Noora Sirola, miten Sauna Bazaar sai alkunsa?

”Vaikka tosiaan koronan vuoksi julkiset saunat olivat kuukausikaupalla kiinni, ei tämä tuntunut estävän todellisia saunaintoilijoita. Eräs Visit Finlandin Suomen-saunalähettiläistä Japanissa keksikin viedä saunomisen verkkoon ja syntyi Remo-online-alustalla toimiva Online Sauna Bazaar. Toukokuun alussa ensimmäistä kertaa järjestetyn kokeellisen tapahtuman suuren suosion myötä basaari järjestettiin heti uudelleen jo kuun lopussa 30. toukokuuta.”

Kuinka paljon väkeä mahtui binäärilauteille ja mistä siellä oikein juteltiin?

”Toista kertaa järjestetty tapahtuma houkutteli 262 saunafania ympäri Japanin keskustelemaan saunasta, ostamaan saunatuotteita, verkostoitumaan, kuuntelemaan sauna-aiheisia puheohjelmia ja yksinkertaisesti pitämään hauskaa samanhenkisten ihmisten kanssa. Reilun 50 näytteilleasettajan joukkoon mahtui niin sauna- ja kylpylätoimijoita kuin saunavaatteita ja muita -tekstiilejä myyviä yrityksiä sekä saunakirjailijoitakin.”

Ja miten ihmeessä Noora Suomesta päätyi mukaan?

”Visit Finland osallistui tapahtumaan näytteilleasettajana yhdessä Finntourin kanssa, joka on etenkin Suomen matkoihin keskittyvä paikallinen matkatoimisto. Meillä oli kyseisellä standilla tarjolla ainutlaatuinen mahdollisuus osallistua arvontaan, jonka kuusi onnellista voittajaa kutsutaan myöhemmin syksyllä (tai koronatilanteen salliessa) järjestettävään suomalaiseen saunailtaan Suomen suurlähetystölle Tokioon. Suurlähetystön sauna on monelle japanilaiselle saunafanille unelma, jonne kutsutaan vain harvat ja valitut. Suurella yleisöllä on vain kerran aiemmin ollut mahdollisuus saada kutsu saunaan – keväällä 2019 kun suurlähetystön avoimien ovien päivänä järjestettiin arvonta.

Yhdelle standille mahtuu Remo-alustalla kerralla keskustelemaan vain kuusi henkilöä, ja arvontaan pystyi osallistumaan vain vierailemalla Visit Finlandin standilla. Kumpikin standi olikin pitkälti täynnä koko tapahtuman ajan ja vierailijat olivat kiinnostuneita kuulemaan niin suosituksista Suomen matkaa varten kuin tämänhetkisestä koronatilanteesta Suomessa – päällimmäisenä mielessä milloin matkustaminen taas voisi olla mahdollista.”

Mitä sinulle jäi tapahtumasta päällimmäisenä mieleen?

”Saunafanien intohimo ja aktiivisuus Japanissa hämmästyttää kerta toisensa jälkeen ja monella saunafanilla tuntuu olevan toiveena päästä joskus kokemaan saunomisen ihanuus myös sen kotimaassa.”

Tokion olympialaiset järjestetään 24.7.–9.8.2020 ja paralympialaiset 25.8.–6.9.2020. Yhteensä 17 olympiakisapäivän aikana 11 000 urheilijaa kilpailee 33 lajissa, minkä jälkeen 13 päivän aikana 4 400 urheilijaa mittelee 22 paraurheilulajissa. Suorituspaikkoja on yhteensä 43 ympäri Japania, valtaosa kuitenkin Tokiossa tai sen välittömässä läheisyydessä.

Joukkueiden ja turistien lisäksi katukuvaa elävöittää massiivinen 110 000 vapaaehtoisen joukko. Japanin tavoitteena on saada olympiavuonna ensimmäistä kertaa maan historiassa 40 miljoonan turistin raja rikki.

Metsä-paviljonki tuo suomalaiset saman katon alle

Suomen joukkueet valmistautuvat paraikaa kisoihin. Heidän lisäkseen myös virkamieskoneisto on hiomassa kuvioitaan kisavuoden varalle.

Jo vuosikymmenten ajan olympialaisten yhteydessä joidenkin maiden olympiakomiteat ovat perustaneet isäntäkaupunkiin ”kotipesän”, National Hospitality Housen, jossa urheilijat, kansallinen olympiakomitea, media, tukijat ja kisavieraat ovat saman katon alla voineet tavata toisiaan ja yhteistyökumppaneitaan, ja parhaimmassa tapauksessa juhlia kisamenestystä.

Suomella oli taidemuseoon rakennettu sinivalkoinen kotipesä Finland House edellisen kerran Rio de Janeirossa 2016, jossa olympiahuuman lisäksi Suomi esitteli osaamistaan muutaman viikon ajan myös muun muassa koulutuksen ja cleantechin saralla. Moni brasilialainen pääsi myös ensi kertaa pyörittelemään mailalla reikäpalloa museon kivilattialla ja halaamaan joulupukkia.

Tokiossa rima nostetaan ennätyskorkealle.

Suurlähetystön tontille nousee projektia varten suunniteltu ja suomalaisesta puusta tehty Metsä-paviljonki, joka tulee palvelemaan Suomen olympiakomiteaa ja projektin kumppaneita peräti puolen vuoden ajan heinäkuusta alkaen. Siellä tullaan järjestämään lehdistötilaisuuksia, seminaareja, verkostoitumistapahtumia ja mitä nyt ikinä keksitäänkään.

Päräyttävän arkkitehtuurin ja kestävän rakennusmateriaalin lisäksi paviljonki tulee erottumaan muiden maiden hankkeista muun muassa pitkäkestoisuudellaan sekä tietenkin monipuolisella sisällöllä, jota parhaillaan hiotaan Business Finlandin johdolla. Kiinnostuneilla yrityksillä ja muilla tahoilla on vielä aikaa tulla mukaan projektiin, lisätietoja saa Business Finlandilta.

Idolikulttuurin kahdet kasvot

Japanilainen fani- ja idolikulttuuri on tärkeä osa maan populaarikulttuuria. Idoleilla tarkoitetaan usein tähteydestä haaveilevia, uransa alkuvaiheissa olevia nuoria, hyvännäköisiä laulajia, jotka esiintyvät tyttö- tai poikabändeissä, ja joiden elämä pyörii pääasiassa idolielämän ympärillä keikoilla, kuvauksissa ja sosiaalisessa mediassa.

Idolielämä on paljon muutakin kuin pelkkää musiikkia. Se on elämäntyyli, jota valaisevat ja varjostavat erityisen vahva fanikulttuuri, kova kilpailu sekä tiukasti pinttyneet tavat ja säännöt. Alan hieman kyseenalaisesta maineesta huolimatta idolikulttuuri kukoistaa ja lähes jokainen pikkutyttö haluaa olla isona kuin lempi-idolinsa.

Omaan silmääni idolit näyttävät edustavan monia asioita, joista japanilaiset tykkäävät: söpöyttä, visuaalisuutta ja tuotteistettuja elämyksiä. Kärjistetysti sanottuna idolit ovat fanikulttuurin luoman bisneksen tuotoksia.

Nuoret laulajat istuvat täydellisesti japanilaiseen kawaii-kauneusihanteeseen (söpö). He pyrkivät korostamaan söpöyttä koko olemuksellaan, pukeutumisellaan sekä puhe- ja elekielellään. Hieman ironista kyllä, suurin osa naisidolien fanikannasta koostuukin miehistä; nuorista opiskelijoista aina keski-ikäisiin liikemiehiin.

Täällä fanittaminenkin on viety täysin uudelle tasolle – niin hyvässä kuin pahassa.

Idoleista on tehty faniensa ihannoimia tuotteita, joiden lähes koko elämää voi seurata somen välityksellä. Idolien naamat koristavat bändien oheistuotteita kynistä postereihin, ja fanit voivat ostaa itselleen niin aikaa kuin yhteiskuviakin lempi-idoliensa kanssa.

Suuresta ihailusta ja suosiosta huolimatta harvan idolin elämä on kovin ruusuista ja vielä harvempi pääsee koskaan huipulle saakka.

Hyppiviä pukumiehiä ja tarkkaan hiottuja koreografioita

En voi kieltää, ettenkö olisi nauttinut elämäni ensimmäisestä idolikeikasta. Lähes täyteen ahdattu pieni konserttisali Shibuyan sydämessä heräsi henkiin, kun CY8ERin tytöt nousivat lavalle. Tunnelma oli katossa alusta alkaen, ja lopulta meno oli kovempaa kuin Ruisrockissa konsanaan!

Pääasiassa miehistä koostunut yleisö villiintyi toden teolla heti ensimmäisten sointujen pärähtäessä ilmoille. Sadat valotikut heiluivat ilmassa useissa eri väreissä. Jokaisella idolilla on oma teemavärinsä, ja jopa keski-ikäiset pukumiehet pomppivat musiikin tahtiin kuin viimeistä päivää. Lämpö nousi ja tunnelma parani, mitä pidemmälle keikka eteni – siitäkin huolimatta, että suurin osa yleisöstä nautti keikasta vain yhden juoman taktiikalla. Kuuluihan pääsylippuun yksi juoma keikkapaikalla.

Myös visuaalisuus oli vahvasti läsnä, niin idolien pukeutumisessa, valaistuksessa kuin tarkkaan mietityissä tanssikoreografioissakin. Esiintymisasut olivat kuin suoraan mangalehtien sivuilta, ja valot välkkyivät tuhansissa eri sävyissä. Hienon lavashow’n kruunasi  tanssikoreografiat, jotka eivät varmasti jättäneet ketään kylmiksi. Itsellä tuli hiki jo pelkästä katsomisesta.

Intohimoiset fanit antoivat oman mausteensa show’hun. Sen lisäksi, että keikkapaikan lattia tärisi musiikin tahdissa satapäisen yleisön pomppiessa, sai myös varoa, etteivät hurmaantuneet fanit hyppineet päälle tai törkkineet vahingossa valotikuillaan. Yleisömassojen muodostamilta yhtäkkisiltä piireiltä ja aalloilta oli mahdotonta välttyä ja keikan puolessa välissä tajusinkin ajautuneeni ihmisvirtojen mukana takaa aivan eturiviin.

Innokkaimmat fanit hyppivät toistensa selkään nähdäkseen yleisömassojen keskeltä oman suosikkinsa. Vaikka kuuleman mukaan askelmerkit oli sovittu jo hyvissä ajoin faniryhmien keskustelupalstoilla, eivät ainakaan seurueemme miehet välttyneet täysin selkään kiipeäviltä japanilaisfaneilta.

Kävi ilmi, että yleisön joukossa melkein kaikki muukin oli ennalta suunniteltua ja sovittua koreografiaa, josta oli keskusteltu muun muassa sosiaalisessa mediassa ja bändin fanisivuilla. Idolipiirien fanikulttuurissa korostuukin ennen kaikkea yhteisöllisyys. Keskustelu on aktiivista, konserteissa vedetään tietyt kannustushuudot, fanit tutustuvat toisiinsa ja vaihtavat kokemusten lisäksi esimerkiksi kuvia keskenään. Jotkut vertaavat sitä jalkapallokulttuuriin.

Japanilainen idolikeikka oli kaikkea muuta kuin osasimme ennakkoon odottaa. Vaikka en monilla keikoilla ole Suomessa ollutkaan, voisin väittää, että ero japanilaiseen idolikeikkaan on suuri. Erityisesti fanien energia, into ja omistautuminen nousivat tasolle, jota pääsee harvoin Suomessa kokemaan.

Wilma Jaanto

Matkailuinnon kai äidinmaidosta saaneena olen aina etsinyt uusia seikkailuja: aluksi perheen kanssa Itämerta ristiin rastiin purjehtien ja myöhemmin maailmaa yksin kierrellen. Vuosi lukiovaihdossa Australian auringon alla, puoli vuotta yliopistovaihdossa Sveitsien Alpeilla ja nyt reilut kolme kuukautta korkeakouluharjoittelussa Tokion sykkeessä ovat tehneet minusta maailman kansalaisen, joka haluaa ymmärtää maailmaa ja sen kulttuureja paremmin ja toivottavasti antaa myöhemmin myös jollain tavalla takaisin. Japaniin minua vetivät mielenkiintoinen kulttuuri, herkullinen ruoka ja halu ymmärtää maan liiketoimintaympäristöä ja markkinoita. Suomessa tulen ikävöimään Japanista erityisesti ystävällisiä ihmisiä, sushi bowleja ja Tokion monia ihania puistoja.

Edellä mainittu tilanne ei ole fiktiota, vaan osoitus siitä miten valtava merkitys näillä Tove Janssonin hellyttävillä luomuksilla on Suomen kuvaan ja tunnettuuteen Japanissa. Soini selviytyi kunnialla yllättävästä kysymyksestä suurlähetystön taustoituksen turvin. Toimittajajoukko sai kuulla Muumilaakson löytyvän – viestintälinjamme mukaisesti – kaikkien muumien ystävien sydämestä.

Näin useita viikkoja aiemmin erään epäselvän yliopiston pääsykoekysymyksen synnyttämä mediakohu sai ainakin väliaikaisen päätepisteensä.

Soinin kommentti eri muodoissaan saatiin lukea seuraavana päivänä päälehtien uutissivuilta, ja uskoakseni se oli eniten mediahuomiota kerännyt asiakysymys lehdistötilaisuudesta, niin hassulta kuin se kuulostaakin.

Yli vuotta myöhemmin, 16. maaliskuuta 2019, Muumilaakson sijainti on jälleen japanilaisten huulilla. Tällä kertaa kyse on astetta konkreettisemmasta asiasta. Hannon kaupunkiin, reilun tunnin matkan päähän Tokiosta, avataan Japanin ensimmäinen Muumi-teemapuisto, Moomin Valley Park. Tästä lähtien jokaisella japanilaisella on mahdollisuus käydä Muumilaaksossa ihan itse!

Suomea, muumeja ja popcornia

Moomin Valley Parkin avajaisissa tunnelma on korkealla. Kymmenet toimittajat ja tv-kamerat suuntaavat katseensa 18-metrisen, kirkkaansinisen Muumitalon pihamaalle, jossa paikalliset silmäätekevät ovat mustissa puvuissaan järjestyneet riviin avaamaan Japanin Muumilaakson. Seremonian keskiössä on Moomin Characters -yhtiön taiteellinen johtaja Sophia Jansson, ja mukana silkkinauhaa leikkaamassa on myös suurlähettiläs Pekka Orpana.

Heti seremonian päätyttyä alkaa tohina: ovet avataan yleisölle, satojen metrien jonot purkautuvat ja massat rynnivät sisään. Japanissa kun ollaan, ”rynniminen” on tosin hillittyä, muistuttaen lähinnä tavallista ripeämpää kävelyä.

Jotain japanilaisista ja muumien suosiosta kertoo se, että liput puiston suosituimpaan vetonaulaan, Muumitalon kiertokäyntiin, on myyty loppuun netissä jo ennen avajaispäivää. Puistoa pyörittävä Moomin Monogatari -yritys arvioikin puiston tulevan vetävän vuosittain yli miljoona (!) kävijää.

Suomalaisia silmiä Moomin Valley Park hellii monin tavoin. On absurdin hauskaa lukea opaskylteistä omaa äidinkieltään keskellä Japanin sydänmaita. ”Nuuskamuikkusen teltta”, ”uimahuone”, ”pikaruokaa”, ja niin edespäin.

Kotimaasta muistuttavat myös metsäinen järvimaisema, soutuveneet ja laiturilla liehuva Suomen lippu. Puhumattakaan itse muumihahmoista ja niiden suomalaista alkuperää jäljittelevistä yksityiskohdista, kuten Muumimamman hillopurkkien ”vadelmia”-etiketeistä.

Täällä viimeistään tulee selväksi, että suomalaisuus ja muumit myyvät Japanissa.

Oli kyse sitten design-tuotteista, suklaasta tai vaikkapa Muumitalon malliseen säiliöön sullotusta parinkymmenen euron popcorn-annoksesta on ilmeistä, että suomalaiseksi mielletyistä tuotteista ollaan valmiita maksamaan enemmän.

Kaupallisten arvojen lisäksi muumit tuovat suomalaisille Japanissa huimasti näkyvyyttä, goodwillia ja murtavat jäätä tehokkaasti. Tämän vuoksi omassa käyntikortissanikin komeilee Nuuskamuikkusen hahmo.

Vasta avatun Moomin Valley Parkin, huhtikuussa Japanin-kiertueensa aloittavan Muumi-taidenäyttelyn sekä Japanissakin levitykseen tulevan uuden suomalaisen Muumilaakso-animaation ansiosta elämme Tokiossa nyt muumidiplomatian kultakautta.

Helsingin tuomikirkko olisi hieraissut ihmeissään kupoleitaan, jos olisi piipahtanut Japanissa alkuvuodesta. Sapporon perinteisillä lumifestivaaleilla Hokkaidon saarella seisoi nimittäin satojen lumiveistosten joukossa yksi teos, jota lumenvalkoinen väri puki paremmin kuin muita.

Idea Helsingin tuomikirkon jäisestä versiosta syntyi Hokkaidon Suomi-ystävyysseurassa viime vuonna. 70. kertaa järjestettävillä lumifestivaaleilla on useana vuonna ollut joku maa kunniavieraan asemassa, ja tänä vuonna maidemme välisten diplomaattisuhteiden juhlavuoden kunniaksi järjestäjät päättivät pystyttää paraatipaikalle suomalaisen symbolin.

Lumiveistoksen rakensi Japanin itsepuolustusvoimat, joka luovutti sen juhlallisin menoin pääjärjestäjän Sapporon kaupunginjohtajalle festivaalien avajaispäivän aamuna 4. helmikuuta.

Tuntia myöhemmin virallisissa avajaisissa lavalla täristiin lumituiskussa, mutta sydän pysyi lämpimänä tästä ainutlaatuisesta eleestä Suomea kohtaan.

17-metrinen kunnianosoitus

Japanissa on monesti tapana hoitaa hommat jämptisti – olipa kyseessä sitten huippumoderni laite tai lumilinna.

Mittausryhmä vieraili syksyllä Helsingissä tutkimassa tuomikirkkoa sisältä ja ulkoa. Huolellisen pohjatyön ja pikkutarkan toteutuksen mahdin näki reilun viikon aikana miltei kolme miljoonaa festivaalivierasta.

Tällaista näkyvyyttä ei ainakaan Suomen kaltainen maa voi ostaa, vaan se ansaitaan.

1/3-mittavaavassa rakennettu lumikirkko kohosi 17 metrin korkeuteen ja oli 24 metriä leveä. Rakennusvaihe kesti 28 päivää, ja pystyssä tekele oli vain reilun viikon ajan, minkä jälkeen se purettiin turvallisuussyistä. Lyhyt olemassaolon kaari teki kokemuksesta kenties vielä arvokkaamman.

Tämä blogi sen sijaan on tullut jäädäkseen. Suomen Tokion-suurlähetystön henkilökunta ja harjoittelijat tulevat kertomaan täällä kuulumisia Japanista – tervetuloa seuraamaan!