelmään, Kosovo on ottanut kansainvälisen suuntanumeron käyttöön, yliopistotutkintoja on tunnustettu vastavuoroisesti ja yhteistä rajahallinnointia on järjestetty.

Vuoropuhelussa rohkaisevaa edistystä

Vuoropuhelun päätavoitteeksi on asetettu kokonaisvaltainen ja juridisesti sitova sopimus, joka ratkaisee kaikki jäljellä olevat avoimet kysymykset. On myös tärkeää, että kaikesta tähän mennessä sovitusta pidetään kiinni ja että se toimeenpannaan. Erityisedustaja Lajčak uskoo, että kokonaisvaltaisen sopimuksen saavuttaminen on realistista, joskaan hän ei pidä tarkoituksenmukaisena asettaa sille aikataulutavoitetta.

Syksyn 2020 aikana vuoropuhelussa saavutettiin rohkaisevaa edistystä taloudellista yhteistyötä, pakolaisia ja keskinäisiä omaisuusvaateita koskevissa kysymyksissä. Jäljellä olevat ratkaistavat asiat eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia, ja kaiken keskiössä on Kosovon statuskysymys.

Miten tästä eteenpäin?

Kestävää ratkaisua ei ole mahdollista sanella ulkoapäin, vaan osapuolten on päästävä siitä yhteisymmärrykseen. Ratkaisun tulee myös olla kansainvälisen lain mukainen ja edistää alueellista vakautta. Esimerkiksi aika ajoin ehdotettu Kosovon rajan uudelleenmäärittely etnisten alueiden mukaan olisi monella tapaa ongelmallista, ja se myös saattaisi avata muita vastaavia kysymyksiä alueella.

Vaikka nykytilanne on parempi kuin avoin konflikti, se ei voi jatkua loputtomiin.

Keskeisistä kansainvälisistä toimijoista Yhdysvallat tukee EU:ta vuoropuhelussa ja toivoo Serbialta ja Kosovolta toistensa vastavuoroista tunnustamista. Yhdysvaltain edellisen hallinnon johdolla Serbia ja Kosovo tekivät taloudellisia ja muita kysymyksiä koskevia sopimuksia, joiden toimeenpano ja käytännön merkitys ovat toistaiseksi osittain avoinna. Venäjä tukee Serbiaa ja korostaa YK:n roolia, mutta on ilmoittanut olevansa valmis kannattamaan sellaista ratkaisua Kosovon-kysymykseen, jonka Serbia hyväksyy.

Vaikka nykytilanne on parempi kuin avoin konflikti, se ei voi jatkua loputtomiin. Kukaan tuskin odottaa asioiden ratkeavan yksinkertaisesti ja kivuttomasti, vaan osapuolilta tarvitaan joustoa ja kompromissivalmiutta. Ponnisteluja on kuitenkin tärkeää jatkaa, sillä epäonnistumisen riskit ovat liian suuret ja onnistumisen tuomat palkinnot tavoittelemisen arvoisia.

Päivi Alatalo (@AlataloPaivi)

Suomen edustaja EU:n laajentumis- ja Länsi-Balkan –työryhmissä elokuusta 2020 alkaen. Sitä ennen neljä vuotta Belgradissa Suomen suurlähetystön kakkosvirkamiehenä. Aikaisempaa kokemusta myös suurlähetystöistä Kuala Lumpurista, Berliinistä, Jakartasta ja Teheranista sekä ulkoministeriöstä mm. Afrikan ja Lähi-idän osastolta ja diplomaattikoulutuksen parista.

Joe Bidenin valinta uudeksi presidentiksi on otettu helpotuksella vastaan Brysselissä. Komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen totesikin Bidenin virkaanastujaisten jälkeen, että nyt EU:lla on ystävä Valkoisessa talossa.

Et voi astua samaan virtaan toista kertaa. – Herakleitos

Transatlanttisten suhteiden uusi alku ei merkitse paluuta presidentti Trumpin kautta edeltävään aikaan. Herakleitoksen kuuluisaa sanontaa ’et voi astua samaan virtaan toista kertaa’ lainaten on hyvä muistaa, etteivät Yhdysvallat ja EU ole enää samanlaisia kuin neljä vuotta sitten. Kulunut kausi on saanut EU:n pohtimaan paikkaansa maailmassa ja nostanut keskustelua omasta toimintakyvystä, mitä myös strategiseksi autonomiaksi kutsutaan.

Suhteet tiivistymässä neljän hankalan vuoden jälkeen

Presidentti Trumpin kaudella eurooppalaiset johtajat korostivat puheissaan sitä, että USA on Euroopalle strateginen kumppani, jonka merkitys ei riipu henkilöistä.

Ei käy kuitenkaan kieltäminen, että esimerkiksi EU:n ja Yhdysvaltain välisten noin sadan erilaisen vuoropuhelun tai yhteistyöelimen toiminnassa oli pitkiä taukoja presidentti Trumpin kaudella. Kuvaavaa on, että huipputasolla EU ja Yhdysvallat ovat viimeksi tavanneet vuonna 2018 silloisen komission puheenjohtaja Jean-Claude Junckerin vieraillessa Valkoisessa talossa.

Nyt EU, komissio ja Euroopan ulkosuhdehallinto aikovat panostaa kontaktien palauttamiseen kaikilla tasoilla, jotta yhteistyössä päästäisiin Trumpin kautta edeltävälle tasolle ja sitä laajennettaisiin edelleen. Jo varhaisessa vaiheessa Bidenin vaalivoiton jälkeen Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja Charles Michel kutsui tämän vierailulle Brysseliin ja vierailun uskotaan toteutuvan vuoden 2021 ensimmäisellä puoliskolla.

Bryssel on muuttunut ajoista, jolloin Biden vieraili siellä varapresidenttinä.

Bryssel on kuitenkin muuttunut ajoista, jolloin Biden vieraili siellä varapresidenttinä. Yhdysvaltojen läheisin kumppani EU:ssa Iso-Britannia ei ole enää jäsen, Saksan liittokansleri Angela Merkelin aikakausi on tulossa päätökseen ja Euroopassa puhaltavat yhä ranskalaisemmat tuulet mitä tulee EU:n geopoliittiseen asemoitumiseen.

Suhteiden luomisen lisäksi positiivinen agenda joudutaan rakentamaan negatiivisen päälle vasten yhä haastavampaa sisäpoliittista, taloudellista, sosiaalista ja turvallisuustilannetta Atlantin molemmin puolin.

Tuleva transatlanttinen asialista

EU on tällä kertaa paremmin varautunut vallanvaihdokseen Washingtonissa ja valmistautunut tuomaan pöytään konkreettisia ehdotuksia uuden dynamiikan aikaansaamiseksi transatlanttisissa suhteissa.

Komission ja korkean edustajan joulukuun alussa 2020 julkaisemassa yhteisessä tiedonannossa esitetään EU:n ehdotuksia ensimmäisiksi askeleiksi kohti uutta transatlanttista globaalin yhteistyön agendaa. Sitä seuranneet neuvoston päätelmät korostavat EU:n valmiutta yhteistyöhön ja kunnianhimoisen transatlanttisen agendan kehittämiseen.

Sekä päätelmien että yhteisen tiedonannon tarkoitus oli toimia viestinä paitsi Yhdysvaltain hallinnolle, myös muulle maailmalle EU:n päättäväisyydestä palauttaa transatlanttiset suhteet entiselle tasolleen ja kehittää niitä edelleen uusiin haasteisiin vastaamiseksi, mukaan lukien pandemiat, ilmastonmuutos ja ympäristö, teknologia ja kauppa sekä demokratiakehitys.

Presidentti Bidenin ensimmäisenä virkapäivänään vahvistama Yhdysvaltain paluu Pariisin ilmastosopimukseen on rohkaiseva pohja yhteistyölle.

EU jaottelee mahdolliset yhteistyöalueet neljään laajaan aihepiiriin:

1. COVID-19 –pandemian selättämisen lisäksi EU:n ja Yhdysvaltain tulisi yhdessä kehittää valmiutta pandemioihin varautumiseksi, ehkäisemiseksi ja niihin vastaamiseksi jatkossakin sekä vahvistaa Maailman terveysjärjestö WHO:ta.
2. Globaalien ympäristö- ja ilmastotavoitteiden edistämisessä EU:n ja Yhdysvaltain tulisi ottaa johtajuutta. Tiedonannossa ehdotetaan transatlanttista vihreän kaupan agendaa, jonka puitteissa voitaisiin mm. tehdä yhteinen kauppa ja ilmasto –aloite WTO:ssa sekä sopia toimenpiteistä hiilivuodon estämiseksi.
   Lisäksi ehdotetaan vihreän teknologian liittoumaa yhteistyön lisäämiseksi puhtaan teknologian saralla. Presidentti Bidenin ensimmäisenä virkapäivänään vahvistama Yhdysvaltain paluu Pariisin ilmastosopimukseen on rohkaiseva pohja yhteistyölle.
3. EU peräänkuuluttaa yhteistyötä teknologian, kaupan ja standardien edistämiseksi. EU:n ja Yhdysvaltain yhteinen arvopohja on luonteva perusta niiden teknologiayhteistyölle, jolla voidaan vastata kilpailevien järjestelmien tuomiin haasteisiin.
4. EU antaa myös tukensa presidentti Bidenin ehdottamalle huippukokoukselle demokratiakehityksestä ja vahvistaa valmiutensa tehdä yhteisiä sitoumuksia autoritaarisuuden nousun, ihmisoikeusrikkomusten ja korruption vastaisessa taistelussa. EU:n ja Yhdysvaltain tulisi pyrkiä vahvistamaan yhteisille arvoille perustuvaa monenkeskistä järjestelmää.

Kauppajännitteiden purkua toivotaan

Presidentti Trumpin Amerikka ensin -kauppapolitiikka alkoi aiheuttaa jännitteitä pian hänen valtaannousunsa jälkeen. EU sai oman osansa maaliskuussa 2018 kun Yhdysvallat asetti tulleja (ns. 232-tullit) kansalliseen turvallisuuteen vedoten teräs- ja alumiinituotteille lähes kaikista maista, mukaan lukien EU:n jäsenmaat.

Vuonna 2019 WTO:n riitojenratkaisuelin antoi Yhdysvalloille vastatoimioikeuden Airbusin saamien valtiontukien vuoksi. Yhdysvallat asettikin heti mittavat tullit eurooppalaistuotteille. EU:n nostamassa vastaavassa kanteessa Boeingin saamista tuista päätös tuli vasta lokakuussa 2020. EU asetti omat vastatoimensa marraskuussa samana vuonna. Komission pettymykseksi Yhdysvaltain väistyvä hallinto ei vastannut neuvottelutarjoukseen vaan lisäsi vastatoimiaan tammikuun alussa.

Komissio on kuitenkin toiveikas, että uusi hallinto olisi kiinnostunut neuvotteluratkaisusta ja uskoo sen syntyvän kuuden kuukauden kuluessa. Monenvälinen kauppajärjestelmä, WTO:n uudistaminen ja EU-USA-Japani -kolmikantayhteistyö uusien, reilumpien kauppasääntöjen luomiseksi ovat yhteisen tiedonannon listoilla toimista, joissa yhteistyö on kaupan alalla mahdollista ja toivottavaa.

Optimistisimmat toiveet sisältävät osittaisia kaupan helpotuksia ja sääntelyn sektorikohtaista harmonisaatiota sekä entistä yhteistyöpohjaisempaa lähestymistapaa Kiinaan. Laajaan vapaakauppasopimukseen ei kuitenkaan ole mahdollisuutta sekä republikaanien että demokraattien käännyttyä aiempaa protektionistisempaan suuntaan.

Vahvempi EU on parempi kumppani

Käsillä on siis tilaisuus tarkastella uudelleen ja vahvistaa EU:n ja Yhdysvaltain yhteiseen historiaan, arvoihin ja intresseihin perustuvaa suhdetta. EU:n ja Yhdysvaltojen on puolustettava yhteisiä arvojaan maailmanlaajuisesti.

Vaikka Yhdysvallat on tärkeä kumppani, se ei vähennä tarvetta vahvistaa EU:n omia rakenteita ja varautua toimimaan itsenäisemmin tarpeen vaatiessa. Keskustelu tästä on käynnissä eri sektoreilla ja kuten aina, on eri pääkaupungeissa asiasta erilaisia näkemyksiä.

Joissakin jäsenmaissa ollaan huolissaan, että liiallinen strategisen autonomian korostaminen haittaisi transatlanttisten suhteiden uutta alkua. Sisäistä keskustelua hyödyttää kuitenkin se, että EU ei ole enää Yhdysvalloille ensisijaisesti kilpailija, vaan kumppani.

EU ei ole enää Yhdysvalloille ensisijaisesti kilpailija, vaan kumppani.

Yhteisiin haasteisiin vastaaminen tarjoaa mahdollisuuden panna kumppanuus täytäntöön. Samaan aikaan EU:ssa ei voida tuudittautua Yhdysvaltojen suunnanmuutoksen pysyvyyteen saatikka EU:n painoarvon yliarviointiin Yhdysvaltojen näkökulmasta. Ollakseen relevantti kumppani Yhdysvalloille myös tulevaisuudessa, EU:n on oltava jatkossakin kykenevä ja kilpailukykyinen toimija.

Petteri Kotilainen (@kotilpe)

Petteri Kotilainen työskentelee transatlanttisista suhteista vastaavana virkamiehenä EU-edustustossa. Lisäksi hänen työsalkkuunsa kuuluvat suhteet Latinalaiseen Amerikkaan sekä kauppapolitiikka. Aiemmin hän on työskennellyt ulkomaanedustuksessa Venäjä-kysymysten ja ihmisoikeuksien parissa.