Onko sininen on kuukautisväri?

Omat kuukautiseni alkoivat kultaisella 90-luvulla. Kuudennen luokkani koulussa ei ollut ovellista vessaa, joten sain käydä koulun siivoojan taukohuoneen vessassa. Muistan vieläkin sen oranssit ovet. Silloin opin, että kuukautiset ovat asia, joka pitää piilottaa.

Mutta entä jos koulussa ei ole edes vessaa, missä pestä kädet ja kuukautissuoja? Entä jos pitäisi jäädä kotiin koko kuukautisten ajaksi? Ja näin tapahtuisi joka ikinen kuukausi. Minulta voisi jäädä viidennes koko kouluvuodesta väliin.

Opin myös, että kuukautiset ovat häpeällinen asia. Ne tekevät minusta heikomman, ainakin mielikuvissani. Mainoksissa kuukautissuojiin kerääntyvä neste on ruiskaunokin sinistä, ei ällöttävää verenpunaista. Häpeä syntyi siitä, että seksuaalikasvatuksella ei ollut onnistuttu muuttamaan ajatusmaailmaa  ̶  ei meidän teinien eikä myöskään aikuisten.

Mutta entä jos häpeän lisäksi säännölliset kuukautiset merkitsisivät kypsyyttä avioliittoon ja äitiyteen? Tuskin olisin hyväksynyt kaikkia muutoksia kehossani, jos muutokset olisivat samalla tarkoittaneet sitä, että määräämisvalta kehostani siirtyy muille: ensin perheelleni ja sitten aviomiehelleni.

Kuukautisköyhyys ja hedelmällisyyden elämänkaari

Häpeän lisäksi kuukautisiin liittyy köyhyys. Opiskeluaikana mietin usein, mitä kuukautissuojia ostan. Mukavimmat, minulle sopivimmat, olivat kalliita. Piti valita ne halvemmat, vähemmän mukavat, että rahaa riitti myös ruokaan.

Entä jos joutuisin lisäksi aina miettimään sitä, että onneksi kuukautiseni vielä jatkuvat? Että onneksi pelkäämäni neljäs lapsi ei olekaan vielä tulossa, onhan edellisestä synnytyksestäni vain pari kuukautta. Että olisipa ihanaa, jos jollain tapaa voisin pysäyttää jatkuvan synnyttämisen ja etsiä mahdollisuuksia tienata itselleni elantoa.

Vuosien vieriessä kuukautisilleni on tullut toinenkin merkitys. Kuukautiset toden totta liittyvät hedelmällisyyteen ja naisena olemiseen. Nyt mietin, kauanko ne vielä jatkuvat. Puhun niistä avoimesti, löysin kuukupinkin vastikään. Toivon että ne jatkuvat vielä pitkään. En haluaisi miettiä vaihdevuosia, niiden tabu ei ole kadonnut minnekään, vaikka kuukautisiin suhtaudutaan jo avoimemmin. Mietin, miten puhuisin omalle jälkeläiselleni kuukautisista. Häpeä ja piilottaminen jääköön!

Entä jos joutuisinkin sen sijaan miettimään, miten pelastan tyttäreni aikaiselta avioliitolta? Kuukautisten alkuhan ei ole täysi-ikäisyyden merkki. Mitä jos suurin haaveeni tulevaisuudelle olisi, että tyttäreni saisi koulutusta, ammatin ja mahdollisuudet elättää tulevat lapsensa?

Suomi tukee koulutusta ja kuukautishygieniaa

Kuukautisiin liittyvät rakenteelliset ennakkoluulot ja tabut elävät syvällä yhteiskunnassamme, asuimme missä päin maailmaa tahansa. Suomi tukee kuukautisterveyttä ja -hygieniaa ja kuukautisköyhyyden vastaista työtä monin eri keinoin.

Vahvistamme vesi-, sanitaatio- ja hygieniapalveluita kodeissa, kouluissa ja terveyskeskuksissa ja tuemme tyttöjen ja heikoimmassa asemassa olevien pääsyä laadukkaaseen perus- ja toisen asteen koulutukseen. Huolehdimme siitä, että vessoja ja juoksevaa vettä on saatavilla, jotta tyttöjen ja nuorten naisten opiskelu on mahdollista ympäri vuoden. Olemme tukemassa hankkeita, joissa pyritään löytämään ratkaisut edullisiin kuukautissuojiin.

Seksuaali- ja lisääntymisterveyden ja -oikeuksien edistäminen on tärkeä osa tukemaamme tasa-arvotyötä. Tuemme sitä, jotta kaikilla nuorilla olisi mahdollisuus saada seksuaalikasvatusta ja päästä nuorisoystävällisten seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelujen piiriin. On elintärkeää, että nuorilla on mahdollisuus käyttää ehkäisyvälineitä.

Pyrimme kaikessa kehityspolitiikassa läpileikkaavasti sosiaalisten normien ja epätasa-arvoisten yhteiskunnallisten rakenteiden purkamiseen. Kumppanimme kehittyvissä maissa pyrkivät yhteisöperustaisesti vaikuttamaan siihen, että tytöille taataan lapsuus ja nuoruus ja avioliittoon astutaan vapaaehtoisesti vasta aikuisiällä.

Tätä työtä on tärkeää jatkaa ja vahvistaa myös tulevaisuudessa. Se on olennainen osa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista ja ihmisarvoisen elämän edistämistä. Siinä jokaisella on mahdollisuus rakentaa oma tulevaisuutensa.

Kuten monet yhteiskunnalliset ongelmat, korruptio iskee marginalisoituihin ryhmiin lujempaa kuin valtaväestöön. Aihe on tutkimuksessa jäänyt vähälle huomiolle. Olen iloinen siitä, että Suomi on aktiivisesti nostanut aiheen pöydälle ja ollut aloitteellinen selvityksen toteuttamiseksi.

Sukupuolten tasa-arvotyöstä saatuja oppeja voidaan soveltaa

Vastaavantyyppistä dataa korruption sukupuolittuneista vaikutuksista on jo olemassa, ja sitä meille esitteli keskustelussa U4:n asiantuntija Monica Kirya. Naisiin kohdistetaan usein esimerkiksi vaatimuksia seksuaalisista palveluksista ja heidän asemaansa heikentää miehiä alempi kyky maksaa lahjuksia. Vammaisten naisten kohdalla nämä ongelmat voivat vielä korostua, koska yleisesti heihin kohdistuu moninkertainen väkivallan ja hyväksikäytön riski.

Kirya teki kuitenkin tärkeän huomion: korruptioon liittyvässä keskustelussa ei tule ylläpitää narratiivia, jossa naiset nähdään enkeleinä ja miehet pahantekijöinä. Naiset eivät välttämättä ole miehiä vähemmän taipuvaisia korruptioon, mutta heillä on heikomman yhteiskunnallisen aseman ja vallan puutteen vuoksi harvemmin siihen mahdollisuus.

Samankaltaisia yksinkertaistavia olettamuksia ei myöskään tule tehdä vammaisista ihmisistä tai heidän ylläpitämistään organisaatioista, joiden sisällä korruptiota myös voi esiintyä.

Vammaiset naiset erityisen alttiita hyväksikäytölle

Monessa maassa vamman diagnosointi ja rekisteröiminen oikeuttaa erilaisiin etuuksiin, kuten sosiaaliturvaan ja apuvälineisiin. Virkamiehet ja palveluntarjoajat voivat pyytää tämän statuksen tai palvelujen saamiseksi lahjuksia, myöntää tukia perusteetta lähipiirilleen tai vetää rahaa välistä. Hoitolaitoksissa työntekijät voivat pimeästi pyytää rahaa vastineeksi palveluista ja viranomaiset saattavat väärentää raportteja hoitolaitosten olosuhteista.

Intersektionaalinen ja moniperusteisen syrjinnän huomioiva lähestymistapa on tärkeä: heikoimmassa asemassa ovat naiset, vanhukset, lapset, vammaiset ihmiset tai vähemmistöihin kuuluvat ihmiset. Juuri vammaiset naiset ovat erityisen alttiita seksuaaliseen hyväksikäyttöön nojaavalle korruptiolle. Myös vamman luonne vaikuttaa: kehitysvammaiset saattavat kärsiviä korruptiosta enemmän kuin ne, joilla on fyysinen vamma.

Korruptio estää ihmisoikeuksien toteutumista ja rapauttaa demokratiaa

Vammaiset ihmiset nauttivat usein muita vähemmän poliittista, oikeudellista, sosiaalista ja taloudellista suojelua ja ovat muita heikommin edustettuina kaikilla yhteiskunnan tasoilla. Tahot jotka tutkivat varojen väärinkäytöksiä voivat olla lahjottavissa.

Kun vammaiset ihmiset ovat mukana yhteiskunnassa ja päätöksenteossa, heidän etunsa voidaan huomioida ja heidän mahdollisuutensa saada oikeutta korruption uhriksi joutuessaan paranevat.

Suomalaisten Vammaiskumppanuus-järjestön sekä Abilis-säätiön edustajat toivat pyöreän pöydän keskustelussa esiin työtään, joka tukee vammaisten omia organisaatioita kehittyvissä maissa. Sitä kautta edistetään vammaisten ihmisten mahdollisuuksia puolustaa omia oikeuksiaan, sillä he tietävät parhaiten itse, kuinka heihin vaikuttavia ongelmia tulisi lähestyä.

Dataa puuttuu

YK:n kestävän kehityksen tavoitteet pyrkivät sekä korruption vähentämiseen että vammaisten ihmisten oikeuksien parantamiseen. Lisäksi niissä painottuu datan merkitys: jos ilmiöstä ei ole dataa, ei sitä ole olemassa muille kuin niille, jotka sen käytännössä itse kokevat. Keinot ongelman ratkaisemiseksi ovat rajatut, jos sen luonnetta ja esiintyvyyttä ei ymmärretä tarpeeksi.

Opiskeltuani kolme vuotta kestävää kehitystä olen huomannut, että vammaisnäkökulma unohtuu usein niin opetuksessa kuin tutkimuksessa. Pyöreän pöydän keskustelu toimi minulle ja varmasti monelle muulle osallistujalle tarpeellisena muistutuksena kehitysyhteistyöhön ja ihmisoikeuksiin liittyvien haasteiden monimuotoisuudesta.

Maaliskuussa tulee kaksi vuotta täyteen siitä, kun WHO julisti covid-19-viruksen aiheuttaman taudin pandemiaksi. Alle vuosi siitä ensimmäiset rokotteet olivat markkinoilla. Viime vuonna tuotettiin arvioiden mukaan yli 11 miljardia koronarokotetta – pelkästään joulukuun tuotanto oli jo 1,5 miljardia. Tällä tuotantomäärällä koko maailman väestö voisi olla rokotettu kaksi kertaa 2022 alkuvuoden aikana.

Tästä tavoitteesta ollaan kuitenkin paikoin kaukana: edelleen monissa matalan tulotason maissa rokotekattavuus jää huolestuttavan matalaksi, noin 10 prosenttiin.

Ratkaisuksi rokotteiden saatavuuteen on esitetty patenteista luopumista. Myös ulkoministeriön julkaiseman Kehitys-lehden ulkopuolinen blogisti Esa Salminen nosti aiheen esille. Maailman kauppajärjestö WTO:ssa on käsittelyssä Intian ja Etelä-Afrikan ehdotus luopua teollis- ja tekijänoikeuksia säätelevän TRIPS-sopimuksen keskeisten kohtien soveltamisesta pandemian ajaksi. Tekninen, suurelle yleisölle vieras kauppasopimus on varmasti helppo syntipukki, mutta syntipukin etsimisen sijaan pitäisi etsiä ratkaisuja sieltä, missä haasteetkin ovat.

Patentin avaaminen ei ole ihmelääke

Ovatko teollis- ja tekijänoikeudet esteenä rokotteiden valmistukselle? Ne kun ovat toimineet nimenomaan kehyksenä, jonka turvin lukuisia yhteistyösopimuksia rokotteiden kehittämiseksi ja valmistamiseksi on syntynyt.

Maissa, joissa ei ole omaa tuotantokapasiteettia, ei pelkästä patentista ole apua. Vähiten kehittyneillä mailla ei ole tällä hetkellä ollenkaan velvoitteita toimeenpanna TRIPS-sopimusta. Afrikan maissa mRNA-rokotteita ei ole edes patentoitu Etelä-Afrikkaa ja Marokkoa lukuun ottamatta. Resepti olisi siis vapaasti kopioitavissa, mutta kokki, keittiö tai raaka-aineet puuttuvat. Patenttien purkamisella voisi olla merkitystä esimerkiksi Intiassa, jossa on lisäksi suuri tuotantokapasiteetti. Intian lääketehtaat ovat kuitenkin jo vapaaehtoisten lisenssien turvin sopineet kumppanuuksia rokotteiden valmistamiseksi, ja tuotanto on käynyt niin kuumana, että Intian suurimmalla lääkevalmistajalla on ollut pulaa tilauksista.

Rokotteiden jakelussa monta pullonkaulaa

Mitä sitten tulisi tehdä, jotta rokotteet jakautuisivat tasaisemmin? Esimerkiksi EU on toimittanut koronarokotteiden tasapuolista saatavuutta edistävälle Covaxille yli 330 miljoonaa rokoteannosta, ja yhdessä jäsenmaiden kanssa rahoittanut Covaxin työtä kolmella miljardilla eurolla. Lahjoitukset eivät yksinään kuitenkaan riitä. Tuotannon pullonkauloihin tulisi puuttua. WTO on listannut niitä monta sivua, mutta patentit eivät listalle yllä. EU on rokotelahjoitusten lisäksi rahoittanut paikallisen rokotetuotannon käynnistämistä Etelä-Afrikassa, Senegalissa ja Ruandassa. Uusien tuotantolinjojen pystyttäminen vaatii monen toimijan välistä yhteistyötä ja luottamusta, jossa olemassa olevat sopimukset ovat turvana.

Rokotteiden lisäksi pitäisi puhua rokottamisesta: miten rokotteet saadaan perille asti? Tässä haasteiksi etenkin Saharan eteläpuolisessa Afrikassa nousee esimerkiksi heikko infrastruktuuri ja rokotteiden vaatima kylmäsäilytys. Lisäksi haluttomuus ottaa rokote on globaali haaste.

Yhteistyö nopein tapa rokottaa koko maailma

Patenttien ei tulisi koskaan olla julkisen terveyden esteenä, ja tältä varalta TRIPS-sopimuksessa on jo joustoja. EU on lisäksi tehnyt WTO:ssa ehdotuksen, jolla joustojen käyttöä helpotettaisiin. Pandemia, jos mikä, on pätevä syy turvautua esimerkiksi pakkolisensointiin, jos patentti olisi esteenä rokotteiden tai lääkkeiden saatavuudelle.

Lääkkeen valmistaminen on muuten yksinkertaisempaa kuin rokotteen, ja siinäkin vapaaehtoiset lisenssit ovat paras ratkaisu. Tästä on tuore esimerkki, kun Medicines Patent Pool auttaa 27 geneeristä valmistajaa valmistamaan koronalääkkeitä 105 matalan ja keskitulotason maahan.

TRIPS-erivapausehdotus tehtiin syksyllä 2020 ennen kuin ensimmäistäkään rokotetta oli annettu. Olisiko silloin kukaan uskaltanut ennustaa, että vain reilun vuoden päästä yli 60 prosenttia koko maailman väestöstä on jo saanut ainakin yhden rokoteannoksen? Kaikki tämä edistys on tapahtunut TRIPS-sopimuksen voimassaollessa. Teollis- ja tekijänoikeuksien suoja on osa ratkaisua: se edistää innovaatioita ja tukee olemassa olevaa yhteistyötä. Ja jos jotain tässä tilanteessa tarvitaan, niin yhteistyötä. Se on nopein ja tehokkain tapa saada maailma rokotettua.

Maailma ei toivu koronapandemiasta ennen kuin globaali toipuminen on saatu vauhtiin kaikkialla. Siksi vuoden lopussa saavutettu Kansainvälisen kehitysjärjestön IDAn ennätyksellinen 93 miljardin dollarin rahoituspaketti maailman köyhimmille maille pandemian keskellä on erityisen tärkeä ja ajankohtainen.

Koronapandemia on lisännyt entisestään tarvetta tuelle köyhimmissä maissa. Helpotusta tilanteeseen saatiin, kun Maailmanpankkiryhmän alaisen IDAn 20. lisärahoituskierros saatiin päätökseen joulukuussa. Lopputulos on IDAn 61-vuotisen historian suurin, 93 miljardin dollarin rahoitus- ja politiikkapaketti vuosille 2022‒2025. Suomi osallistuu IDAn rahoitukseen 125 miljoonalla eurolla, mikä on 10 prosenttia enemmän kuin edellisellä lisärahoituskierroksella.

IDAn lisärahoituksesta neuvotellaan tavallisesti kolmen vuoden välein. Tällä kertaa Maailmanpankki ja avunantajamaat kuitenkin sopivat rahoituskierroksen aikaistamisesta, jotta koronakriisin aiheuttamiin inhimillisiin, sosiaalisiin ja taloudellisiin haasteisiin voitiin vastata viipymättä.

Tukea köyhimmille maille kestävän kehityksen edistämiseksi

Maailmanpankkiryhmän osana toimiva Kansainvälinen kehitysjärjestö IDA perustettiin vuonna 1960 Kansainvälisen jälleenrakennus- ja kehityspankin IBRD:n rinnalle edistämään kestävää kehitystä sekä köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamista maailmassa. IDA myöntää edullista lainarahoitusta ja lahjarahoitusta kaikkein köyhimmille kehitysmaille.

IDA tekee pitkäjänteistä työtä kehitysmaiden koulutusjärjestelmien ja perusterveydenhuollon vahvistamiseksi, rahoittaa investointeja infrastruktuuriin esimerkiksi puhtaan veden ja sanitaation varmistamiseksi sekä tukee maiden kykyä uudistaa maatalouttaan, verotusjärjestelmiään ja yritysten toimintaympäristöä kestävämmiksi ja läpinäkyvämmiksi.

Rahalla rokotteita, koronatestejä ja koronavalistusta

Koronakriisin alusta IDA on myöntänyt yli 50 miljardia dollaria kaikkein köyhimmille kehitysmaille. Rahoituksella on vahvistettu maiden kykyä vastata covid-19-pandemiaan, suojella haavoittuvassa asemassa olevia, vahvistaa terveydenhuoltojärjestelmiä ja tukea jo ennen pandemiaa hauraiden talouksien elpymistä.

Kokonaisuudessaan Maailmanpankkiryhmä on myöntänyt rahoitusta koronapandemian vastaiseen työhön yli 150 miljardia dollaria yli sadassa kumppanimaassa. Rahalla tuetaan muun muassa rokotetoimintaa, koronatestien ja suojavarusteiden hankintaa, laboratoriokapasiteetin kasvattamista ja koronaan liittyvää viestintää ja kansalaisvalistusta. IDAlla ja vauraammille kehitysmaille rahoitus- ja tukipalveluita tarjoavalla IBRD:llä on lisäksi käynnissä yli 200 hanketta terveysjärjestelmien vahvistamiseksi.

Linjassa Suomen kehityspolitiikan painopisteiden kanssa

Nyt sovittua rahoituspakettia voidaan pitää merkittävänä saavutuksena, sillä koronapandemian hoito kuormittaa myös avunantajamaiden valtiontalouksia. Avunantajamaiden joukkoon liittyivät ensi kertaa Kroatia ja Marokko, samaan aikaan kun Venäjä, Meksiko ja Algeria palasivat rahoittajiksi. Avunantajien rahoituksen vipuvoimaa myös vahvistettiin. Innovatiivisen rahoitusmallin ansiosta jokaisella lahjoitetulla dollarilla saadaan liikkeelle nelinkertainen määrä apua köyhimmille maille.

Erityisen merkittävää on kuitenkin itse politiikkapaketin sisältö, eli mihin rahaa ohjataan. IDA20:n yleisteema Building Back Better: Towards a Green, Resilient, and Inclusive Future sisältää investoinnit inhimilliseen pääomaan, vihreään siirtymään, tasa-arvoon, hyvään hallintoon sekä köyhien maiden kriisinsietokyvyn ja -valmiuden vahvistamiseen. Nämä teemat ovat vahvasti linjassa Suomen kehityspoliittisten painopisteiden kanssa ja tukevat köyhimpien maiden kestävää kehitystä myös pandemian jälkeen.

Pohjoisamerikkalainen kirjailija Rebecca Solnit on sanonut, että sukupuolittunut väkivalta on rakenteellinen tapa vaientaa ja hiljentää etenkin naisia ja tyttöjä, panna etusijalle jonkun oikeus kontrolloida toista ja sivuuttaa toisen oikeus olla olemassa. Nigerialainen Chimamanda Ngozi Adichie on vuorostaan painottanut, että väkivalta tai sen uhka ovat läsnä naisen koko elämänkaaressa. Nämä pohdinnat kertovat sukupuolittuneen väkivallan rakenteista, jotka ovat läsnä eri puolilla maailmaa.

Sukupuolittunut väkivalta on vakava ihmisoikeusloukkaus, jolla on laajat vaikutukset sekä yksilön että yhteiskunnan tasolla. Väkivalta vaikuttaa negatiivisesti henkilön kaikkiin elämänalueisiin – mielenterveyteen, itsetuntoon, koulunkäyntiin ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Myös yhteys sukupuolittuneen väkivallan ja naisten työelämään osallistumisen välillä on tutkimusten mukaan selkeä: väkivaltaa kokeneilla naisilla on enemmän hajatöitä, matalampi urakehitys, suurempi työn jättämisen riski ja jopa 60 % alemmat palkat kuin muilla naisilla.

Sukupuolittuneella väkivallalla on myös merkittäviä vaikutuksia henkilön lähipiiriin, kuten lapsiin, ja laajemmin koko yhteiskuntaan. Kotiväkivallan silminnäkijöiksi tai uhreiksi joutuneilla lapsilla on muihin lapsiin verrattuna useammin pitkäaikaisia fyysisiä ja mielenterveysongelmia. Euroopan Unionissa inhimillisen kärsimyksen ja terveysvaikutusten lisäksi sukupuolittuneen väkivallan taloudellisiksi kustannuksiksi arvioidaan 228 miljardia euroa vuodessa.

Naisen oikeus elää ilman väkivaltaa on kirjattu YK:n kaikkinaisen naisten syrjinnän vastaiseen yleissopimukseen (CEDAW) ja sopimuksen toimeenpanoa seuraavan komitean yleisiin suosituksiin, sekä vuoden 1993 naisiin kohdistuvan väkivallan vastaiseen julistukseen. Euroopan neuvoston yleissopimus naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta (Istanbulin sopimus) on Euroopan tasolla keskeinen sopimus.

Kansainvälisestä viitekehyksestä huolimatta globaalisti joka kolmas nainen kokee fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa elämänsä aikana – Suomessa jopa 47 prosenttia. Usein tekijänä on puoliso tai toinen naiselle läheinen ihminen. Moniperustaista syrjintää kokevilla, kuten vammaisilla naisilla ja tytöillä, on muita suurempi riski joutua väkivallan uhriksi.

Mitä Suomi tekee?

Suomen työ keskittyy kansainvälisen normiston ylläpitämiseen, toimeenpanoon ja edistämiseen. Kun monet maat ja tahot haastavat kansainvälistä sopimuspohjaista järjestelmää ja tasa-arvoa, korostuu tämän työn tärkeys.

Erityisen tärkeää on puuttua sukupuolittuneen väkivallan juurisyihin eli syrjiviin rakenteisiin ja haitallisiin normeihin. Miesten ja poikien saaminen mukaan haitallisten maskuliinisten normien purkamiseen on keskeinen osa väkivallan vastaista työtä. Näistä normeista kärsivät kaikki, myös miehet ja pojat. Suomi ajaa juurisyihin puuttumista vahvasti myös EU-tasolla.

Ulkoministeriössä sukupuolittuneen väkivallan kitkeminen on yksi tasa-arvoa edistävän työn keskeisimpiä teemoja. Suomi on mm. YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin suurin rahoittaja, ja tukee monien kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyötä väkivallan kitkemiseksi sekä tukipalvelujen tarjoamiseksi.

Koronapandemian myötä sukupuolittunut väkivalta on lisääntynyt. Puhutaan jopa globaalista sukupuolittuneen väkivallan varjopandemiasta. Myös verkossa tapahtuva väkivalta on kasvanut huolestuttavasti. On selvää, että sukupuolittunut verkkoväkivalta on yhtä vahingollista ja tuomittavaa kuin muut väkivallan muodot. Verkkoväkivallan ehkäiseminen ja lopettaminen onkin yksi Suomen keskeisimmistä tavoitteista viisivuotisessa kansainvälisessä tasa-arvokampanja Generation Equalityssä, jossa Suomi on yksi teknologia ja innovaatiot tasa-arvon puolesta toimintakoalition rinnakkaisjohtajista.

Vallitsevassa maailmantilanteessa tarvitaan yhä määrätietoisempaa työtä tasa-arvon edistämiseksi ja väkivallan kitkemiseksi. Tarvitaan vahvempia kumppanuuksia ja yhteistyötä. YK:n ihmisoikeusneuvosto on keskeinen foorumi tässä työssä. Neuvoston jäsenenä vuosina 2022–2024 Suomi toimii sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi sekä sukupuolittunutta väkivaltaa vastaan.

Tänään vietetään kansainvälistä ihmisoikeuksien päivää. Tänään myös päättyy maailmanlaajuinen, 16 päivän kampanja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Työ sukupuolittuneen väkivallan kitkemiseksi tulee jatkua yhtä määrätietoisesti ja näkyvästi myös kampanjan jälkeen. Maailma ei ehkä ole koskaan valmis, mutta askel askeleelta me pystymme kitkemään sukupuolittunutta väkivaltaa ja purkamaan siihen liittyviä haitallisia normeja.

Tämän blogin ovat kirjoittaneet kehityspoliittisen osaston toimialapolitiikan yksikön tasa-arvoneuvonantajat Krista Orama ja Katja Tiilikainen.

”Valvo itse minne kehitysraha virtaa”, kirjoitin lehtikirjoitukseeni lähes päivälleen 10 vuotta sitten joulukuussa 2011. Suomi oli silloin liittynyt kansainväliseen International Aid Transparency Index (IATI)-aloitteeseen, jota aloitimme myös rahoittaa. Unelmanani oli jo silloin, että saisimme kehitettyä myös oman avoimen datasivuston. Tämä ei kuitenkaan vielä viime vuosikymmenellä toteutunut, muun muassa teknisten haasteiden ja vähäisten henkilöresurssien takia.

Syksyllä 2020 päätimme kuitenkin kääriä hihat ja käynnistimme työn avoimen datasivuston, ”Open Aidin”, kehittämiseksi. Työtä tehtiin reilun vuoden ajan jok’ikisellä viikolla yhteistyössä mainion tilastotiimimme ja viestintäosaston kollegoiden kanssa.

Lopulta ulkoministeriön avoin datasivusto openaid.fi näki päivänvalon viime viikolla, 2.12.2021. Sivustolta löytää vastauksia esimerkiksi siihen, missä maissa suomalaisten tukemaa kehitysyhteistyötä tehdään, miten kehityspoliittisten painopisteiden rahoitus jakaantuu, mitä ja miten paljon YK-järjestöjä rahoitetaan, ja niin edelleen.

Taustalla olevat seurattavat asiat ovat samoja asioita, joita  OECD:n kehitysapukomitealle raportoimme. Nämä kansainvälisesti seuratut luokittelut koskevat esimerkiksi rahoituksen kohdentumista eri toimialoille ja politiikkatavoitteille sekä kertovat, minkä kumppanin kautta rahoitus kulkee. Lisäksi mukana on Suomen omia, esimerkiksi kehityspoliittisia painopisteitä ja budjettimomentteja koskevia luokitteluja. Koska taustalla olevat seurattavat parametrit ovat erittäin monipuoliset, voi erilaisia valintoja tehdä uskomattoman monella eri tavalla.

Yksittäisiä aktiviteetteja, eli maksatus- tai päätöstietoja sivulla on jo yli 12 000 – kaikki Suomen julkisen kehitysyhteistyön raportoitavat hanketason tiedot vuodesta 2015 alkaen. Ja luku kasvaa päivä päivältä.

Miksi avointa, läpinäkyvää ja helposti käytettävää tietoa tarvitaan?

Kehitysyhteistyöstä käytävässä keskustelussa on oleellista, että suomalaisilla on mahdollisimman tarkka ja todenmukainen käsitys siitä, mitä Suomen kehitysyhteistyö käytännössä on.  Avoin tieto vahvistaa päätöksentekoa sekä valvontaa, joka voi estää mahdollisten väärinkäytösten synnyn, kun tieto on myös laajasti saatavissa kumppanimaissamme.

Käyttöönotettu sivusto helpottaa myös ulkoministeriön sisäistä työtä, sillä tähän asti kutakin rahoitusmuotoa, teemaa, maata jne. koskevat tiedot ovat olleet vain niitä hoitavien asiantuntijoiden käytössä.

Olemme seuranneet tarkkaan verrokkimaidemme – esimerkiksi Ruotsi, Tanska ja Hollanti – tilannetta, ja olemme mielestäni näiden mallimaiden joukossa tästä eteenpäin. Uskomme, että uuden sivustomme avulla nousemme entisestään kansainvälisessä kehitysyhteistyön avoimuutta mittaavissa vertailuissa, kuten Publish What you Fund -arviossa.

Kehitys kehittyy – mitä seuraavaksi?

Avoimuuden nimissä on myös todettava, että sivusto on nyt versiona 1.0. Kiitosten lisäksi olemme jo saaneet keskeisiltä sidosryhmiltä palautetta esimerkiksi ilmastorahoituksen, sukupuolten tasa-arvon ja vähiten kehittyneiden maiden huomioimisesta. Tästä jatkamme ensi vuonna. Pyrimme myös linkkaamaan sivustolle tulostietoa erityisesti ensi vuonna valmistuvan seuraavan tulosraportin kautta.

Se, missä tilassa kehitysyhteistyön avoin tieto on 10 vuoden päästä jäänee nähtäväksi – mutta odotan merkittävien askelten ottamista globaalistikin, sillä paine, syystäkin, kasvaa. Tiedon tulee olla laajasti, reaaliaikaisesti, aidosti ja ajantasaisesti saatavilla. Tämä on ehdoton edellytys kestävän kehityksen tulosten aikaansaamiseksi.

Toivon, että avoimuus vahvistaa myös vuoropuhelua kehitysyhteistyöstä kiinnostuneiden kanssa. Mikäli havaitsette outoja kirjauksia tai teknisiä kömpelyyksiä, olkaa ihmeessä tilastotiimiimme yhteyksissä (tilastot.um@formin.fi).

PIF (Public Sector Investment Facility) eli suomeksi investointituki kehitysmaille on vuonna 2012 lopetetun korkotuen seuraaja. Tukea haetaan kerran vuodessa järjestettävillä hakukierroksilla. Seuraava kierros päättyy maaliskuun 2022 alussa.

PIFissä Suomeen rekisteröity yritys ja kehitysmaan julkinen sektori, vaikkapa kaupungin X vesilaitos, kehittävät hankekonseptin, joka edistää kestävää kehitystä. Hankkeen koko voi vaihdella 10‒30 miljoonan euron välillä.

Ulkoministeriö arvioi hankekonseptin muun muassa Suomen ja kohdemaan kehityspoliittisten tavoitteiden, kohdemaan julkisen toimijan ja vientiyrityksen kapasiteetin sekä hankkeen ympäristö- ja ihmisoikeusriskien kannalta.

Lisäksi ministeriö arvioi hankkeen tuottamaa suomalaista lisäarvoa, eli avaako hanke vientimahdollisuuksia muillekin suomalaisille yrityksille. Hankkeen tulee olla kohdemaalle kansantaloudellisesti kannattava, mutta sellainen, että sitä ei voitaisi toteuttaa ilman PIF-rahoitusta.

Monta hyvää yhdellä iskulla

PIF yhdistää korottoman lainan ja lahja-avun, edistää vientiä ja kehityspoliittisia tavoitteita sekä tuo yhteen suomalaiset yritykset ja kehitysmaan julkisen sektorin. Kehitysmaan julkiselle sektorille koroton laina yhdistettynä lahjarahaan on edullinen tapa saada suomalaista teknologiaa ja osaamista.

Näin monen hyvän asian yhdistäminen ja edistäminen edellyttävät sujuvaa yhteistyötä suomalaisen yrityksen, kohdemaan julkisen sektorin, Suomen ulkoministeriön, ETA-alueelle rekisteröidyn pankin ja Finnveran välillä. Kaikkien tavoitteena on toimiva ja tuloksellinen hanke, mutta erilaisten toimintatapojen ja -kulttuurien yhdistäminen voi ajoittain olla haastavaa.

Yhteistyön lisäksi tarvitaan myös aikaa: PIF-hankkeen valmistelu konseptin kehittelystä aina kehitysyhteistyö- ja ulkomaankauppaministerin allekirjoittamaan rahoituspäätökseen voi kestää kolmekin vuotta. Kärsivällisyyttä ja niin rahallisia kuin henkilöresursseja vaaditaan sekä hanketta edistävältä yritykseltä että kohdemaan yhteistyökumppanilta.

Yrityksille on tarjolla monenlaista tukea

Niille yrityksille, joiden hankekonseptit hyväksytään jatkoon, tarjotaan tukea ja koulutusta hankevalmistelun eri vaiheissa. Yritykset voivat saada konsulttiapua esimerkiksi liittyen ympäristö- ja ihmisoikeusarviointeihin. Näin pyritään varmistamaan, että hankkeet täyttävät kehityspoliittiset vaatimukset ja vastaavat kohdemaan kestävän kehityksen tarpeisiin.

Rahallista tukea hankekehitysvaiheeseen voi piakkoin hakea myös Finnpartnershipistä. Voit lukea lisää uudesta tuesta Finnpartnershipin verkkosivuilta ja uutiskirjeestä joulukuussa.

Lisätietoa ulkoministeriön sivulla: Investointituki kehitysmaille.

Joitain vuosia sitten Suomi sai riippumattomissa evaluaatioissa kriittistä palautetta siitä, että hanketasolla toteutunut hyvä tulosohjaus ja -raportointi ei ulottunut kehitysyhteistyön kokonaisuuden tasolle.  Tiesimme yksittäisten kehityshankkeiden ongelmat ja onnistumiset, mutta emme tienneet riittävästi tuloksista kokonaisuutena, emme miettineet mistä tulostilanne johtui emmekä ohjanneet Suomen kehityspolitiikkaa tulostiedon avulla.

Tarvittiin työkalujen, -prosessien ja -kulttuurin muutosta. Otimme haasteen vastaan.

Meille uudistusten parissa ahertaneille on ollut palkitsevaa, että aikaan saamamme muutos on huomattu myös kansainvälisesti. Saimme viime keväänä OECD:n arvioinnissa maininnan, että tulosjärjestelmämme kelpaa esimerkiksi muillekin maille.

Tavoitteet kohdalleen

Aloitimme tavoitteenasettelusta. Hallitusohjelmat ja hallituksen selonteot määrittelevät kehitysyhteistyön tavoitteet varsin yleisellä tasolla eivätkä niiden kirjaukset riitä käytännön työn ohjaamiseen. Siksi tavoitteita purettiin pienempiin osiin ja lähemmäs käytännön tasoa. Tämä on tulosten seurannalle ja raportoinnille välttämätön peruskivi. Ilman selkeästi määriteltyjä tavoitteita emme pysty arvioimaan, onko jokin tulos hyvä vai huono, meidän toiminnastamme johtuva vai muista syistä syntynyt.

Suuri muutos työssämme oli niin sanottujen muutosteorioiden käyttöönotto. Kutsumme niitä itse tuloskartoiksi. Niissä määritellään jokaiselle kehityspolitiikan painopisteelle polku, jonka mukaan oletamme Suomen vaikuttavan tavoitellun muutoksen toteutumiseen. Polku kuvataan osissa: välittömät tulokset (output), laajemmat tulokset (outcome), ja kestävän kehityksen Agenda2030:n mukaiset yhteiskunnalliset vaikutukset (impact). Lisäksi jokaiselle tasolle on kirjattu auki oletukset, joiden toteutuminen on tavoitellun muutoksen kannalta keskeistä.

Kullekin tasolle on myös määritetty indikaattorit, joiden avulla saadaan tietoa toteutuneista muutoksista. Näitä samoja indikaattoreita käytetään eri hankkeissa, ohjelmissa ja yhteistyömuodoissa aina kun se vain on mahdollista. Näin saamme koottua samaa asiaa koskevia tulostietoja monista eri lähteistä.

Koska Suomi toimii yhteistyössä muiden kanssa ja edesauttaa niin kehitysmaissa kuin globaalistikin tavoiteltuja muutoksia, tavoitteet ja indikaattorit on rakennettu mahdollisimman yhteneväksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja niiden seurannan kanssa.

Tuloskartat toimivat pohjana kaikelle johtamiselle, suunnittelulle, seurannalle ja raportoinnille. Olemme myös kokeilleet teemajohtamisen työtapoja ja vahvistaneet yhteistyötä yli organisaatiorajojen.

Tiedot talteen

Strateginen johtaminen edellyttää systemaattista seuranta- ja evaluaatiotietojen keräämistä ja käyttämistä. Kun tiedämme, miten tavoitteet toteutuvat, voimme myös arvioida, mitä muutoksia on syytä tehdä ja pystymme johtamaan kokonaisuutta hallitusohjelman mukaisesti. Olemme määritelleet viisi tasoa, joita seurataan vuosittain:

1) tulokset: Mitä tuloksia saavutetaan?
2) tuloksellisuus: Miten hyvin toiminta ja kumppanuudet saavuttavat asetettuja tavoitteita?
3) resurssien kohdentuminen: Miten määrärahojen kohdentuminen vastaa tavoitteita?
4) tehokkuus: Miten UM:n toiminnan tehokkuus kehittyy?
5) laatu ja riskienhallinta: Miten laadun- ja riskienhallinta toimii, mitä kehittämistarpeita nousee esiin?

Analysoimalla näitä koskevaa tietoa opimme paljon siitä, mikä toimii ja mikä ei. Tältä pohjalta teemme korjausliikkeitä tarvittaessa. Tieto kerätään ulkoministeriön omista kirjanpito-, tilasto- ja asianhallintajärjestelmistä, kumppaneiden raportoinnista ja riippumattomista arvioista. Analysointi tehdään sekä hajautetusti että yhdessä. Pisimmällä tässä toimintamallissa ovat tulosperustaiset maaohjelmamme.

Katse kokonaisuuteen

Kehitysyhteistyön vastuut hajautuvat ulkoministeriössä eri osastoille ja yksiköihin sekä ulkomaan edustustoillemme. Esimerkiksi maaohjelmista vastaavat ne alueosastot ja edustustot, joiden työhön kuuluu kyseisen maantieteellisen alueen hoitaminen. Monenkeskistä, esim. YK-järjestöjen kanssa tehtävää yhteistyötä taas hoidetaan useammassa ministeriön yksikössä ja monenkeskisissä edustustoissa, ja niin edelleen. Eri puolilla organisaatiota tehtävä seuranta ja havainnot on siis tuotava yhteen, jotta Suomen kehityspolitiikasta syntyy yhteinen kokonaiskuva.

Tämä onkin vuoden kohokohta. Kokoamme eri yhteistyömuodoista ja teemoista raportteja ja kokoonnumme yhdessä keskustelemaan havainnoista ja johtopäätöksistä. On motivoivaa nähdä, miten kunkin oma vastuualue liittyy laajempaan kehitykseen ja tukee osaltaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa sekä Agenda 2030:n toteutumista.

Koottu tieto auttaa meitä myös ohjaamaan kehitysyhteistyön kokonaispanoksia haluttuun suuntaan. Esimerkiksi niin, että pääsemme hallitusohjelman tavoitteeseen, jonka mukaan uusista ohjelmista 85 prosenttia tukee sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä.

Kohti tulosraporttia

Tärkeä osa onnistumistamme on se, että olemme juurruttaneet kehitysyhteistyön tulosajattelua aiempaa laajemmin ja vahvemmin sekä ulkoministeriöön että kumppaneillemme. Tulosten määrittely ja mittaaminen on monimutkaista ja vaikeaa, ja kehittämistyötä on tärkeää jatkaa yhdessä kaikkien osapuolten kanssa. Johtamisella on tässä tärkeä rooli.

Numerodatan keräämisen lisäksi meidän on jatkossakin vahvistettava laadullisen tiedon seurantaa sekä tulostietoja koskevaa ymmärrystämme. Mikä toimii ja miksi, tai mikä ei toimi ja mistä se johtuu? Tilanteet ja toiminnot ovat hyvin moninaisia. Välillä on perusteltua jatkaa työtä, vaikka tulokset eivät päätä huimaisi – esimerkiksi ihmisoikeuspuolustajien työn tukeminen on tärkeää juuri silloin, kun tulosten saavuttaminen on toimintaympäristön takia kaikkein vaikeinta. Mutta kaikissa tilanteissa seuranta ja vaikutusten ymmärtäminen ovat välttämättömiä.

Ulkoministeriö antaa laajan kehityspolitiikan tulos- ja vaikuttavuusraportin eduskunnalle kerran neljässä vuodessa. Raportti luo niin kansanedustajille kuin kansalaisillekin kootun näkymän siihen, mitä verovaroilla tehdään ja minkälaisia tuloksia työllä saavutetaan. Seuraavan tulosraportin aika on syksyllä 2022 – tiedonkeruu sitä varten on jo meneillään.

Olen lopettelemassa reilun viiden vuoden työrupeamaani ulkoministeriön kehityspoliittisen osaston johdossa. Olen hurjan ylpeä siitä, että tänä aikana olemme määrätietoisesti uudistaneet kehitysyhteistyön toimintatapoja ja hallintoa. Vastaamme veronmaksajien odotuksiin siitä, että kehitysyhteistyöllä saadaan aikaan kestäviä tuloksia, rahalle vastinetta. Tämä edellyttää meiltä ulkoministeriössä ammattimaista tulosten, laadun ja riskien hallintaa sekä hallinnollista tehokkuutta. Saattaa kuulostaa tylsältä, mutta on kyllä kaikkea muuta!

Erityisen hienolta on tuntunut huomata, että tekemämme uudistustyö saa tunnustusta. Tänä keväänä OECD:n kehitysapukomitea DAC arvioi, miten hyvin olemme toimeenpanneet laajassa vertaisarviossa 2017 annettuja kehittämissuosituksia. Saimme erityistä kiitosta uudistuksista ja tulosajattelusta. Arvioryhmän mukaan Suomi kelpaa esimerkiksi muille maille. Mahtava kehu ottaen huomioon, että muutama vuosi sitten olimme selvästi perässä monia OECD-maita tulosohjauksen ja -raportoinnin alueella.

Pärjäsimme todella hyvin myös kesällä julkistetussa avun laatua vertaavassa ”Quality of ODA” -indeksissä. Kahdenvälisistä avunantajista olimme toiseksi paras Ruotsin jälkeen ja kokonaistuloksissa kahdeksas. Indeksin kärjessä on monenkeskisiä rahastoja ja kehityspankkeja. Saimme tässäkin arviossa myönteistä palautetta tulos- ja evaluaatiojärjestelmistämme.

Kokonaisvaltainen uudistus

Meidän uudistustyömme lähti liikkeelle siitä ajatuksesta, että haluamme tehdä parasta mahdollista kehitysyhteistyötä, josta suomalaiset voivat olla ylpeitä. Emme kuulu maailman suurimpiin avunantajiin, mutta voimme kyllä olla yksi laadullisesti parhaista. Se on tavoitteemme.

Uudistustyön taustalla oli havainto, että omat toimintatapamme ovat muotoutuneet vuosien saatossa ja uudistustyötä on tehty jatkuvasti mutta pistemäisesti. Nyt päätimme käydä toimintamme kokonaisvaltaisesti läpi ja uudistaa keskeiset prosessit ja työkalut. Työn suunnittelussa meillä oli apuna paljon aineistoa kehitysyhteistyön riippumattomista evaluaatioista, tarkastuksista ja ulkopuolisista arvioista, jotka kaikki sisälsivät paljon suosituksia. Pureskelimme palautetta huolellisesti ja otimme mukaan omia arkikokemuksiamme. Näin valittiin kehittämisen painopisteet.

Kehitysyhteistyön toimintatapojen uudistus (jota olemme sisäisesti kutsuneet suuhun paremmin sopivasti KeTTU-hankkeeksi) keskittyi kolmeen suureen kokonaisuuteen: 1) strateginen tulosohjaus; 2) käytännön työn prosessit ja välineet ja 3) osaaminen ja henkilöstö. Kukin osio on sisältänyt useita ulottuvuuksia, joita on otettu käyttöön sitä mukaa, kun ne ovat valmistuneet.

Rehellisyyden nimissä on sanottava, että kehittämistyö on ollut vaikeaa – olemme saaneet pinnistää mielikuvitustamme ja useaan kertaan törmänneet myös teknisten ratkaisujen ja lainsäädännön asettamiin rajoihin. Mutta tällaista hallinnon kehittämistyö usein on – monien vaihtoehtojen punnitsemista, selvittelyä, valmistelua ja käytännön haasteiden ratkomista. Vaikka monet ratkaisut ovat lopulta aika yksinkertaisia ja intuitiivisia, niihin pääseminen on vaatinut paljon taustatyötä.

Koko uudistushankkeen ajan työhön on osallistunut iso joukko ulkoministeriön työntekijöitä oman arkityönsä ohella. Tiesimme, että näin perusteellista uudistustyötä ei voi teettää ulkopuolisin voimin, vaan oma asiantuntemuksemme on ratkaisevaa. Olemme kuitenkin saaneet paljon inspiraatiota valtionhallinnon muista uudistuksista ja osallistuneet niihin, esimerkiksi valtionavustusten digitalisaatiohankkeeseen. Tietyissä vaiheissa olemme myös käyttäneet ulkopuolista asiantuntemusta apuna.

Mutta ennen kaikkea kiitos uraauurtavasta uudistustyöstä kuuluu osaaville ja sitoutuneille kollegoilleni, jotka ovat ennakkoluulottomasti ja innostuneesti uudistaneet työtämme yhdessä. Mikä etuoikeus on ollut työskennellä tällaisen joukon kanssa.

Kehittämisvaihe on nyt ohi – jatkuvan parantamisen tiellä jatketaan tästä eteenkin päin.

Tämä kirjoitukseni saa jatkoa muutamista teksteistä, joissa minä ja kollegani kerromme uudistustyön tärkeimmistä saavutuksista.

Ilmastokriisi on saanut myös kansalaisyhteiskunnan aktivoitumaan Suomessa ja maailmalla. Fridays for Future -mielenosoitukset keräävät tuhatpäisiä nuorisjoukkoja ympäri maailmaa osoittamaan mieltään riittämättömiä ilmastotoimia kohtaan.

Helsingin kaduilla Elokapina valtasi Mannerheimintien herättäen keskustelua niin ilmastonmuutoksesta kuin mielenosoittamisen keinoista. Julkisuudessa on ehdotettu jopa mielenosoitusten rajoittamista tiukemmilla laeilla.

Ajatus kansalaisyhteiskunnan tilan rajaamisesta kuulostaa Suomen kaltaisessa vahvassa demokratiassa kuitenkin vieraalta. Globaalisti kansalaisyhteiskunnan tila on viime vuosina kaventunut, ja koronapandemia on kiihdyttänyt huolestuttavaa kehitystä entisestään.

Pandemiaa on useissa valtioissa käytetty tekosyynä vallan keskittämiselle ja perusoikeuksien suhteettomalle rajoittamiselle. Esimerkiksi sanan- ja kokoontumisvapautta on rajoitettu, ja pelkona on, että rajoituksista tulee monissa maissa uusi normaali pandemian jälkeenkin.

Suomi tukee kansalaisyhteiskuntakehitystä ympäri maailmaa

Korkeakouluharjoittelu ulkoministeriön kansalaisyhteiskuntayksikössä opetti paljon Suomen työstä kansalaisyhteiskuntien vahvistamiseksi.

Kansalaisyhteiskuntien vahvistaminen on Suomen kehityspoliittinen tavoite sekä keino edistää Suomen muita tavoitteita, kuten ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista.

Kansalaisyhteiskunnan kautta saavutetaan niitä ryhmiä, joihin ilmastonmuutos eniten vaikuttaa. Vapaassa kansalaisyhteiskunnassa eri väestöryhmät pääsevät osallistumaan ja vaikuttamaan ilmastotoimiin sekä omaan tulevaisuuteensa ja elinympäristöönsä.

Tämän eteen Suomen tukemat kansalaisjärjestöt tekevät kehittyvissä maissa töitä. Yhdessä paikallisten kumppaneiden kanssa ne vahvistavat kansalaisyhteiskuntien valmiuksia vaikuttaa ja tuoda eri väestöryhmien ääntä esiin ilmastonmuutokseen liittyvässä päätöksenteossa.

Järjestöt puolustavat alkuperäiskansojen oikeuksia

Ilmastonmuutos on ihmisoikeuskysymys ja koettelee jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa olevia. Muiden muassa globaalin etelän maiden tytöt ja naiset, vammaiset henkilöt, alkuperäiskansat sekä pakolaiset ovat haavoittuvaisia ilmastonmuutoksen vaikutuksille.

Suomalaiset kansalaisjärjestöt tekevät työtä näiden ryhmien kanssa edistääkseen yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Järjestöt edistävät esimerkiksi alkuperäiskansojen kanssa heidän oikeuksiaan ja ympäristönsuojelua ja nostavat esiin ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia vammaisten henkilöiden elämään.

Ilmastonmuutoksen hillitseminen on myös turvallisuuspolitiikkaa, sillä ilmastokriisi on monen nykykonfliktin taustalla.

Ilmastonmuutos lisää eriarvoisuutta, jännitteitä ja luonnonkatastrofeja, jotka voivat etenkin hauraissa valtioissa heikentää kansalaisyhteiskunnan tilaa ja lisätä konfliktien riskiä. Ne järjestöt, joiden työssä kehitysyhteistyö, rauhantyö ja humanitaarinen apu yhdistyvät, huomioivat tämän työssään.

Suomen tukemat kansalaisjärjestöt pyrkivät muun muassa vahvistamaan konflikteille alttiiden yhteiskuntien kykyä käsitellä ilmastonmuutoksen aiheuttamia haasteita sekä tukevat rauhanvälitystä ja vuoropuhelua.

Täysin vapaa kansalaisyhteiskunta on harvojen etuoikeus

YK:n kestävän kehityksen toimintaohjelmassa (Agenda 2030) korostuu ajatus siitä, että tavoitteet koskevat jokaista valtiota. Suomen vahvistaessa kansalaisyhteiskuntia osana kehityspolitiikkaansa on tärkeää muistaa, että haasteita löytyy myös kotimaasta.

Amnesty Internationalin Suomen osaston tuoreessa kyselyssä paljastui, että suomalaiset tuntevat heikosti mielenosoituksiin liittyvät oikeutensa. Vain 16 prosenttia vastaajista tiesi, ettei mielenosoitukseen tarvita poliisin lupaa ja jopa 67 prosenttia  vastaajista oli sitä mieltä, että poliisin tulee aina estää mielenosoituksista johtuvat häiriöt liikenteelle, tarvittaessa voimakeinoja käyttäen.

CIVICUS-järjestön kansalaisyhteiskunnan tilaa mittaavan indeksin mukaan vain 3,4 prosenttia maailman väestöstä asuu maissa, joissa kansalaisyhteiskunnan tila on täysin vapaa.

Suomessa voimme olla tyytyväisiä siihen, että kuulumme tuohon harvinaiseen joukkoon ja varmistaa, että näin on jatkossakin.

Ulkoministeriön tuella kansalaisjärjestöt myös edistävät kestävän kehityksen tietoja ja taitoja kotimaassa. Tämä liittää osaltaan Suomea yhteen muun maailman kanssa kestävän kehityksen puitteissa ja vahvistaa globaalia kumppanuutta.

Avointa ja aktiivista kansalaisyhteiskuntaa on tuettava, jotta turvataan kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ilmastokriisin ratkaisussa ja etenkin haavoittuvimmassa asemassa olevien oikeudet. Tätä työtä tekeviä järjestöjä on kansalaisyhteiskunnan tilan kavetessa tuettava entistäkin vahvemmin.

Jos Suomen hellekesä jostain muistuttaa, niin siitä, että viimeistään nyt on aika toimia.