Syynä on tietenkin Nauriz – lausutaan kotoisasti ”nauris”, mutta sillä ei ole mitään tekemistä juurikasvien kanssa. Itse asiassa sana juontaa juurensa muinaisesta persiasta ja tarkoittaa uutta päivää. Juhla ajoittuu kevätpäiväntasauksen aikaan ja se onkin perinteisesti nähty uuden vuoden alkuna. Iranissa ja Afganistanissa uusi vuosi lasketaan edelleen tästä ajankohdasta alkavaksi. Naurizta juhlitaan Keski-Aasian lisäksi Iranissa, Azerbaijanissa ja Turkissa.

Perinteisesti Nauriz-aikaan tehtiin kotona kevätsiivous ja istutettiin kukkia ja puita pihamaalle. Juhlan viettäminen puhtaassa kodissa toi hyvää onnea tulevalle vuodelle.

Nykyisin Nauriz on suurta juhlahumua – esimerkiksi kouluissa se on uuden vuoden ohella suurin juhla. Kouluissa valmistaudutaan huolellisesti Nauriz-juhlaan: oppilaat esittävät värikkäistä asuissaan laulua ja tanssia sekä pieniä näytelmiä, jotka kertovat kazakstanilaisista legendoista. Esimerkiksi kuinka Nauriz-aikaan myyttinen jäälintu Samruk sulaa ja samaan tapaan sulavat vanhat kiistat ja riidat ja ollaan jälleen ystäviä. Myös koululaisten vanhempia ja isovanhempia on juhlassa paikalla, ja mukana ohjelmassakin – isoäidit tekevät uuden kevään puhdistusrituaalin pahoja henkiä karkottavalla savullaan.

Nauriz-pöydässä tarjotaan perinteisiä kazakstanilaisia herkkuja: hevosenlihasta keitettyä makkaraa sekä tärkeimpänä lampaanpää. Pöytäseurueen vanhin miespuolinen jäsen jakaa pään vieraiden kesken. Juomaksi tarjotaan käynyttä kamelinmaitoa sekä hevosenmaitoa. Erityisesti Nauriz-juhlaan kuuluu alkupalana tarjoiltava kozhe-keitto, joka koostuu seitsemästä sortista aineksia. Jälkiruokana tarjotaan sitten monenlaista makeaa.

Pääkaupungissa Astanassa järjestettiin kymmeniä Nauriz-tapahtumia, muun muassa ulkoilmakonsertti, ja ilta huipentui valtavaan ilotulitukseen. Sitä katsellessa saattoi todeta ”kyllä – olemme valmiita pitkän ja kylmän talven jälkeen uuteen kesään!”

Euraasian alueella oli viime vuosisadalla kaksi suurta itsenäistymisaaltoa, joissa monet maat tulivat vapaiksi, suvereeneiksi valtioiksi. Ensimmäinen oli Venäjän vallankumouksen ja ensimmäisen maailmansodan jälkeen; toinen Neuvostoliiton ja Jugoslavian hajotessa. Suomi oli ensimmäisessä, Kazakstan toisessa aallossa – Kazakstan on 74 vuotta meitä nuorempi. Kazakstanilaisen on usein vaikea hahmottaa, että myös Suomi on nuori valtio ja että kansakunnan rakentaminen on meille tuttu asia. Suomen lähes satavuotinen itsenäisyys kuulostaa ikuisuudelta. Tällöin viittaan naapurimaihimme: Venäjä on yli tuhat vuonna vanha ja Ruotsi on ollut olemassa aina. Kansakunnan rakentaminen on Kazakstanille kylläkin monimutkaisempi asia kuin Suomelle mm. väestön heterogeenisyyden takia. Kazakstanissa elää 100–150:n eri kansallisuuden edustajia. Kun Kazakstan itsenäistyi, periaatteellisen valtaväestön eli kazakkien osuus maan väestöstä oli alle puolet.

Joulukuun alku ei ole paras aika matkustaa maan kylmimpään osaan, Itä-Kazakstaniin. Semipalatinskissa oli viime viikolla reilut 40 astetta pakkasta. Mutta Kazakstan on suuri maa, matkustaminen avartaa eikä nopeasti kehittyvä Astana anna todellista kuvaa maasta ja sen elinoloista. Semipalatinskin kaupungista 130 kilometriä länteen sijaitseva ydinkoealue on ollut kansainvälisen huomion kohteena. Nykyään ei onneksi enää ydinräjäytysten vuoksi. Vaan siksi, että alueen väestö oli tietämättään koekaniineja ja että säteily vaikutti ainakin 200 000 ihmisen terveyteen. Ja siksi, että testipaikan ympärillä Suomen kokoinen 340 000 neliökilometrin alue on eriasteisesti saastunut. Kokeita tehtiin yli 450, ne lopetettiin Kazakstanin itsenäistyessä vuonna 1991. Suvereeni maa voi itse päättää, mihin sen maaperää käytetään.

Kylmä pakkanen on nyttemmin tullut myös Astanaan. Autot jäätyvät parkkipaikoille ja teille, vesi ja polttoöljy jäätyvät talojen putkiin, Astanasta ulosvievät tiet suljetaan öisin, etteivät matkustajat jäädy auton hyytyessä valtatielle. Eräs yleensä säntillinen suurlähetystömme paikallinen työntekijä tuli maanantaiaamuna tunnin myöhässä töihin, koska ”hänellä oli ollut kotona ongelmia”. Tarkemmin asia koski sitä, että hänen kerrostaloasuntonsa metallisen ulko-oven avaaminen oli kestänyt tavallista kauemmin, lähes tunnin. Jää ja lumi nimittäin salpaavat kerrostalon huoneistojen ovet yöllä, ja aamulla ovet pitää sulattaa sisältä käsin. Millä? ”Hiustenkuivaajalla tietenkin.” Selitys oli täysin looginen ja hyväksyttävissä.

Astana on kazakin kieltä ja tarkoittaa kirjaimellisen yksinkertaisesti ”pääkaupunkia”. Tämän nimen kaupunki sai vuonna 1997, kun aiemmin Akmolaksi ja sitä ennen Tselinogradiksi nimetystä kaupungista tuli pääkaupunki. Kazakstan on nykyisin Keski-Aasian taloudellinen ja poliittinen johtovaltio.

Perustimme Suomen suurlähetystön Astanaan kolme vuotta sitten, vuonna 2009. Kazakstan on monille suomalaisille vielä melko tuntematon. Baikonur tiedetään. Kazakstania ei voi tosin kutsua ensimmäiseksi maaksi avaruudessa, vaikka sekä Sputnik että Juri Gagarin lähetettiin avaruuteen nimenomaan Baikonurin avaruusasemalta Lounais-Kazakstanista. Semipalatinskissa Neuvostoliitto taas teki lähes 500 ydinkoetta; Araljärven kuivuminen ja kutistuminen on myös tunnettu tragedia. Lisäksi monet muistavat Almatyn Medeo-stadionin siitä, että vielä 1980-luvulla siellä luisteltiin pikaluistelun Suomen ennätyksiä.

Entä nykyään? Olen itse liioitellen todennut, että Keski-Aasia on maailman uusin, kahdeksas maanosa. Kontinentti, jota ei ollut olemassa vielä 22 vuotta sitten. Se syntyi, kun Neuvostoliitto hajosi ja kun Keski-Aasian viisi tasavaltaa Kazakstan, Kirgisia, Tadzhikistan, Uzbekistan ja Turkmenistan julistautuivat itsenäisiksi vuonna 1991. Pääsääntöisesti nämä maat eriytyvät niitä noin 150 vuoden ajan kolonialisoineesta Venäjästä – tämä liittyy niin kieleen, kauppaan, öljyputkiin kuin vaikkapa ulkomailla opiskeluun. Kiina haastaa Venäjän ja sen vaikutus alueella kasvaa nopeasti, mutta Kiinaan suhtaudutaan varauksellisesti. Ja jos katsotaan etelään, niin Afganistanin ja Pakistanin konflikti ja vaikea tilanne korostaa eroa rauhallisempaan Keski-Aasiaan. Tähän perustuu viittaus uuteen maanosaan. Samalla on selvää, että Keski-Aasia on hyvin heterogeeninen ja epäyhtenäinen. Kazakstan on vauraampi kuin jotkut EU-maat. Kirgisia ja Tadzhikistan ovat puolestaan ns. alhaisen tulotason valtioita, joissa Suomi tekee kehitysyhteistyötä.

Astana on Ulan Batorin jälkeen maailman toiseksi kylmin pääkaupunki, joka sijaitsee maailman suurimmalla arolla. Pakkanen ja lumi ovat tuttuja elementtejä, mutta kylmä tuuli puuttomalta arolta tekee joskus olosta epämukavan. Varsinkin näin talven alkaessa huomaa, että arolla tulee – usein aika kovaakin.