Murroksessa https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit Tarinoita itäisistä kumppanimaista Fri, 06 May 2022 07:42:55 +0000 fi hourly 1 Moldovasta 35. Istanbulin sopimuksen ratifioinut valtio https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/moldovasta-35-istanbulin-sopimuksen-ratifioinut-valtio/ Fri, 06 May 2022 07:42:55 +0000 https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/?p=795 Avatar photoEuroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, eli lyhyemmin Istanbulin sopimus, astui voimaan Moldovassa ensimmäinen toukokuuta. Sopimuksen symbolinen arvo on merkittävä, mutta erityisen tärkeää on sen tehokas toimeenpano, ja nähtäväksi jää miten hyvin Moldova onnistuu sen tekemään.

Moldovassa on työtä jäljellä tasa-arvon toteutumiseksi

ETYJ:n tutkimuksen mukaan n. kaksi viidestä moldovalaisesta naisesta on kohdannut fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa, ja lähes puolet seksuaalista häirintää. Useissa väkivaltatapauksissa tekijä on ollut uhrin entinen tai nykyinen kumppani. Tilannetta naisten kannalta pahentaa perinteinen sukupuolirooli naisesta ”kotiäitinä”. Kun nainen ei osallistu työmarkkinoille eikä pysty ansaitsemaan itse rahaa, on hänen vaikeaa tai lähes mahdotonta pystyä irtautumaan väkivaltaisen kumppanin vaikutusvallasta.

Kylissä uhrien tilanteen helpottaminen on haastavaa, sillä kotiväkivalta nähdään perheen sisäisenä asiana ja poliisien toimesta asiaan ei usein puututa riittävästi. Erityisesti Transnistrian alueella naisten oikeuksien toteutuminen on kansalaisjärjestöjen mukaan vielä heikompaa kuin muualla Moldovassa.

Vuonna 2020 Maia Sandusta tuli ensimmäinen presidentiksi valittu nainen Moldovan historiassa. Seuraavana vuonna Moldova sai myös pääministeriksi naisen, Natalia Gavrilițan. Vuoden 2021 vaaleissa parlamenttiin valituista n. 40 % oli naisia, kun 2000-luvun alussa luku oli lähempänä kymmentä prosenttia. Merkittävä tekijä tilanteen parantumisen taustalla on 2016 voimaanastunut laki, jonka mukaan kaikista ehdokkaista tulee molempia sukupuolia olla vähintään 40 %. Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten tasa-arvoa luodaan aktiivisilla poliittisilla toimilla ja lainsäädännöllä; heikossa asemassa olevien tilanne harvoin kohentuu itsestään. Sandu ja Gavrilița ovat myös erinomaisia roolimalleja ja rohkaisevia esimerkkejä Moldovan tytöille ja naisille.

Vaikka naiset ovat saavuttaneet Moldovassa korkeimmat poliittiset asemat, on tilanne sukupuolen välisten tasa-arvon kannalta edelleen heikko. Naisista suurempi osa on korkeakoulutettuja, mutta keskimäärin naiset saavat n. 14 % matalampaa palkkaa. Suurin osa opettajista niin ikään on naisia, mutta kouluja johtavista rehtoreista enemmistö on miehiä. Eläkkeensaajista suurin osa on naisia, mutta miesten eläkkeet ovat lähes neljänneksen suuremmat – esimerkkejä on useita.

Moldovassa on mekanismeja kotiväkivallan uhrien tukemiseksi, kuten turvakoteja sekä auttava puhelin. Tuen kysyntä kuitenkin ylittää rajusti tarjonnan ja erityisesti pandemia-aika on lisännyt tukipalveluiden tarvetta. Toivottavasti Istanbulin sopimus johtaa viranomaisten konkreettisten toimien lisääntymiseen ja palveluiden saavutettavuuteen.

Monumentti kotiväkivallan uhreille Chisinaussa. Monumentin mukaan vuosina 2014–2018 Moldovassa menehtyi 144 naista kotiväkivallan seurauksena. Kuva: Kerttu Auvinen.

Sopimusta myös vastustetaan

Moldovassa Istanbulin sopimusta vastustavat kiivaasti ortodoksinen kirkko sekä Venäjä-myönteinen oppositio, jotka näkevät sopimuksen heikentävän nk. perinteisiä perhearvoja. Kirkko ohittaa Istanbulin sopimuksen perimmäisen tarkoituksen, joka on ehkäistä naisiin kohdistuvaa ja sukupuolittunutta väkivaltaa, ja keskittyy sen sijaan vastustamaan sukupuolen jaottelua biologiseen ja sosiaaliseen sukupuoleen sekä sukupuolivähemmistöjen oikeuksia.

Muutokset yhteiskuntarakenteissa eivät usein tapahdu nopeasti, jos tapahtuvat olleenkaan. Siksi Istanbulin sopimuksen kaltaiset kansainväliset sitoumukset ja yhteiskunnallisen keskustelun käyminen tasa-arvon merkityksestä maan kansalaisten hyvinvoinnille ja taloudelle mediassa, sekä kansalaisjärjestöjen ja viranomaisten toimesta, on tärkeää. Istanbulin sopimus tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden parantaa uhrien pääsyä auttavien palveluiden pariin, ja vahvistaa sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Lisää Istanbulin sopimuksesta täältä.

Tekstin on kirjoittanut Juhana Jääskeläinen harjoittelussaan Bukarestin suurlähetystössä.

]]>
Kansalaisyhteiskunta medialukutaidon edistäjänä Moldovassa https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/kansalaisyhteiskunta-medialukutaidon-edistajana-moldovassa/ Tue, 25 May 2021 08:21:56 +0000 https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/?p=785 Avatar photoIdän ja lännen välissä sijaitseva Moldova on otollista maaperää valeuutisten leviämiselle. Pääasiassa kaksikielisestä väestöstä osa seuraa ahkerasti venäläisiä medioita, minkä lisäksi Moldovan mediaympäristöä leimaa mediaomistajuuksien keskittyminen muutaman poliitikon lähipiirille. Maan kansalaisyhteiskunta ei seuraa mediamanipulaatiota toimettomana vaan pyrkii vastineeksi kohentamaan moldovalaisten medialukutaitoa.

Moldovalaiset informaation ja disinformaation ristiaallokossa

Valeuutiset ovat yleisiä Moldovassa, mutta valtaosa väestöstä (61%) ei koe kykenevänsä erottamaan valeuutisia faktoihin perustuvista uutisista. Manipulaation ja disinformaation tunnistamista hankaloittaa se, että poliittisilla tahoilla on vaikutusvaltaa valtamedioihin, jotka syyllistyvät subjektiiviseen, vääristävään uutisointiin ja tietoiseen manipulaatioon.

Moni turvautuukin tietolähteenä sosiaaliseen mediaan, pääosin Facebookiin ja Odnoklassnikiin. Näiden valvonta on kuitenkin perinteisiä medioita heikompaa, ja niin faktatiedon lisäksi myös valeuutiset leviävät laajalle.

Moldovassa on kyllä jonkin verran objektiiviseen journalismiin sitoutuneita riippumattomia medioita, mutta niiden toimintaa rajoittaa rahoituksen puute. Mainosmarkkinat ovat valtamedioiden tavoin keskittyneet harvojen politiikkojen käsiin.

Moldovan median tila on tavallisen kansalaisen kannalta hankala: riippuen seurattavasta mediasta henkilölle voi piirtyä hyvin erilainen kuva julkisesta keskustelusta ja toimivista ratkaisuista.

Moldovalaisen kansalaisjärjestö Independent Journalism Centerin mainos herättelee lukijoita raportoimaan havaitsemastaan puolueellisesta ja diskriminoivasta mediasisällöstä. Kuva: Independent Journalism Center.

Kansalaisyhteiskunnan vastaus mediamanipulaatiolle

Chișinăussa sijaitseva Independent Journalism Center edistää oikeutta tietoon tarjoamalla mediakasvatusta. Järjestö on jo vuosia tarjonnut oppilaitoksille medialukutaitoa kehittävää koulutusta. Vuodesta 2017 alkaen mediakasvatus on ollut Moldovan opetussuunnitelmassa valinnaisena aineena. Näin järjestö pyrkii kasvattamaan sukupolven, joka suhtautuu mediasisältöihin kriittisesti. Kurssien lisäksi järjestö ylläpitää disinformaatio-aiheeseen erikoistunutta verkkosivustoa ja podcastia.

Podcast CuMINTE käsittelee ajankohtaisia medialukutaitoon liittyviä teemoja. Syksyllä 2020 vuorossa olivat presidentinvaalit ja kampanjointi. Kuva: Independent Journalism Center.

Hiljattain järjestö avasi myös vinkkisivuston, johon voi raportoida havaintoja puolueellisesta tai diskriminoivasta mediasisällöstä. Erona aiempiin vastaaviin hankkeisiin on se, että Independent Journalism Center laatii ilmiannetuista sisällöistä vetoomuksia Moldovan mediaa valvovalle viranomaiselle. Vaikka mediaa valvovan viranomaisen riippumattomuudesta ei ole takuuta, välittää kansan aktiivisuus tärkeää viestiä: moldovalaiset vaativat faktapohjaista ja eettistä journalismia.

Medialukutaidon kehittyminen rakentaa yhteiskunnan kestokykyä

Objektiivisten tietolähteiden pariin pääsyn tärkeyttä ei voi vähätellä. Moldovan poliittinen tilanne on jatkunut epävakaana pitkään. Useat puolueet hyödyntävät populistisia lupauksia ja kilpailevien politiikkojen mustamaalausta äänestäjäkunnan kartuttamiseksi. Yhteiskunnalliset uudistukset eivät ole edenneet, ja kansan luottamus päättäjiin on lähestulkoon olematon.

Ennen COVID-19-pandemiaa Independent Journalism Center vieraili Moldovan kouluissa opettamassa mediakasvatusta. Kuva: Independent Journalism Center.

Heinäkuun parlamenttivaaleissa moldovalaisilla on tilaisuus äänestää puolueita, jotka ovat sitoutuneet edistämään kansaa pitkällä aikavälillä hyödyttäviä muutoksia. Ymmärrys disinformaatiosta ja manipulaatiosta parantaa kansan kestokykyä ja auttaa tekemään kunkin parhaaksi katsoman äänestyspäätöksen.

Suomen suurlähetystö Bukarestissa tukee Independent Journalism Centerin mediakasvatustoimintaa paikallisen yhteistyön määrärahasta vuosina 2020–2021.

 

]]>
Suomen ja Ukrainan kauppaan haetaan kasvua https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/suomen-ja-ukrainan-kauppaan-haetaan-kasvua/ Mon, 20 Apr 2020 08:00:12 +0000 https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/?p=752 Avatar photoUkraina tarjoaa suomalaisille yrityksille laajat markkinat, mutta riskejäkin on. EU auttaa Ukrainaa toimeenpanemaan uudistuksia, joilla riskejä madalletaan ja maan lainsäädäntöä tuodaan lähemmäs EU-lainsäädäntöä. Keskeisessä asemassa ovat EU:n ja Ukrainan väliset assosiaatio- ja vapaakauppasopimukset.

Ukraina haluaa ulkomaisia investointeja, joita houkutellaan erityisesti maatalouden, IT:n ja cleantechin aloille. Ukraina tarjoaa ”brains and grains” -osaamista: yhtäältä maalla on vahvaa IT-alan osaamista, toisaalta asema maailman vilja-aittana on viime vuosina vahvistunut. Ukraina vie kolmanneksi eniten maataloustuotteita EU-alueelle Yhdysvaltain ja Brasilian jälkeen.

Helsingissä järjestettiin 9. maaliskuuta Suomen ja Ukrainan välinen bisnesseminaari, jonka tavoitteena oli lisätä Ukrainan markkinoiden tuntemusta suomalaisen elinkeinoelämän keskuudessa ja vaihtaa kokemuksia maassa toimimisesta. Seminaarin avasivat ulkoministeriön valtiosihteeri Matti Anttonen ja Ukrainan ulkomaankaupasta vastaavan ministeriön osastopäällikkö Alina Shyskina. Kaikkiaan tilaisuuteen osallistui noin 70 henkeä.

Ukrainassa toimii noin 80 suomalaisyritystä, joista 20-30 aktiivisemmin. Määrä on pysynyt pitkään samana. Kahdenvälinen kauppa on vuodesta 2016 lähtien ollut loivassa nousussa erityisesti EU-Ukraina-vapaakauppasopimuksen voimaantulon ja Ukrainan taloustilanteen paranemisen ansiosta. Vuonna 2019 kauppavaihto kuitenkin laski erityisesti Ukrainan Suomi-viennin pienetessä. Suomen vienti Ukrainaan oli vuonna 2019 noin 218 miljoonaa euroa ja Ukrainan vienti Suomeen 83 miljoonaa euroa. Luvut ovat vielä matalia 2010-luvun alkuun verrattuna.

Ukrainan suuntana EU-markkinat, Venäjän-kauppa vähenee

Ukrainan päämarkkinat ovat selkeästi EU-alueella, kun samanaikaisesti Venäjä-kaupan osuus pienenee. Tärkein tekijä tässä on EU-Ukraina-vapaakauppasopimus, jonka ansiosta EU:sta on tullut Ukrainan suurin kauppakumppani. Tärkeimpiä vientialoja ovat IT, maatalous, ruoka ja ruoanjalostus sekä vaate- ja huonekaluteollisuus. Kauppaa EU-maiden kanssa halutaan lisätä ja monipuolistaa. Ukraina lähenee kaupan sääntelyn osalta EU-lainsäädäntöä.

Ulkomaisten investointien edistämiseksi Ukraina haluaa panostaa liiketoimintaympäristön parantamiseen ja liikenneinfrastruktuuriin. Investointeja houkutellaan erityisesti cleantech-, IT- ja maataloussektoreille sekä valtionyritysten yksityistämiseen.

Kaksi vahvuutta: brains and grains

Ukrainan kaksi vahvuutta ovat brains and grains. Maailmanlaajuisestikin merkittävällä IT-sektorilla toimii noin 2000 start-up-yritystä, ja työntekijät ovat hyvin koulutettuja. Sektorin arvo on vuodesta 2013 lähtien 40-kertaistunut (nykyisin USD 4,6 mrd) ja sen osuus BKT:sta on 4 %.

Euroopan viljelykelpoisesta maasta noin kolmasosa sijaitsee Ukrainassa. Maa on kolmanneksi suurin maataloustuotteiden viejä EU-alueelle Yhdysvaltain ja Brasilian jälkeen. Ukraina on myös maailman suurin viljanviejä. Sen kokonaisviennistä maataloussektorin osuus on yli 40 % ja EU-viennin osuus on kolmasosa. Hiljattain hyväksytty maatalousmaan myynnin asteittainen vapauttaminen antanee vielä lisäpotkua maan taloudelle.

3.Seminaarin osanottajia verkostoitumassa.
Seminaarin osanottajat pääsivät verkostoitumaan.

Suomalaisyritysten kokemukset Ukrainasta pääosin myönteisiä

Seminaarissa kuultiin suomalaisyritysten kokemuksia Ukrainan markkinoilta. Puheenvuoroissa rohkaistiin suomalaisia suuntaamaan Ukrainaan. Positiivisina seikkoina nähtiin mm. Ukrainan suuret markkinat sekä työvoiman saatavuus ja vahva osaaminen erityisesti IT- ja koneteollisuudessa. Todettiin myös, että yrityksen perustaminen maassa on verrattain helppoa. Samalla kuitenkin muistutettiin varovaisuudesta. Esimerkiksi yrityksen paikallisen johdon valinnassa on syytä olla tarkkana. Tullimuodollisuudet voivat olla hankalia, mutta vastaavasti arvonlisäverotukseen liittyneet ongelmat ovat vähentyneet.

Puheenvuoroissa korostettiin, että Ukrainan on tärkeää jatkaa uudistuksia ja toimeenpanna niitä tehokkaasti. Erityisesti painotettiin uudistusten merkitystä yhteiskunnan kestokyvyn vahvistamiseksi ja väestön elinolojen parantamiseksi. EU:n ja Ukrainan välisten assosiaatio- ja vapaakauppasopimusten toimeenpanolla on tärkeä merkitys.

Suomen ja Ukrainan kahdenvälisen kaupan kasvua edistäisi Ukrainan liiketoimintaympäristön ja markkinoiden vakaus, luotettavuus ja ennustettavuus sekä oikeusvaltioon liittyvän kehityksen turvaaminen. Yhteistyötä voitaisiin lisätä mm. metsä-, IT- ja energia-aloilla. Suomella on vahvaa osaamista esimerkiksi uusiutuvan energian hyödyntämisessä ja energiatehokkuuden parantamisessa. Ukraina on myös maantieteellisesti meitä lähellä, vain parin tunnin lentomatkan päässä, minkä pitäisikin houkutella nykyistä useampia suomalaisyrityksiä Ukrainaan.

Keskustelun yhteenvetona todettiin, että

1) Ukrainassa on tehty uudistuksia, markkinat ovat vakautuneet ja maa menee oikeaan suuntaan.

2) Ukrainalla on ansiokkaat perinteet mm. teollisuustuotannossa ja maataloussektorilla.

3) Maassa on kilpailukykyiset markkinat ja osaamista – aina ei tarvitse mennä Venäjälle.

4) Kulttuurisista eroavaisuuksista huolimatta Suomessa ja Ukrainassa on samankaltaisuuksiakin.

5) Myös suurten yritysten kannattaa suunnata Ukrainan markkinoille.

]]>
Vapauden taivas itäisen kumppanuuden yllä https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/vapauden-taivas-itaisen-kumppanuuden-ylla/ Mon, 16 Dec 2019 11:51:06 +0000 https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/?p=725 Avatar photoSuomen EU-puheenjohtajuus itäasioissa huipentui Helsingissä pidettyyn itäisen kumppanuuden mediakonferenssiin. Tapahtumassa tuettiin kumppanimaiden uudistuksia, resilienssiä ja riippumatonta mediaa.

Ulkoministeri Pekka Haavisto puhui seminaarivieraille. Kuva: Sara Haalahti

Ulkoministeriön itäosasto ja viestintäosasto järjestivät yhdessä Euroopan komission ja Haaga-Helia ammattikorkeakoulun kanssa 11. ja 12. joulukuuta 2019 Helsingissä EU:n itäisten kumppanimaiden nuorille mielipidevaikuttajille tapahtuman Stronger Together – Eastern Partnership Media Conference. Siihen osallistui toimittajia, bloggaajia ja YouTube-kuuluisuuksia Armeniasta, Azerbaidžanista, Georgiasta, Moldovasta, Ukrainasta, Valko-Venäjältä ja Suomesta.

Mediakonferenssia Haaga-Helian auditorioon oli saapunut seuraamaan noin 180 media-alan vaikuttajaa EU:n itäisen kumppanuuden maista ja Suomesta. Kuva: Pävi Peltokoski

Tarkoituksena oli tutustuttaa osallistujia toistensa mediamaisemiin ja jakaa toimivia käytäntöjä. Keskeinen aihe oli riippumattomien tiedotusvälineiden kohtaamat haasteet nykyisessä viestintäympäristössä sekä ratkaisujen hakeminen niihin. Kumppanimaista saapui Helsinkiin yli viisi kymmentä nuorta mielipidevaikuttajaa. Suomesta osallistui kymmeniä Haaga-Helian opiskelijoita ennen muuta journalismin koulutusohjelmasta. Kaiken kaikkiaan konferenssi keräsi noin 180 osanottajaa.

Seminaarin juontajina toimivat Ylen Helmiina Suhonen ja Robert Sundman. Kuva: Vesa Kekäle

Ulkoministeriön yhteistyökumppaneita tapahtumassa olivat myös Helsingin Sanomat ja Yleisradio, joiden toimituksiin nuoret toimittajat pääsivät vierailemaan. Yleisradion politiikan toimittajat Helmiina Suhonen ja Robert Sundman juonsivat ja moderoivat konferenssin.

Uudistuksia, oikeusvaltiota, hybriditorjuntaa

Tervehdyspuheessaan mediatapahtumalle ulkoministeri Pekka Haavisto kertasi Suomen EU-puheenjohtajuuden itäisen kumppanuuden pääaiheita: uudistukset, oikeusvaltio, korruption vastaiset toimet, yhteiskuntien kestokyvyn eli resilienssin vahvistaminen, hybridi- ja informaatiovaikuttamisen torjuminen sekä sananvapauden edistäminen.

”Suomen omasta kokemuksesta tiedämme, että kansalaisten luottamus viranomaisiin ja tiedotusvälineisiin on avainasioita. Kun on läpinäkyvä poliittinen ja oikeusjärjestelmä sekä vapaa media, kansalaiset kokevat olonsa turvalliseksi”, hän sanoi.​

Toimittajat ilman rajoja -järjestön viimeisimmässä luokituksessa Suomi on maailman toiseksi sananvapain maa Norjan jälkeen ja ennen Ruotsia. Ulkoministeri muistutti Suomen sananvapaudella olevan pitkän perinteen. Maailman ensimmäinen sensuurin lopettanut ja joukkoviestimien vapaan toiminnan taannut laki säädettiin Ruotsissa vuonna 1766.

Anders Chydeniuksen perintö

Lain tärkeimpiä kirjoittajia oli suomalainen säätyvaltiopäivähenkilö Anders Chydenius, jonka mielestä vapaat tiedotusvälineet olivat hyvin toimivan yhteiskunnan tärkeimpiä tukipilareita. Hän käytti sananvapaudesta vertauskuvaa vapauden taivas.

”Toivon, että tämän konferenssin aikana yllänne on vapauden taivas ja että meidän kaikkien kotimaiden yllä kaartuisi vapauden taivas”, toivotti ministeri.

Ministeri vastaili toimittajavieraiden kysymyksiin puheensa jälkeen. Kuva: Sara Haalahti

Tapahtumaan osallistui myös itäisten kumppanimaiden kokeneitten toimittajien ryhmä, jolle ulkoministeriön viestintäosasto yhdessä EU:n ulkosuhdehallinnon itäisen strategisen viestinnän työryhmän eli East StratComin kanssa järjesti mediamatkan Suomeen. Vierailevassa ryhmässä oli 31 journalistia. Heille tarjoutui tilaisuus kysyä tiedotustilaisuudessa Haavistolta Suomen kantoja maittensa yhteistyöhön EU:n kanssa.

Kokeneempien toimittajien Suomen-matka päättyi illanviettoon Allas Sea Poolilla, jossa halukkailla oli tilaisuus saunoa ja uida altaassa. Vapauden taivaalta vakaasuoraan vihmonut räntäsadekaan ei vilvoittelua haitannut.

]]>
Viikko vammaisten oikeuksien puolesta Etelä-Kaukasiassa https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/viikko-vammaisten-oikeuksien-puolesta-etela-kaukasiassa/ Mon, 18 Nov 2019 08:55:25 +0000 https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/?p=647 Avatar photoEtelä-Kaukasian kiertävän suurlähettilään toimiston, Abiliksen ja paikallisten vammaistoimijoiden yhteinen ponnistus vammaisten oikeuksista Azerbaidzhanissa, Georgiassa ja Armeniassa lokakuun lopussa onnistui yli odotusten. Saimme kaikkialla innostuneen vastaanoton ja medianäkyvyyttä roppakaupalla. Matkaan osallistuivat suurlähettiläs Arja Makkonen, avustaja Tarja Parkkinen ja Abiliksen kehittämistyön koordinaattori Tuomas Tuure ja avustaja Niklas Vaalgamaa.

Kiertueemme osoitti, että Etelä-Kaukasian maiden neuvostomenneisyyden vaikutukset näkyvät vammaiskentällä. Vammaisuuden aiheuttamat stigmat ovat edelleen vahvat ja vammaisten osallistuminen yhteiskunnan eri sektoreilla on vähäistä. Oli kuitenkin ilo kuulla, kuinka paljon työtä kaikissa maissa tehdään vammaisten oikeuksien eteen. Maiden vammaistoimijat ovat aktiivisia, ja heillä on tiiviit yhteydet päättäjiin. Kaikissa maissa asennoiduttiin hyvin myönteisesti seminaariimme ja ministeriöt olivat sitoutuneet avaussessioon ministeri/varaministeritasolla. Kaikki maat ovat ratifioineet YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen, mikä velvoittaa maiden päättäjiä, kuten vammaiskentän toimijat tästä tuon tuostakin muistuttivatkin.

Vammaiset etujoukkoihin

Asiantuntijamme Tuomas Tuure rohkaisi vammaisia osallistumaan ja vaikuttamaan omassa arjessaan. Tuomas korosti kansainvälisten verkostojen tärkeyttä. Vammaisten on itse oltava etujoukoissa, samoin heitä edustavien järjestöjen. Tuomas totesi, että vaikka Suomessa vammaiskentällä asiat ovat suhteellisen hyvällä tolalla, niin sietämättömän hitaasti monet uudistukset etenevät meilläkin.

Tuomas Tuure ja Jarkko Niiranen kertoivat Suomen inklusiivisen opetuksen malleista. Kuva: Tarja Parkkinen

Suurlähettiläs Arja Makkonen toi esille avajaispuheenvuoroissaan jokaisen oikeudesta osallisuuteen vammoista huolimatta. Vammaisten mukana olo ja vaikuttaminen heitä koskeviin asioihin ”Nothing about us without us” on keskeinen periaate suomalaisessa vammaistyössä. ”Tuomas antaa loistavan esimerkin siitä, kuinka on mahdollista toimia itsenäisesti ja täysipainoisesti, matkustella ympäri maailmaa edistämässä vammaisten asiaa ja vielä hyvin elämänmyönteisellä otteella. Kiitos Tuomas!”

Seminaarikiertueen aloitus Bakussa. Kuva: Tarja Parkkinen

Vammaiset mukaan

Etelä-Kaukasian kiertävän suurlähettilään toimisto on tehnyt pitkäjänteistä työtä vammaisten oikeuksien edistämiseksi Armeniassa, Azerbaidzhanissa ja Georgiassa. Keskusteluissa maiden vammaiskontaktien kanssa viime syksynä heräsi ajatus seminaarista, jossa pääosassa olisivat kunkin maan vammaisjärjestöjen edustajat ja vammaiset henkilöt itse. Suomesta toivottiin kokemuksia, käytäntöjä ja malleja mm. inklusiivisen opetuksen, vammaisten työllistymisen ja itsenäisen elämisen teemoista.

Ulkoministeriön kanssa paljon yhteistyötä tehnyt Abiliksen Tuomas Tuure oli selvä valinta asiantuntijaksi matkalle mukaan. Satojen sähköpostien ja kymmenien ohjelmadraftien jälkeen kolme seminaaria kolmessa maassa yhdessä viikossa oli lokakuun lopulla toteuttamista vailla valmis!

Onnistunut startti Bakusta

Azerbaidzhanilaisten vammaisjärjestöjen kattojärjestö UDPO, Union of Disabled People Organizations, oli paikallinen partnerimme. Järjestön johtaja, pyörätuolilla liikkuva Davud Rahimli on erittäin arvostettu ja tunnustettu vammaisasioiden puolesta puhuja niin kotimaassaan kuin kansainvälisestikin. Davud osoittautui todelliseksi vammaisasioiden moniottelijaksi! Kiitos Davudin verkostojen seminaarisali täyttyi ääriään myöten.

Seminaarin väliajalla verkostoiduttiin. Kuva: Tarja Parkkinen

Lainsäädäntö kunnossa, esteettömyydessä edistytty

Azerbaidzhanin työ- ja sosiaaliasioista vastaava varaministeri Anar Karimov kertoi tervetuliaispuheessaan valtion ponnisteluista vammaisasioiden edistämiseksi. Azerbaidzhan on ylpeä, että se on ensimmäisenä alueen maana ratifioinut YK:n yleissopimuksen vammaisten oikeuksista vuonna 2009.  Lukuisia uusia lakeja ja säädöksiä on solmittu, mutta niiden soveltaminen käytäntöön vaatii vielä ponnisteluja. Hyvällä tiellä kuitenkin ollaan.

Työpaikkojen ja koulurakennusten esteettömyyttä on parannettu. Mm. esteetön yliopistokampus on valmisteilla Bakussa. Liikkumisen apuvälineitä on saatavilla niitä tarvitseville, samoin vammaisten kuntoutuspalveluihin on satsattu. Baku näyttää esimerkkiä esteettömyydessä, mm. joukkoliikenne on pääosin esteetöntä.

Tbilisissä fokus inklusiivisessa opetuksessa

Yhteistyöpartnerina Tbilisissä oli Georgian opetusministeriö. Ministeriön tehonainen, inklusiivisen kehittämisosaston päälliköllä Ekaterina Dgebuadzella oli ratkaiseva osuus tilaisuuden onnistumisessa. Opetusministeriö tarjosi käyttöömme hulppeat seminaaritilat, jotka olivatkin tarpeen lähes 150 vammaisjärjestön ja muiden kansalaisjärjestöjen, kv. järjestöjen, valtion virastojen, koululaitosten ja median edustajaa tultua kuuntelemaan päivän antia.

Lähes kolmannes kouluista inklusiivisia

Varaopetusministeri Irina Abuladzen mukaan Georgian panostuksesta inklusiiviseen opetukseen kertoo ministeriöön joitakin vuosia sitten perustettu ”Inclusive Development Division”. Paljon edistystä on tapahtunut sitten vuoden 1995, jolloin Georgian perustuslakiin kirjattiin jokaisen lapsen oikeus saada opetusta. Vuonna 2005 voimaantulleen lain myötä oppilaitosten on huomioitava vammaiset oppilaat opetussuunnitelmissaan. Nykyisin lähes kolmannes georgialaisista kouluista on inklusiivisia. Erityiskoulut eivät kuitenkaan ole kadonneet, vaan ne toimivat ns resurssikeskuksina tarjoten tavallisille kouluille asiantuntemusta, oppimateriaalia ym.

Kansainvälistä tukea ja asiantuntemusta tarvitaan

Keskustelu oli hyvinkin avointa, ja kriittisiäkin äänenpainoja kuultiin. Koulujen kielteiset asenteet, esteelliset koulurakennukset, puutteelliset taloudelliset ja henkilöresurssit nousivat keskusteluissa esille. Opettajien ml erityisopettajien palkkataso on edelleen alhainen, eikä opettajan ura houkuta nuoria. Erityisesti varhaiskasvatuksessa on paljon puutteita. Georgialla on kuitenkin halua ja tahtoa kehittää opetusjärjestelmäänsä. Mutta se ei kykene siihen yksin, vaan tarvitsee kansainvälistä tukea ja asiantuntemusta.

Seminaarisali Tbilisissä oli ääriään myöten täynnä. Kuva: Tarja Parkkinen

Suomalainen koulutus arvossaan

Georgia on jo pidemmän aikaa katsonut Suomea mallimaana opetusjärjestelmänsä kehittämisessä. Yksi merkittävä askel yhteistyössä otettiin, kun yksityinen Finnish International School avasi ovensa Tbilisissä syyskuussa 2019. Koulun rehtori Jarkko Niiranen korosti, että tarvitaan kaikki ”työkalupakin” työkalut käyttöön, koska jokaisen lapsen tuen tarve on erilainen. On tärkeää etsiä ratkaisuja, jotka parhaiten palvelevat kutakin yksilöä. Niiranen totesi, että inkluusio on keskeinen arvo suomalaisessa opetussuunnitelmassa, ja tähän myös Tbilisin koulunsa opetussuunnitelma pohjautuu.

”We are late”

Armenian työ- ja sosiaaliministeri Zaruhi Batoyan totesi avauspuheenvuoronsa aluksi ”we are late”. Tällä hän viittasi kovin hitaasti eteneviin kansallisiin, lainsäädännöllisiin uudistuksiin vammaisasioissa. Hän totesi, että paraskin laki jää kuolleeksi kirjaimeksi ilman täyttä toimeenpanoa. Ministeri kuitenkin näki valoa tunnelissa. Vammaiskentän tekemä työ asioiden eteenpäin viemisessä ja aktiivinen osallistuminen on arvokasta. Ministeri kehotti vammaisia pitämään ääntä ja näkymään yhteiskunnan eri foorumeilla. Sitouttakaa vastuunkantajat! Ministeri tietää mistä puhuu.  Itse pyörätuolissa liikkuvana hän johti ennen politiikkaan siirtymistä yhtä merkittävimmistä armenialaisista vammaiskansalaisjärjestöistä.

Kipeitäkin asioita esillä

Saimme kuulla koskettavia tarinoita vammaisten itsensä kertomina. Esim. kuinka sokea poika ei antanut ympäristön lannistaa, vaan opiskeli, hankki ammatin ja on nyt onnellinen perheen isä. Vammainen nainen puolestaan kertoi omasta vaikeasta polustaan kohti itsenäistä elämää ja perheen perustamista. Hän totesi osuvasti, että ”me vammaiset emme ole häirikköjä, vaikka haluammekin vaikuttaa”. Tarinat olivat inspiraationa ja kannustuksena sekä vammaisille kuulijoille että meille kaikille.

Kirsikkana kakun päällä valloittava teatteriesitys

Seminaaripäivän ja koko seminaariturneen lopuksi saimme nauttia inklusiivisen lapsiryhmän lyhytnäytelmästä ”Keisarin Uudet Vaatteet”. Lapsiryhmää ohjaavan paikallisen ”Bridge of Hope” -vammaisjärjestön johtaja kertoi, että lapset nauttivat esiintymisestä, eikä heitä tarvitse houkutella harjoituksiin. Ja se totisesti näkyi. Lapset osoittivat, että vammoista huolimatta elämästä saa ja pitää nauttia huumoria unohtamatta. Kiitos teille pienet näyttelijän alut, ette tiedä kuinka tärkeää työtä te teettekään!

Inklusiivisen lapsiryhmän teatteriesitys Jerevanissa kruunasi seminaarikiertueen. Kuva: Tarja Parkkinen
Automatkalla Tbilisistä Jerevaniin ihailtiin upeita vuoristomaisemia. Kuva: Tarja Parkkinen
]]>
Staattinen, ei jäätynyt – onko Vuoristo-Karabahin konfliktiin näkyvissä ratkaisua? https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/staattinen-ei-jaatynyt-onko-vuoristo-karabahin-konfliktiin-nakyvissa-ratkaisua/ Thu, 31 Oct 2019 08:26:18 +0000 https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/?p=572 Avatar photo”Karabah on osa Armeniaa. Piste.”

–Armenian pääministeri Nikol Pashinian 5.9.2019

”Karabah on osa Azerbaidžania. Huutomerkki.”

–Azerbaidžanin presidentti Ilham Aliyev 4.10.2019

Kiista Vuoristo-Karabahista on johtanut täydelliseen välirikkoon Armenian ja Azerbaidžanin välillä. Millaista on työskennellä syvään juurtuneen ja vuosikymmeniä jatkuneen konfliktin parissa? Tapasin Johanna Ketolan, joka työskenteli yli kolmen vuoden ajan EU:n erityisedustajan poliittisena neuvonantajana Bakussa.

Vuoristo-Karabahin konflikti on jatkunut jo yli 30 vuotta

Vuonna 1988 lähinnä armenialaisten asuttamassa Vuoristo-Karabahissa alkoivat mielenosoitukset, joissa vaadittiin alueen liittämistä Armeniaan. Samalla kun Neuvostoliitto oli saavuttamassa romahduspistettään vuonna 1991, Vuoristo-Karabahin tilanne eskaloitui sodaksi, eikä rauhaa ole vieläkään solmittu.

Suomalaisilla on myös osansa rauhanneuvotteluissa. Minskin ryhmä perustettiin Helsingissä 1992 ETYKin huippukokouksen yhteydessä rauhanvälittäjäksi osapuolten välille. Suomi ja Venäjä toimivat ryhmän puheenjohtajina huhtikuusta 1995 seuraavan vuoden joulukuussa pidettyyn Lissabonin kokoukseen asti. Heikki Talvitiestä tuli EU:n ensimmäinen erityisedustaja Etelä-Kaukasiaan vuonna 2003.

Ketola kuvailee Vuoristo-Karabahia staattiseksi, mutta ei jäätyneeksi konfliktiksi. Vuonna 1994 solmittua tulitaukoa on rikottu jatkuvasti.

Bakun vanhaa kaupunkia. Taustalla näkyvät kuuluisat Flame Towers -pilvenpiirtäjät. Kuva: Azerbaidžanin tasavallan presidentin viestintä, CC by 4.0.

Poliittinen neuvonantaja on erityisedustajan silmät ja korvat

Erityisedustajan tärkeimmät tehtävät Azerbaidžanissa Ketola jakaa kahteen: poliittisiin ja niitä tukeviin käytännöllisiin.

Johanna Ketola.

Poliittisesti erityisedustajan tulee vahvistaa EU:n viestiä ja tukea Minskin ryhmän toimintaa. Käytännöllisesti EU:lla on resursseja tukea konkreettisia hankkeita alueella, kuten kansalaisyhteiskunnan toimintaa.

Ketolan päätehtävänä taas oli pitää erityisedustaja kartalla Azerbaidžanin tapahtumista.

”Töissä luottamus oli tärkeintä. Olin Bakussa varsin yksin ja pomoni tärkein informaation lähde Azerbaidžanissa”, Ketola kuvailee.

Hyvät ja luottamukselliset suhteet paikallisiin ja viranomaisiin korostuivat työssä.

Azerbaidžan on haastava työympäristö

Työnsä alkutaivalta Ketola kuvailee vaikeaksi.

”Ensimmäisenä päivänä työpöydälläni oli vain yksi paperi, johon oli listattu yhteystietoja. Siinä oli kaikki, mitä minulle oltiin jätetty. Tuen puute ajoittain hajotti. Toisaalta se myös tarjosi mahdollisuuden luoda juuri omannäköisen verkoston ja työpaikan.”

Ketola pyrkikin toimimaan mahdollisimman paljon kansalaisyhteiskunnan parissa.

”Ei ole yhtä oikeaa tapaa tehdä tätä työtä. Minä pyrin luomaan paljon kontakteja ja matkustamaan mahdollisuuksien mukaan eri puolilla Azerbaidžania.”

Vuoristo-Karabahin sulkeutuneisuus asettaa ilmeisen ja merkittävän haasteen käytännön työlle. Alueelle pääsee kulkemaan vain Armenian kautta. Alueella käyvät joutuvat Azerbaidžanin mustalle listalle. Tiedonkeruu on vaikeaa, eikä Azerbaidžanissa ole neutraalia uutisointia.

”Perinteinen media on täysin valtion hallussa. Azerbaidžanissa ei ole riippumattomia ajatushautomoja, joten poliittinen analyysi on värittynyttä”, Ketola kertoo.

Shushan kaupunki sijaitsee Vuoristo-Karabahissa ja siellä asuu noin 4 500 ihmistä. Kuva: Azerbaidžanin tasavallan presidentin viestintä, CC by 4.0.

Propagandasotaa käydään päivittäin

Ketola muistelee lämpimästi kansalaisjärjestöjen kautta järjestettyjä tapaamisia armenialais- ja azerinuorten välillä, joissa välillä vuodatettiin myös kyyneleitä.

”Tapaamiset saattoivat olla hyvinkin tunteellisia. Nuoret ovat kasvaneet propagandasodan kohteina ja häkeltyvät, kun toiset eivät olekaan median maalaamia hirviöitä.”

Propagandasodan lopettaminen on yksi käytännön ratkaisu, jonka Ketola tarjoaa konfliktin helpottamiseksi.

”Armenian ja Azerbaidžanin yhteiskunnat eivät ole vielä valmiita rauhaan. Ensin propagandasodan on loputtava, jonka jälkeen yhteiskunnat tarvitsevat aikaa luopuakseen vihanpidosta.”

Ketolan mukaan Vuoristo-Karabahin konfliktia lähestytään liian usein ympäröivästä yhteiskunnasta irrallisena asiana. Hän painottaa, että nykyiset järjestelmät ovat osittain konfliktin tuotteita. Konflikti määrittää merkittävästi valtioiden sisäpolitiikkaa, esimerkiksi Azerbaidžanin presidentti Aliev esiintyy yhteiskunnan vakauttajana ja kansakunnan yhdistäjänä.

Ketola peräänkuuluttaakin kokonaisvaltaisempaa lähestymistapaa EU:lta ja eri EU-delegaatioiden yhteistyön vahvistamista.

Armenian pääministeri Nikol Pashiniania on pidetty usein positiivisena tuulahduksena rauhanprosessia ajatellen. Pashinian – joka nousi Armenian pääministeriksi toukokuussa 2018 samettivallankumouksen jälkeen – on osallistunut aktiiviseen vuoropuheluun Azerbaidžanin kanssa, mutta käyttänyt konfliktia myös sisäpoliittisena aseena. Elokuussa Vuoristo-Karabahissa pitämässä puheessaan Pashinian julisti mahtipontisin sanankääntein alueen yhdistämistä Armeniaan. Tämä oli taas yksi lukuisista takaiskuista rauhanprosessille.

Paljon vastinetta pienelle panostukselle

Ketolan mielestä Euroopan erityisedustaja saa paljon aikaan pienillä resursseilla.

”Työ on myös varautumista, sillä koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu. On tärkeää, että EU:lla on Bakussa henkilö, joka voi esimerkiksi koordinoida kriisitilanteessa EU:n työtä. Näissä tilanteissa työn painoarvo mitataan.”

”EU:n erityisedustaja Etelä-Kaukasiassa on rauhanprosessin tukemista ja lisää EU:n uskottavuutta”, Ketola perustelee.

Ketola näkee rauhanprosessissa myös sudenkuoppia. Yksi niistä on Minskin ryhmän käsittely suurvaltapolitiikan instrumenttina.

”Azerbaidžan on strategisesti tärkeä Yhdysvalloille, Iranille ja Israelille. Ajoittain Minskin ryhmän lisäarvona pidetään sitä, että se on lähes ainoa foorumi, jossa Venäjä ja Yhdysvallat ovat puheväleissä. Rauhanprosessissa ja Minskin ryhmässä on kysymys inhimillisen kärsimyksen lopettamisesta, ei areenasta, jossa Venäjä ja Yhdysvallat kykenevät vuoropuheluun.”

Ymmärrettävästi Ketolalla ei ollut pikareseptiä pitkän ja kärjistyneen konfliktin ratkaisemiseksi. Hän kuitenkin toivoo parempaa ymmärrystä alueesta ja valtioiden omista intresseistä.

”Maiden oma toimijuus pitää huomioida. Kaukasian mailla on omat ja erilaiset identiteettinsä. Kaikki mitä Kaukasiassa tapahtuu, ei ole suurempien voimien sanelemaa.”

Ketolan mukaan Azerbaidžan tulisi myös nähdä osana turkinkielistä yhteisöä, ei pelkästään osana Itä-Eurooppaa.

”Azerbaidžan on Turkin läheisin liittolaismaa. Maa näyttäytyy täysin erilaiselta Bakusta käsin, kuin Helsingistä.”

Lopuksi Ketola muistuttaa, että ratkaisun avaimet ovat osapuolten omissa käsissä. Hänen mukaansa konfliktin osapuolet unohtavat usein, kenellä on vastuu ratkaista konflikti. Usein syytetään ulkopuolisia, kuten kansainvälisiä instituutioita.

”Minskin yhteispuheenjohtajat tai EU toimivat parhaimmillaankin vain rauhanvälittäjinä.”

Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan ja Azerbaidžanin presidentti Ilham Alijev lokakuussa 2019. Kuva: Azerbaidžanin tasavallan presidentin viestintä, CC by 4.0.
]]>
Kuntavaalit moldovalaisittain https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/kuntavaalit-moldovalaisittain/ Mon, 14 Oct 2019 06:31:13 +0000 https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/?p=525 Avatar photoMoldovassa järjestetään paikallisvaalit lokakuun 20. päivä. Tiedonpuutteen vuoksi moni joutuu tekemään äänestyspäätöksen hatarilla perusteilla.

Moldovalainen kansalaisjärjestö Primaria MEA haluaa vahvistaa vuorovaikutusta kansalaisten ja paikallisvaltuustojen välillä. Kuva: Primaria MEA

Kuvittele, että…

Kuvittele seuraava tilanne mielessäsi. Kunnallisvaalit lähestyvät. Kaduilla on vaalimainoksia vain harvakseltaan muutamia kärkiehdokkaita lukuun ottamatta, sama koskee televisiota. Vaaliväittelyt ovat harvinaisia. Kuvittele vielä, että vaalikoneita ei olisi saatavilla, ja vain harvat ehdokkaat olisivat tavattavissa toreilla tai kauppakeskuksissa. Miten valitsisit ehdokkaasi?

Vaalilistojen tultua julki havaitset, että mukana on joukko uusia puolueita, joiden tavoitteita et tunne. Mistä tietäisit, mitä puoluetta äänestät? Lisäksi olet kuullut uutisista, että vaalitapaa on muutettu hiljattain. Mietit, koskeeko muutos jo näitä vaaleja.

Monet moldovalaiset ovat yllä olevan esimerkin kaltaisessa, hämmentävältä kuulostavassa tilanteessa. On vaaliviikko ja, vaikka vaalikampanjat ovat olleet käynnissä jo kuukauden päivät, näkyvyyttä on lähinnä pienellä joukolla pääkaupungin ja muiden keskeisten kaupunkien pormestareiksi pyrkivillä ehdokkailla. Puolueista esillä ovat vain suurimmat ja varakkaimmat.

Kansalaisjärjestö Primaria MEA tapaamassa Chisinaun lähiöiden asukkaita. Kuva: Primaria MEA.

Pakottaako epätietoisuus ehdokkaista äänestämään tuttavia?

Vaikka kirkko on Moldovan suosituin instituutio, moldovalaiset pitävät pormestareita luotettavimpana poliittisena instituutiona ja paikallisvaltuustoja vähiten korruptoituneena viranomaistahona. Yli puolet pääkaupunki Chisinaussa kyselyyn vastanneista ei kuitenkaan osaa nimetä yhtään kaupunginvaltuutettua. Koko maan tasolla kansalaiset kokevat, että heillä ei ole tietoa paikallisvaltuustojen toiminnasta ja päätöksenteosta.

Itselleen tärkeitä teemoja ajavan ehdokkaan tai puolueen löytäminen ei vaikuta helpolta. Puolueet eivät ole olleet Moldovan itsenäisyyden aikana pysyviä. Poliittiset kriisit ja erilaiset poliittiset pelit ovat kuihduttaneet puolueita samalla, kun uusia puolueita on ilmaantunut kuin sieniä sateella. Osa puolueista on aitoja, osa taas pelinappuloita: muiden puolueiden vallankäytön välineitä haluttujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Ehdokkaiden pääsy medioihin ei ole tasapuolista, koska leijonanosa mediaomistajuudesta kytkeytyy kahteen suureen puolueeseen. Harvoilla puolueilla on varaa mainostaa mediassa tai julistein. Kampanjoinnin aktiivisin ja näkyvin osa koittaa tyypillisesti vasta pari päivää ennen vaaleja.

Moldovalaiset ovat myös lopen kyllästyneitä politiikkaan, koska vaalit eivät ole tuoneet muutosta elämänlaatuun. Kansalaisjärjestöjen mukaan moni kokeekin ainoaksi ratkaisuksi äänestää paikallisvaaleissa tuttua henkilöä. Tämä voi osittain selittää korkeaa luottamusta paikallispoliitikkoihin.

Kansalaisjärjestö Primaria MEA:n tiimi. Kuva: Primaria MEA.

Nuoret muutoksentekijöinä

Nuorten aikuisten perustama kansalaisjärjestö Primaria MEA on herännyt ongelmaan ja haluaa edesauttaa vuorovaikutuksen vahvistamista äänestäjien ja paikallispäättäjien välillä. Järjestö kerää tietoa ehdokkaiden vaaliteemoista Chisinaun lähiöissä ja tuo tiedot äänestäjien saataville.

Vaalien jälkeen järjestö jatkaa valtuustojen ja kaupunkilaisten vuorovaikutuksen edistämistä välittämällä tietoa valtuustojen toimista sekä tuomalla valtuustot ja kaupunkilaiset yhteen tapaamisiin.

Primaria MEA-järjestön kaltaiset nuoret ovat osoitus toivosta, joka runsaasta maastamuutosta kärsivällä Moldovalla on. Moldovasta löytyy aktiivisia ja koulutettuja nuoria, joilla on halu vaikuttaa omaan asuinympäristöönsä ja edistää demokraattisia periaatteita sen sijaan, että he lähtisivät muualle parempien elinolojen perässä.

Suomen Suurlähetystö Bukarestissa tukee Primaria MEA:n toimintaa paikallisen yhteistyön määrärahasta vuosina 2019–2020.

 

]]>
Vuorenvalloitushommissa Georgiassa https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/vuorenvalloitushommissa-georgiassa/ Mon, 16 Sep 2019 11:00:34 +0000 https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/?p=425 Avatar photoGeorgia on kiehtova maa, jossa Eurooppa ja Aasia kohtaavat. Noin 3,7 miljoonan asukkaan Georgialla on paljon tarjottavaa matkailijoille: luontoa, historiaa, hiekkarantoja ym. Georgia on vielä monille suomalaisille suhteellisen tuntematon matkakohde, vaikka vanhempi ikäpolvi muistaakin hyvin matkat Tbilisiin hyvän ruuan äärelle 1970- ja -80-luvuilla. Viime vuosina kuitenkin yhä useampi suomalainen on löytänyt Georgian matkakohteekseen. Yksi heistä on Etelä-Kaukasian kiertävän suurlähettilään Arja Makkosen haastattelema Teemu Kokko.

Kazbekin vuoristossa paikalliset ovat liikkeellä hevospelillä. Kuva: Henry Schneider

Teemu, joka tituleeraa itseään ensisijaisesti ulkoministeriön itäosaston osastopäällikkö Maimo Henrikssonin puolisoksi ja toissijaisesti Haaga-Helia ammattikorkeakoulun rehtoriksi ja toimitusjohtajaksi, kertoo käyneensä jo usean vuoden ajan syksyisin valtaamassa jonkin vuoren yhdessä hyvän ystävänsä Henry Schneiderin kanssa. Tänä vuonna retki kohdistui Georgiaan, lähellä Venäjän rajaa sijaitsevaan Kazbekin vuoristoon.

Miten matka Tbilisiin sujui?

”Lensimme Kiovan kautta ja meidät yllätti Ukrainian International Airlinesin edullinen hintataso ja hyvä palvelu. Tosin Tbilisiin Euroopasta tulevat lennot on aikataulutettu siten, että perillä ollaan vasta puolenyön jälkeen. Kentältä hotelliin oli vajaan puolentunnin taksimatka ja Vapaudenaukion kupeessa sijaitsevassa Courtyard by Marriott Tbilisi -hotellissa odotti hyvin varusteltu huone.”

Jylhät Kaukasuksen vuoret ovat karuudessaan kauniita. Kuva: Henry Schneider

Miten matkanne jatkui Tbilisistä eteenpäin Kazbekille? Yllättikö liikennekulttuuri? 

”AVISista haimme nelivetoisen Dacia-merkkisen vuokra-auton ja ajoimme Tbilisistä Stepantsmindan kylään. Matkaa oli noin 150 km ja aikaa kului vajaat kolme tuntia. Tiet olivat varsin tyydyttävässä kunnossa, vaikka lähes 30 kilometriä ajeltiin serpentiiniä. Ennakko-odotus ”hullusta” georgialaisesta liikenteestä ei toteutunut, vaikka joitakin yksittäisiä hurjastelijoitakin nähtiin. Tosin rekisterikilvistä päätellen hurjastelijat eivät pääsääntöisesti olleet georgialaisia.”

Entä hotellointi ja georgialainen ruoka – vastasivatko ne odotuksia?

”Stepantsmindan kylä sijaitsee vajaan kahden kilometrin korkeudessa. Siellä on muutamia hotelleja ja suuri osa matkailijoita on tullut nimenomaisesti patikoimaan. Valitsemamme Stancia-hotelli oli kohtuutasoinen ja erityisesti hotellin ravintola oli positiivinen yllätys.”

Oliko jäätikön tavoittaminen rankka urakka?

”Gergetin Pyhän Kolminaisuuden kirkko sijaitsee n. 2200 metrin korkeudessa ja on kylän merkittävin nähtävyys. Lähdimme kapuamaan Kazbek-vuorta tavoitteenamme jäätikön reuna n. 3200 metrin korkeudessa. Polku oli hyvin tallattu ja vaikka välillä oli joitain jyrkkiäkin kohtia, matka eteni varsin hyvin. Jäätikön reunan saavutimme vajaassa neljässä tunnissa ja alas menoon kulutimme hiukan runsaat kaksi tuntia. Kaiken kaikkiaan patikointia tuli 13,6 km, suoraa nousua 1099 m ja koko retken kestoksi muodostui 6 tuntia ja 14 minuuttia. Hotellille palasimme väsyneinä, mutta myös itseemme tyytyväisenä.”

Jäätikön taso on saavutettu, 3275 m. Kuva: Henry Schneider

Millaisia vaikutelmia saitte Tbilisistä?

”Paluumatka Tbilisiin sujui varsin ripeästi ja seuraava päivä oli varattu perinteiseen turismiin. Kaupunki teki vaikutuksen. Hintataso on erittäin edullinen, ruoka- ja juomatuotteet ovat erinomaisia ja ihmiset vaikuttavat hyvin lämpimiltä. Olo oli koko ajan turvallinen ja minkäänlaisiin vedätysyrityksiin emme myöskään törmänneet. Nuorten englannin kielen taito oli erinomainen; vanhempien kanssa keskustelu sujui venäjäksi. Eurooppalaisia turisteja oli silmämääräisesti aika vähän, mutta venäläiset ja aasialaiset olivat hyvin edustettuina.”

Suositteletko Georgiaa vaikkapa pidennetyn viikonlopun kohteeksi?

”Jo pelkästään laaja ravintolatarjonta, hyvät viinit ja laadukkaat brandyt ovat erinomainen syy. Näiden lisäksi kaukasialaisessa elämäntavassa on jotain sellaista aitoutta, jota on vaikea pukea sanoiksi. Kyseessä on kuitenkin maa, joka on pitkän historiansa aikana kokenut monenlaisia vaiheita – osa niistä varsin traagisiakin.”

 

]]>
Moldovan hiljainen vallankumous https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/moldovan-hiljainen-vallankumous/ Tue, 06 Aug 2019 10:10:51 +0000 https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/?p=322 Avatar photoMoldova on piskuinen 2,6 miljoonan asukkaan valtio, jonka kansalaisista noin miljoonan arvioidaan elävän maan rajojen ulkopuolella.  Maa sijaitsee idän ja lännen välissä rajanaapureinaan Romania ja Ukraina. Tämä tekee Moldovasta suurvalta- ja geopolitiikan näkökulmasta kokoaan huomattavasti kiinnostavamman seurattavan. Suomessa Moldovasta uutisoidaan harvoin. Kesäkuussa uutiskynnys kuitenkin ylittyi Suomessakin ja syystä.

Mistä oikein on kyse?

Moldova kartta, kuva: OCHA

”Oligarkin taskusta”

Moldova oli vuosien kuluessa ajautunut tilanteeseen, jossa tosiasiallinen valta kuului demokraattipuolueen puheenjohtajalle, oligarkki Plahotniucille. Tilanteen vakavuutta kuvaa sanonta, jonka mukaan maa oli ”yhden oligarkin taskussa”.

Moldova on varoittava esimerkki siitä, mitä yksittäiselle valtiolle voi tapahtua, kun siltä puuttuvat vahvat instituutiot, jotka voisivat pysäyttää vallan kasautumisen yksittäisen toimijan käsiin, sekä rakenteet kontrolloida vallankäyttöä.

Helmikuussa 2019 Moldovassa järjestettiin parlamenttivaalit. Vaalitulos ennakoi vaikeita hallitusneuvotteluja, sillä yksikään puolue ei saanut selkeää enemmistöä. Odotusarvona oli, että Plahotniucin demokraatti- ja pääministeripuolue pyrkisi sopimukseen Venäjä-mielisten ja presidentin virkaa hallussa pitävien sosialistien kanssa. Oppositiota edustanut länsimielinen, korruptiota ja oligarkkivaltaa vastustava ACUM-ryhmä ei halunnut hallitukseen kummankaan kanssa.

Moldovan parlamenttitalo, kuva: Kerttu Auvinen

Hiljaiseen vallankumoukseen

Kesäkuun alkupäivinä Moldovasta kuului kummia. Tapahtumia on sittemmin alettu kutsua hiljaiseksi vallankumoukseksi. Presidentti Dodonin sosialistit ja ACUM-ryhmä pääsivät kaikkien yllätykseksi sopuun yhteishallituksen perustamisesta. Uuden hallituksen pääministerinä aloitti ACUMin Maia Sandu, presidenttinä jatkoi Igor Dodon.

Uutta kokoonpanoa olivat ”kätilöimässä” Yhdysvallat, Venäjä ja EU. Ideologiset erimielisyydet ja suurvaltaintressit saivat siirtyä hetkeksi sivuun, kun kaikilla oli yhteinen tavoite vapauttaa maa oligarkin otteesta.

Moldovan hallitusrakennus, kuva: Kerttu Auvinen

Toivo on herännyt

Hiljaista vallankumousta seuranneet viikot ovat olleet jännittyneet monestakin syystä. Hallituksen kokoonpano on varsin haastava ja työmäärä on valtava.

Päätavoitteena on palauttaa Moldovaan toimiva demokratia ja oikeusvaltio puhdistamalla valtiolliset rakenteet vanhan regimen tukijoista, uudistamalla oikeuslaitos perustuslakituomioistuimineen ja vahvistamalla talouden rakenteita. Poliittisesti herkkä asia – Transnistrian konflikti – ei ole toistaiseksi hallituksen asialistalla.

Aikaa ei ole hukattavana, sillä hallituksen työn tuloksia mitataan jo lokakuun paikallisvaaleissa. Iso kysymysmerkki on, miten hallituksen koheesio kestää tulevat, vaikeat päätökset.

Kesäkuun hiljainen vallankumous antoi toivoa meille kaikille, mutta ennen kaikkea moldovalaisille. Uuden Moldovan rakentaminen tulee kestämään pitkään ja tarvitsemaan meidän kaikkien tuen.

]]>
Suomalaiselle kirjallisuudelle hieno vastaanotto Tbilisissä https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/suomalaiselle-kirjallisuudelle-hieno-vastaanotto-tbilisissa/ Wed, 26 Jun 2019 06:30:05 +0000 https://blogit.ulkoministerio.fi/itaisetkumppanit/?p=191 Avatar photoSuomi paistatteli 30.5. – 2.6. Tbilisin kansainvälisten kirjamessujen valokeilassa messujen teemamaana. Kirjallisuuden vientikeskuksen FILIn edustajien mukana Tbilisissä oli suomalaisia eturivin kirjailijoita ja kustantamojen edustajia. Suomalaiselle kirjallisuudelle on nyt vientiä myös Georgiaan.

Tbilisin kirjamessuilla näkyi ilahduttavan paljon nuoria messuvieraita.
Tbilisin kansainvälisillä kirjamessuilla kävi ilahduttavan paljon nuoria messuvieraita. Kuva: Tarja Parkkinen

Mitkä messut?

Tbilisin kansainväliset kirjamessut ovat vakiinnuttaneet paikkansa merkittävien kirjallisuustapahtumien joukossa niin Georgiassa kuin laajemminkin Etelä-Kaukasian alueella. Nyt messut järjestettiin jo 21. kerran. Ne olivat myös aiempaa kattavammat yli 70 näytteilleasettajan voimin. Mukana oli suuri joukko niin georgialaisia kuin ulkomaalaisiakin kirjailijavieraita, kymmenittäin kirjoittajatyöpajoja, keskustelutilaisuuksia, kirjailijahaastatteluja ja niin uutta kuin vanhaakin kirjallisuutta. 60 000 kävijää saavuttivat kaikkien aikojen yleisöennätyksen. Onnistuneista messujärjestelyistä vastasi Georgian Publishers and Booksellers Association.

Messujen teemamaa Suomi ja suomalainen kirjallisuus saivat paistatella neljä päivää valokeilassa. Aikaisempia teemamaita ovat olleet Norja ja Saksa. Ensi vuonna on Turkin vuoro.

 

Georgialaisetkin ovat lukukansaa

Suomea ja Georgiaa yhdistää yllättävän moni asia. Molemmat ovat suhteellisen pieniä kansakuntia (Georgiassa 3,7 milj. asukasta), maidemme historioissa löytyy yhteneväisyyksiä ja olemme ylpeitä omasta identiteetistämme.

Georgialaiset lukevat paljon kuten me suomalaisetkin. Kirjoja lukee erittäin mielellään tai melko mielellään 85 prosenttia suomalaisista, ja samaa luokkaa on lukuinnostus Georgiassakin. Georgiassa painettu kirja on arvossaan ja kysyntä suurempaa kuin koskaan aikaisemmin.

Suomalaiset kirjat kiinnostivat FILIn ständillä. Kuva: Tarja Parkkinen
Suomalaiset kirjat kiinnostivat FILIn ständillä. Kuva: Tarja Parkkinen

Frankfurtin kirjamessuilta kaikki alkoi

Frankfurtin kirjamessuilla Suomi oli vuonna 2014 Guest of Honour sloganilla ”Finnland. Cool.” Vuoden 2018 messuilla oli Georgian vuoro olla esillä. Mahdollisesti maidemme yhteinen” teemamaa-menneisyys” maailman suurimmilla kirjamessuilla painoi vaa’assa, kun georgialaiset päättivät tämän vuoden teemamaasta. Eikä tietenkään sovi unohtaa FILIn tehotiimin, johtaja Tiia Strandénin ja koordinaattori Päivi Haaralan panosta yhteistyön syventämisessä.

 

Finnland. Cool and Happy.

Suomi on listattu kansainvälisissä raporteissa jälleen kerran maailman onnellisimmaksi maaksi. Frankfurtin messuslogan oli Tbilisissä saanut täydennykseksi sanan ”Happy”, siis paitsi Cool myös Happy! Suomen messuständikin oli teeman mukainen: viileän siniset seinämät ja hyllyillä iloisesti kuvitettuja suomalaisia teoksia. Kirjavalikoima painottui lasten- ja nuortenkirjoihin. Teokset oli saatu lahjoituksena suomalaisilta kustantamoilta ja ne jätettiin Tbilisiin suomea ja ruotsia opiskelevien nuorten iloksi ja hyödyksi.

 

Rosa Liksom kertoi kirjastaan Hytti nro 6. Oikealla Dimitri Gogolashvili. Kuva: FILI
Rosa Liksom kertoi kirjastaan Hytti nro 6. Oikealla Dimitri Gogolashvili. Kuva: FILI

Rosa Liksom, Henrik Meinander ja Linda Bondestam ottivat yleisönsä

Eturivin kirjailijoistamme mukana olivat Rosa Liksom, Henrik Meinander ja Linda Bondestam. Kustantamoja edustivat Förlagetin toimitusjohtaja Fredrik Rahka ja Otava Learningin liiketoimintapäällikkö Mari Kyyhkynen.

Rosa Liksom on kysytty esiintyjä ulkomaisilla messuilla ja festivaaleilla, ja myös Tbilisin yleisö suorastaan ihastui Liksomiin. Messuaula täyttyi kuulijoista Liksomin haastattelun aikana ja hänen jokaista sanaansa kuunneltiin tarkoin. Liksom kertoi Finlandia-palkitusta teoksestaan Hytti nro 6, joka julkaistaan georgian kielellä tämän syksyn aikana.

Henrik Meinander on jo entuudestaan tunnettu Georgiassa. Meinanderin Suomen historia – teos julkaistiin georgiaksi jo 2015, ja kirja on ollut suurmenestys. Georgialaiset ihailevat Suomen historiaa, erityisesti sodanjälkeistä kehitystämme ja oman identiteettimme säilyttämistä.

Kuvittaja Linda Bondestam veti Tbilisissä workshoppeja lapsille, esitteli teoksiaan ja haastoi kuulijoita ”lukemaan” ja tulkitsemaan kuvia yhdessä lastensa kanssa. Yhteistyö paikallisten kirjankuvittajien kanssa näyttää lupaavalta.

Henrik Meinanderin Suomen historia-teos tunnetaan Georgiassa. Kuva: Tarja Parkkinen
Henrik Meinanderin Suomen historia-teos tunnetaan Georgiassa. Kuva: Tarja Parkkinen

Muumit ja muuta Tove Janssonilta

Tove Janssonin rakastetut Muumit seikkailevat myös Georgiassa. Muumi-kirjoja on käännetty georgiaksi ja Muumi-sarjoja esitetään televisiossa. Muumi-kirjoja julkaisevan Sulakauri-kustantamon ständillä kävikin kuhina, kun messuväki hamstrasi Muumi-kirjoja.

Fredrik Rahka valotti esityksessään Tove Janssonin tietä lapsuuden ja nuoruuden kautta koko maailman tuntemaksi kirjailijaksi ja monipuoliseksi taiteilijaksi. Hän toi tunnetuksi myös Tove Janssonin myöhäisempää tuotantoa.

Muumit kiinnostavat aina ja kaikkialla, niin myös Tbilisissä. Kuva: FILI
Muumit kiinnostavat aina ja kaikkialla, niin myös Tbilisissä. Esitelmöijänä Fredrik Rahka. Kuva: FILI

Suomalainen oppimateriaali kovassa kurssissa

Otava Learningin Mari Kyyhkynen esitteli suomalaista oppimateriaaliosaamista ja korosti kokonaisvaltaista lähestymistä oppimiseen. Laadukkaat oppimateriaalit ja korkeatasoinen opetus ovat tärkeitä, mutta lasten hyvinvoinnin on oltava aina keskeisellä sijalla. Ihmetystä herätti se, ettei Suomessa ole oppimateriaalien ennakkotarkastusta.

Kyyhkysen esitys sai innostuneen vastaanoton – eikä ihme. Suomi on georgialaisille mallimaa kaikessa koulutukseen liittyvässä. Syksyllä Tbilisin lähistöllä avattava suomalaistyylinen koulu on entisestään lisännyt kiinnostusta koulutusjärjestelmäämme kohtaan.

Tästä on hyvä jatkaa yhteistyötä

Suomalaista kirjallisuutta tunnetaan Georgiassa kuitenkin vielä heikonlaisesti. Kirjallisuusvienti maidemme välillä on ollut melko vähäistä ja kääntäjiä on niukalti. 2000-luvulla vain 23 teosta suomesta ja suomenruotsista käännettiin georgiaksi. Tbilisin messut todistivat, että kiinnostus kirjallisuuttamme kohtaan on lisääntymässä.

Suomen kielen opetuksen määrää ja statusta Georgiassa tulisi nostaa, jotta kirjallisuusvientiä Georgiaan voisi kasvattaa. Tbilisin valtiollisessa yliopistossa voi opiskella suomea, mutta vain muutaman vuotuisen kurssin verran. Tällä hetkellä opiskelijoita on viisi ja parilla heistä olisi kiinnostusta ja edellytykset tulevaisuudessa ryhtyä kääntäjiksi.

Georgialaiset odottavat kärsimättömästi niin Rosa Liksomin kuin Henrik Meinanderin ja Tove Janssonin kirjojen käännöksiä. Olisi hienoa, jos suomalaiset lukijat saisivat jatkossa tutustua georgialaiseen nykykirjallisuuteen.

]]>