Kaikilla on jonkinlainen käsitys oikeudenkäyntiin kytkeytyvästä perusdraamankaaresta. Varsinkin rikoksen ja rangaistuksen kohtalonyhteys on itsestäänselvyys, jonka kukin omaksuu milteinpä jo äidinmaidosta. Tätä ymmärrystä vahvistaa edelleen yhteiskunta itse, kun se toteuttaa oikeutta vangitsemalla murhamiehensä ja sakottamalla koiravarkaansa. Paha saa palkkansa. ”Minä näin tuon”, terveisin, karma.

Samanmoisista kansanviisauksista kumpuaa perustelu myös kotimaisen oikeuslaitoksen olemassaololle ja kansan sille antamalle hyväksynnälle. Niistä seuraa ennakko-odotus, että tuomioistuimen sana pannaan julistamisen jälkeen myös täytäntöön, on tuomiona sitten vankila tahi velanperintä. Tuomioiden täytäntöönpanoa turvaavat Suomessa mm. Rikosseuraamuslaitos, Ulosottolaitos, Digi- ja väestötietovirasto sekä poliisi – siis demokratiamme sisään rakentunut valtakoneisto. Lainrikkojan vastuunpakoilun estää viime kädessä valta, ja sen luoma pakko. Tuomiovaltaa totellaan, elämä jatkuu.

Siksi järkytystä voikin aiheuttaa havahtuminen siihen, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, tuo eurooppalaisen oikeudenkävijän Ultima Thule, antaa syyksi lukevat tuomionsa nimenomaan valtioille, ilman minkäänlaisia takeita sellaisesta pakkotäytäntöönpanosta mitä kotimainen oikeusistuin voi langettaa kansalaisiinsa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen – jota EIT sitovasti tulkitsee – noudattaminen onkin Euroopan neuvoston 46 jäsenvaltion varassa. Maat vastaavat siis itse, omissa oikeustapauksissaan, EIT:n määräämistä täytäntöönpanotoimista.

Äidinmaidosta ammennettu intuitio herää perusteltuihin kysymyksiin. Menisikö syylliseksi todettu talousrikollinen vankilaan, jos saisi kotimaisessa oikeusjärjestelmässä asian itse päättää? Täytyykö Suomen totella EIT-tuomiota, vaikka Puola on antanut aiemmin samanlaiselle tuomiolle palttua?

Täytyyhän toki – ainakin, jos ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion puolustaminen Suomea vielä kiinnostaa. Kysymyksiin Strasbourgissa vastaa myös Euroopan neuvoston ministerikomitean Droits de l’homme -kokoonpano, eli ihmisoikeuskokoonpano – siis DH-kokous.

DH-kokous näyttää kansainväliselle oikeudelle suuntaa

Neljästi vuodessa kokoontuvan DH-kokouksen agendalla ovat jäsenmaille langetetut yksittäiset EIT-tuomiot, joissa maalta vaadittu täytäntöönpano sakkaa niin pahasti, että neuvosto on päättänyt siirtää ne nk. tehostettuun valvontaan. Ministerikomitea julkaisee kokouksissa antamansa päätökset, vaikka jäsenmaiden keskenään käymä kokousdebatti ei julkista olekaan. Päätöksistä viimeisimmät ovat nähtävissä täällä.

Valvottavan valtion tulee DH-kokouksessa selvittää maansa täytäntöönpanon tilannetta ja syitä sen puutteille, kun samalla muut jäsenmaat antavat tilanteesta yleensä risuja, toisinaan ruusuja. Tällainen peer review -mekanismi luo näin institutionalisoitua painetta tuomioiden täytäntöönpanolle. Syystäkin, sillä aiheet ovat vakavia: kyse on kuitenkin ihmisoikeusloukkauksista, joissa jäsenmaa on syyllistynyt esimerkiksi kidutukseen, epäoikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin tai yksityiselämän suojan rikkomiseen. Vastaajamaa joutuukin DH-piinapenkissä alttiiksi vielä yhdelle viisaudelle: The chickens have come home to roost.

Vaikka juridisella kivijalalla seisova DH pakottaa jäsenvaltiot napikkain ihmisoikeussyntiensä kanssa, prosessi on myös vääjäämättä todella poliittinen. Neuvoston 46 jäsenmaan alue kattaa suuren kulttuuripiirin, ja pelkästään viime vuosikymmeninä sen sisällä tapahtuneita sotia ja konflikteja voi luetella liudan. Asian kanssa on elettävä. Kukaan ei ole keksinyt tapaa siirtää DH:ta tyhjiöön, jonka ulkopuolelle jäisivät maidenväliset suhteet tai historia. Tuskinpa keksiikään.

Yhteistyötä, ei pakkoa

Kansainvälinen oikeus ei toimi pakosta; se toimii sopimuksesta. Se määrää hiljaiset tunnit koko taloyhtiöön, ei vain kotiin. Se tähtää osapuoliensa aikuistumiseen ja näiden väliseen luottamukseen. Aikuistuminen ei silti aina onnistu. Sen huomaa, kun kattohuoneistosta tuleva meteli ei lopu, vaikka kello käy jo pitkällä yli puolen yön.

Euroopan neuvoston malli ei pakota jäsenmaataan, paitsi valokeilaan. Ennen kaikkea se aktivoi jokaisen jäsenensä vaalimaan eurooppalaisia, yhdessä sovittuja ihmisoikeuksia. Tällä on merkitystä laajemmassakin yhteiskunnallisessa kehityksessä, minkä vuoksi DH:n ihmisoikeusvaikutukset ulottuvat paljon EIT:ssa käsiteltyjä yksilövalituksia laajemmalle.

Mallioppilaan pinssiä havitteleva Suomikaan ei ole DH:lta turvassa. Se on laiminlyönyt EIT-tuomionsa täytäntöönpanon potilaan pakkolääkintää koskevassa ihmisoikeusloukkauksessaan X v. Suomi -tapauksessa, jo vuodelta 2012. Näin joudumme itsekin ensi vuonna, ensimmäistä kertaa, istumaan DH-kokouksen täytäntöönpanorikkurille varatulla istuimella.

Vakava poikkeaminen Euroopan neuvoston säännöistä, keskeisimpänään Euroopan ihmisoikeussopimus, voi äärimmillään johtaa jopa neuvostosta erottamiseen – minkä järjestö tänä vuonna Venäjän aloittaman hyökkäyssodan myötä myös osoitti. Ansaittujen potkujen varjopuolena on silti keskusteluyhteyden katkeaminen Venäjään – siis sen yhteyden, jota Euroopan neuvosto nimenomaisesti jäsenilleen fasilitoi.

Ihmisoikeuksien turvaamisen vuoksi erottamista parempi keino onkin lähes aina pyrkimys yhteistyöhön, keskustelun jatkumiseen. Kanat määräajoin orsilleen palauttava DH-kokous loistaa tässä roolissa. Se on kansainvälisoikeudellisena mekanismina sui generis, siis täysin ainutlaatuinen.

Kirjoittaja:

Mikko Pursimo, korkeakouluharjoittelija Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan neuvostossa

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) julkaisi 18.10.2022 uuden julkisen tiedonjakoalustan (ECHR Knowledge Sharing platform) eli ECHR-KS. Se tarjoaa tietoa Euroopan ihmisoikeussopimuksesta (EIS) ja EIT:n ratkaisukäytännöstä kootusti, jäsennellyssä ja ajantasaisessa muodossa. EIT:n sisäisessä ja jäsenmaiden korkeimpien oikeuksien yhteistyöverkoston käytössä alusta on ollut jo aiemmin, mutta jakamalla sen nyt julkiseksi EIT pyrkii tukemaan ihmisoikeuksien toteutumista kansallisella tasolla. Erityisesti alusta on suunnattu kansallisille tuomioistuimille.

Aineisto on jäsennelty käytännönläheisesti EIS artiklojen mukaisesti ja teemoittain. Kuhunkin artiklaan ja teemaan liittyen löytyy mm. opas keskeisestä EIT:n oikeuskäytännöstä (Case-Law Guide), tuoreimmat ratkaisut, koonti aihetta koskevasta oikeuskirjallisuudesta ja artikkeleista sekä linkit muihin aihetta koskeviin lähteisiin jaoteltuna ainakin Euroopan neuvoston, YK:n ja EU:n toimijoihin.

Sivusto ei korvaa EIT:n HUDOC-järjestelmää, josta edelleenkin löytyy kaikki EIT:n ratkaisut, vaan ECHR-KS toimii sen rinnalla ja ohjaa linkeistä käyttäjän HUDOC-järjestelmän puolelle tarkastelemaan itse ratkaisuja.

ECHR-KS kokoaakin aiemmin useissa ja satunaisen tiedonhakijan näkökulmasta hankalasti löydettävissä olleen tiedon yhteen ja käyttäjäystävälliseen sivustoon. Jäsentely on käytännönläheinen ja käyttäjämukavuudeltaan tältä vuosituhannelta. Se tarjoaakin konkreettisia työvälineitä kansallisille tuomareille ja muille käytännön toimijoille ihmisoikeuskysymysten hahmottamiseen ja käsittelyyn. Tämä toivottavasti edistää ihmisoikeuksien toteutumista koko järjestelmän ensisijaisen tavoitteen mukaisesti jo kansallisella tasolla, sillä onhan tapausten käsittely EIT:ssä vasta viimesijainen keino hakea oikeutta ihmisoikeusloukkauksille.

Toistaiseksi palvelu on englannin- ja ranskankielinen. EIT toivoo hankkeelle jäsenmaiden lisärahoitusta, jotta se voitaisiin kääntää mahdollisimman monelle jäsenmaan kielelle. Tämä entisestään edistäisi palvelun hyödynnettävyyttä ja ohjaisi kansallisia toimijoita relevantin tiedon äärelle.

Suomalainen oikeusjärjestelmä on perinteisesti nojannut kansallisen lain soveltamiseen luottaen siihen, että lainvalmistelussa on huomioitu ihmisoikeusnäkökulmat. Näin pääsääntöisesti onkin tapahtunut niin perustuslain kuin alemman tasoisen normiston osalta – kuitenkin huomioiden vain lainvalmistelun aikaisen ihmisoikeusnormiston ja -käytännön. Lisäksi KKO on kiitettävästi oikeuskäytännössään perustellut ratkaisujaan myös EIT:n oikeuskäytännöllä ja tarjonnut kansallisille tuomioistuimille ”valmiiksi pureskeltua” aineistoa kansainvälisestä normistosta ja esimerkiksi EIT:n käytännöstä (esim. KKO 2020:20). Suomalainen rivituomari lähtökohtaisesti selviääkin varsin pitkälle kansallista lakia, sen valmisteluaineistoa ja kansallista oikeuskäytäntöä soveltamalla. Mutta sitten, kun eteen tuleekin se harvinaisempi tapaus, jossa nämä eivät tarjoakaan riittävää tai ajantasaista perustaa ratkaisulle, niin silloin ECHR-KS tarjoaa aiempaa tehokkaamman työkalun etsiä nopeasti relevanttia tietoa ihmisoikeuskysymyksistä.

Kuolemanrangaistuksen katsotaan olevan erityisen julma rangaistus, joka loukkaa ihmisoikeuksia, erityisesti oikeutta elämään. Se ei myöskään estä rikollisuutta muita rangaistuksia tehokkaammin.

Kuolemanrangaistus ei ole ollut käytössä missään jäsenvaltiossa vuoden 1997 jälkeen. Virstanpylväs saavutettiin, kun Euroopan neuvosto hyväksyi vuonna 1982 Euroopan ihmisoikeussopimuksen kuudennen lisäpöytäkirjan, joka oli ensimmäisen oikeudellisesti sitova asiakirja kuolemanrangaistuksen poistamisesta rauhan aikana. Kaikki Euroopan neuvoston jäsenvaltiot ovat ratifioineet lisäpöytäkirjan.

Kolmastoista lisäpöytäkirja kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa olosuhteissa tuli voimaan vuonna 2003. Lisäpöytäkirjan ovat sittemmin ratifioineet kaikki Euroopan neuvoston jäsenvaltiot, Armeniaa ja Azerbaidzhania lukuun ottamatta. Armenia on allekirjoittanut pöytäkirjan, mutta ei ratifioinut sitä.

Ministerikomitea on vuodesta 2001 lähtien käynyt puolivuosittaisen näkemystenvaihdon kuolemanrangaistuksen poistamisesta kaikissa jäsenvaltioissa. Maaliskuussa 2021 ministerikomitea hyväksyi suosituksen kuolemanrangaistukseen ja kidutukseen käytettävien tuotteiden myyntikiellosta. Tämä on tärkeä lisä Euroopan neuvoston työhön kuolemanrangaistuksen poistamisesta.

Kuolemantuomion poistaminen – yleismaailmallinen arvo?

Kuolemanrangaistuksen poistaminen on kiinni ennen kaikkea poliittisesta tahdosta. Valtioiden määrä, jotka edelleen toimeenpanevat kuolemanrangaistusta on jatkuvasti laskenut. Maailmanlaajuisesta positiivisesta kehityksestä huolimatta teloituksia suoritetaan myös Euroopan neuvoston naapurimaissa ja sen tarkkailijavaltioissa. Amnesty International kuitenkin raportoi, että vuonna 2021 teloitusten määrä kasvoi maailmanlaajuisesti johtuen oikeusprosessien viivästymisistä koronapandemian aikaan.

Valko-Venäjä on Euroopan ainoa maa, jossa kuolemanrangaistus on edelleen käytössä. Euroopan neuvosto on pyrkinyt tukemaan Valko-Venäjän viranomaisia kuolemanrangaistuksen poistamiseen liittyvässä työssä. Valko-Venäjän parlamentti jopa perusti työryhmän rangaistuksen poistamisesta. Valitettavasti konkreettisiin toimiin ei ryhdytty ja vuonna 2021 Valko-Venäjä teloitti kaksi henkilöä, Viktor Skrundikin ja Viktor Pavlovin. Maan kuolemaantuomittujen jonossa on jäljellä yksi henkilö, Viktor Sergel. Euroopan neuvosto on toistuvasti pyytänyt Valko-Venäjää lopettamaan teloitukset ja käyttämään vaihtoehtoisia rangaistuksia.

Venäjä on erotettu Euroopan neuvostosta Ukrainan hyökkäyksen takia. Maan vielä ollessa jäsen, se allekirjoitti mutta ei ratifioinut yleissopimuksen kuudetta lisäpöytäkirjaa. Vuonna 1996 Venäjä otti käyttöön kuolemanrangaistuksen kieltävän moratorion, jossa perustuslakituomioistuin kielsi rangaistuksen käytön. Moratorio otettiin käyttöön, kun maa samana vuonna liittyi Euroopan neuvostoon ja allekirjoitti Euroopan ihmisoikeussopimuksen. Moratorion myötä tuomioistuimet eivät voi käyttää rangaistusta, koska se on tosiasiassa suljettu rikosoikeudellisten seuraamusten järjestelmän ulkopuolelle.

Venäjän perustuslakituomioistuimen päätöksen myötä moratoriota jatkettiin 1.1.2010 lähtien määrittämättömäksi ajaksi, kunnes kuolemanrangaistus on poistettu lainsäädännöstä, viitaten kansainvälisiin sopimuksiin sekä yleiseen kehityssuuntaan maailmassa. Euroopan neuvostosta erottamisen myötä Venäjä lakkaa olemasta Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoli 16.9.2022 alkaen.

Venäjän entisen presidentin ja pääministerin Dmitri Medvedevin viimeaikaiset puheet kuolemantuomion palauttamisesta Venäjälle ovat olleet erityisen huolestuttavia. Hän vihjaili, että kuolemantuomio voitaisiin palauttaa Venäjälle, koska sille ei enää ole oikeudellisia esteistä. Venäjä ei ole Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva kansainvälinen yleissopimuksen toisen valinnaisen pöytäkirjan osapuoli. Sopimus on Yhdistyneiden kansakuntien alainen, jossa jäsenvaltiot sitoutuvat poistamaan kuolemanrangaistuksen käytön lainkäyttöalueillaan.  Kuolemanrangaistuksen palauttaminen olisi erittäin huolestuttava kehityssuunta ihmisoikeuksien suojelulle.

Kuolemanrangaistus Euroopan neuvoston tarkkailijavaltioissa

Japani ja Yhdysvallat, kaksi Euroopan neuvoston tarkkailijavaltiota, toimeenpanevat edelleen teloituksia. Yhdysvaltojen osavaltioista 27 on edelleen käytössä kuolemanrangaistus. Langetettujen tuomioiden määrä on kuitenkin laskussa. 23 osavaltiota ovat kieltäneet rangaistuksen käytön, lisäksi kolmessa osavaltiossa on käytössä kuolemantuomion kieltävä moratorio. Myös liittovaltiotasolla otettiin heinäkuussa 2021 käyttöön rangaistuksen kieltävä moratorio. Presidentti Biden on ilmaissut aikeensa poistaa rangaistuksen käyttö kokonaan liittovaltiotasolta. Nämä ovat lupaavia merkkejä toivotusta kuolemanrangaistuksen täydellisestä poistamisesta Yhdysvalloissa.

Japanissa kuolemantuomiota tuetaan vahvasti, eikä rangaistuksen poistamisesta näy merkkejä. Euroopan neuvosto on toistanut voimakkaan vetoomuksensa kuolemanrangaistusta käyttäville valtioille lopettamaan teloitukset ja soveltamaan rikoslainsäädännössä olevia vaihtoehtoisia rangaistuksia.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen on useassa tapauksessaan linjannut, että henkilöitä joita uhkaa kuolemantuomio luovutuksesta toiseen maahan, ei voida luovuttaa. Tapauksessa Soering v Iso-Britannia tuomioistuin linjasi, että murhasta syytettyä henkilöä ei voida luovuttaa Yhdysvaltoihin, missä häntä uhkaisi kuolemantuomio. Tuomioistuimen mukaan tämä rikkoisi kidutuskieltoa, koska tuomitut voivat joutua odottamaan rangaistuksen täytäntöönpanoa pitkiä ajanjaksoja usein huonoissa olosuhteissa.

Eurooppalaista kuolemanrangaistuksen vastaista päivää vietetään joka vuosi 10. lokakuuta.

Kirjoittaja: Jannica Grönholm

Lähteet:

Amnesty: Kuoleman­tuomioiden ja teloitusten määrä kasvoi viime vuonna. https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008838072.html?share=25989cc495813911376fbb62d762c096

Death Penalty 2021: Facts and Figures. https://www.amnesty.org/en/latest/news/2022/05/death-penalty-2021-facts-and-figures/

Comparative study on the implementation of the ECHR at the national level. https://rm.coe.int/16806fbc14

Death Penalty. Council of Europe. https://rm.coe.int/168008b914

Euroopan neuvosto. Saavutukset. https://www.coe.int/fi/web/about-us/achievements

European and World Day against the Death Penalty, 10 October 2021: Joint statement by the High Representative on behalf of the European Union and the Secretary-General on behalf of the Council of Europe. https://www.consilium.europa.eu/en/press/press-releases/2021/10/08/european-and-world-day-against-the-death-penalty-joint-statement-by-the-high-representative-on-behalf-of-the-european-union-and-the-secretary-general-on-behalf-of-the-council-of-europe/

The ECHR and the death penalty. https://www.coe.int/en/web/portal/death-penalty

Venäjä pidentää kuolemantuomiokieltoa. Yle uutiset. https://yle.fi/uutiset/3-5920868

Kiinalaismiehelle hirttotuomio Japanissa – kuolemantuomiolla japanilaisten vahva tuki. https://yle.fi/uutiset/3-11134713

EU statement on Death penalty https://www.eeas.europa.eu/delegations/council-europe/eu-statement-death-penalty-3_en?s=51 

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva vihapuhe ja fobia ovat selkeässä nousussa Euroopassa. Esimerkiksi Puolassa viimeisen kolmen vuoden aikana kymmenet paikallis- ja alueviranomaiset ovat julistaneet alueensa LHBTI-vapaiksi vyöhykkeiksi. Toukokuusta 2020 alkaen Unkarin lainsäädäntöön on tehty peräti kolme muutosta, jotka kaikki rajoittavat merkittävästi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.

Vihapuheen ja fobian lisääntyminen on kääntänyt vuosikymmeniä jatkuneen positiivisen kehityksen suunnan, jossa Euroopan neuvostolla on ollut merkittävä rooli sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen aseman parantumisessa. Kehitys on ollut nopeaa. Vasta vuonna 1981 Suomen lääkintöhallitus poisti homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta ja homoseksuaalien syrjintäkielto astui voimaan vuonna 1995. Suomi liittyi Euroopan ihmisoikeussopimukseen vuonna 1989.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin oli jo vuonna 1981 ensimmäinen kansainvälinen tuomioistuin joka tulkinnassaan totesi, että seksuaalisen suuntautumisen kriminalisoivat lait loukkaavat ihmisoikeuksia, tässä tapauksessa oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen. Sen uraauurtava tuomio johti homoseksuaalisuuden dekriminalisoimiseen Pohjois-Irlannissa, Isossa-Britanniassa ja yleisesti Euroopassa. Hollanti hyväksyi maailman ensimmäisenä maana samaa sukupuolta olevien avioliiton vuonna 2001 ja sen jälkeen 18 Euroopan valtiota on seurannut perässä, Suomi vuonna 2017.

Nyt tilanne on kuitenkin toinen ja tämän päivän vastahakoisuuden seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien parantamiseen voi nähdä useissa Euroopan neuvoston jäsenmaissa. Useissa tapauksissa LHBTI-ihmisiä koskevat asiakohdat ovat vaikeasti joidenkin maiden hyväksyttävissä ja herättävät jatkuvasti keskustelua ja jopa joidenkin EU-maiden hallitukset suhtautuvat hyvin kielteisesti LHBTI-ihmisten oikeuksien kehittämiseen.

Vastahakoisuuden taustalla on laajempi liike, josta voi lukea lisää esimerkiksi ulkoministeriön rahoittamassa selvityksessä kansainvälisistä anti-gender -liikkeistä ja niiden vastustamisesta.

Credit: Margaux Bellott, Unsplash

Euroopan neuvosto puolustaa LHBTI-oikeuksia

Euroopan neuvosto kuitenkin pyrkii jatkuvasti tekemään töitä sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kohdistuvan vihapuheen kitkemiseksi. Muun muassa ihmisoikeusvaltuutettu, sihteeristö ja erityisesti sen SOGI-yksikkö edistävät LHBTI-ihmisten oikeuksia. Lisäksi parlamentaarisen yleiskokouksen talvi-istunnossa esitellyssä raportissa ”LHBTI-ihmisiä kohtaan kasvavan vihan torjuminen Euroopassa” esiteltiin tilannetta jäsenmaissa ja annettiin keinoja vihapuheen kitkemiseen.

Raportin mukaan Euroopassa nykyään koettu kasvava viha LHBTI-ihmisiä kohtaan on seurausta jatkuvista ja usein hyvin organisoiduista hyökkäyksistä heidän ihmisoikeuksiaan vastaan. Nämä hyökkäykset luonnehtivat LHBTI-ihmisten tasa-arvon puolesta käytävää taistelua tarkoituksellisesti väärin niin kutsutuksi ”sukupuoli-ideologiaksi” ja pyrkivät tukahduttamaan kaikkien niiden identiteetit, jotka haastavat sukupuoleen perustuvia sosiaalisia rakenteita. Erityisen huolestuttavaa on se, että merkittävä osa LHBTI-ihmisiin kohdistuvasta vihapuheesta, herjauksesta ja laajamittaisista hyökkäyksistä heidän ihmisoikeuksiaan kohtaan on peräisin poliittisilta johtohahmoilta.

Euroopan neuvoston jäsenvaltioiden hallituksien ja parlamenttien tulee puuttua vihapuheeseen ja syrjintään välittömästi. Raportin mukaan tärkeää on, että LHBTI-ihmisten oikeudet tulee valtavirtaistaa sekä lainsäädännössä että politiikassa ja työskennellä sen puolesta, että kaikilla olisi samat oikeudet seksuaali- ja sukupuoli-identiteetistä riippumatta.

Euroopan neuvoston tärkein seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen syrjintää torjuva työkalu on ministerikomitean Suositus CM/Rec (2010)5 toimista seksuaaliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin perustuvan syrjinnän torjumiseksi. Valitettavasti yhtä kattavan suosituksen laatiminen ei tänä päivänä todennäköisesti olisi mahdollista, mutta valmisteilla on vihapuheen vastainen suositus, joka kattaa myös LHBTI-ihmisiin kohdistuvan vihapuheen.

On huolestuttavaa seurata, mihin suuntaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet ja heihin kohdistuva käytös on suuntaamassa osassa Euroopan maita. Edes 2020-luvulla ihmiset eivät näytä olevan kaikkien silmissä samanarvoisia, vaan jotkut haluavat määritellä henkilön arvon tämän seksuaali- tai sukupuoli-identiteetin perusteella. Euroopan neuvosto on Euroopan johtava ihmisoikeuksia ajava organisaatio, eivätkä edes sen jäsenmaat pääse yhteisymmärrykseen siitä, mikä on oikein ja arvokasta.

Euroopan ihmisoikeusvaltuutettu totesi lausunnossaan: ”Puolustamalla LHBTI-ihmisiä puolustamme kaikkien tasa-arvoista ihmisarvoa ja suojelemme yhteiskuntiemme hyvinvointia.” Viimeistenkin jäsenvaltioiden olisi jo tullut aika muistaa se.

Kirjoittaja:

Anni Spoof, korkeakouluharjoittelija Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan neuvostossa

Tekoälyä on lähes kaikkialla, siitä on tullut nopeasti kiinteä osa jokaisen arkea. Ihmisen oppimista, päättelyä ja suunnittelua jäljittelevät tekoälyteknologiat tarjoavat hyvinvointia kasvattavia ratkaisuja laajasti eri yhteiskunnan osa-alueilla, esimerkiksi koulutuksen, terveydenhuollon, kyberturvallisuuden, julkishallinnon ja liikenteen saralla. Tekoälyn voi vaikka valjastaa seulomaan sairauksia laajasta otannasta terveysdataa huomattavasti tehokkaammin kuin mihin ihmisajattelun kapasiteetti kykenisi.

Tekoälyllä sudenkuoppansa, datan vinoumat uhkaavat yhdenvertaisuutta

Tekoälyn valtavasta potentiaalista huolimatta sen hyödyntäminen ei ole ongelmatonta. Tekoälyteknologioiden sudenkuopat eivät liity ainoastaan tietosuojaan ja yksityisyyteen vaan myös erityisesti yhdenvertaisuuskysymyksiin. Tekoälyn vaikuttaessa yhä läpileikkaavammin sen prosessien ja rakenteiden puutteet ja vinoumat jäävät herkästi vähemmälle huomiolle.

Algoritmit eivät itsessään ole neutraaleja, sillä ne ovat ihmisen suunnittelemia. Ihmisten ennakkoluulot voivat siirtyä eteenpäin tekoälyteknologioihin, ja tekoälyn onkin havaittu toisintavan yhteiskunnan syrjiviä rakenteita. Tekoälyyn perustuvan päätöksenteon syrjintäriskit kumpuavat esimerkiksi opetusdatan virheellisyydestä ja puutteellisuudesta, tai algoritmeista, jotka perustuvat syrjintäkriteerille kuten iälle, etniselle alkuperälle tai sukupuolelle.

Datan vinoumat johtavat siihen, ettei tekoäly ole herkistynyt erilaisten ihmisryhmien tarpeille tasavertaisesti. Esimerkiksi Amazonin aiemmin käyttämän tekoälypohjaisen rekrytointijärjestelmän havaittiin järjestelmällisesti syrjivän naishakijoita, kun kyse oli teknisistä osaamista vaativista työtehtävistä, kuten ohjelmistokehittämisestä.

Tekoälyn sääntelyaukkoon tarjotaan vastauksia kansainväliseltä tasolta

Sääntelemättömänä tekoälyn sisältämät syrjintäriskit ovat kasvava haaste perus- ja ihmisoikeuksien toteutumisen kannalta. Kansainvälisellä tasolla ihmisoikeussopimukset kieltävät syrjinnän. Euroopan ihmisoikeussopimuksen syrjinnän vastainen 14 artikla kattaa syrjinnän sekä suorat että epäsuorat muodot, joista jälkimmäiseen tekoälyn rakenteista syntyvä syrjintä lähtökohtaisesti lukeutuu.

Nykyinen sääntely ei kuitenkaan ole pysynyt tekoälyteknologioiden huiman kehitystahdin mukana, ja se on monilta osin puutteellista vastaamaan nykypäivän vaatimuksiin. Tämä osoittaa tarpeen sääntelyn päivittämiselle ja uusien tekoälyyn erikoistuneiden instrumenttien luomiselle, jotta perus- ja ihmisoikeudet voitaisiin turvata nykyistä vankemmin.

Halu täyttää tekoälyn sääntelyaukko näkyy globaalisti; sekä kansainvälisellä että ylikansallisella tasolla tapahtuu kehitystä. EU valmistelee parhaillaan tekoälyjä koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista,  UNESCOn tekoälyn etiikkaa koskeva suositus taas hyväksyttiin järjestön yleiskokouksessa marraskuussa 2021. UNESCOn suosituksen päämääränä on luoda yhteistä arvo- ja periaatepohjaa tekoälyä säätelevän lainsäädännön luomiselle. Keskeisiä ovat myös OECD:n tekoälyä koskevat periaatteet, joissa ihmisoikeudet ja demokratia ovat keskiössä. Tekoäly on luonteeltaan globaali ilmiö, täten myös eri tahojen välinen yhteistyö ja koordinointi ovat tarpeen.

Euroopan neuvosto tekoälystandardien asettajana – askeleita kohti sitovaa oikeudellista instrumenttia?

Euroopan neuvostolla on vaikutusvaltainen rooli lainsäädännön kansainvälisten standardien asettajana ennen kaikkea sen laajan sopimusjärjestelmän ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen velvoitteiden täyttämistä 47 jäsenmaassa valvovan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ja muiden sopimusvalvontaelinten kautta. Siinä missä UNESCOn suosituksen keskiössä on tekoälyyn liittyvät eettiset dilemmat, Euroopan neuvoston laaja mandaatti kattaa ihmisoikeus-, demokratia- ja oikeusvaltiokysymykset tekoälyteknologioiden saralla.

Vuoden vaihteessa työskentelynsä päättänyt Euroopan neuvoston tekoälykomitea (Ad hoc Committee on Artificial Intelligence, CAHAI) kartoitti toimeksiantonsa puitteissa tekoälylainsäädännön oikeudellisen kehikon mahdollisia piirteitä. Kantavina periaatteina työlle olivat avoimuus, oikeudenmukaisuus, turvallisuus ja yksityisyys sekä järjestön ydinarvot; ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate.

Komitea toi selvityksessään esille, millaisia elementtejä eurooppalaisen oikeudellisesti sitovan tai ei-sitovan instrumentin luomisessa tulisi ottaa huomioon. Tästedes järjestön tekoälytyö on tarkoitus jatkua entistä vakaammalla ja monialaisemmalla mandaatilla.

Toteutuessaan Euroopan neuvoston tekoälyä koskeva oikeudellisesti sitova instrumentti olisi uraauurtava ja merkittävä kehitysaskel tekoälyn kansainvälisessä sääntelyssä. Tekoälyn sääntelyn kytkeminen sitovaan instrumenttiin velvoittaisi maita vahvemmin muuttamaan kansallista tekoälylainsäädäntöään paremmin ihmisoikeuksia turvaavaan suuntaan. Mahdollisen sitovan instrumentin noudattamisen seurantaa varten luotaisiin riippumaton valvontaelin.

Aika näyttää tuleeko Euroopan neuvostosta tekoälyn kansainvälisen sitovan sääntelyn pioneeri. Joka tapauksessa tekoälyteknologioiden kehityksen kiitäessä eteenpäin on itse kunkin parempi pysytellä ketteränä.

Kirjoittaja: Hanna Siponen

Lähteet:

Artificial intelligence, human rights, democracy, and the rule of law: a primer. The Alan Turing Institute. https://rm.coe.int/primer-en-new-cover-pages-coe-english-compressed-2754-7186-0228-v-1/1680a2fd4a

Tekoäly ja syrjintä. Yhdenvertaisuusvaltuutettu. https://syrjinta.fi/tekoaly

Pelastaako data tulevaisuudessa naisten hengen? Sitra. https://www.sitra.fi/blogit/pelastaako-data-tulevaisuudessa-naisten-hengen/

Council of Europe and Artificial Intelligence. https://www.coe.int/en/web/artificial-intelligence

Demokratiaa oikeusteitse -toimikunta (Venetsia-toimikunta) on Euroopan neuvoston (EN) puitteissa toimiva neuvoa-antava toimielin, joka koostuu riippumattomista perustuslakiasiantuntijoista. Venetsia-toimikunta auttaa jäsenvaltioitaan (kaikkia EN:n jäsenvaltioita sekä 15 muuta maata, yhteensä 62) antamalla oikeudellisia neuvoja demokratia-, oikeusvaltio- ja perustuslakikysymyksissä. Suomen jäsenenä toimii professori emeritus Kaarlo Tuori. 

Venetsia-toimikunta erittäin ajankohtainen

Venetsia-toimikunta perustettiin Berliinin muurin kaaduttua 1990.  Se on ollut merkittävässä roolissa Keski- ja Itä-Euroopan maiden kommunismin ajan jälkeisissä pyrkimyksissä luoda ja kehittää demokratiaan perustuvia oikeusvaltioita. Nykyään erityisesti Länsi-Balkanin maat käyttävät tiuhaan Venetsia-toimikunnan apua parantaakseen lainsäädäntöään Euroopan neuvoston standardien mukaiseksi.

Venetsia-toimikunta laatii myös yleisiä ohjeita, kuten oikeusvaltion tarkistuslista, joka entisestään yhtenäistää oikeusvaltion kriteerejä Euroopassa ja jolla on merkittävä kansainvälinen painoarvo. Venetsia-toimikunnan ajankohtaisuutta alleviivaavat koronapandemian seuraukset sekä huolestuttava kehityssuunta Euroopassa demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien suhteen. Toimikunta vastasi kasvavaan tarpeeseen perustamalla hätätilaobservatorion ja toimikunta on tehnyt pandemian kannalta merkittäviä julkaisuja, mm. hätätilan julistamisesta sekä EU-maiden pandemiaan liittyvien toimenpiteiden vaikutuksista demokratiaan, oikeusvaltioon ja perusoikeuksiin.

Suurin osa pyynnöistä Venetsia-toimikunnalle tulee jäsenvaltioiden viranomaisilta. Myös Euroopan neuvoston toimielimiltä tulevat pyynnöt ovat merkityksellisiä vaikeimpien ongelmien arvioinnin ja seurannan takaamiseksi. Esimerkki tästä on Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen esittämä pyyntö arvioida Unkarin viime vuonna tekemiä lainsäädäntömuutoksia liittyen muun muassa tuomioistuinlaitoksen hallintoon ja tuomareiden oikeudelliseen statukseen ja palkkaukseen sekä vaalilainsäädäntöön, perustuslakiin ja oikeusasiamiehen ja yhdenvertaisuusvaltuutetun yhdistämiseen (linkki Unkariin liittyviin asiakirjoihin). 

Hyötyä myös Suomen kaltaisille maille

Venetsia-toimikunnasta hyötyvät myös maat, joissa on verrattain hyvä demokratia-, oikeusvaltio- ja ihmisoikeustilanne. Jokaisessa maassa on oikeusvaltion toimivuuteen liittyviä heikkouksia. Tällaisia ongelmia ovat esimerkiksi vallan väärinkäyttö, tuomioistuinten riippumattomuus, korruptio, lainsäädäntöprosessien epäselvyys ja heikot ja hajautetut instituutiot.

Venetsia-toimikunta on arvioinut Suomen perustuslakia vuonna 2008. Suomen oikeusvaltiotilanne on kansainvälisessä ja eurooppalaisessa vertailussa hyvä. Toimikunta katsoikin, että Suomen perustuslaki on pääasiassa eurooppalaisten standardien mukainen, mutta antoi kuitenkin myös rakentavaa kritiikkiä. Toimikunta nosti esimerkiksi esille Suomen perustuslainmukaisuuden valvontaan liittyviä ongelmia, kuten perustuslakivaliokunnan poliittisen kytköksen ja perustuslain etusijasäännöksen rajoittuminen ilmeisiin ristiriitoihin.

Suomen valvontajärjestelmä poikkeaa niistä eurooppalaisista järjestelmistä, joissa tuomioistuimet vastaavat pääasiassa perustuslainmukaisuuden valvonnasta. Suomessa painopiste on ennakkovalvonnassa. Eduskunnan perustuslakivaliokunta valvoo perustuslainmukaisuutta jo lainsäätämisvaiheessa ja tuomioistuimet harjoittavat jälkivalvontaa. Tuomioistuimen on annettava etusija perustuslain säännökselle, mikäli lain säännös on ilmeisessä ristiriidassa perustuslain kanssa.  Ilmeisyysvaatimus tarkoittaa, että ristiriidan on oltava selvä ja riidaton eikä oikeudellisena kysymyksenä tulkinnanvarainen. Perustuslainmukaisuuden arviointi rajoittuu yksittäisen tapauksen ratkaisemiseen.

Venetsia-toimikunnan Suomesta mainitut asiat ovatkin myös kansallisesti ”ikivihreitä” aiheita, jotka nousevat tasavälein keskusteluun (kts. mm. Ihmisoikeuskeskuksen selvitys etusijasäännöksestä). Ottaen huomioon Euroopasta nähtyjä esimerkkejä nopeastakin oikeusvaltion horjumisesta, on tervettä vakaassakin oikeusvaltiossa arvioida ja jopa kyseenalaistaa omia järjestelmiä, jotta niitä voi kehittää yhä paremmaksi.

Venetsia-toimikunta on lokakuussa julkaissut näkemyksensä Alankomaiden oikeusvaltion tilasta Alankomaiden parlamentin pyynnöstä. Venetsia-toimikunta kommentoi maassa tapahtunutta lastenhoidontukeen liittyvää skandaalia ja arvioi kaavailtuja hallinto-oikeudellisia lakimuutoksia. Raportissa toimikunta totesi, että Alankomaat on hyvin toimiva valtio, jolla on vahvat demokraattiset instituutiot ja oikeusvaltion takeet. Venetsia-toimikunta ehdotti kuitenkin lukuisia oikeusvaltiota kehittäviä toimenpiteitä.

Alankomaiden pyytämä lausunto on oiva esimerkki länsimaille ja myös Suomelle siitä, että kaikki maat voivat hyötyä Venetsia-toimikunnan konkreettisesta työstä ja korkealuokkaisesta asiantuntijuudesta – esimerkiksi saamalla lakiuudistustyössä arvokasta ulkopuolista näkökulmaa – kunhan sitä pyytävät.

Kirjoittaja: Rasmus Johnson

Elinympäristömme linkittyy olennaisesti monien ihmisoikeuksien täysimääräiseen nauttimiseen, kuten oikeuteen elämään, terveyteen, ravintoon ja elinkeinoon. Viime vuosina ympäristön ja ihmisoikeuksien yhteyden huomioiminen on lisääntynyt huomattavasti samalla, kun huoli ilmastonmuutoksesta on kasvanut. Tuore esimerkki on lokakuussa YK:n ihmisoikeusneuvoston laatima päätöslauselma 48/13, jossa tunnistetaan oikeus puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön ihmisoikeutena. Lisäksi siinä huomioidaan, että ympäristön heikko tila, ilmastonmuutos ja kestämätön kehitys muodostavat yhdet suurimmista ja vakavimmista uhista nykyisten ja tulevien sukupolvien ihmisoikeuksien toteutumiselle.

Ympäristönäkökulma Euroopan ihmisoikeussopimuksessa

Euroopan ihmisoikeussopimuksessa (EIS) ei mainita ympäristöä nimenomaisesti. EIS on kuitenkin elävä asiakirja (living instrument), jota on tulkittava tämän päivän olosuhteiden valossa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin (EIT) noudattaa myös oikeusvertailevaa tulkintatapaa, eli EIT tulkitsee ihmisoikeussopimusta yhdenmukaisesti muun kansainvälisen sääntelyn kanssa. Edellä mainitut tulkintaperiaatteet ovat mahdollistaneet ympäristöön liittyvää oikeuskäytännön kehittymistä siitä huolimatta, että ympäristöä ei mainita ihmisoikeussopimuksessa.

EIT on ympäristöön liittyvissä tapauksissa katsonut jäsenvaltion loukanneen EIS:een kirjattuja oikeuksia, kuten oikeutta elämään (2 artikla), oikeutta nauttia yksityis- ja perhe-elämän suojaa (8 artikla), oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin (6 artikla), omaisuuden suojaa (1. pöytäkirjan 1 artikla) ja sananvapautta (10 artikla). EIT on tapauksissa esim. vahvistanut jäsenvaltioilla olleen positiivinen velvoite (ts. toimintavelvoite) säännellä vaarallista teollista toimintaa tai ryhtyä toimenpiteisiin ihmisten turvallisuuden turvaamiseksi luonnonkatastrofin sattuessa.

EIS suojaa yksilön sopimukseen kirjattuja oikeuksia valtion loukkauksilta. Saadakseen suojaa, yksilön on näytettävä, että hän on loukkauksen uhri. Tämä tarkoittaa, että oikeus puhtaaseen ympäristöön saa suojaa vain epäsuorasti muiden oikeuksien kautta.

Euroopan neuvostossa onkin lähtenyt liikkeelle ajatus siitä, että EIS saattaisi tarvita lisäpöytäkirjan, joka takaisi ympäristöön liittyvät oikeudet selvemmin. Syyskuun lopussa Euroopan neuvoston parlamentaarinen yleiskokous (PACE) suositteli, että ministerikomitea laatisi lisäpöytäkirjat Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja Europan sosiaaliseen peruskirjaan, joissa taataan oikeus turvalliseen, puhtaaseen, terveelliseen ja kestävään ympäristöön. Vastauksessaan PACE:lle ministerikomitea kertoo pyytävänsä ihmisoikeuksien johtokomiteaa pohtimaan mahdollisia suoja-aukkoja, uuden välineen tai välineiden tarvetta ja soveltuvuutta.

Ilmastonmuutos ihmisoikeuskysymyksenä murroksen kynnyksellä

Ihmisoikeusperustaisten ilmastonmuutokseen liittyvien oikeudenkäyntien määrä on lisääntynyt kansallisissa tuomioistuimissa. Näistä merkkipaalutapaus on Alankomaiden korkeimman oikeuden tuomio Urgenda v. de Staat der Nederlanden vuodelta 2019 (englanninkielinen käännös). Ratkaisussa oikeus tulkitsi EIS:n 2 ja 8 artiklojen velvoittavan Alankomaiden viranomaisia leikkaamaan kasvihuonekaasujen päästöjä neljänneksellä.

Valituksia on tehty myös kansainvälisille elimille. YK:n ihmisoikeusneuvosto onkin jo antanut päätöksen ilmastonmuutokseen liittyvässä tapauksessa Teitiota v. Uusi-Seelanti vuonna 2020 (kts. myös uutinen). Tapauksessa valittaja oli hakenut turvapaikkaa ilmastonmuutoksesta johtuvista syistä.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa vireillä olevassa tapauksessa Duarte Agostinho ja muut v. Portugali ja 32 muuta valtiota kuusi nuorta portugalilaista on poikkeuksellisesti haastanut 33 valtiota (Suomi mukaan lukien) perusteena, että valtioiden ilmastonmuutoksen vastaisten toimien laiminlyönti on loukannut mm. heidän oikeutta elämään ja yksityis- ja perhe-elämään. Valitus on tehty suoraan EIT:hen käymättä ensin läpi kansallisia oikeuskeinoja.

EIT on asettanut tapauksen nopeutettuun käsittelyyn. Toinen samankaltainen tapaus EIT:ssa on Klimaseniorinnen v. Sveitsi, jossa senioriyhdistys katsoo Sveitsin loukanneen heidän oikeuksiaan laiminlyötyään riittävät ilmastotoimet. Tapauksessa kansalliset tuomioistuimet hylkäsivät kanteen, sillä ne katsoivat sen mm. olevan yleisen edun nimissä nostettu kanne (actio popularis), mitä EIS ei mahdollista.

Ilmastonmuutoksen ratkomisella on kiire ja se näkyy myös Euroopan neuvostossa. Nähtäväksi jää miten EIT ja Euroopan neuvosto vastaa lisääntyviin vaatimuksiin suojata ympäristöön liittyviä ihmisoikeuksia.

Kirjoittaja: Rasmus Johnson

Euroopan neuvoston tunnetuimman oikeusvaltioelimen, Venetsia -toimikunnan (Commission for Democracy through Law) työtaakka on kasvanut sekä pandemian että useiden jäsenmaiden heikon kehityksen takia.

Toimikunta on perustamansa hätätilaobservatorion avulla johdonmukaisesti pyrkinyt osoittamaan niin kriisien aikaisen oikeusvaltion ylläpitämisen tärkeyttä, kuin tarvetta varmistaa, että kriisin jälkeen puretaan mahdolliset vallan keskittymiset ja oikeusvaltion muut vinoumat.

Vallan keskittämispyrkimykset, tuomioistuinten ja tuomareiden itsenäisyyden kaventaminen, lainsäädäntöprosessien epäselkeys, korruptio, heikko tai jäykkä laillisuusvalvonta sekä liian monet ja pirstoutuneet instituutiot ovat esimerkkejä ongelmista, joita löytyy kaikista jäsenmaista. Tulevaisuuteen katsominen, erityisesti instituutioiden vahvistaminen, on kaikkialla tarpeen.

Usea jäsenvaltio pyytää itse apua toimikunnalta, mikä parantaa mahdollisuuksia, että sen suosituksia myös pannaan toimeen. Alankomaat, Ukraina, Serbia, Slovakia ja UK ovat tuoreita esimerkkejä maista, joista parlamentit tai ministeriöt ovat tehneet lausuntopyyntöjä toimikunnalle.

Alankomaiden parlamentin keväinen pyyntö Venetsia -toimikunnalle arvioida maan oikeusvaltiokehitystä on huomionarvoinen niin Suomelle kuin muille länsimaille. Joka apua pyytää, sitä saa – maailman johtavilta perustuslakieksperteiltä.

Ihmisoikeuksien osalta myös valopilkkuja

Pitkään on ollut tarpeen todeta, että ihmisoikeuksissa ei tapahdu kehitystä. Uusia normeja ei enää saa kehitettyä, joten keskitytään pitämään jo saavutetusta kiinni. Olisikohan tämä aika nyt ohi, kun ympäristö ja tekoäly ja muu teknologinen kehitys vaatii ihmisoikeusaspektien uutta pohdintaa? Mahdollisesti näillä aloilla on myös suojeluaukkoja, jotka pitää täyttää uudella normistolla.

Tekoälyn osalta Euroopan neuvoston CAHAI-työryhmä pohtii sekä oikeudellisesti sitovan instrumentin että ei-sitovien asiakirjojen tarvetta. Ympäristön ja ihmisoikeuksien osalta pohdinta mahdollisista suojeluaukoista on myös alkamassa. Tematiikan edistämisen takana on kasvava määrä jäsenmaita sekä parlamentaarinen yleiskokous (PACE).

Euroopan neuvoston rooli muistuttaa EUn vastaavaa roolia sikäli, että sen vahvuus on normatiivisessa vallassa, standardien asettajana. Sen arvot parhaassa tapauksessa heijastuvat myös muualle maailmassa. Myös yritysten vastuu korostuu ja samalla monet teknologiayritykset itsekin toivovat yhteisten sääntöjen selkeyttä. Tästä syystä Euroopan neuvosto on käynyt erityistä ajatustenvaihtoa muun muassa Microsoftin edustajien kanssa.

Myönteistä liikehdintää siis on. Myös EUn liittyminen Euroopan ihmisoikeussopimukseen olisi suuri askel koko maanosan ihmisoikeuskehitykselle. Arviot neuvottelujen (nk. 47+1 –ryhmä) onnistumismahdollisuuksista vaihtelevat kuitenkin suuresti.

Pysähtyneisyys naisten oikeuksien saralla, tarve erityishuomiolle miehiin

Naisten oikeuksien osalta pysähtyneisyys on kuitenkin edelleen tosiasia. Tasa-arvo on suuren vastustuksen kohteena, etenkin globaalisti verkostoituneen nk anti-gender –liikkeen takia.

Myös naisiin kohdistuvan väkivallan vastainen työ kärsii systematisoidusta gender -vastustuksesta, jolla on takanaan vahva kansainvälinen yhteistyö, koordinaatio ja mediavaikuttaminen. Erityisen lokakampanjan kohteena on Istanbulin sopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjumiseksi.

Turkin vetäytyminen Istanbulin sopimuksesta – itsessään harvinainen monenkeskisen sääntöpohjaisen järjestelmän vastainen teko – toi kuitenkin myös näkyvyyttä sopimukselle. Liechtenstein on hiljattain liittynyt sopimukseen ja Moldovan parlamentti on tehnyt ratifiointipäätöksen. Iso-Britannian ratifiointia odotetaan tapahtuvaksi pian.

Oleellista on pitkäjänteinen työ sopimuksen tuomien hyvien tulosten osoittamiseksi – ja niitä todella on, myös Suomessa. Tätä onkin pyritty viestittämään muun muassa Latvian ja Liettuan suuntaan.

Miehillä on luonnollisesti keskeinen rooli väkivallan vähentämisessä ja tasa-arvon parantamisessa. Tähän onkin kiinnitetty huomiota. Lisäksi kuitenkin tarvitaan myös miesten ja poikien omien oikeuksien edistämistä. Uusi OECDn selvitys (kts. myös Opetus- ja kulttuuriministeriön tiedote) poikien huonosta koulumenestyksestä on omiaan muistuttamaan siitä, että tasa-arvon toteutuminen vaatii kaikkien osallisuutta.

Edit: Tekstiä korjattu 26.11.2021.

Euroopan neuvoston pääsihteeri Marija Pejčinović Burić julkaisi Hampurin ulkoministerikokouksen 21.5.2021 alla vuosiraporttinsa, jossa kerrotaan huolestuttavista kehityssuunnista maanosassamme. Niin tuomioistuinten riippumattomuus kuin demokraattiset instituutiotkin ovat horjuneet. Korruption riskit ovat kasvaneet, ihmisarvoa ei ole kyetty suojelemaan riittävästi, kokoontumisvapautta ja kansalaisyhteiskunnan toimintaa on rajoitettu. Viharikokset vähemmistöjä kohtaan ovat lisääntyneet ja multilateralismi on kyseenalaistettu.

Raportti maalaa varsin synkän maiseman. Yhteiset ydinarvomme, ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate tukevat kaikki toisiaan, ja jos jokin niistä heikkenee, se heikentää myös muiden arvojen toteutumista.

Koronaviruspandemia on pahentanut demokratian tilaa entisestään. Oikeusvaltiota rapautettiin joissakin Euroopan maissa jo ennen pandemiaa, mutta nyt hallitukset ovat käyttäneet poikkeusoloja hyväkseen heikentäessään tilannetta entisestään.

Vallanjako on oikeusvaltioperiaatteen olennaisimpia elementtejä, sillä se tekee yhteiskunnasta vakaan ja ehkäisee vallan väärinkäyttöä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että tuomioistuimet voivat toimia riippumattomasti, harjoittaen oikeudellista tulkintaa, johon poliitikot eivät voi puuttua. Siksi on huolestuttavaa, että Euroopassa on horjutettu tuomarien itsenäistä asemaa ja altistettu tuomioistuimet poliittiselle kontrollille. Yksilön oikeusturva on pahimmassa tapauksessa yhden poliittisen puolueen mielivallan alla.

Kirjoitin kandidaatintutkielmani oikeusvaltioperiaatteesta EU:ssa, erityisesti siitä, mitä keinoja EU:lla on turvata oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen jäsenmaissaan. Siksi on ollut kiinnostavaa seurata keskustelua Strasbourgissa Euroopan neuvostossa, jossa oikeusvaltiokriteerit on pitkälti luotu (ks. Venetsia-toimikunnan oikeusvaltion tarkistuslista).

Laillisuuden symboli, ”Lady Justice”. Kuva: Unsplash

Oikeusvaltio-ongelmia Euroopassa

Puola ja Unkari ovat olleet huolenaiheina jo useita vuosia, kun kansallispopulistiset hallituspuolueet ovat vahvistaneet omaa valta-asemaansa ja muokanneet oikeuslaitoksia itselleen mieluisammiksi. Median vapautta on rajoitettu molemmissa maissa. Tämä on malliesimerkki pääsihteerin käyttämästä termistä ”democratic backsliding”.

Raportti osoittaa, että tilanne on edelleen vakava.  Raportin mukaan Unkarissa on uudistettu perustuslakituomioistuinta ja heikennetty tuomareiden asemaa. Pääsihteeri on kiinnittänyt huomiota nimenomaan oikeuslaitoksen politisoimiseen. Puola on pääsihteerin mukaan uudistanut oikeusjärjestelmäänsä kokonaisvaltaisesti, perustuslakituomioistuimesta käräjäoikeuksiin ja syyttäjänlaitokseen. Sekä lainsäätäjällä että virkamiehillä on nyt Puolassa mahdollisuus vaikuttaa oikeuslaitoksen toimintaan. Puola on perustellut uudistuksia tehokkuuden lisäämisellä, mutta tosiasiassa on rapautettu oikeusvaltiota ja siirrytty autoritaarisempaan hallintoon, eikä tehokkuuskaan ole parantunut.

Turkista puolestaan raportti toteaa, että siellä on vuoden 2016 vallankaappausyrityksen jälkeen horjutettu tuomareiden perustuslaillista ja hallinnollista asemaa ja yksilön oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on kärsinyt. Turkin viranomaisia on kehotettu kunnioittamaan tuomareita niin puheessaan kuin toiminnassaankin, erityisesti silloin, kun ihmisoikeusvelvoitteet edellyttävät tuomioistuimilta sellaisia toimenpiteitä, joista Turkin viranomaiset eivät pidä.

Takaisin perusasioihin

Toivoa kuitenkin on. Kuten pääsihteeri raportissaan toteaa, ongelmat ovat todellisia, mutta niin ovat myös ratkaisut. Ratkaisuna on sitoutua jo olemassa oleviin velvoitteisiin ja periaatteisiin, joita Euroopan neuvoston jäsenmailla on ­– näistä tärkeimpinä Euroopan ihmisoikeussopimus ja Euroopan sosiaalinen peruskirja. Kyse on hyvin perustavanlaatuisista kysymyksistä, jotka vaikuttavat koko yhteiskuntaan ja meihin kaikkiin. Suunnan vaihtaminen takaisin kohti demokraattista oikeusvaltiota edellyttää ennen kaikkea valtioiden poliittista tahtoa.

Suomi – oikeusvaltion mallimaa?

Raportissa ei erikseen mainita Suomea oikeusvaltioperiaatteeseen liittyen. Suomi onkin yksi maailman vähiten korruptoituneimmista maista. Pohjolassakaan ei silti olla immuuneja korruptiolle, sillä korruptio voi olla rakenteellista ja hienovaraista, sellaista joka on teknisesti laillista, mutta eettisesti kyseenalaista.

Suomessa on puhuttu ns. hyvä veli –verkostoista sekä politiikan pyöröovesta. Viime aikoina puheenaiheeksi on noussut myös oikeuslaitoksen haavoittuvuus – mediassa on esitetty, että Suomen tuomioistuimet eivät välttämättä pysyisi riippumattomina, jos vallassa olisi epädemokraattinen hallitus. Myös koronapandemian aikaiset toimet poikkeusoloissa ovat herättäneet keskustelua niiden perustuslainmukaisuudesta.  Tärkeimpinä kysymysmerkkeinä ovat olleet perus- ja ihmisoikeuksien rajoitustointen oikeutus; ovatko rajoitukset olleet oikeasuhtaisia ja perusteltuja.

Oikeusvaltio on tavoite, jonka eteen tulee tehdä jatkuvasti työtä.

Tilda Lattu

Toimittajilla on tärkeä rooli muun muassa mielenosoituksista raportoinnissa. Kuva: Kirill Zharkoi, Unsplash

”Demokratian edellytys on vapaa ja monimuotoinen keskustelu ja vahva toiminta on tarpeen sananvapauden viimeaikaisen heikkenemisen kääntämiseksi.” Suurin piirtein näin kankeasti kääntyy sananvapautta koskeva kohta Helsingin 2019 ulkoministerikokouksen julistuksesta.

Viesti on joka tapauksessa selvä. Sananvapaus on ennakkoedellytys demokratialle. Sanan- ja lehdistönvapaus on Euroopassa uhattuna.

Tähän suuntaan osoittavat useat indikaattorit. Toimittajat ilman rajoja – järjestön ylläpitämän 2021 lehdistönvapausindeksin mukaan pandemian aikana lehdistönvapaus on romahtanut suhteellisesti eniten Euroopassa. Väkivalta toimittajia kohtaan on kaksinkertaistunut.

Euroopan neuvoston mittareilla saadaan yhtä huonot tulokset. Journalismin suojelua ja toimittajien turvallisuutta edistävä järjestöjen yhteenliittymä rekisteröi 2021 raportissaan kaksisataa vakavaa tapausta viime vuonna, 40% edellisvuotta enemmän. Myös tämän raportin perusteella erityisesti väkivalta toimittajia kohtaan on lisääntynyt.

Taho koostuu 14 mediavapausjärjestöstä ja toimii hyvänä ennakkovaroitusjärjestelmänä 47 Euroopan neuvoston maassa. Jäsenvaltioiden tulisi puuttua raportin löydöksiin. Venäjä, Turkki ja Azerbaidzan ovat kategorisesti kieltäytyneet tästä, myös moni muu maa reagoi puutteellisesti.

Euroopan neuvoston työkalut

Työkalut tilanteen parantamiseen on olemassa. Euroopan ihmisoikeussopimuksen artikla 10 turvaa kaikille Euroopassa oikeuden sananvapauteen. Merkittävää on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen sananvapautta koskeva oikeuskäytäntö. Viime vuonna tuomioistuin rekisteröi lähes 200 valitusta sananvapausartiklaan liittyen.

Lisäksi Euroopan neuvosto on laatinut kattavan joukon standardeja lehdistönvapauden tueksi, muun muassa vihapuheeseen, sukupuolten tasa-arvoon, mediaomistukseen ja julkisen palvelun ohjelmatuotantoon liittyen. Suositus journalismin suojelusta sekä journalistien ja mediatyöntekijöiden turvallisuudesta vuodelta 2016 toimii selkeänä ohjeistuksena jäsenmaille.

Sanoista tekoihin

Suomi ja samanmieliset jäsenmaat ajavat sitä, että sanoista ryhdytään tekoihin. Euroopan neuvosto on Helsingin ministerikokouksen ohjeistuksesta vahvistanut entisestään työtään lehdistönvapausasioissa. Jäsenmaiden suurlähettiläistä koostuva ministerikomitea käsittelee säännöllisesti tilannetta.

Seuraava mahdollisuus ministeritason vahvaan reaktioon on viestintäministerien kokous kesäkuussa. Ministerien on määrä päättää muun muassa toimista toimittajien ja mediatyöntekijöiden turvallisuuden parantamiseksi. Kansalliset toimintasuunnitelmat ja ennen kaikkea niiden toimeenpano ovat tähän yksi konkreettinen tapa.

Ongelma on mittava ja liittyy useaan samanaikaiseen kehityskulkuun. Samaan aikaan lehdistönvapauden kuristamisen kanssa lisääntyy epädemokraattisten voimien välittämä disinformaatio ja vihapuhe. Valhetta on helppo tunkea some-kanaville ja erinäisille uskottavan näköisille nettisivuille.

Ilman lehdistönvapautta meiltä kansalaisilta viedään oikeus saada riippumatonta tietoa. Oli lehdistö montesquolaisesti neljäs valtiomahti tai ei, ilman vapaata mediaa koko demokratiamme perusta on vaarassa.