Anatoliassa kevättä ilmassa…

Ankaran talvi on ollut outo. Lunta emme ole kaupungissa nähneet sitten joulukuun.  Virka-asunnon parvekkeelta kun oikein kurkottaa, näkee muutaman kymmenen kilometrin päässä olevan Omenavuoren valkoiset rinteet. Lumipeitto on kuitenkin hienonhieno  ja sitä myöten huolestuneisuus kasvaa:  riittääkö vesi kevään tullen vai uhkaako kuivuus?  Toki nautimme täällä auringosta mutta itse kukin huomaa toivovansa ainakin paria kunnon sadekuuroa. Ilma alkaa olla puheenaihe samaan tapaan kuin englantilaisilla.

Mystikkojen Konya

Kuiva ja tasainen oli ajomatkani myös Konyan kaupunkiin, joka  sijaitsee vajaan kolmensadan kilometrin päässä Ankarasta etelään.  Matkan varrella ohitimme parikin pientä kaupunkia, joissa meno oli hyvin hiljaista. Talojen ikkunaluukut oli suljettu vaikka talot muuten vaikuttivat hyvin hoidetuilta.  Ihmettelin asiaa eräälle kolleegalleni, joka kertoi valtaosan väestä muuttaneen – Ruotsiin.  Kotiseuduilla Kulussa käydään vain lomailemassa.

Mevlanan hautapaikka
Mevlanan hautapaikka

 

 

 

 

 

 

 

Konyassa  sen sijaan meno oli vilkasta. Kaupungissa on  noin 1,5 miljoonaa asukasta – myös Turkin nykyinen ulkoministeri Davutoğlu  on Konyasta kotoisin – ja se on myös  Turkin uskonnollisia keskuksia.

Kaupunkiin on haudattu sufimystikko Mevlana, joka eli  1300-luvulla.  Mevlanan hauta upeasti laitettuine museoineen on  pyhiinvalluspaikka.  Väenpaljoudesta huolimatta tunnelma oli harras ja kunnioittava.  Mevlanan luoman uskonnollisen suuntauksen konkreettinen ilmentymä on vielä tänäänkin dervissi, looshin jäsen, joka looshitovereineen  pyörivän tanssirituaalin myötä toimii jumalan ja maallisen yhteytenä.

Tämän päivän Konyaan on rakennettu Mevlanan kulttuurikeskus,  jonka kupolikattoiseen areenaan mahtuu noin 3000 katsojaa seuraamaan dervissien menoa.   Suurinta juhlaa Konyassa vietetään joulukuussa, jolloin vietetään Mevlanan kuoleman vuosipäivää.  Silloin kaupunkiin kokoontuu myös Turkin koko poliittinen eliitti.

Turkin maalisvaalit

Turkissa valmistaudutaan maaliskuun paikallisvaaleihin. Vaalikampanjointi sekä näkyy että kuuluu. Viime viikolla pääoppositiopuolueen vaaliauto pörräsi sinnikkäästi kaiuttimet suurimmalla volyymillä hallituspuolueen päämajan ympärillä parhaaseen lounasaikaan. Keskustelukumppani hymyili vinosti ja sulki ikkunan.

Lähellä virka-asuntoa on parikin vaalitoimistoa: oikeus- ja hyvinvointipuolueen lamppuviirit koristavat nyt entistä pizzapaikkaa, pääoppositiopuolue on viritellyt omia jättikokoisia julisteitaan katujen varsille. Matkalle lentokentälle näin mahtavimmat vaalijulisteet: hymyilevät miesehdokkaat peittivät yhdeksänkerroksisesta talosta yli puolet.

Vaalikampanjaa leimaa erittäin kovaotteinen keskustelu, joka lähti liikkeelle jo pari kuukautta sitten, kun julkisuuteen ryöpsähtivät väitteet  ja syytteet  korruptiosta lähellä hallitusta.  Äänestäjien ymmärrys on koetuksella ja panokset ovat korkeat. Tämänhetkisten ennusteiden mukaan hallituspuolue voittaisi vaalit, mutta aikaa on vielä jäljellä. Turkki on myös luvattu galluppien maa.