1. Lentokentällä ihmiset pakkautuvat  kärryineen ja PERHEINEEN kiinni matkatavarahihnan kylkeen odottamaan laukkujaan. Suomalainen jää keltaisen viivan taakse puhisemaan.

2. Hissiin astutaan välittömästi sen ovien avautuessa. Ei ole tarvetta odottaa, että hissin matkustajat ensin poistuisivat. Naisilla ei ole etuoikeutta kumpaankaan suuntaan. Suomalainen häkeltyy.

3.  Hissistä poistumisen jälkeen  hidastellaan ryhmässä ja leveästi. Verkkainen eteneminen, jopa laahustaminen, on yleinen tapa. Mieluiten samanaikaisesti kännykkää räpeltäen ja iloisesti jutellen. Suomalainen steppaa motissa ryhmän takana.

4. Yksin Jakarta tuottaa 6 000 tonnia jätettä päivässä. Merkittävä osa jätteistä päätyy kaduille, kanaviin tai luontoon. Merivirrat huuhtovat jätteet Balin rannoille ja Bunakenin korallivesiin. Hälläväliä-asenne panee suomalaisen miettelijääksi.

5. Arjen lupaukset sitoutumisista tai suorituksista ovat – no, suhteellisia. Istuvan illallisen päävieras saattaa jättää saapumatta tai ilmaantua kaksi tuntia myöhässä. Suomalainen isäntä rakentaa hiki hatussa varasuunnitelmia, kunnes huomaa, että asiantila ei juurikaan ketään häiritse.

6. Ruoka on pyhä. Indonesialainen elää ruoasta ja ruoalle. Presidentti Obaman viittaus paikallisiin lihapulliin aiheutti kansallisen hurmoksen. Suomalaiselle ruoka on polttoainetta.

7. Liikenne. Jakartassa autojen keskinopeus on 10 km tunnissa. Huvittaa, kun tutut Vietnamissa tai Pekingissä valittavat ruuhkista, puhumattakaan Tampereen Rantatiestä. Aloittelijoita.

8. Koristepainettu ja yleensä ruskehtavansävyinen batiikkikangas on arkeen sekä juhlaan sopiva yleistekstiili. Batiikki on taidokas, viileä ja sopii paikallisille, mutta länsimaalaisen yllä se vaikuttaa lähinnä hassunkuriselta yritykseltä naamioitua alkuasukkaaksi.

9. Indonesiassa asemastaan tietoinen liike- ja virkamies investoi pienen omaisuuden rannekelloon ja Montblanc-mustekynään. Mitä isompi, sen parempi.

10. Katse eteenpäin! Kun Suomessa yleisönosastot ja tutkijaseminaarit ruotivat sivukaupalla sadan vuoden takaista sisällissotaa, niin Indonesiassa muutaman vuoden takaiset ihmisoikeusloukkaukset eivät juurikaan hetkauta. Tämä tietysti pätee monessa muussakin Aasian maassa.

11. Indonesiassa ammatikseen suhdeverkostoa rakentavan kannattaa opetella golfin ja karaoken perustaidot. Näin se vain on. Suck it up.

12. Indonesia on kaunis, ystävällinen ja kulttuuriltaan rikas maa. Ongelmat sisältävät yleensä myös mahdollisuuksia. Pienten yksityiskohtien ei pidä antaa häiritä, vaan kannattaa nauttia erilaisuudesta.  Samalla palautuvat mieleen kotimaan hyvät puolet.

1. Indonesian huumelainsäädäntö on ankara. Pahimmassa tapauksessa rapsahtaa kuolemanrangaistus.

Miedon ja pienemmänkin määrän hallussapidosta tuomitaan vankeutta. Balin turistikohteissa rikollisten ja poliisien kerrotaan tekevän yhteistyötä. Diileri myy aineen turistille, jonka sitten vaivihkaa osoittaa poliisille. Poliisi pidättää turistin. Diileri jatkaa diilaamista, ja poliisin pidätyskiintiö kaunistuu.

Lupauksilla lievemmästä tuomiosta poliisi ja tuomarit saattavat vielä kiristää lahjukset tutkintavankeudessa viruvilta turisteilta.

2. Kuumassa ilmanalassa nestetasapainosta huolehtiminen on tärkeää. Juokaa puhdasta vettä, ja varokaa valeviinaa.

Indonesiassa on paljastunut lukuisia tapauksia, jossa alkoholia on jatkettu metanolilla. Seuraukset ovat olleet sokaisevia tai tappavia. Paikallisten lisäksi uhreiksi ovat joutuneet myös turistit – tuoreena ja traagisena tapauksena eurooppalainen veljespari.

Väkevien virvokkeiden vaihtoehtona kannattaa harkita olutta. Paikalliset Bintang ja Bali Hai -merkit ovat aivan kelvollisia. Jos on pakko ottaa väkevämpää, niin kannattaa varmistua tuotteen alkuperästä.

3. Indonesian liikenne on vasemmanpuoleista. Kolhujen välttämisen salaisuus on joustavuus ja ennakointi.

Anna tietä, äläkä turhaan pidättele äänimerkin käyttöä. Toisin kuin Suomessa tööttäily kuuluu Indonesiassa hyvään, ennakoivaan liikennekulttuuriin. Autoilijana kannattaa varoa mopoja. Kaksipyöräistä töytäisevä autoilija joutuu useimmiten kanssamopoilijoiden sakinhivutuksen kohteeksi.

Älä ota esimerkkiä paikallisista tai huolettomista kanssaturisteista, vaan käytä mopoillessa kypärää.

4. Luotettavia lentoyhtiöitä ovat esimerkiksi Garuda ja Air Asia.
Kuin Feenix-lintu on Indonesian Garuda muutamassa vuodessa noussut EU:n lentokieltolistalta Aasian suosituimpien lentoyhtiöiden joukkoon. Matkustamon ruskehtavasta värimaailmasta voi olla montaa mieltä, mutta Skytrax (http://www.airlinequality.com/) arvioi Garudan turistiluokan palvelun alueen parhaaksi.

Toinen luotettava lentoyhtiö on Heikki Kovalaisen ex-sponsori Air Asia. Muiden lentoyhtiöiden statusta kannattaa tarkkailla linkistä: http://ec.europa.eu/transport/modes/air/safety/air-ban/doc/list_en.pdf

5. Vatsataudin todennäköisyys Aasian-vierailulla on korkea.

Sairastumisen riskiä voi minimoida hygienialla ja maalaisjärjen käytöllä. Vaikka katukeittiöt näyttävät houkuttelevilta, näissä ei välttämättä kannata aterioida.

6. Eksoottinen luontokappale saattaa luikerrella vastaan hotellialueella, golfkentällä tai vuokramökin ulkosuihkussa.

Oheisessa lehtijutusta käy ilmi, kuinka EI pidä menetellä: http://www.thejakartaglobe.com/news/snake-kills-security-guard-at-bali-luxury-hotel/

Tämä lista ei suinkaan ole tyhjentävä – riskejä voisi listata sivukaupalla. Toisaalta, vaarat vaanivat matkailijoita kaikkialla, eikä ilman matkavakuutusta kannata lähteä ulkomaille. Kaiken varoittelun jälkeenkin Indonesia on hieno matkakohde.

Apua tarvitsevat suomalaiset voivat ottaa yhteyttä suurlähetystöön:

Embassy of Finland
Menara Rajawali, 9th floor
Jl DR Ide Anak Agung Gde Agung Lot 5.1
Kawasan Mega Kuningan
Jakarta 12950

puh. +62 (0)21 2939 3000

sähköposti: sanomat.jak@formin.fi

www.finland.or.id – www.facebook.com/FinnishEmbassyJakarta

päivystysnumero iltaisin ja viikonloppuisin on ulkoministeriön päivystysnumero 24/7 puh. +358 160 55551

Balilla:

Consul Ida Bagus Ngurah Wijaya
Honorary Consulate of Finland and Sweden
Jl Segara Ayu
Denpasar 80030

puh. +62 (0)81 7972 3658, +62 (0)361 282 223

sähköposti: finnishconsulatebali@yahoo.com

Bali Hai!

Koulutusvientiaiheinen kurnutus Jakartan sammakkoperspektiivistä jatkuu. Ohessa pari hyvää ja yksi huono kokemus.

(+) Opetusministeri Krista Kiuru vieraili yritysvaltuuskunnan kanssa Jakartassa elokuussa. Energinen Kiuru lanasi sanoman perille: ”Suomi on koulutuksen kärkimaa!”.

(+) Hyvissä ajoin ennen Kiurun vierailua Jakartan suurlähetystö oli valmistellut Indonesian opetusministeriön kanssa Suomen koulujärjestelmää ja opettajakoulutusta esittelevän symposiumin 7.-8.10.13. Akateemisiksi suomalaispuhujiksi paikalle saapuivat Suomen mannertenvälinen koulutusohjus Pasi Sahlberg sekä professori Eero Ropo Tampereen yliopistosta.  (Ropon mukana matkusti kansainvälisen yksikön johtaja Kaisa Kurki. Jatkuvuuden kannalta sopisi, että Kiurun ja Kurjen jälkeen Jakartassa vierailisi esim. rehtori Tuula Teeri Aalto-yliopistosta.)

Ministerivierailu ja symposium olivat menestys akateemisesti, kaupallisesti sekä poliittisesti. Suomen ja Indonesian suhteisiin saatiin uutta, myönteistä sisältöä.

(-) Pari päivää symposiumimme jälkeen Jakartassa järjestettiin European Higher Education Fair. Pääsaliin olivat levittäytyneet suuret EU-maat Iso-Britannia, Ranska, Saksa ja vanha siirtomaaisäntä Hollanti. Hieman yllättäen myös Unkari ja Ruotsi olivat näyttävästi esillä. Suomalaisista paikalla olivat vain Turun ammattikorkeakoulu (hekin lähinnä symposiumimme johdosta) ja Aalto-yliopisto Singaporesta. Varsin vaatimaton esitys koulutuksen suurvallalta.

Suurlähetystö saa lähes viikoittain Suomen koulujärjestelmää koskevia luentopyyntöjä. Esitystemme jälkeen yleisö tietää, että Suomessa on maailman paras koulujärjestelmä. Tilaisuuden päätteeksi meiltä kysytään, voidaanko indonesialaisia opetusalan asiantuntijoita tai opettajia lähettää Suomeen opiskelemaan suomalaista järjestelmää. Tai saadaanko suomalaisia asiantuntijoita Indonesiaan opettamaan. Vastauksena tarjoamme yhteyksiä Suomen korkeakouluihin ja opetusalan viranomaisiin, mutta emme tuotteita, puhumattakaan klusterista tai brändistä.

Suomalaisen koulun tuotteistaminen on vaikeaa, muuten ratkaisu olisi kai löytynyt.  Ideointi toivottavasti kiihtyy Päivi Lipposen työryhmän tulosten ja joulukuussa julkaistavan uuden PISA-tutkimuksen valossa. Tähän soppaan pari ajatusta.

1)      Voisivatko korkeakoulumme osallistua tuotepakettien innovointiin? Erityisesti oppilaitokset, joissa on pedagogista ja kaupallista osaamista, voisivat hyödyntää ”in house” -kapasiteettiaan. Mikseivät ekonomit jalosta kasvatustieteilijöiden osaamista tuotteiksi, joille markkinoinnin opiskelijat kehittävät myyntistrategian? Parhaat ideat voisi valjastaa Finpron ”Future Learning Finland” -konseptin tueksi.

2)      Korkeakoulut ja suomalaiset vientiyritykset voisivat myös räätälöidä omia koulutus- ja harjoittelupakettejaan jatko-opiskelijoille ja asiantuntijoille. On todennäköistä, että suomalaiseen koulutukseen kutsuttu vierasmaalainen asiantuntija, joka myöhemmin etenee yrityksensä hankintavastaavaksi, on suopea suomalaistuotteitteille. Koulutusyhteistyö on investointi, jolla on laajoja vaikutuksia.

3)      Pasi Sahlbergin siirtyminen vuoden vaihteessa Harvardiin jättää huikean viestinnällisen aukon. Pasin kaltaisia matkasaarnaajia tarvitaan lisää, mieluiten yksi jokaiselle mantereella. Olennaista olisi myös varustaa nämä koulutuslähettiläät tuotelistalla ja hinnastolla.

Uusi PISA-tutkimus on kulman takana. Toivottavasti Suomi ei ole hukannut kymmenen vuoden etsikkoaikaansa.

Viime viikolla pidetyt suurlähettiläspäivät olivat – edellisvuosien tapaan – ”parhaat kautta aikojen”.

Suurlähettiläiden kohtaaminen valtakunnan johdon kanssa on vahva perinne, joka vuosien saatossa on muodostunut poliittisen kauden epäviralliseksi avaukseksi. Kiekko putoaa jäähän suurlähettiläspäivillä.

Tasavallan presidentti, eduskunnan puhemies, pääministeri, valtioneuvoston avainministerit sekä keskeinen joukko ulko- ja talouspolitiikan asiantuntijoita avautuvat joka syksy suurlähettiläille.  Johtajien puheenvuorot diplomaateille eivät ole seremoniallisia, vaan sisällöltään painavia linjapuheita. Tämä korostui kriisivuotena 2013.

Suurlähettiläspäiviä on nälvien kutsuttu ”käärmenäyttelyksi”,  juonittelun ja itsensä ylentämiseen näyttämöksi. Yksittäisistä motiiveista ei tietenkään voi mennä takuuseen, mutta yleistyksenä tämä on halpa. Keskustelu on korkeatasoista ja viestit suoria, myös suurlähettiläiden kenttäpuoliskolta poliittisille päättäjille.

Valtionjohdon kiinnostus suurlähettiläspäiviin on arvostuksen osoitus yhdelle Suomen pienimmistä, mutta keskeisimmistä ammattiryhmistä, jonka merkitys korostuu taloudellisesti vaikeina aikoina. Suomalaiset diplomaatit toimivat etulinjassa puolustaen Suomen kaupallisia intressejä.

Vuoden 2013 kokouksen yksi kärkiteema oli Team Finland. Ilman ulkoasiainhallinnon panosta moni vienti- ja veroeuro jäisi maailmalta keräämättä. Suurlähetystöverkko ja suomalaiset diplomaatit ovat Team Finlandin keskeisin voimavara.

Maakuntamediassa on  Syyrian tilanteesta löydetty se valoisa puoli, että Suomi ei olekaan YK:n turvallisuusneuvostossa. Väärin tulkittu. Syyrian tilanne olisi antanut Suomelle turvallisuusneuvoston jäsenenä erinomaisen mahdollisuuden muistuttaa roolistamme ihmisoikeuksia ja demokratiaa kunnioittavana maana. Toiminta turvallisuusneuvostossa ei näet ole pelkkää toivottomien kriisien setvimistä. Turvallisuusneuvostossa valitut linjaukset kertovat myös itse jäsenestä.

Myös suurlähetystön henkilökunta joutuu osana työtehtäviensä suorittamista arvioimaan matkustusriskejä. Näin on erityisesti kehitysmaissa.

Itselläni oli pohdinnan paikka, kun kaivosyhtiön kutsusta tarjoutui tilaisuus matkustaa Indonesian rajaprovinssiin, Papualle. Matkaa oli siirretty useampaan otteeseen, eivätkä ennusmerkit olleet nytkään rohkaisevat. Isännät kun ilmoittivat, että edellisviikonloppuna oli poltettu kaksi louhintakonetta ja ammuttu turvallisuusyhtiön partioautoa. Tapahtumista syytettiin Papuan itsenäisyysliikettä.  Isäntien mukaan välikohtaukset olivat kuitenkin sattuneet niin syrjäisellä alueella, että matkaa ei ollut syytä perua.

Arvioin riskin olevan matkan hyötyä pienemmän. Papua on hallituksen hermeettisesti valvoma alue, johon matkustaminen vaatii erityisjärjestelyjä. Median tai kansalaisjärjestöjen edustajia alueelle lasketaan säästeliäästi. Nyt avautunutta tilaisuutta ei olisi syytä hukata.

Matka sujuikin erinomaisesti ilman merkittävää huolta turvallisuudesta. Jännitys tosin hieman nousi, kun sääolojen heilahtelusta johtuen helikopterilla suunniteltu paluumatka ylängöltä tasangolle oli muuttua linja-autokuljetukseksi riskialueiden läpi. Meitä vieraita lohdutettiin, että ikkunattomat onnikat on vuorattu teräslevyillä, eli rynnäkkökivääritulituksesta ei olisi uhkaa. Lopulta matka kuitenkin suoritettiin lentäen.

Mitä tällaisesta reissusta sitten jäi käteen? Ensinnäkin syntyi käsitys indonesialaisen luonnonvaratalouden volyymistä ja sen seurauksista. Vierailukohteen kaivos on maailman suurimpia, eikä sen varantojen ehtyminen ole näköpiirissä. Louhinta jatkuu seuraavat vuosikymmenet, joka tarjoaa  mahdollisuuksia myös suomalaiselle kestävän kaivostoiminnan osaamiselle.  Matka myös kasvatti ymmärrystä Indonesian monimuotoisuudesta. Kehittymätön, harvaan asuttu ja kristitty Papua on jotakin aivan muuta kuin islamilainen Jaava tai hindulainen Bali.  Papuan ongelmista osalla on omat paikalliset erityispiirteensä, osa taas heijastaa Indonesian tilannetta yleisemmin.  Näin matka oli hyödyllinen omien tehtävien hoitamisen ja tietysti Suomen edunvalvonnan kannalta.

Toinen esimerkki työturvallisuudesta Indonesian erityisoloissa liittyy lentoturvallisuuteen.

Indonesia on 17 000 saaresta koostuva mosaiikki. Lentomatkustaminen on ainoa järkevä tapa liikkua pääkaupungin ja alueellisten keskusten välillä. Indonesian huiman talouskasvun harjalla vaurastuvilla kansalaisilla on varaa lentomatkailuun, ja tämän seurauksena lentoyhtiöt kasvattavat laivueitaan. Esimerkiksi käy Lion Air, joka viimeisen vuoden aikana on hankkinut n. 400 miljardilla dollarilla uutta Boeing- ja Airbus-kalustoa. Lisääntyvä lentoliikenne kuormittaa Indonesian lennonvalvontaa ja lentoyhtiöiden huoltokapasiteettia. Uusia pilotteja joudutaan kouluttamaan liukuhihnalta ja rekrytoimaan ulkomailta. Turvallisuusriskit kaikilla lentotoiminnan osa-alueilla kasvavat.

Suomalaisnäkökulmasta Indonesiassa lentäminen tekee ongelmalliseksi myös se, että suurin osa paikallisista lentoyhtiöistä on  EU:n lentokieltolistalla http://ec.europa.eu/transport/modes/air/safety/air-ban/index_en.htm

Työtehtävien suorittamiseksi suurlähetystön työntekijät joutuvat usein valitsemaan muutaman harvan turvalliseksi luokitellun ja suuren joukon EU:n kieltolistalla olevan lentoyhtiön välillä. Lähtökohtaisesti valitsemme pienimmän riskin, vaikka tämä on kustannus- tai aikataulusyistä joskus hyvinkin epäedullista. Toisissa, lentoturvallisuudeltaan Indonesiaa vielä alkeellisemmissa maissa toimivilla kollegoilla ei valinnanvaraa ole tämän vertaa.

Indonesiassa tapahtuu runsaasti lento-onnettomuuksia. Tuoreimmat kansainvälistä huomiota saaneet tapaukset olivat venäläisen Sukhoi 100 Superjetin esittelylennon turma keväällä 2012 ja Lion Airin Boeing 737:n ajautuminen kiitoradalta mereen Balilla keväällä 2013. Kummassakin tapauksessa kyse oli upouudesta koneesta. Molempien turmien onnettomuustutkinta viittasi lentäjän virheeseen.

Indonesiassa matkustavien on syytä ottaa matkavakuutus ja tarkistaa sen ehdot käytettäessä EU:n lentokiellossa olevia yhtiöitä.

Aasian ja Tyynenmeren  alueellinen lentoturvallisuustilasto löytyy oheisen linkin takaa: http://www.jacdec.de/statistics/regions/regions_asiapacific.htm

Suomessa Aceh tunnetaan presidentti Martti Ahtisaaren kätilöimästä rauhasta. Smolnassa 15.8.2005 vahvistettu sopimus päätti vuodesta 1976 jatkuneen sisällissodan itsenäisyyttä ajaneen GAM-liikkeen ja Indonesian hallituksen välillä. Tsunamin (2004) ja Helsingin rauhanneuvotteluiden jälkeen Acehista ei juurikaan ole kuultu uutisia. Ne harvat Aceh-otsikot ovatkin sitten herättäneet hämmennystä.

Media raportoi 2012 acehilaisten punkkareiden pidätyksestä ja ”kasvattamisesta” http://www.theworld.org/2012/02/banda-aceh-punk-concert/.  Maailmalle levinneissä kuvissa joukko kalsareilleen riisuttuja ex-irokeeseja värisee pelokkaana vesialtaassa.

Tästä vuosi ja uusi PR-katastrofi on valmis. Erään acehilaiskylän päällikkö keksi kieltää – sharia-lakiin vedoten – naisten haara-asennossa kyyditsemisen mopon selässä. Siveys kuulemma edellyttää naistensatulassa matkustamista. New York Times uutisoi http://www.nytimes.com/2013/01/15/world/asia/indonesian-city-plans-to-ban-women-from-straddling-motorbikes.html ja Acehin julkisuuskuva on kuin Kazakstanilla Borat-elokuvan jälkeen.

Suomen aloitteesta ja allekirjoittaneen johtamana Pohjoismaiden suurlähettiläät kävivät tutustumassa Acehiin 4.-5.2.2013.

Acehissa valtaa pitävät puhuvat sujuvaa ruotsia. Kuvernööriksi 2012 valittu  Zaini Abdullah toimi lääkärinä Malmössä ja Huddingessa liki 30 vuotta. Myös entinen GAM-pääministeri Malik Mahmud asusteli useita vuosia Ruotsissa. Zainin valinnan myötä pohjoismaisissa piireissä  heräsi toive, että ruotsalainen tausta toimisi innoituksena yhteiskunnalliselle uudistamiselle Acehissa. Vielä odotuksille ei ole saatu katetta.

Kansalaisjärjestöjen arvio naisten asemasta Acehissa on synkkä. Heidän mukaansa naisten liikkumavara yhteiskunnan kaikilla osa-alueilla kapenee. Taustalla on sharian ahdas ja tarkoituksenhakuinen tulkinta, jolla varmistetaan vallan  säilyminen miehillä. Osa haastattelemistamme naisista taas ei pitänyt shariaa pahana, koska se suojasi naisten koskemattomuutta ja antoi turvaa miesten mielivaltaa kohtaan. Naisten ajoasentoa koskevia määräyksiä pidettiin hölmöinä yksittäistapauksina. Optiikka puhui omaa kieltään. Viranomaistapaamisissa ja kuvernöörin isännöimässä iltatilaisuudessa naisia ei juurikaan näkynyt. Havaintoa tukevat numerot: paikallisen parlamentin 69 jäsenestä neljä on naisia. Toisaalta Acehin yliopistoissa opiskelevista merkittävä osuus on naisia.

Viralliset keskustelukumppanimme toivoivat Pohjoismaista vetoapua Acehin taloudelle. Viestimme oli, että niin kauan kuin ulkomaailman käsitys Acehista perustuu islamin ahtaaseen tulkintaan, on investointien ryntäystä turha odottaa.

Acehiin on perusteilla  Wali Nanggroen (arabiaksi ”valtion vartija”) tehtävä. Arvonimeen liitettäviltä valtaoikeuksilta puuttuu vielä Jakartan hyväksyntä, joten tehtävä ei vielä ole virallinen. Yhtä kaikki paikallisten silmissä Wali Nanggroe on Acehin todellinen johtaja.

Nainen ei kuulemma voi olla Wali Nanggroe.

Matkan valoisia havaintoja on, että hyökyaallon litistämän maakunnan jälleenrakennus on sujunut hyvin. Myös rauha on säilynyt. Illallispuheessa viittasin Acehin vaikuttaneen ainakin kahden Nobelin rauhanpalkinnon taustalla: sekä presidentti Ahtisaaren (2008) että EU:n (2012) ansioissa Aceh  on näytellyt merkittävää osaa.

(Kuvat: uas Elina Dakash)

Kun resurssit supistuvat, niin kannattaa tunnustaa tosiasiat. Ensisijaisesti hyödynnetään niitä vahvuuksia, joista meillä on näyttöä. Suomi ylpeilee sijoituksillaan kansainvälisissä koulutusvertailuissa http://www.oecd.org/pisa/pisaproducts/ ja vähiten korruptoituneiden maiden listalla http://www.transparency.org/cpi2012/results. Indonesiassa on suuri kysyntä koulutukselle ja maan sijoitus Transparency Internationalin indeksissä on hätänumero 118.  Loogisesti ajatellen nämä Suomen vahvuudet ja Indonesian heikkoudet muodostavat lupaavan markkinan. 

Asia ei kuitenkaan ole näin yksinkertainen. Suomalainen peruskoulutusmalli on moniulotteinen konsepti, jonka tuotteistaminen on hankalaa. Monien haikailema Suomi-koulujen franchising maailmalla on jäänyt haaveeksi ja suomalaisen opettajankoulutuksen maailmanvalloitus polkee lähes paikallaan. Piristystä on tuonut koulutusguru Pasi Sahlbergin näkyvyys erityisesti Yhdysvalloissa. Sahlberg pitäisikin kloonata, jotta hänestä riittäisi muillekin mantereille. Lisäksi pitäisi olla tuote, jota markkinoida. Tätä menoa muut PISA-suorittajat Singapore ja Etelä-Korea ottanevat parissa vuodessa Suomelle pedatun paikan peruskoulutusviennin tehomaina. Näin ainakin Aasiassa, jossa markkinat ovat suurimmat. 

Potentiaalia olisi myös korruption torjumisessa. Lahjomaton Suomi on maailman antikorruptioluokan priimus, mutta osaamistamme ei ole saatu jalostettua tuotteeksi. Voidaan kysyä, onko tähän intoakaan. Kun olen tätä asiantuntijoilta tiedustellut, vastaus on ollut, että ”emme halua tyrkyttää omaa systeemiämme” tai ”Suomen järjestelmä ei ole siirrettävissä muualle”. 

Viime vuosina on ollut muodikasta korostaa ns. ”hiljaisten signaalien” lukutaidon merkitystä. Olisi hyvä osata lukea myös kissan kokoisia signaaleja. Ei tarvitse olla kummoinenkaan mentalisti nähdäkseen, että kyberturvallisuuden osaamiselle tulee olemaan kova kysyntä lähivuosina  http://www.tietoviikko.fi/cio/vuosi+2013+on+kyberturvallisuuden+vuosi/a864837. Suomessa on asiantuntemusta ja kansallinen strategiakin on valmistumassa. Olemme luopuneet rauhanturvan suurvallan asemasta. Miksei ryhtyä kyberturvallisuuden edelläkävijäksi? Kaupallinen potentiaali on huomattava.

Paljon mainostettu Team Finland -konsepti on paimentamassa erillisiä valtion toimijoita tiiviimpään rintamaan Suomen viennin tehostamiseksi. Tätä tarvitaan, ja ehkä seuraavaksi rakenteellisia uudistuksia. Alkutöikseen Team Finland -ohjausryhmä voisi myös laatia strategian alihyödynnetyn suomalaisosaamisen tuotteistamiseksi ja kansainväliseksi markkinoimiseksi. Näitäkin vienti- ja veromarkkoja tarvitaan.

Valtion säästökampanjan osana tapahtuva Suomen suurlähetystöjen lakkauttaminen on oman oksan sahaamista. Suomen hyvinvointiyhteiskunta on riippuvainen vientituloista. Viime vuosina maailmantalouden kasvu on siirtynyt alueille, joissa suurlähetystöjen tukea suomalaisyrityksille tarvitaan erityisesti. Indonesia on tästä hyvä esimerkki. Moni suomalainen suuryritys, ja vähän pienempikin, on halukas laajentamaan toimintaansa 6.5% talouskasvun Indonesiaan ja ottamaan osansa 240 miljoonaa kuluttajan markkinoista.

Indonesiassa politiikka, hallinto ja talouselämä ovat tiiviisti linkittyneet toisiinsa. Ilman oman valtion (lue: Suomen suurlähetystön) tukea jalansijan hankkiminen tällaisessa liiketoimintaympäristössä on hankalaa. Suomen suurlähettiläs tiimeineen puskee auki ovia, verkottaa, lobbaa ja mainostaa suomalaisyrityksiä mediassa. Tämä on sitä kuuluisaa ”nurkissa vääntämistä”, joka sitten avaa maalipaikkoja suomalaisyrityksille. Indonesiassa tämä suurlähetystön ja yksityisen sektorin yhteispeli on sujunut mainiosti. Voittoja on tullut ja kaivattuja veromarkkoja on palautunut Suomeen. Suomi ja sen tuotteet tunnetaan.

Suomen kilpailijat vahvistavat ja levittävät diplomaattista läsnäoloaan maailman kasvukeskuksissa. Muut Pohjoismaat ja mm. Iso-Britannia ovat merkittävästi lisänneet henkilöstöään Aasiassa. Ulkoministeri William Haguen facebook-sivun http://www.facebook.com/index.php?lh=dd50aa8b65804be2cf123ad25000cfbe&eu=vWvexPPFajeH947C7vYz2g#!/williamjhague mukaan UK avaa 14 uutta toimipistettä. Ruotsikin tuli järkiinsä avaten jo sulkemansa suurlähetystön Malesiassa. Naapureidemme motiivit suurlähetystöihin investoimiselle ovat puhtaan kaupalliset. Valtion tuella raivataan markkinoita omille yrityksille. Suomi sen sijaan leikkaa jo valmiiksi suppeasta Aasian-repertuaaristaan suurlähetystöt Pakistanista (150 miljoonaa kuluttajaa), Kantonista (40 miljoonan talousalue) ja nousukiitoa eläviltä Filippiineiltä (70 miljoonaa).

Kaupallisen argumentaation lisäksi on lukuisia poliittisia ja kansalaispalvelujen kannalta merkittäviä perusteita suurlähetystöjen säilyttämiseksi. Tuskin ”lappu luukulle”-linja paransi Suomen mahdollisuuksia YK:n turvallisuusneuvostokampanjassakaan.

Jos mitään ei ole valmis sijoittamaan, niin mitään ei saakaan. Kumppanimme Kreikka, Espanja ja Portugali saattavat leikata kaikkialta muualta, mutta eivät toistaiseksi ole sulkeneet suurlähetystöjään.

blogin otsikkokuva yohanes budiyanto Jakarta Skyline Part 2