Katastrofin ainekset ovat kasassa. Kättä jomottaa kuin ekaluokkalaisella, eikä kynä tunnu seuraavan tahtoa. Kuinka ihmeessä tuo väkänen piirretään ja miksi kynä tuntuu muukalaiselta kädessä?

Kyseessä ei ole kemiläisen alakoulun äidinkielen tunti, vaan muistijälki eräästä alkuillasta pekingiläisessä yliopistokirjastossa vuodelta 2013. Valmistauduin tuolloin lukukauden loppukokeisiin.

Opettaja paljasti tahdikkaasti kysymykset ennen koetta.

Erääseen kokeeseen kuului essee, joka piti kirjoittaa kiinalaisilla merkeillä. Ongelmana oli, että merkeistä usein uhkasi unohtua jokin viiva tai väkänen. Tämänkaltainen unohdus on helppo tehdä, mutta se voi muuttaa merkin merkitystä. Jos sana muodostui useammasta merkistä, tuli niissä joskus sekaannuksia kun toinen merkeistä meni väärin.

Kova kilpailu koulutuksesta

Muistan, kuinka viereisen pöydän kohtalotoveri heräsi, vilkaisi kirjaansa, huokaisi ja nukahti uudelleen. Moni näytti viettävän yliopistomme kirjastolla koko päivän. Kokeista ja läksyistä selviytyminen vaati minulta paljon enemmän töitä kuin olin osannut odottaa. Silti se oli todennäköisesti vain murto-osa naapuripöydän torkkujaan verrattuna.

Kiinassa kilpailu kirittää opintaivalta ja värittää sen hieman erinäköiseksi kuin Suomessa. Oppilaat painavat hartiavoimin töitä saadakseen mahdollisimman hyvät arvosanat, joilla varmistaa pääsy taas seuraavalle kouluasteelle. Kilpailu alkaa hyvin varhain.

 

Yksityinen tuutorointi on Kiinassa nykyään miljardibisnes

Alakouluikäisten lasten yksityinen tuutorointi on paisunut valtavaksi markkinaksi Kiinassa. Vuonna 2016 tämä tarkoitti noin 109 miljardin euron edestä erilaisia lisäkursseja, kuten matematiikan tunteja, tanssinopetusta, äidinkielen viilaamista tai vaikkapa kalligrafiaa. Koulunjälkeistä opetusta sai viime vuonna noin 140 miljoonaa oppilasta. Tiedot löytyvät China Dailyn uutisesta, jossa eräs paikallinen äiti arvioi, että hänen poikansa viettää koulun jälkeen noin 20 tuntia viikossa erilaisilla yksityistunneilla.

Kiinassa on yritetty jo vuosia vähentää koululaisten työtaakkaa. Uutisen mukaan  pikkuoppilaille ei saisi antaa kotiläksyjä ja tasokokeiden määrää on vähennetty.  Nyt pelätään, valuuko rentoutumiselle varattu aika yksityisille oppitunneille. Opiskelu-urakan pontimena voi olla huoli siitä, että ilman näitä tunteja se seuraava hyvä koulupaikka jää saamatta.

Loppukokeet onnistuivat

Pääsin läpi kaikista neljästä loppukokeestani. Pelkäsin eniten esseen kirjoittamista. Kun sain kokeen takaisin, sen nurkassa oli hymynaama ja teksti ”Hyvä yritys”. Kannustava ele opettajalta, sillä taisin keksiä muutamia ihan uusia merkkejä ja kerroin vahingossa pitäväni pankeista, vaikka tarkoituksena oli ilmaista kiinnostus matkailua kohtaan.

 

Opettaja oli ilmeisen tyytyväinen luokkaamme, kouralliseen ulkomaalaisia opiskelijoita. Saimme jokainen lahjaksi paikallisen herkun tanghulun, eli käytännössä sokeroituja hedelmiä tikussa. Nakersin tahmeanmakeaa herkkua ja kiittelin onneani siitä, ettei minun tarvitse huolehtia loppukokeiden pistemääristä, kuten joidenkin luokkakavereitteni. Heille huono tulos saattoi tietää lisätöitä tai ongelmia stipendin kanssa.

Lainapisteillä läpi kokeesta

Nanjingissa, Itä-Kiinassa, on aloitettu kokeilu, jossa koululaiset voivat ”lainata” koepisteitä. Pisteet voivat auttaa oppilasta pääsemään kokeesta läpi. Kuten kaikilla lainoilla, myös tällä on hintansa: pisteet pitää maksaa takaisin. Maksukeinoina käyvät muun muassa parempi menestyminen seuraavassa kokeessa, lisätehtävät tai vaikka esitelmän pito luokassa.

Mitä luulette, onkohan tämä hyvä juttu oppilaiden jaksamisen kannalta? Vai onko kyseessä tietynlainen pikavippi, eli helppo ottaa, kova korko ja hankala maksaa takaisin?

Anu Kerttula

Lähdin kymmenen vuotta sitten Kemistä pakkasta karkuun kohti etelää, eikä loppua näy. Väliaikaisena ankkurina journalistiopinnot Tampereen yliopistossa. Kansainvälisyys, hyvät kirjat ja kung fu kiinnostavat. Tyynnyttelen vaihto-opiskeluvuodesta jäänyttä Kiina-kaipuuta suurlähetystön harjoittelupestillä. Haaveissa siintää Aasian-kirjeenvaihtajan ura.