CD-rekisterikilpi on diplomaattista koskemattomuutta nauttiville henkilöille (esimerkiksi diplomaatit, sotilasasiamiehet) myönnettävä auton rekisterikilpi joka usein poikkeaa väriltään, olemukseltaan tai numeroinniltaan tavallisista asemamaan kilvistä.

Kilven myöntävät asemamaan viranomaiset, joissakin maissa maan ulkoministeriö ja joissakin jokin muu virallinen taho. Kirjaimet CD ovat akronyymi ranskan sanoista Corps Diplomatique eli diplomaattikunta. Suomalaisissa CD-kilvissä pohjaväri on sininen; kirjaimet ja numerot ovat valkoiset. Kilpi on myös jonkin verran tavallista suomalaista pienempi.

Perinteisesti maiden numerointi on määräytynyt sen mukaan, monentenako maan ranskankielinen nimi on aakkosjärjestyksessä asemamaahan akkreditoiduista maista, eli esim. Suomen numero on miltei jokaisessa maassa eri, riippuen siitä kuinka monta maata oli läsnä siinä asemamaassa kun Suomi perusti lähetystönsä. Uudet maat, ts maat jotka perustavat lähetystönsä myöhemmässä vaiheessa sijoitetaan tavallisesti loppuun, eli heitä varten ei ole säästetty numeroita. Kansainvälisillä järjestöillä voi olla omat kilvet (esim. EU, YK) mutta tavallisesti heillä on aivan tavalliset CD-kilvet jolla niihin liittyvä numerointi. CD merkintä voi maan käytännöstä riippuen olla joko alussa (kuten Suomella), tai keskellä tyyliin 001 CD 001. Kumpaakin mallia esiintyy melkein yhtä paljon.

CD-kilpi kertoo usein myös siitä kenen auto on kyseessä. Tavallisesti kilven kaksi tai kolme ensimmäistä numeroa tai kirjainta kertovat, minkä maan diplomaatista on kyse, ja viimeiset numerot yleensä auton omistajan arvoasemasta suurlähetystössä. Niinpä esimerkiksi Suomessa CD-1001 on Saksan suurlähettilään auto, eli 10 tarkoittaa Saksaa ja 01 suurlähetystön arvoasteikossa ensimmäistä, eli suurlähettilästä. Kyse on mitä luultavimmin virka-autosta ja lähettilään omalle autolle on annettu jokin muu 10 alkuinen numero. Joissakin maissa kuten Intiassa suurlähettilään henkilökohtainen oma auto on merkitty tyyliin 41 CD 01a, eli kirjaimella merkitään että kyseessä on lähettilään oma auto. Maiden numerointi alkaa muuten aina kymmenestä, eli ei ole ainakaan minun tietääkseni CD 1 merkintöisiä autoja (kollegat maailmalla korjatkoon!). Tosin Englannissa jossa kilvet ovat todellista kauppatavaraa, eri maiden suurlähettiläiden virka-autolle on annettu maan numero siten että Suomen kilpi on FIN-1, mutta muut lähetystön autot ovat sitten CD kilpiä.

Joissakin maissa kuten Yhdysvalloissa ei ole käytössään CD kilpiä, siis nimikettä ei käytetä. Sen sijaan heillä on State Departmentin myöntämät erikoiskilvet jossa lukee kirjoitettuna  Diplomat tai Consular. Kilven kirjainyhdistelmä paljastaa kenen auto on kyseessä. (Suomi on TX). Lista löytyy osoitteesta http://www.pl8s.com/diplo.htm. Vaikka ajoneuvojen rekisteröintitoimivalta on Yhdysvalloissa osavaltioilla, diplomaattikilvet hoidetaan keskitetysti ulkoministeriössä Washingtonissa.

Jokaisella maalla on omat järjestelynsä

Joissakin maissa on myös varsin erikoinen käytäntö merkitä kilpeen monesko viran haltija on kyseessä. Tämä esim. Portugalissa jossa numero 046 CD 211 tarkoittaa, että kyseessä on Tanska (46) ja numero 811 että kyseessä on lähetystö- tai ministerineuvos (2) ja hän on 11 lähetystöneuvos lähetystössä sen jälkeen kun Tanska on avannut suurlähetystönsä Portugalissa. Jos kyseessä olisi ulkoasiainsihteeri numero olisi 046 CD 607, eli 6 + 07 eli seitsemäs viran haltija jne. Suurlähettilään numero on 8 ja konsulit nelosia. Thaimaassa kilpeen on numeron lisäksi kirjoitettu virka-arvo eli ”Suomen ykkössihteeri”.

Monissa maissa ei eri syistä käytetä kilpiä eikä se ole monasti myöskään pakko. Tämä riippuu kansallisesta lainsäädännöstä. Kyse on monasti turvallisuusseikka, eli maiden edustajat eivät halua että heidän autonsa olisivat helposti tunnistettavia. Esimerkiksi Indonesiassa monilla mailla oli aikaisemmin käytössään omat puoliviralliset kilvet joiden oikeassa yläkulmassa on pieni numero, joka kertoo poliisille ja viranomaisille että kyse on CD autosta, vaikkakin sillä on tavalliset kilvet. Joissakin maissa CD kilven käyttö on edellytys auton verovapaudelle. Useimmissa maissa on varsin tiukat vakuutusvaatimukset ennen kun kilvet myönnetään, toisissa taas CD autot on vapautettu mm. katsastuksesta. Toisissa maissa taas kyltti kulkee viranhaltijan mukana ja se ruuvataan ajoneuvoon vaikka se olisikin vuokrattu.

CD-kilvet ovat useiden urbaanien legendojen kohde, josta ehkä kuuluisin lienee se ettei niiden haltijoita voida sakottaa, esimerkiksi parkkisakot. Kyllä voi, ja pitääkin. Auto on tosin koskematon, mutta se ei anna minkäänlaista lupaa olla noudattamatta asemamaan liikenne- ja muuta säännöstöä. CD kilvillä varustettu auto on aivan tavallinen auto siinä missä muutkin. Ainoa ero on siinä, että sen kuljettajan tai omistajan työpaikka on suurlähetystössä.

Itselläni on pysäköinnistä hieman erikoinen anekdootti joka tapahtui Lontoossa 1990-luvulla. Olin siellä virolaisen kollegani kanssa vierailulla belgialaisissa CD kilvissä olevalla autolla. Olimme ilmeisesti pysäköineet väärin, ja auto ns klampattiin, eli siihen asetettiin rengaslukko. Klamppikaverit tulivat soitettaessa paikalle parissa minuutissa ja protestin kuultuaan (ei teillä ole lupaa klampata CD autoa) totesivat että tässä on pari vaihtoehtoa. Joka maksatte 70 puntaa nyt ja lukko poistetaan heti, tai sitten teette suurlähetystönne kautta valituksen maanantai-aamuna (kyse oli lauantai iltapäivästä) ja me pyydämme kovasti anteeksi ja saatte auton vapaaksi mahdollisesti maanantai iltapäivällä. Oli varsin helppo päättää kumman teimme. Niin, todettakoon myös, ettei belgialaisissa CD-kilvissä olevalla autolla ole minkäänlaista oikeudellista erityisasemaa Belgian ulkopuolella. Erityisoikeus pätee vain siinä maassa johon diplomaatti on akkreditoitu ja kilvet myönnetty.

Mitä sitten tehdä jos näkee liikenteessä CD kilvellä varustetun auton? Ensimmäinen pointti on olla varovainen, sillä se tarkoittaa useimmiten että autoa kuljettaa henkilö jolla on enimmäkseen ulkomaista ajokokemusta, eli hän saattaa tehdä jotakin joka on kotimaassaan sallittua mutta ulkomailla ei.

Alun perin sanonta tulee ranskankielestä chargé d’àffaires sanasta (johon tietyissä tilanteissa lisätään latinan ad interim) tarkoittaen yhteen kirjoitettuna ”vastuussa asioista väliaikaisesti”. Suurlähettilään poissaolo ja tieto siitä kuka häntä sijaistaa ilmoitetaan aina nootitse asemamaan ulkoministeriöön sekä usein myös kiertonootitse muille suurlähetystöille. Chargé d’àffaires on aina akkreditoitu kyseiseen asemamaahan eli hän on niin sanottu lähetetty virkamies mutta jonka virka-arvo voi vaihdella. Chargé d’àffaires ei koskaan jätä valtuuskirjettä valtion päämiehelle, ts hän ei ole myöskään erikseen saanut toimivaltuutuksen maansa johdolta kuten suurlähettiläs vaan hän toimii virkansa valtuuttamana. Jos suurlähetystössä ei ole poikkeuksellisesti yhtään lähetettyä virkamiestä paikalla, voidaan joku suurlähetystön muuhun henkilökuntaan kuuluva nimittää ns. juoksevien asioiden hoitajaksi.

Wienin sopimuksen 19 Artikla määrittelee asian hyvin selkeällä tavalla:

1. Jos edustuston päällikön virka on avoin tai jos edustuston päällikkö on estynyt hoitamasta tehtäviään, väliaikainen asiainhoitaja (chargé d’àffaires ad interim) toimii tilapäisesti edustuston päällikön sijaisena. Väliaikaisen asianhoitajan nimi on joko edustuston päällikön, tai, jos hän on estynyt sitä tekemästä, lähettäjävaltion ulkoasiainministeriön ilmoitettava vastaanottajavaltion ulkoasiainministeriölle tai muulle ministeriölle, josta on sovittu.

2. Milloin vastaanottajavaltiossa ketään edustuston diplomaattiseen henkilökuntaan kuuluvaa ei ole paikalla, lähettäjävaltio voi vastaanottajavaltion suostumuksella määrätä hallinnolliseen ja teknilliseen henkilökuntaan kuuluvan edustuston jäsenen hoitamaan edustuston juoksevia hallinnollisia asioita.

Ad interim nimikkeen lisääminen Chargé d’àffaires nimikkeen perään tarkoittaa pysyvämpää tai tietoisesti pidempiaikaista järjestelyä. Kyseessä voi olla poliittinen päätös olla jostakin syystä akkreditoimatta suurlähettiläs johonkin maahan, mutta tavallisesti kyseessä on kuitenkin rajoitettu ylimenokausi jolloin esimerkiksi odotetaan pidempiä aikoja uuden suurlähettilään nimittämistä tai tilannetta jossa suurlähettiläs on akkreditoitu toisesta maasta ja Chargé d’àffaires ad interim hoitaa pysyvästi asioita ns suurlähettilään jalkamaassa. Suomella on vielä muutamia toimipisteitä joita hoitaa pysyvästi Chargé d’àffaires a.i.. Esimerkiksi Namibiassa Suomen suurlähettiläs on akkreditoitu Etelä-Afrikan Pretoriasta, ja asioita hoitaa paikan päällä Chargé d’àffaires ad interim. Tavallisesti ad intermit eivät jätä valtuuskirjettä vastaanottavan valtion päämiehelle, mutta he voivat jättää maan tavasta riippuen suullisen ilmoituksen tai kirjallisen kirjeen asemastaan maan ulkoministerille tai ulkoministeriön korkealle virkamiehelle. Diplomaattisessa hierarkiassa ai:t sijoittuvat heti akkreditoitujen suurlähettiläiden jälkeen, ennen ”tavallisia” Chargé d’àffaires kollegoja.

Chargé d’àffaires termillä on pitkä historia ja virka-arvo määriteltiin 1815 Wienin Kongressin yhteydessä vahvistetuissa diplomaattisissa normeissa neljänneksi korkeimmaksi diplomaattiseksi arvoksi. Sittemmin näistä virka-arvosäännöistä on luovuttu. Erityisesti ranskankielisissä maissa Chargé d’àffaires nimikettä käytetään myös diplomatian ulkopuolella jos halutaan osoittaa jonkun olevan väliaikaisesti vastuussa jostakin.

Chargè d’àffaires ja v.a asianhoitaja nimikkeestä näkee lehdistössä hyvin monia joskus aika hauskoja versioita jotka perustuvat ehkä tietämättömyyteen nimikkeen tarkoituksesta tai kirjoitusmuodosta. En itsekään tiedä miksi käytetään joskus lyhennystä va. ja joskus v.a.? Toinen erikoisuus johon en ole myöskään löytänyt selitystä on se, että miltei aina Chargé d’àffaires kirjoitetaan kursiivilla tai miksi se kirjoitetaan joskus muotoon d’Àffaires. Ammattislangilla asianhoitajuutta kutsutaan suomeksi tavallisesti ”sarssiksi, ” joskus ”vee aaksi” ja joskus myös humoristisemmin v.a. astioidenhoitajaksi.

Puhekielessä tai sosiaalisissa ympäristöissä diplomatialla tarkoitetaan tavallisesti tahdikkuutta strategisen edun saavuttamiseksi. Diplomaattiseen käytökseen ja kielenkäyttöön kuuluu asioiden ja mielipiteiden muotoilu ja esittäminen siten, että tavoitteet saavutetaan mutta vastakkainasettelut vältetään. Diplomaattiset lauseet ovat rakenteeltaan kohteliaita, sisältävät usein monia vaikeita sivistyssanoja ja kuulostavat erityisesti ulkopuolisilta hienotunteisilta ja turhan hienostuneilta. Sivusta seuraajat kuulevat erinäisen määrän lyhenteitä ja epämääräisiä kohteliaisuuksia mutta samanaikaisesti diplomatian kieli kertoo kuitenkin usein alan ammattilaisille paljon enemmän kuin mitä viestitetään pinnalla ja mitä ulkopuolinen saattaa ymmärtää. Kokonaisuuden voi hyvin määritellä siten, että aluksi ilmaistaan pakolliset muodollisuudet, mutta itse substanssi ja esitettävä asia tulee vasta pilkun jälkeen. Usein diplomaatit puhuvat keskenään myös niin hiljaa etteivät ulkopuoliset kuule keskustelua. Juuri tämä haluttomuus lausua asiat suoraan ja oletettu salamyhkäisyys on vuosien saatossa poikinut useita sanontoja diplomaateista ja diplomatiasta yleensäkin, puhumattakaan lukuisista anekdooteista. Kuinka moni näistä tarinoista ja urbaaneista legendoista on totta ja kuinka moni perustuu epätietoisuuteen käytettyjen sanojen piilevästä merkityksestä, on sitten toinen tarina. Tämän blogin tarkoituksena on  avata hieman tätä taustaa.

Diplomaattinen kielenkäyttö voi asemapaikasta tai keskustelukumppanista riippuen olla hyvin erilainen. Multidiplomatiassa kuten YK-järjestöissä on aivan oma jargoninsa, eli ammattislanginsa ja eri kansainvälisissä erityisjärjestöissä kuten esim. kansainvälisessä merijärjestössä IMO:ssa omansa. Bilateraalissuhteissa on paljon perinteisempää kommunikaatiota ja Euroopan Unioniin liittyvä ammattijargonia lyhenteineen on sitten ihan omaa otsakkeensa. Monet nykypäivän kansainväliset sopimustekniset termit perustuvat englanninkielisiin termeihin ja niistä johdettuihin akronyymeihin, joita joskus käytetään myös sellaisenaan tai ”suomennettuina” suomenkielisissä asiakirjoissa. Entisajan diplomatian kielenä oli taas ranska joka on viimeisten vuosien aikana menettänyt asemansa. Tämä kieli- ja sanakokonaisuus on siis kokonaisuutena varsinainen viidakko jonka vivahteet ja merkitys on joskus varsin hankala avata ulkopuolisille.

Tässä diplomaattisessa ABC:ssa selostetaan jokapäiväisessä diplomatiassa usein käytettyjen sanojen merkitystä sekä kuvaillaan osin niiden taustaa ja historiaa. Mukana on myös kuvia ja käytännön esimerkkejä. Pyrkimyksenä on häilyttää salamyhkäisyys sanontojen taustalta sekä kertoa hieman enemmän näiden sanojen ja sanontojen käytännön merkityksestä ja joskus myös historiasta. Internetin tulo on muuttanut myös diplomatian kommunikaatiota hyvinkin radikaalisti, minkä takia useita tässä ABC:ssa olevia kommunikaatiomuotoja tai ilmaisuja ei ole enää jokapäiväisessä käytössä, jos ollenkaan. Kuitenkin niiden osaaminen ja niiden merkityksen ymmärtäminen on hyvin relevanttia ja tärkeää, sillä ne saattavat hyvinkin nopeasti olla edessä jossakin asemamaassa joka noudattaa perinteisempää diplomaattista viestintää tai keskusteluissa vanhemman kollegan kanssa. Perinteisistä muodoista diplomatiasta on myös hyötyä silloin kun hallinnollisesti, uskonnollisesti, poliittisesti tai kulturellisti toisistaan jyrkästi poikkeavat maat hoitavat keskinäisiä suhteita. Koskaan ei voi olla liian kohtelias tai huomaavainen, mutta törkeä käytös muistetaan aina.

Diplomaattista ABC:ta kirjoittaessa on käytetty useita erilaisia lähteitä. Jotkut tässä esiintyvistä sanojen selvityksistä on poimittu Ulkoministeriön ja suurlähetystöjen omilta kotisivuilta, jotkut wikipediasta, tietyt määritelmät EU:n omasta perussanakirjasta ja jotkut muiden maiden ulkoministeriöiden sivustoista. Suurin osa sanaselvityksistä on muokattu, lyhennelty tai muuten vain kirjoitettu uuteen muotoon jotta ne vastaisivat tässä esitettyä yhteistä muotoa. Sanojen tarkoitus on tarkistettu muutamien senioridiplomaattien kanssa, jotta ne parhaimmalla mahdollisella tavalla vastaisivat todellisuutta. Kuvat ovat lähinnä ulkoministeriön arkistoista tai jokapäiväisestä toiminnasta. Anekdootit ja kevyemmät heitot nykykäytännöistä ovat pääosin kirjoittajan keräämiä tai kokemia. Tätä diplomaattista ABC:ta päivitetään jatkuvasti. Kirjoittajana toimii pääasiallisesti lähetystöneuvos Stefan Lindström joka tällä hetkellä palvelee Suomen Portugalin suurlähetystössä.