Sekä mandariinikiina että kantoninkiina polveutuvat varhaisesta kiinan kielen muodosta, keskikiinasta, josta ne ovat kehittyneet omiin suuntiinsa. Kiinan yleiskieli, putonghua, perustuu Pekingin murteeseen, kun taas kantoninkiinan ”koti” on 1900 km:n päässä Etelä-Kiinassa. Pääosin kantoninkiinan kielen puhujat asuvat Guandongin, Hongkongin sekä Macaon alueilla.

Mistä opetusta?

Paikallisessa kielikoulussa ottamani kurssit eivät oikein ottaneet tulta alleen, kun tunnit koostuivat suurimmaksi osin sanalistojen ulkoa opettelusta. Näin ollen otin yhteyttä tuttuni kiinan kielen yksityisopettajaan Mayhin, joka pitää yksityistunteja myös oppilaiden kotona. Tämä osoittautui minulle paremmaksi vaihtoehdoksi, sillä May suunnitteli tunnit ja oppimissisällön juuri minun tarpeitteni mukaan.

Alusta alkaen halusin vain oppia kommunikoimaan suullisesti paikallisten kanssa, en ole siis opetellut kirjoittamaan tai lukemaan. Suullinen kommunikointi antaa jo itsessään kantonin oppimiselle omat haasteensa, sillä kielessä on kuusi eri toonia. Eli jos lausuu sanan väärällä toonilla, kuulijalle ei mene viesti perille, vaikka itse ajattelisi, että lausuu kaiken oikein.

Kommunikoinnin eroja

Heti alusta alkaen huomioni kiinnitti se, kuinka hyvänpäivänjuttelu eroaa täällä Suomeen verrattuna. Olen yrittänyt harjoitella kantoninkiinaani erityisesti hisseissä, sillä lukuisten pilvenpiirtäjien kaupungissa hissejä joutuu odottelemaan ja niissä ”oleskelemaan” paljon. Tervehdysten lisäksi täällä on normaalia kysyä ”oletko syönyt jo?” tai ”mihin olet menossa?”. Suomalaisesta näkökulmasta nämä saattavat olla tungettelevia kysymyksiä, mutta niistä saa jutun juurta aika helposti aikaiseksi. Jos vastaaja on syönyt jo, voidaan kysyä seuraavaksi ”mitä söit” ja ”missä söit”. Jos taas et ole vielä syönyt, voi kysyä ”milloin aiot syödä” ja ”missä aiot syödä”. ”Mihin olet menossa?” -kysymykseen tyypilliset vastaukset ovat yleensä kotiin, töihin, kouluun tai ostoksille.

Kantoninkiina on tunnettu rikkaista sanonnoistaan, esimerkiksi ”gai jau” tarkoittaa kirjaimellisesti ”lisää öljyä”. Sanontaa huudetaan kannustukseksi. Kirjaimellisesti ”matkustaa bussilla numero 11” tarkoittaa taas ”mennä jalan”.

Tällä hetkellä pärjään kantoninkiinaksi yksinkertaisessa jutustelussa sekä kaupoissa. Paikallisilta ihmisiltä tulee myös paljon myönteistä palautetta ja hyvää mieltä, kun he ovat aidosti mielissään, että ulkomaalainen haluaa opetella heidän kieltään. Suosittelenkin kaikkia ulkoasiainhallinnossa työskenteleviä opettelemaan edes hieman asemamaansa kieltä.

Kisakupla ei puhjennut

Vuoden 2008 kesäolympialaisten ja 2022 talviolympialaisten isäntänä Kiinan pääkaupunki Peking on olympiahistorian ensimmäinen paikkakunta, joka on järjestänyt sekä kesä- että talvikisat.

Kiina käytti kahdeksan miljardia euroa kisajärjestelyihin. Jäälajit järjestettiin halleissa eri puolilla Pekingiä. Sen sijaan lumilajien pitopaikat olivat 90-160 kilometrin päässä pääkaupungista vuoristokohteissa, joihin jouduttiin tekemään valtavat määrät tykkilunta ja vetämään uusi luotijunarata.

Kiinan nollatoleranssiin perustuvan koronavirusstrategian takia kisoja varten Pekingiin perustettiin kupla, joka eristi 16 300 urheilijaa, viranomaista ja toimittajaa täysin ympäröivästä Kiinasta. Järeiden toimien ja satojen tuhansien koronavirustestien ansiosta koronavirus ei päässyt leviämään, mutta toisaalta kuplan ulkopuolella kisat eivät juurikaan näkyneet katukuvassa.

Menestystarina kiinalaisin erityispiirtein

Pekingin-kisat olivat historian katsotuimmat talviolympialaiset. Ennen kisoja Kiina asetti tavoitteekseen, että kisoihin mennessä 300 miljoonaa kiinalaista harrastaa talviurheilua. Talviurheiluharrastuneisuuden kasvu lisäsi myös kiinalaisen penkkiurheiluyleisön kiinnostusta kisoja kohtaan.

Kiinaa esiteltiin maana, joka pystyy järjestämään kansainvälisen tapahtuman koronaturvallisesti keskellä pandemiaa. Kerrontaa tukivat ulkomaisten urheilijoiden tarkasti valikoidut positiiviset sosiaalisen median päivitykset olympiakylän teknologiasta, ruoasta ja terveydenhoitopalveluista.

Maastohiihtäjä Lauri Vuorisen videota, jossa hän esittelee Pekingin olympiakylää, katsottiin Kiinassa yli 20 000 kertaa. Myös jääkiekkoilija Petra Niemisen lyhytvideota olympiakylän tyyny-peittoyhdistelmästä jaettiin laajasti sosiaalisessa mediassa. Suomen viralliset kisa-asut jopa trendasivat ”Kiinan Twitterissä” eli Weibossa kiitos yhdennäköisyyden harmaiden pingviiniuntuvikkojen kanssa.

Olympialaisten järjestäjät olivat kuitenkin herkkiä negatiivista uutisointia kohtaan. Kisojen alussa Kiinan suurimmat sosiaalisen median alustat ml. Weibo ja Douyin ilmoittivat poistaneensa kymmeniä tuhansia urheilijoita uhkaavia tai vääriä tietoja levittäviä viestejä kitkeäkseen kisoihin liittyvää ”laitonta” keskustelua.

Suomalaisurheilijat trendasivat Weibossa

Edustuston koordinoimat verkkohaastattelut keräsivät yli 10 miljoonaa katsomiskertaa Kiinassa. Suosituimpia näistä olivat Kansan Päivälehden Weibo-videot, joissa taitoluistelijapari Juulia Turkkila ja Matthias Versluis sekä kiinaa sujuvasti puhuva paralumilautailija Matti Sairanen esiintyivät. Sairanen oli koko paralympialaisten suosituin ulkomaalainen urheilija Kiinan somessa.

Joulukuussa Suomen itsenäisyyspäivän alla kiinalaisorkesteri esitti kisojen Big Air –hyppyrin kupeessa Finlandia-hymnin. Flash mob –video keräsi yli 500 000 katsojaa kiinalaisverkossa. Maaliskuussa Pekingin-suurlähetystön puutarhassa Suomi-Ruotsi –jääkiekko-ottelua seurasi yli 100 ihmistä kirpeässä pakkassäässä. Jo ottelua ennen Suomen ja Ruotsin suurlähettiläiden pöytäjääkiekkokisaa katsoi yli 65 000 kiinalaista.

Toki suurin maakuvallinen panostus tuli suomalaisurheilijoilta. Etenkin menestys maastohiihdossa ja jääkiekossa sekä paralumilautailussa ja –alppihiihdossa näkyi myös kiinalaismediassa. Kiitos Team Finland!

Vaeltaminen on edullinen ja helppo harrastus

Koronapandemian myötä patikointiharrastus on yltänyt suureen suosioon Hongkongissa. Kun julkiset paikat ovat sulkeneet ovensa ja asiakasmäärää eri tiloissa on rajoitettu, patikoinnista on Hongkongissa tullut yksi harvoista harrastuksista, jotka ovat helposti saavutettavissa. Erityishallintoalueen ulkoilualueet ovat harvoja julkisisia paikkoja, joissa maskipakkoa ei tällä hetkellä ole.

Ympäri Hongkongia löytyy kymmeniä patikointireittejä. Kauimmaisiinkin luontokohteisiin matkaa julkisella joukkoliikenteellä on enintään pari tuntia suuntaansa, taksiin joutuu turvautumaan vain harvoin.

Mistä lisätietoa?

Opaskirjoissa mainitaan yleensä vain suosituimmat reitit, lukuun ottamatta erikoistunutta vaelluskirjallisuutta. Internetistä löytyy virallisia sivustoja (tärkeimpänä Hong Kong Tourism Board:n sivut) sekä blogeja, joissa on hyvät ohjeet eri reiteille sekä kuvia reittien varrelta. Seuraavista blogeista olen saanut ideoita ja inspiraatiota tuleville retkille: Ms Travel Solo, Drone and Dslr, Journey Era sekä Laugh Travel Eat. Blogeissa on ohjeet reittien pituudesta, lähtö- ja loppupisteistä sekä siitä, mitä reitin varrella pitää ottaa huomioon. Blogien kuvat auttavat hyvin löytämään reittien lähtöpisteet. Kun oikean lähtöpisteen löytää, polut ovat selkeästi merkittyjä ja eksyminen on epätodennäköistä. Olen saanut reittivinkkejä myös muilta patikoijilta, joihin olen poluilla törmännyt.

Paikalliset kulkevat useimmiten pienissä ryhmissä ja monet saattavatkin päivitellä, jos näkevät yksinäisen kulkijan. En koe, että Hongkongissa olisi vaarallista kulkea yksin, jos vain valmistautuu hyvin. Paikallisten on usein vaikea ymmärtää, että joku viihtyisi luonnossa yksin. Poikkeuksena on himoliikkujat, joita näkee juoksevan vuoripolkuja ristiin rastiin.

Suomeen luontoon tottuneelle Hongkongin korkeuserot voivat tuntua alkuun haastavilta, mutta kun vuoden päivät täällä patikoi päivittäin, kunto nousee täällä kuin vaivihkaa.

Kiinassa on paljon löydettävää

Vasta matkustamalla Kiinan sisällä ymmärtää kuinka iso se on. Päästäkseen luolasukeltamaan on ensin otettava kolmen ja puolen tunnin lento Pekingistä Guangxin provinssin pääkaupunkiin Nanningiin ja sen jälkeen ajettava sieltä kohti pohjoista Du`aniin.  Nanniing siaitsee Kravun kääntöpiirin eteläpuolella! Lento Pekingistä Nanningiin on samanpituinen kuin esimerkiksi lento Helsingistä Ateenaan. Maakunta on epäilemättä syrjässä ja kehityksestä jäljessä verrattuna Kiinan metropoleihin. Elämä vaikuttaa kulkevan täällä hitaammin. Maakunta ei niinkään säväytä kehittyneisyydellään vaan luonnon maisemillaan. Alueelta löytyy upeita karstimuodostelmia jotka jatkuvat halki Kaakkois-Aasian.

Du´an on yhtä kaunis kuin maailmankuulu Yangshuon alue ilman turisteja. Se mikä Du´anissa houkuttaa paikalle sukeltajia ovat upean maiseman alapuolella sijaitsevat joet ja luolat. Vedenalaiset luolamuodostelmat alueella kuuluvat maailman kauneimpiin. Erään arvion mukaan provinssista löytyy yli 10 000 kilometriä maanalaisia jokia!

Sukeltaminen maanalaisiin jokiin

Sukellusmatkamme ajankohtina huhtikuun ja marraskuun alussa ja lopussa vedenpinta maanalaisissa joissa oli vasta nousemassa ja niin vedenpinta olikin paikoin hyvinkin matala eikä myöskään virtausta luolissa ollut. Matalan vedenpinnan ansiosta joillekin sukelluskohteille saimme kantaa tankkeja hyvinkin pitkälle luolaan ja onkin suositeltavaa sukeltaa kylkipulloilla, jotka ovat helpompi kantaa vaikeisiin paikkoihin. Myös osa luolista on todella kapeita. Näkyvyys sukeltamissamme luolissa vaihteli aina jopa yli viidestätoista metristä sameaan kahteen metriin. Sukeltaminen luoliin vaatii täällä koulutusta ja vuosien kokemuksen, mutta useissa kohteissa myös vasta-alkajat voivat sukeltaa avovedessä.  Luolat vaihtelevat kooltaan paljon aina hallimaisista onkaloista tuskin sukeltajan mentäviin kapeikkoihin. Luolissa päästiin ihailemaan stalaktiitteja ja stalagmiitteja, joista voi päätellä sen, että kauan sitten monet luolista ovat olleet kuivaluolia. Toisinaan luolan seinämiä on silottanut niiden läpi vuosituhansien aikana virrannut vesi. On kuin sukeltaisi läpi ajan historian.

Sukellusharrastus Kiinassa

Laitesukellusharrastus on Kiinassa kasvava harrastus. Ennen koronarajoituksia suurin osa kiinalaisista sukeltajista matkusti Kaakkois-Aasian trooppisiin kohteisiin sukeltamaan, kuten Filippiineille, Indonesiaan ja Thaimaahan. Nyt rajoitusten ollessa voimassa sukeltajat ovat alkaneet keskittyä sukeltamaan paikallisesti ja sukellusseurat ja -liikkeet ovat alkaneet järjestää matkoja maan sisällä. Kiina on valtavan kokoinen maa, josta löytyy paljon sukellettavaa. Du´anin luolien lisäksi Kiinassa voi sukeltaa niin koralliriutoilla trooppisen lämpimissä vesissä Hainanin saarella kuin ihastella vedenalaista Kiinan muuria aivan Pekingin laitamilla. Tällä hetkellä turistimatkustaminen Kiinaan on mahdotonta odottaessamme rajoitusten purkamista.

Vuoden 2020 alussa koronavirus oli vain Kiinassa toimintaa ja elämää hankaloittava suuri tuntematon. Omassa horisontissani näkyi läheisten vierailujen loppuminen asemapaikalle ja suurlähetystön ja asunnon välin monotonista tarpomista. Koiran vastaanottamisen harkinta-aikaa ei tarvittu enempää koska olen ex-koiranomistaja, alkuperäinen sijoitussopimus oli parin kuukauden mittainen ja kuva lyhyessä kettingissä nääntyneestä töpöjalkaisesta hylätystä söpöläisestä oli kerta kaikkiaan liikaa.

Katukoirasta diplodogiksi

Remi oli ensimmäinen rescue-koirani. Oli kiinnostavaa havainnoida häntä. Moni asia pelotti, ruoka hotkittiin ennätysvauhtia, leikkimisosaamista ei ollut, mutta muisti ja oppimiskyky olivat huippuluokkaa. Pari päivää hän tarkkaili minua hieman kauempaa, kunnes eräänä aamuna selkäni takaa kuului äänekäs tumps. Remi oli heittäytynyt selälleen ja osoitti ketarat ojossa, että nyt saa lähestyä, alistun.

Sitä seurasi lähes puolitoista vuotta tiivistä yhdessäoloa, jossa joka päivä muistui mieleen kivikautisen liittomme peruspilarit: minä tarjoan ruokaa, koira tarjoaa lämpöä, seuraa ja turvaa. Lisäksi hän koki tehtävänkuvaansa kuuluvan kissa-, siili- ja lintupoliisin hommat pihalla. Hylätyllä ja pahoinpidellyllä koiralla olisi kaikki syyt olla luottamatta ihmisiin, mutta niin hän vain rohkaistui ja uskalsi. En koskaan ole tavannut koiraa, joka olisi niin hyvä kommunikoimaan. Opin korvien asennoista ja muista eleistä tunnistamaan paitsi pelon, rakkauden ja itsepäisyyden myös mm. huumorintajuisuuden hetket.

Outo länsimainen lemmikki

Aloin havainnoida pekingiläisten suhtautumista koiraani ja koiriin yleensä. Lista ei valitettavasti ole kauhean positiivinen, sillä lemmikkikoira kaupungissa on suhteellisen uusi ilmiö täällä. Perinteisempiä kaupunkilemmikkejä ovat olleet linnut, kalat ja heinäsirkat. Koirien katsotaan ennemminkin olevan vapaina ja pieninä laumoina liikkuvia kylien turvaajia.

Lemmikkikoirat ovat asuinalueellani poikkeuksetta pieniä villakoiria, corgeja tai japanilaisia shiboja, statussymboleita. Vastaantulijoita hämmensi ja nauratti nähdä länsimaalainen taluttamassa hihnassa selvästi kiinalaista sekarotuista koiraa. ”Länsimaalaiset koirat ovat kauniimpia” minulle sanottiin, kun itse en ollut nähnyt hymyilevää luppakorvaani kauniimpaa.

Peking rajoittaa koirien säkäkorkeutta, eli suuret koirat ovat tietyillä alueilla kiellettyjä. Liian suuren koiran saa poliisi tuosta vaan viedä, samoin ilman isäntää juoksentelevat ”siistitään” nopeasti katukuvasta, joten valjaissa roikkuva puhelinnumerolaatta oli tärkeä. Kiinassa ei ole meidän käsityksemme mukaisia eläinsuojelulakeja. Lemmikki on omaisuutta ja omistaja päättää miten sitä kohdellaan.

Puistot ovat koirilta kiellettyjä, nurmialueet aidattuja, koiranruoka- ja tarvikehyllyt kaupassa harvinaisia ja koirataidot, esim. tuntemattoman koiran lähestyminen, aika heikkoja. Moni pelkää koiria. Rabiesta vielä riittää ja pikkulapset vedetään huolestuneena sivuun, kun koiraa taluttava lähestyy.

Sen verran lemmikkikoiria kuitenkin lenkeillämme kohtasimme, että minulle kävin kuten Helsingin asuinkortteleissa: Tervehdin kanssaulkoiluttajia samaan ”heimoon” kuuluvina. Oli ilmansaastelukemat mitkä tahansa tai hiekkamyrsky päällä, me olimme ulkona. Tunnistin korttelini koirat ja tiesin niiden nimet: Kuuliainen, Kaunokainen ja Rakastavainen.

Kiina, nouseva jääkiekkomaa

Kansainvälisen jääkiekon voimasuhteissa vallitsee moninapainen järjestys. Kiinalle tämä on mahdollistanut yhteistyösuhteiden rakentamisen useiden perinteisesti menestyksekkäiden talviurheilumaiden kanssa. Maan jääkiekkoliitto on lähettänyt joukkueittain tulevaisuuden lupauksia jääkiekon mahtimaiden kaukaloihin hiomaan taitojaan ja hankkimaan arvokkaita kokemuksia. Jos oppi menee perille, luvassa on kenties nopeakin nousu jääkiekon uudeksi itäiseksi navaksi.

Tosikoitoksen päivämäärä lähenee nopeasti. Pekingin talviolympialaisiin on aikaa kaksi vuotta, ja Kiinan olisi lunastettava asemansa uutena nousevana jääkiekko- ja talviurheilumaana viimeistään tällöin. Alisuoriutuminen kotimaaperällä ei tule kysymykseen, vaan kiekon on pysyttävä varmasti lavassa.

Tällä hetkellä kiinalainen jääkiekko tunnetaan erityisesti pekingiläisen Kunlun Red Starin kautta. KHL:ssä pelaava joukkue koostuu kuitenkin enimmäkseen kanadalaisista pelaajista, joista osalla tosin on kiinalaista taustaa. Toistaiseksi kiinalaisia pelaajia on nähty luistelemassa oman maan ulkopuolella vain vähän. Jos Kiinan suuret suunnitelmat 300 miljoonan kiinalaisen tutustuttamisesta talviurheilulajeihin toteutuvat, voi tilanne muuttua tulevaisuudessa.

Ottelua seuraamassa Shougangin olympia-alueella

Pekingin Shougangin jääkiekkoareenalle mahtuu 3000 katsojaa. Kotijoukkueen peleissä katsomo on yleensä puolillaan, mutta kannattajat ovat selvästi omistautuneet Kunlun Red Starille ja tunnelma on katossa.

Suomalaiseen jääkiekkokulttuuriin tottuneet voivat kuitenkin kokea yllätyksen tai suoranaisen pettymyksen suunnatessaan erätauolla ostamaan eväitä tai kurkun kostuketta. Ruokaa ja juomaa on tarjolla vain vähän, olutta ei ollenkaan. Pienen virvokekojun antimet myydään loppuun jo ensimmäisen erätauon aikana. Fanituotteitakaan ei juuri ole myynnissä. Tarjoilujen vaatimattomuus saattaa yllättää kokeneenkin Kiinan-matkaajan.

Ottelun tunnelma kuitenkin vetää mukaansa. Kunlun Red Starin lupaava kahden maalin johto on saanut paikalliset fanit toiveikkaaseen hurmokseen, mutta heidän suureksi harmikseen vierasjoukkue Sibir Novosibirsk nousee tasoihin kolmannen erän lopulla. Lopulta kotijoukkue kärsii kirvelevän tappion rangaistuslaukauskilpailun jälkeen.

Pelin kulusta voi löytää yhtäläisyyksiä kiinalaisen yhteiskunnan ajattelumalliin, jossa epäonnistumisten käsittely koetaan kiusallisena. Vastustajan tekemiä maaleja ei näytetä taululta hidastuksena, vaan tappion hetkillä selostaja keskittyy lähinnä kannustamaan kotijoukkuetta. Oman joukkueen maalit sen sijaan näytetään taululta useaan kertaan lähikuvina hidastuksen kera.

Nähtäväksi jää, mihin Kiinan ponnistelut tulevien talviolympialaisten eteen riittävät, mutta ainakin jääkiekko ja talviurheilu kasvattavat hiljalleen suosiotaan.

Matias Pajosmaa

Ensimmäisen kosketuksen Kiinaan sain vuosia sitten kierrellessäni maan provinsseja reppu selässä. Kiinan suurten lukujen kohtaaminen jätti lähtemättömän vaikutuksen ja maan nousun seuraamisesta tuli tapa, joka kietoutui yhteen maailmanpolitiikan opintojen kanssa. Vuoden 2019 syksyllä palasin Pekingiin suorittamaan korkeakouluharjoittelua Suomen suurlähetystön poliittisessa tiimissä. Harjoittelu Pekingissä kiinalaisten erityispiirteiden alkulähteillä on lisännyt kiinnostustani Kiinaan ulkosuhteita ja taloutta kohtaan entisestään.

Anette Rämö

Muutama vuosi sitten lukuvuoden mittaiseksi vaihto-opintokohteekseni valikoitui hieman sattumalta Hongkong, josta Kiinaan liittyvä innostukseni sai vauhtia Kiinan yhteiskuntaan ja kulttuuriin liittyvien opintojen kautta. Vietin maisterivaiheessa vielä yhden lukukauden Guangzhoussa vaihdossa ja lopulta päädyin Pekingiin Suomen suurlähetystöön koulutus- ja tiedepoliittiselle osastolle harjoittelijaksi puoleksi vuodeksi. Vapaa-ajallani Pekingissä tykkään kuljeskella kaduilla ja ihmetellä paikallista elämänmenoa sekä metsästää hyviä ruokapaikkoja.

*Alkuperäinen blogi on kirjoitettu 27.1.2020 juuri ennen kuin koronan myötä maan rajat sulkeutuivat ja yleisötapahtumat laitettiin kuukausien tauolle. Sittemmin on monia tapahtumia Kiinassa järjestetty, vaikka pandemian myötä niiden peruuntumisriski on aina läsnä. Myöskään harjoittelijoita ei suurlähetystöllä ole sen jälkeen ollut, kun tämän blogin kirjoittajat palasivat kotimaahan lähes viimeisillä Pekingin suorilla lennoilla.

Julkaisemme tämän menneen maailman tunnelmapalan Jääkiekon maailmanmestaruuskilpailujen 2021 kunniaksi.

Kiinalainen ruoka

Me kaikki tarvitsemme ruokaa elääksemme ja näin ollen ennemmin tai myöhemmin tulee hetki, jolloin on tutustuttava paikalliseen ruokaan. Kiinalainen mieheni on hyvin ylpeä oman maansa ruoasta ja hänen opastuksellaan olemme käyneet monissa eri Kiinan alueita edustavissa ravintoloissa syömässä. Minut yllätti kiinalaisen ruoan moninaisuus ja se, miten ruoka voikin erota niin paljon Kiinan eri alueilla. Tästä esimerkkinä voisin mainita, että Kiinan pohjoispuolella ruoka on yleensä suolaisempaa kuin Jangtse-joen eteläpuolella, missä ruoka maistuu usein makealta.

Peking on kuuluisa pekingin ankastaan ja koska kerran Pekingissä asun, täytyihän sitä käydä kokeilemassa. Kokemuksena pekingin ankka yllätti minut sekä maultaan, koostumukseltaan että valmistustavaltaan. Ulkopuolelta ankan liha on rapeaa ja sisältä pehmeää. Ateria tarjoillaan kurkun ja sipulin kera. Odottamatonta oli, että ennen ruokailua kokki leikkaa ankan asiakkaiden edessä. Tällä tavalla kokit haluavat osoittaa, että asiakas tosiaan saa syödäkseen kokonaisen ankan ja asiakkaalle selviää myöskin, mitkä kohdat ankasta hän tulee syömään.

Vaaleuden ihannointi

Yllätyin siitä, miten sekä kiinalaiset naiset että miehet tuntevat vetoa vaaleaa ihoa ja vaaleita hiuksia kohtaan. Aluksi tämä innostus ja huomio tuntui hyvinkin ahdistavalta ja mieleeni on jäänyt elävästi eräs hämmentävä tapaus, joka sattui kohdalleni kerran Sanlitunilla kävellessäni. Silloin oli sakea saastesumupäivä ja pidin sekä maskia että hattua visusti päässäni. Tunsin itseni hyvin nuutuneeksi. Yhtäkkiä viereeni ilmestyi kiinalainen mies, joka alkoi ylistää vaaleuttani maasta taivaaseen. Itse olin tästä huomiosta hyvin hämmentynyt ja mietin, miten hänen onnistui hatun ja maskin altakin tehdä sellainen johtopäätös, että olin suorastaan tyrmäävä. Muistan kiittäneeni kauniisti, mutta puhelinnumeroa en antanut pyynnöistä huolimatta.

Kiinalaisten naisten suunnalta olen myös saanut positiivisia kommentteja vaaleuteeni liittyen. Erityisesti käydessäni ostoskeskusten kosmetiikkaosastoilla naismyyjät jaksavat aina puida asiaa keskenään minun keskittyessä samalla katsastamaan valikoimaa. Valkeuden ihannointi näkyy myös mainoksissa, missä mannekiini on aina aivan mahdottoman valkohipiäinen sukupuolesta riippumatta. Erilaisia voiteita ostaessa kannattaa olla hyvin tarkkana, ettei vahingossa osta vaalentavaa voidetta. Niitä on niin paljon!

Karaoke

Olen aina pitänyt laulamisesta, eikä minulle ole koskaan ollut ongelma esiintyä ihmisten edessä. Kuitenkin tiedän, että monet arastelevat ihmisten eteen menemistä, vaikka lauluäänessä ei olisikaan mitään vikaa. Suomalaiseen verrattuna kiinalainen karaokekokemus oli positiivinen yllätys! Ensinnäkin paikka muistuttaa hotellia. Ensin kirjaudutaan sisään ja sitten lähdetään kulkemaan käytäviä pitkin, jotka ovat täynnä huoneita. Yksi näistä huoneista on sitten varattu ihan omaa porukkaa varten. Huoneet ovat kalustettuja pöydillä, sohvilla ja mikrofoneilla.  Molemmilla puolilla huonetta on iso näyttö, josta näkee musiikkivideon ja laulun sanat. Huoneet ovat äänieristettyjä eikä viereisten huoneiden laulu kuulu omaan huoneeseen ollenkaan. Mielestäni on aivan ihanaa, että saa laulaa omalla porukalla ilman, että kaikki kuuntelee. Silloin ujoinkin laulaja voi tarttua helpommin mikkiin ja laulaa. Huoneet ovat myös viihtyisiä ja tunnelmallisia. Maksu periytyy ajan mukaan ja maksetaan jälkikäteen.

Korukaupat

Tuskin monikaan on kiinnittänyt tähän hirveästi huomiota, mutta koska olen itse kaiken kauniin, kiiltävän ja säihkyvän ystävä, olen huomannut, että korukauppojen valikoima Kiinassa on parempi kuin Suomessa. Esimerkiksi rubiinien, safiirien ja smaragdien kirjo on huomattava ja silmäni suorastaan säihkyvät kilpaa jalokivien kanssa katsellessani niitä! Suomalaisista kultasepänliikkeistä kyllä löytyy jonkin verran sinisiä safiireja, mutta punaista rubiinia harvakseltaan jos ollenkaan ja vihreitä smaragdeja en ole nähnytkään. Hinnat eivät ole alhaisimmasta päästä, mikä selittää sen, etten ole vielä ostanut kauppoja tyhjiksi. Tavoitteenani on kuitenkin smaragdisormuksen osto ennen Suomeen paluuta.

Päivämäärien kirjoittaminen

Kiinassa virallisissa dokumenteissa päivämääriä ei merkitä muodossa päivä, kuukausi ja vuosi, vaan vuosi, kuukausi ja päivä. Tähän törmäsin ensimmäistä kertaa täyttäessäni virallista dokumenttia ja paperia piti katsoa kahdesti sen varmistamiseksi, että päivämäärä todella merkitään noin. Tähän ei ole mitään muuta selitystä kuin, että historian saatossa kiinalaiset ovat oppineet tämän tavan. Joten jos joskus tulevaisuudessa tienne vie Kiinaan, muistakaa olla päivämääriä merkatessanne tarkkana.

Kiina maana osaa yllättää, vaikka siihen olisi kuinka varautunut. Yllätyksiä tulee niin hyvässä kuin pahassa ja siksi yksi parhaista matkaeväistä on kärsivällisyys. Erilaiset yllätykset ja odottamattomat tilanteet tekevät vieraassa maassa asumisesta seikkailun.

Kiina ei tunnusta kaksoiskansalaisuutta, vaan Kiinassa lapsella voi lain kirjaimen mukaan olla vain yhden maan passi ja kansalaisuus. Vitsikkääksi homma menee siinä vaiheessa, kun kansalaisuutta valitaan: Kiina nimittäin mielellään pitäisi omansa. Jos syntyvän lapsen vanhemmista toinen on Kiinan kansalainen, joka ei asu pysyvästi missään toisessa maassa (pysyvä oleskelulupa), Kiina katsoo tämän maansa kansalaisen lapsen olevan myös kiinalainen. Tämä selviää yleensä viimeistään, kun lapselle haetaan ensimmäistä kertaa viisumia Kiinaan mahdolliseen ulkomaiseen passiin. Silloin Kiinan suurlähetystöt eivät voi viisumia myöntää; onhan kyseessä Kiinan kansalainen! Sen sijaan suurlähetystö voi myöntää kahdeksi vuodeksi kerrallaan niin kutsutun matkustusasiakirjan, jonka avulla lapsi pääsee maahan ja saa oleilla Kiinassa ulkomaisella passillaan. Jos vastaavaa asiakirjaa hakee Kiinan rajojen sisäpuolella, on prosessi vielä tästäkin hieman erilainen ja vaikuttaa esimerkiksi maasta lähtemiseen.

Kiinan rajojen sisällä lapsen katsotaan lähtökohtaisesti olevan Kiinan kansalainen eikä esimerkiksi suomalainen, passista viis. Kun lapsi täyttää 18 vuotta, aktivoituvat Kiinan viranomaisetkin yleensä asian kanssa ja toivovat viimein lopullista vahvistusta sille, kumman kansalaisuuden täysi-ikäistyvä lapsi haluaa lopullisesti pitää. Kahden passin pitämistä en itse katso suositeltavaksi missään vaiheessa, sillä Kiinan kansalaisuuslaki ei sitä hyväksy.

Kansalaisuus luonnollisesti vaikuttaa moneen asiaan: koulutukseen, asumisoikeuteen ja vaikkapa terveydenhuoltoon. On jokaisen perheen oma valinta miettiä, kumman maan kansalaisuus on perheen yleisen tilanteen kannalta paras ratkaisu. Mikäli perhe päätyy Suomen kansalaisuuteen, on asian täydeksi virallistamiseksi käynnistettävä Kiinassa kansalaisuudesta luopumis-prosessi (renunciation process) ja toimitettava relevantit dokumentit sitä varten paikalliselle poliisilaitokselle. Koko prosessi kestää tyypillisesti joistain kuukausista joihinkin vuosiin. Mikäli prosessia ei käynnistetä, on lapsi Kiinan rajojen sisällä kiinalainen ja sen rajojen ulkopuolella sitten suomalainen. Tässä tilanteessa saatavilla olevat julkiset palvelut vaihtelevat Kiinan sisällä paikallisesti. Esimerkiksi koulupaikkaa voi joissain kaupungeissa olla haastava saada ilman kiinalaista asuinpaikkarekisterikirjaa.

Jos asia koskettaa perhettäsi, kannattaa ottaa asiasta selvää Kiinan viranomaisilta esimerkiksi soittamalla lapsen toisen vanhemman kotikaupungin Public Security Bureau:hun eli paikalliselle poliisilaitokselle, joka vastaa myös alueensa asukasrekisterikysymyksistä. Asiaa voi yrittää tiedustella myös Kiinan suurlähetystöltä Helsingissä. Kiinan paikalliset Education Bureaut puolestaan osaavat vastata kouluihin liittyviin kysymyksiin.

Itse koen tärkeäksi tuntea Kiinan kansalaisuuslakia ja ymmärtää sen vaikutukset perheeseeni voidaksemme tehdä kansalaisuusasiasta tietoisen päätöksen.

Herätys, kahvi (omasta lempikahvista, omasta mukista), hiit-treeni, suihku, aamiainen, töitä, kuumeen mittaus, töitä, lounas, töitä, kuumeen mittaus, töitä, bodyflow-treeni, illallinen, Netflix/jutustelua perheen ja ystävien kanssa/lukemista. Päivät soljuivat ohi nopeasti.

Mikä ärsytti?

Karanteenihotellipaketti on kaiken kattava: ruokapaketti on osa kokonaisuutta eikä vaihtoehtoja ole. Otin kasvispaketin, joten sain kolmesti päivässä kohtalaista kiinalaista kasvisruokaa, jota syödessäni toistelin: ei ruoan tarvitse aina olla hyvää. Hotelli oli jostain syystä omaksunut suomalaisen lapsiperheen ruoka-ajat: aamiainen kello 7, lounas noin kello 11 ja illallinen 16:30 mennessä. Ottaen huomioon, että perusteellisesti harkittu ja hiottu rutiinini tarkoitti aamiaista noin kello 9 aikaan, lounasta kello 13 ja illallista noin kello 19:30, söin ruokani kylmänä tai haaleana – aina!  Ensimmäisen viikon jälkeen ärsytti.

Kaksi kertaa päivässä ovikello soi ja oven takana seisoi avaruusasusteinen ihminen, joka nappasi kuumeeni lennosta.  Joka kerta hän sanoi kannustavasti: it is very good! Eräänä päivänä avaruusihminen otti kuumeen eikä sanonut mitään.  Jäin miettimään, eikö se ollutkaan very good…  Ärsytti tämä jatkuva ovikellon soittelu: halusin olla rauhassa eristyksessäni.

Mikä toimi?

Kokemus oli rutiinin riemuvoitto, joskin mietin, kuinka kauan sitä jaksaisi, jos kyseessä olisi määrittelemätön ajanjakso. Luovuttaisinko heti vai kuukauden kuluttua? Positiivista oli aika ajatella ja seurata omien ajatusten kulkua. Päivien edetessä ajatusten ympyrä pieneni meditatiiviseen suuntaan.

Kokemuksen voi nähdä harjoituksena vanhuuteen tai vankeuteen. Edellinen toivottavasti koittaa joskus ja ehkä loppumetreillä on vaiheita, jolloin ympyrät ovat pienet, ulos ei pääse ja seuraa ei juuri ole. Pärjään ehkä. Vankilaa ei toivottavasti tule kohdalle, mutta jos tulisi niin pärjäisin ehkä paitsi, että aktiviteettia ja muita ihmisiä olisi kenties liikaa ympärillä.

Vapaus (on suuri vankila…?)

Ensimmäisellä karanteenikerralla vapautumiseni aamuna heräsin aikaisin ja tunnistin välähdyksenomaisen vastahakoisuuden tunteen: en halua lähteä. Ulkomaailma tuntui niin monimutkaiselta ja vaativalta. Tuntui hassulta laittaa kengät jalkaan ensimmäistä kertaa 14 vuorokauteen. Iloitsin kuitenkin hurjasti ulkoilmasta, palasin arkeeni, mutta nukuin seuraavat viikot huonosti ja näin painajaisia paoista, jotka eivät onnistuneet. Nyt luen toiveikkaana rokotusuutisia: jospa en enää koskaan joudu karanteeniin. Todennäköisesti kuitenkin joudun ja pärjään kyllä.  Osaan jo varautua huonoihin öihin ja painajaisiin.

Vuoden jatkuva maskien käyttö saa kallistumaan kasvohoidon kannalle. Ensimmäinen virheeni tapahtuu sisäänkäynnillä. Olen poikkeuksellisen hyvissä ajoin paikalla ja aiheutan olemassaolollani hässäkän. ”Hoitajasi on valmis vasta kuudelta, huonettasi vasta valmistellaan. Haluaisitko hieronnan odotellessa?”. Koska aiemmin pieni hieronta on tullut pyytämättä ja ilman erillistä kysymystä, aavistan, että nyt ehkä tehdään lisämyyntiä ja kursailen. ”Ei kiitos, tulin vain kasvohoitoon. Voin odottaa rauhassa”.

Keskustelua seuraa ainakin viisi lisäsilmäparia; kiinalaiseen tapaan työtehtävistään vapaat työntekijät ovat järjestäytyneet meille sotilaskuvastosta tutunoloiseen riviin. Ilmeisesti keskeytin esimiehen puhuttelun astuessani plimplamplimplam –musiikin ja orkideoiden maailmaan. ”Jos hierontasi alkaa nyt, olet sopivasti valmis, jotta kasvohoito voi alkaa heti kuudelta. Huoneesi on valmis”. Selväsävelinen johtaja hiljaa seuraavan kuoronsa säestyksellä saa minut häkeltyen nyökkäämään hintaa kysymättä. Hartiani ovat jumissa.

Pyjamabileet

Kiusallinen hiljaisuus ennen hieronnan alkamista ollee universaali ilmiö. Laitetaanko paperihousut jalkaan, kun hieroja kääntää selkänsä, vai meneekö hän kunnolla pois? Millä hetkellä hän osaa palata takaisin? Jos käyn valmiiksi makaamaan lavitsalle vatsalleni, peittelenkö itseäni vieressä odottavalla pyyhkeellä vai annanko ihoni tervehtiä sen tulevaa käsittelijää ilman häveläisyysverhoja?

Ottamatta päänsisäisiin kysymyksiini mitään kantaa, nuori mies ohjaa minut huoneeseen ja jättää sinne yksin. Hämilläni riisun takkini naulaan enkä onnekseni ole sen pidemmällä puhteessani, kun oveen koputetaan. Mies ei puhu sanaakaan, mutta heittää hieronta-aluselle kaksi muovipussiin pakattua vaatetta. Poistuessaan hän huikkaa ”Call me”.

Kiinalainen hieronta tehdään usein perinteisen malliset pyjamavaatteet päällä. Tämä on helpotus! Ainut haasteeni on arpoa, miten päin housut vedetään jalkaan. Länsimaisilla muodoillani kummin päin vain lopputulos on koominen. Housut jalassa avaan oven ja vaitonainen hierojani alkaa puhua puhelimelleen, joka kääntää minulle konemaisesti: ”En puhu englantia, mutta voimme jutella tämän välityksellä”. Vastaan surkealla kiinallani ”hienoa” ja käyn päinmakuulle kasvot harsolla vuorattuun pehmuketötteröön sujauttaen.

AI-käännöskukkasia

”Sinulla on tässä vamma” kännykkä raportoi, kun olkapäästäni sähköttyy infernaalinen kipu koko vartalooni ja parahdan tötterön sisään. ”Oletko usein päälläsi?” koneääni tiedustelee. Murahdan ensin kieltävän vastaustauksen, mutta koska olen selvästi tarkkojen sormien syynättävänä, en malta olla uhmaamatta kielimuuria ja yritän avata keskustelun. Tiedän olevan turhaa yrittää selvittää, että itse asiassa tein viime viikolla skaalattuja käsilläseisonnan harjoitteita vähän hankalassa asennossa ja olen vielä amatööri, joten teknisiä virheitä varmasti tapahtui, koska myöskään punttisalillamme ei oikein ole yhteistä kieltä. Tyydyn toteamaan, että ”Punnersin.”

Hierojani hyväksyy tilannekuvan, mutta jatkaa: ”Tämä tulee aiheuttamaan onnettomuuksia. Ei liike vaan lihas.” Kohta niitä aiheutuu hänelle, jos sormet eivät siirry seuraavaan kohtaan. ”Onko kipua?”. ”On”. ”Onko nautintoa ja kipua?”. Myönnän, että on. ”Olet saavuttanut nautinnon ylimmän asteen.” Tämä kokemus ei mene elämäni Top-500 –listalle, mutta tyydyn mutisemaan tötteröstäni jotain myötäilevää epäpuhetta.

Tilaamani kasvohoidon aika koittaa ja hieronta on ohi. ”Sinua pitää hieroa lisää. Soita minulle. Olen Mike”. ”Kiitos Mike, tämä oli hyvä. Sattui paljon, mutta oli hyvä”. ”Olet nyt pelisi huipussa. Hei, hei”.

Kuten hyvän hemmottelun jälkeen sopii, oloni on kuvottava ja kasvoni alkavat kukkia. Aineenvaihdunta jatkaa siitä, mihin hemmottelijani lopettivat. Ei hassumpaa, mutta silti tiedoksi vapaudesta haaveilevalle kollegalleni: lempiasiani Kiinassa ei ole hemmotteluhoidot, vaan vuoret.

Ja ei, hieronta ei tällä kertaa kuulunut hintaan. Tietenkään.