Maanjäristyksen jälkeinen monen vuoden jälleenrakennustarve jatkuu Nepalissa yhä, mutta henkistä energiaa, resursseja ja mahdollisuuksia keskittyä muuhunkin kaupankäyntiin on vihdoin!

Tuleva vuosi on Nepalissa nimetty VisitNepal 2020 -vuodeksi, ja Nepalin matkailu- ja kulttuuriministeriö tekee lukuisten ja inspiroivien kansainvälisten tapahtumien myötä Nepalia tutuksi muulle maailmalle. Kunnianhimoisena tavoitteena on tuplata maan matkailijamäärät ensi vuoden aikana.

Tammikuussa 2020 Nepal osallistuu Helsingissä Matka Nordic Travel Fair –messuille ja toivoo näin tavoittavansa niin matkailijoita kuin yritysyhteistyökumppaneitakin Suomesta. Nepal on erityisen kuuluisa vuorikiipeilyturismistaan, mutta harva tietää, että maailman kymmenestä korkeimmasta vuoresta peräti kahdeksan sijaitsee Nepalin alueella.

Vuorten ”varjoon” jää usein myös se tosiseikka, että Nepal on nykymaailmassakin eräs rikkaimman kulttuurin kehdoista; maa joka elää voimakkaasti kulttuuristen tapojen ja vaikutteiden rytmissä ja jossa perinteitä arvostetaan kovasti. Nepal on monelle ainutlaatuinen ”once in a lifetime”-matkailukokemus, ja matka maahan on todella unohtumaton elämys, johon ollaan valmiita panostamaan rahallisesti ja ajallisesti.

Laatutuotteita vientiin

Nepal on viime vuosina panostanut viennin helpotuksiin ja tehnyt tullivapaussopimuksia, sekä esimerkiksi allekirjoittanut EU:n kanssa kauppa- ja investointirahoitussopimuksen, jonka avulla edistetään kauppasektorin osaamista ja sekä erityisesti kahvin ja pashminan vientiä.

Pashmina on yli 2000 metrin korkeudessa elävien himalajanvuohien hienointa villaa, ja se on vaatteiden ja käsin solmittujen mattojen ohella Nepalin suurin vientituote. Nepalin käsityöperinne on suuri osa paikalliskulttuuria ja laadukkaimmat käsityötuotteet joita maassa tehdään, kelpaavat vaativimmillekin luksustuotteiden kuluttajille. Erilaiset värit, kuosit ja kankaat tekevät käsityötuotevalikoimasta uskomattoman.

Käsin tehdään muutakin kuin käsitöitä; elinkeinoista suurin on maatalous, joka tuottaa vientimarkkinoille muun muassa kahvia ja teetä. Vuoristoisen maiseman vuoksi moni maatalouden töistä tehdään yhä käsin tai eläimiä apuna käyttäen, ja tässäkin hellävaraisessa prosessissa on potentiaalia erikoistuotteiden valmistamiseen.

Käsin poimittuja teenlehtiä Himalajan juurelta – eikö kuulostakin aika eksoottiselta? Sitä paitsi nepalilaisen kahvinkin sanotaan sopivan suomalaiseen kahvimakuun!

Kaupan esteitä puretaan

Nepal on syystäkin ylpeä 16 askeleen nousustaan Maailmanpankin Ease of Doing Business – sijoituksessa; nyt maa on sijalla 94/ 190 arvioidusta maasta. Nepal pyrkii myös siirtymään niin sanotuksi keskitulotason maaksi 2030 mennessä ja parantamaan edellä mainittua Ease of Doing Business – sijoitustaan entisestään.

Nepal siis keskittyy nyt vahvasti kaupan esteiden purkamiseen, tähtää kansainvälisille markkinoille ja toivoo maahan myös ulkomaisia investointeja.

Perinteisten keinojen lisäksi Kathmandussa toimii myös aktiivinen start-up-kenttä ja yritysten innovatiiviset ja innokkaat työntekijät ja sijoittajat tapaavat mitä erilaisimpien tapahtumien ”pöhinässä”.

Mahdollisuudet verkostoitua, löytää synergioita ja tuottaa aina vain uusia ideoita yritysyhteistyöhön ovat näissä piireissä suuret!

Nepalin maantieteellinen sijainti valtavien markkinoiden äärellä antaa oman lisämausteensa Nepalin kaupalle ja sen kehittymiselle. Nepalin naapurissa sijaitsevat kaksi maailman väkirikkainta valtiota: Kiina ja Intia – joiden yhteenlaskettu asukasmäärä on yli 2,5 miljardia. Lähinaapurustossa sijaitsee myös 165 miljoonan asukkaan Bangladesh.

Luonnollisesti kaikilla näillä kolmella valtiolla on haasteenaan täyttää jatkuvasti kasvavan väestön tarpeet niin ravinnon, infrastruktuurin, koulutuksen kuin erilaisten palveluidenkin suhteen. Kyse on vain siitä, millä keinoilla ja kuinka innovatiivisella yritysyhteistyöllä näihin tarpeisiin pystytään vastaamaan.

Löytyisiköhän Suomesta Nepalia tuntevia tai siitä kiinnostuneita yrityksiä kansainvälistymään?

Gender Champion -kapulanvaihtotilaisuudessa Banepassa, Kathmandun ulkopuolella, oli läsnä merkittävä joukko Suomen UN Womenin kautta tukemia pienyrittäjänaisia. Heidän vahva viestinsä oli, että naisten aseman parantaminen ja voimaannuttaminen ei ole vain naisten vastuulla, vaan se on naisten ja miesten yhteinen asia.

Samoin painotettiin, että ilman naisten täysimittaista osallistumista Nepal ei saavuta kehitystavoitteitaan. Näihin oli helppo yhtyä.

EU:n Gender Championina suurlähetystömme tehtävänä on seuraavan puolen vuoden ajan edistää Nepalissa sukupuolten tasa-arvoa sekä naisten ja tyttöjen oikeuksia. Saamme vastata siitä, että nämä asiat ovat esillä kehityspolitiikasssa niin kumppanimaan hallituksen kuin muidenkin yhteistyötahojen kanssa. Tavoitteena on, että kestävän kehityksen tavoite nro 5 eli sukupuolten tasa-arvo, huomioidaan kaikessa toiminnassa.

Suomen EU-puheenjohtajakauden kärkiteema Nepalissa on sukupuolten välinen tasa-arvo, naisten voimaannuttaminen sekä naisten ja tyttöjen oikeudet. Suurlähetystö järjestää eri yhteistyökumppaneiden kanssa aiheeseen liittyviä tapahtumia ja tiedotuskampanjoita koko pj-kautemme ajan.

Kiintiöillä mukaan päätöksentekoon

Nepalilla on pitkä historia ja kulttuuriperintö, jossa eriarvoistavilla rakenteilla (esimerkiksi jako kasteihin ja etnisiin ryhmiin, maantiede ja sukupuoliroolit ja -odotukset) on perinteisesti ja vielä nykyäänkin vahva rooli. Niinpä Nepalin sijoitus sukupuolten tasa-arvoa mittaavassa Gender Equality Indexissä ei ole kovin korkealla, vuonna 2017 Nepal oli sijalla 118.

Viime vuosina on kuitenkin otettu merkittäviä askeleita sukupuolten välisen tasa-arvon parantamiseksi. Tärkeä edistysaskel on Nepalin uusi, vuonna 2015 hyväksytty perustuslaki, jossa paikallishallinnon roolia vahvistettiin ja kunnat ja provinssit saivat omat vaaleilla valitut päätöksentekoelimensä. Tämä avasi vuoden 2017 vaaleissa – myös naisille varattujen kiintiöiden avittamina – noin 14 000 naiselle pääsyn mukaan paikallistason päätöksentekoon.

Pelkästään tällä on ollut selvä naisia voimaannuttava vaikutus erityisesti maaseudulla ja pienissä kaupungeissa, joissa naisten rooli ja näkyvyys julkisessa toiminnassa on ollut vähäisempää.

Lisäksi maaseudulla naiset ovat joutuneet ottamaan viime vuosina aiempaa enemmän vastuuta taloudenpidosta ja yhteisöistä, kun miljoonat työikäiset miehet ovat muuttaneet työn perässä ulkomaille.

Nepal on myös sitoutunut kansainvälisten sopimusten kautta naisten aseman parantamiseen. Nepal on sitoutunut muun muassa CEDAW-sopimukseen sekä Beijingin ja Istanbulin toimintaohjelmien ja YK:n päätöslauselmien 1325 ja 1820 toteuttamiseen.

Suomi on tukenut 1325 päätöslauselman Nepalin kansallisen toimintaohjelman laatimista. Haasteina ovat kuitenkin edelleen muun muassa naisten ja miesten perinteiset roolikäsitykset, esteet naisten osallistumiselle työ- ja yrityselämään matalatuottoisen pienviljelyn ulkopuolella, naisille maksetun palkan ero miehiin verrattuna, naisiin ja tyttöihin kohdistuva väkivalta sekä esteet poliittiselle osallistumiselle (muun muassa resurssien puute) ja vaikutusvallalle.

Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on ollut jo pitkään osa Suomen kehitysyhteistyön maaohjelmaa Nepalissa niin läpileikkaavasti kuin kohdennettuina hankkeinakin. Myös kansalaisjärjestötyön kautta asiaa on tuettu vahvasti.

Suomen vesihanke hyvänä esimerkkinä

Suomen ja EU:n yhdessä tukema Länsi-Nepalin vesihanke on hyvä esimerkki naisten ja tyttöjen elämään ja asemaan vaikuttavasta käytännön työstä. Projektin ja sen eri vaiheiden päättyessä vuonna 2022 yhteensä noin 300 000 naista ja tyttöä saadaan puhtaan juomaveden piiriin. Naisten ja erityisesti tyttöjen aikaa säästyy merkittävästi vedenkannon sijasta muihin tärkeisiin asioihin, kuten esimerkiksi opiskeluun. Terveys ja hygienia – mukaan lukien kuukautishygienia –  paranevat.

Vesijärjestelmien rakentamisesta ja ylläpidosta vastuullisissa käyttäjäkomiteoissa naisten osuus päättävistä tehtävistä on tällä hetkellä noin puolet. Tämä vahvistaa naisten roolia yhteisöjen päätöksenteossa. Projekti tukee myös monin tavoin naisten koulutusta ja osaamisen kasvattamista.

Perinteisenä kumppanina Suomelle on myös YK:n tasa-arvojärjestö UN Women, jonka Advancing Women’s Economic Empowerment (AWEE) ohjelmaa Suomi tukee. Ohjelmalla tuetetaan naisten taloudellista voimaannuttamista, työllistymistä ja yrittäjyyttä koulutuksella ja muilla keinoilla.

Hankkeen tuella on myös äskettäin valmistunut maan virkamiehille suunnattu koulutuspaketti opaskirjoineen liittyen tasa-arvoon ja gender-budjetointiin ja seurantaan. Samalla tuetaan UN Womenin tekemää tärkeää advocacy-työtä laajemminkin.

Nepalissa, kuten muuallakin tasa-arvotyö etenee askel kerrallaan. Suunta on kuitenkin oikea ja Suomen ja muiden kansainvälisten kumppaneiden tukea ja rohkaisua tarvitaan jatkossakin.

Huhtikuun alussa kävin tutustumassa Nepalin läntisimmässä provinssissa (provinssi seitsemän, uudelta nimeltään Sudurpashenien Pradesh) Suomen tuella toteutettavaan vesi- ja sanitaatiohankkeen kolmanteen vaiheeseen (Rural Village Water Resources Management Project – RVWRMP III). Hanketta on myös perinteisesti kutsuttu Kaukolännen vesihankkeeksi.

Euroopan unioni pitää Kaukolännen vesihanketta niin tuloksellisena, että se rahoittaa sitä vuosina 2016-2022 peräti 20 miljoonalla eurolla.

RVWRMP III hanke ei tuota pelkästään puhdasta vettä noin 350 000 ihmiselle vaan myös esimerkiksi elinkeinojen kehittämien ja pienvesivoimaenergian tuottaminen on yksi hankkeen tavoitteista.

Kaukolännen hankkeen lisäksi Suomi tukee vielä tämän vuoden aikana provinssien 4 ja 5 alueella toteutettavaa RWSSP-WN II hanketta (Rural Water Supply and Sanitation Project in Western Nepal, phase II).

Äskettäin päättyneen UNICEF-hankkeen avulla tuimme vuoden 2015 maanjäristyksessä vaurioituneiden vesi- ja sanitaatiojärjestelmien jälleenrakennusta maaseudun pahimmilla järistysalueilla, kuten maanjäristyksen keskuksessa, Gorkhan piirikunnassa.

Vesipiste mullistaa naisten ja tyttöjen arjen

Suomen tuella on vuosien mittaan tuotu puhdasta vettä sadoille tuhansille maaseudun asukkaille läntisessä Nepalissa.  Tällä on tuettu erityisesti kestävän kehityksen tavoitetta 6 eli ”puhdas vesi ja sanitaatio”. Työllämme on ollut merkittävä vaikutus tavallisten ihmisten arkeen ja terveyteen.

Erityisesti naisten ja tyttöjen elämä on helpottunut, kun vettä ei tarvitse kantaa pitkien matkojen päästä. Heidän aikaansa säästyy muihin asioihin, kuten vaikkapa koulun käyntiin.

Vesihankkeissamme tärkeänä elementtinä on myös hyödynsaajien tekemä hanketoteutuksen julkinen validointi, public audit. Kyläläisillä on pääsy hankkeen kirjanpitoon ja luvattuja tuloksia voidaan julkisessa ja kaikille avoimessa tilaisuudessa verrata toteutuneeseen.

Naisten ja heikoimmassa olevien ihmisten osallistumista kannustetaan erityisesti.

Kuten muissakaan Suomen kehitysyhteistyön kumppanimaissa, ei myöskään Nepalissa tuloksia voi syntyä ilman paikallisten ihmisten osallistumista ja omistajuutta. RVWRMP-hankkeessa vesipiste tuodaan lähelle käyttäjiä – joskus jopa jokaiseen yksittäiseen taloon.

Henkilökohtainen hyöty onkin innostanut paikalliset kyläläiset tuomaan oman panoksensa (työnä tai rahana) vesijärjestelmien rakentamiseen jopa ennakoitua enemmän.

Kunnille lisää vastuuta

Nepalissa on kuluvan vuoden aikana siirrytty perustuslain mukaiseen liittovaltiojärjestelmään. Tämä tarkoittaa hallinnon hajauttamista provinssi- ja kuntatasolle. Samalla kun uuden järjestelmän sisäänajo ja uusien hallintoranteiden luominen ei olekaan aivan ongelmatonta, federalisaatio luo myös uusia mahdollisuuksia.

Päätöksenteko ja palvelujen tuotanto tuodaan lähemmäksi kansalaisia, tavallisia kylien ja kaupunkien asukkaita. Kuntien rooli palvelujen vastuullisina tuottajina on vahvistunut.

Kunnissa nähdään Suomen rahoittamat vesihankkeet hyvinä kanavina palvelujen tuottamisessa ja niinpä myös paikallishallinnon panostus hankkeisiimme on vahvistunut. Kunnilla on myös jatkossa keskeinen rooli rakennettujen järjestelmien ylläpidon tukemisessa.

Suomen panostus vesi- ja sanitaatiosektorille on saamassa jatkoa uuden hankkeen (työnimeltään SUSWA) suunnittelun myötä. Uusi hanke kohdistuisi Karnali-provinssiin (provinssi 6), ja siinä pyrittäisiin hyödyntämään aiemmista hankkeista saatuja kokemuksia erityisesti kestävyyden näkökulmasta.

Vapaaehtoistyö kehitysmaissa on voimakkaassa kasvussa. Jotkut ovat nähneet tässä mahdollisuuden tienata. Tästä seurauksena on vapaaehtoisturismi, johon yhdistyvä työn järjestäjän voitontavoittelu on yhä yleisempää.

Lastenkodit ovat erityisen suosittu kohde matkustajalle tehdä vapaaehtoistyötä kehitysmaassa. Tämän suosion voi ymmärtää helposti. Lasten kanssa leikkiessä tai heille englantia opettaessa voi kokea tekevänsä konkreettista työtä suoraan avun tarpeessa oleville lapsille.

Hyvä tarkoitus ei kuitenkaan aina johda positiiviseen lopputulokseen.

Lastenkodit ja liiketoiminta

Taloustieteen perustotuuksien mukaan kysyntää seuraa tarjonta. Tämä pätee myös vapaaehtoistyössä. Lastenkodit ovat lisääntyneet entisestään Nepalissa, ja ylivoimaisesti suurin osa niistä sijaitsee matkailijoiden suosimilla alueilla, kuten Kathmandussa, Pokharassa ja Chitwanissa.

Asetelma on monessa tapauksessa kääntynyt päälaelleen: lähtökohtana on länsimaalaisten matkailijoiden kysyntä vapaaehtoistyölle, ei kohdemaan ja sen ihmisten omat tarpeet.

Vapaaehtoiset ovat valmiita maksamaan autenttisesta kokemuksesta ja mahdollisuudesta päästä omalta osaltaan auttamaan köyhää kohdemaata.

Kun lastenkoti-vapaaehtoisuudesta tulee bisnestä, hyötyjinä ovat aivan muut kuin lapset. Unicefin arvion mukaan Nepalin ”orpokotien” lapsista suurin osa, jopa 85 prosenttia, ei oikeasti ole orpoja, vaan ainakin toinen vanhemmista on elossa.

Usein lapsi on päätynyt lastenkotiin ihmiskauppaan viittaavissa olosuhteissa. Köyhyys ja koulutusmahdollisuuksien puute ovat ilmiön ylläpitäviä voimia.

Tyypillinen tarina menee seuraavasti: köyhän ja syrjäisellä asuinalueella asuvan perheen vanhemmille luvataan, että lapselle on maksua vastaan luvassa hyvälaatuinen koulutus ja riittävä ravinto suuremmassa kaupungissa. Lapsi päätyy kuitenkin lastenkotiin, jossa hänen tulee esittäytyä orpona länsimaalaisille vapaaehtoisille, jotka tuovat lastenkodille oman vaihtelevan työpanoksensa lisäksi rahaa.

Koulutuksesta ja riittävästä ruoasta ei kuitenkaan tässä tarinassa ole takeita, vaan raha päätyy useimmiten lastenkotia liiketoimintana pyörittäville.

Auttamisen yllättävät seuraukset

Ihmisten auttamishalu on mahdollistanut kannattavaa liiketoimintaa, mutta itse lapset kärsivät tilanteesta monella tavalla. Lapset joutuvat eroon perheistään, vaikka tutkimusten mukaan lastenkotiin sijoittamisen tulisi lapsen edun kannalta olla aivan viimesijainen keino.

Fyysisen ja henkisen kaltoinkohtelun riski on erityisen suuri lastenkodissa oleville lapsille, varsinkin, jos tarkoituksena on taloudellinen tuotto. Lisäksi vapaaehtoisten tiheä vaihtuminen aiheuttaa toistuvaa kiintymistä, pettymistä ja tätä kautta emotionaalisia ja sosiaalisia ongelmia.

Tietenkään jokainen Nepalin lastenkodeista ei ole perustettu rahantekomielessä. Unicef suosittelee kuitenkin miettimään kahteen kertaan ennen vapaaehtoiseksi hakeutumista varsinkin, jos työhön sopivaa koulutusta ei ole. Vähintään vapaaehtoistyön kohde kannattaa valita tarkkaan.

Koska ilmiön taustalla on syviä rakenteellisia syitä, yksi hyvä keino auttaa lapsia on tukea tunnettuja järjestöjä, jotka tekevät työtä yhteiskunnan ongelmien ratkaisemiseksi.

Molemmat Suomen kahdenväliset hankkeet Nepalissa panostavat kyläläisten omistajuuteen ja sitoutumiseen oman vesihuollon järjestämisessä ja sen kestävyydessä. Erinomaiset tulokset ovat yksi syy sille, että Euroopan unioni alkoi rahoittaa toista Suomen kahdenvälisistä vesihankkeista (RVWRMP), ja sen kautta maaseudun kehitystä ja vesihuoltoa Nepalin Kaukolännessä.

Työskentelin ministeriötä edeltävässä elämässäni kahdenvälisessä hankkeessamme. Rural Village Water Resources Management Project (RVWRMP) toimii Nepalin Kaukolännessä ja sen toiminta-alueet ovat tunnetusti hyvin syrjäisiä.

Paljonko hyvä vesi saa maksaa?

Vuoden 2010 lopussa olin körötellyt noin puolitoista vuorokautta autolla ja saapunut Kusapanin kuntaan paikallisten työkavereideni kanssa. Kävimme katsastamassa muutamia vesihuoltojärjestelmiä ja pidimme paikallisen käyttäjäkomitean kanssa kokousta. Komitea asettaa käyttö- ja ylläpitomaksun, jonka he olivat päättäneet olevan 10 rupiaa (noin 10 eurosenttiä) perheeltä kuukaudessa.

Vertailin 10 rupiaa joihinkin muihin paikallisiin hintoihin. Vertailussa oli myös raksi, paikallinen pontikkamainen juoma. Päädyin kysymään, eikö 10 rupiaa ole liian vähän ajatellen tulevia korjaustarpeita?

Vastaus oli, että heidän kylänsä on tosi köyhä eivätkä he pysty maksamaan enempää. Vastasin vielä, että ajatellen muun muassa lasten terveyttä mielestäni 10 rupiaa on kuitenkin liian vähän. Yhtäkkiä komitea alkoi keskustella paikallisella kielellä. Tätä kesti pitkän tovin ja ehdin jo miettiä, että mitähän tässä nyt tapahtui?

Lopputulema oli kuitenkin fantastinen: ”Olet oikeassa, meidän pitää ruveta maksamaan enemmän puhtaasta vedestä”. Lasten terveyden sijaan pääsyyksi päätökselle oli noussut se, että raksiin tarvitaan hyvälaatuista vettä.

Myöhemmin lanseeratut kestävän kehityksen tavoitteet pitävät veden laatua keskeisenä seikkana. Nepalin kontekstissa asia on erittäin akuutti: Hiljan tehtyjen tutkimusten perusteella kansallinen arvio on, että jopa noin 80 prosenttia käytetystä vedestä sisältää suolistoperäistä saastumista. Lapset kuvaavat tätä torttujuomana.

Kansallinen arvio on, että 27 prosenttia nepaleista käyttää turvallista juomavettä (safely managed).  Tämä antanee realistisemman kuvan tilanteesta kuin peruskattavuutta kuvaavat luvut, jotka ovat kivunneet 90 prosentin luokkaan.

Historiallinen Euroopan unionin tuki

Oltuani puolisen vuotta lähetystössä töissä vuoden 2013 lopussa kuulin Euroopan unionin olevan kiinnostunut hyvistä maaseudun kehittämishankkeista. Perisuomalainen vaatimattomuus sai jäädä sivuun, koska olimme oikeasti tyytyväisiä Kaukolännen hankkeeseen: se teki tulosta syrjäisillä seuduilla, joissa vesihuoltoon, sanitaatioon, kasteluun ja pienvesivoimaan liittyvälle työlle oli voimakas tarve.

Vaikka erilaisia haasteita riitti, oli paikallisten sitoutuminen sekä työnsä että rahallisen panoksen kautta voimakas varsinkin käyttäjä- ja kuntatasoilla.

Samaan aikaan myös Nepalin valtio antoi mittavan panoksen hankkeen rahoitukseen; molemmat valtiot antoivat investointeihin saman määrän rahaa ja hanke myös tavoitti sille asetetut tavoitteet.

Aktiivisen yhteydenpidon ja tiedonvaihdon jälkeen EU teki lopulta lyhyen listan, jossa Suomen hanke kisaili kahden muun rahoittajan kanssa mahdollisesta tuesta.

Muutaman vuoden työn ja tanhuamisen jälkeen kaikki rahoitukseen liittyvät asiat olivat suhteellisen selvinä ja hyväksyttyinä.

Koska rahoitus oli ensimmäinen, jossa EU delegoi rahoituksena Suomelle, meni varsinaisten sopimusten kanssa vielä pitkähkö tovi kunnes vuoden 2017 lopussa kaikki oli valmista ja ensimmäinen erä rahoitusta liikahti. Suomen tuki hankkeelle vuosina 2015–2022 on 15 miljoonaa euroa ja Euroopan unionin 20 miljoonaa euroa.

Hyvä taktiikka vaikutti olevan yksinkertaisesti heittää ämpärillinen vettä vastustajan päälle.

Varsinaisena holina, maaliskuun ensimmäisenä, myös aikuiset liittyvät leikkiin. Kuten vappuna serpentiineineen ja ilmapalloineen, myös holina värit ovat suuressa roolissa.

Näkyvin osuus holissa on se, että kaduilla väki toivottaa toisilleen iloisesti hyvää holia ja heittää – tai hieroo – toistensa päälle jauheita sateenkaaren kaikissa väreissä. Myös vesipyssyt ja -ilmapallot kuuluvat arsenaaliin. Erityisesti kasvot ovat tulilinjalla. Väri vaihtuu päivän aikana monta kertaa.

Holi on perinteinen hindulainen juhla, jonka perimmäinen tarina on hyvän voitto pahasta. Kuten vappuna, myös holina juhlinnan aiheisiin kuuluu lisäksi vuodenajan vaihtuminen. Maaliskuun alusta lähtien Nepalissa on virallisesti kevät.

Aivan kuten vappuna, myös holina perusvire on vahvasti positiivinen. Laulu raikaa, ja hyvän holin toivotuksia tulee joka suunnalta.

Joskus lähtee lapasesta

Paikalliset lehdet ovat viime päivinä kuitenkin pitäneet esillä juhlan stressaavampaa puolta. Niiden mukaan juhlinta on aiemmin usein lähtenyt lapasesta, ja kärsijöinä ovat olleet erityisesti tytöt.

Tarinat kertovat jopa tytöistä, jotka ovat joutuneet turvautumaan saattajaan koko juhlaa edeltävän viikon ajan, koska muuten koulumatka keskeytyisi vesiämpärihyökkäykseen.

Nykyään juhlaa edeltävän viikon meno on rauhoittunut, osittain myös viranomaisten valvonnan keinoin. Enää ketä tahansa kadulla vastaantulevaa vastaan ei voi hyökätä holin varjolla. Seurauksena voi olla jopa sakkoa.

Shristy, kathmandulainen opiskelija, vietti tänäkin vuonna holia asiaankuuluva väritys kasvoillaan. Hänelle holi on ollut ennen kaikkea iloinen kokemus ja lupaus tulevasta kesästä. Hauskin asia päivässä ovat ehdottomasti joka puolelta tulvivat värit.

Shristy ei onnekseen edes lapsuudessaan muista pelänneensä koulumatkoja holin aikana. Ainoat asiat, joita hän kertoi pienenä lapsena jännittäneensä, olivat ihmisten yhtäkkiä niin oudon väriset kasvot – juuri tällaiset, hän osoitti nauraen omia kasvojaan.

Maantieteellistä asemaa ei voi kartalla muuttaa, mutta suhteita lähiympäristöön ja naapureihin kyllä.

Suomen Kuvalehdessä oli alkuvuodesta kolumni otsikolla ”Maantiede määrää kohtalon”, jossa kerrattiin Josef Stalinin todenneen ennen talvisotaa presidentti Paasikivelle, että ”maantieteelle me emme mahda mitään”.

Geopolitiikka selittää esimerkiksi sen, miksi Kiina miehittää edelleen Tiibetiä. Jos Tiibet itsenäistyisi, Kiinan länsiraja olisi avoin hyökkääjille.

Himalajan lähes läpipääsemätön vuoristo on puolestaan syy sille, miksi Intia ja Kiina ovat olleet historiallisesti niin vähän yhteydessä.

Kiina on Nepalissa Himalajasta huolimatta

Nepalin osalta tilanne ei kuitenkaan ole niin yksioikoinen kuin Stalinin viisaus antaa olettaa.

Himalajasta huolimatta Kiina on selkeästi aktivoitunut Nepalissa viime aikoina – sekä kaupallista että puolustusyhteistyötä on tiivistetty.

Näistä esimerkkinä vaikkapa Nepalin ja Kiinan välille viime vuonna solmitut 10 kauppasopimusta, jotka sisältävät investointeja infrastruktuurin ja energiantuotannon aloilla.

Kiinan ja Nepalin puolustusvoimat ovat harjoitelleet yhdessä katastrofivalmiuteen liittyen, ja onpa Kiina tukenut Nepalin paikallisvaalejakin.

Nepalin ja Kiinan välisten suhteiden kehitystä seurataan Intiassa tarkasti, mutta arvioiden mukaan kehityksellä ei ole ollut juuri vaikutuksia Nepalin ja Intian suhteisiin.

Suhteessa on nimittäin kupruja jo omasta takaa.

Käännekohtana voidaan pitää Nepalin vuonna 2015 hyväksymää uutta perustuslakia, joka aiheutti tyytymättömyyttä ja mellakoita Intian perinteisesti tukemien vähemmistökansojen keskuudessa.

Levottomuuksiin vedoten Intia asetti Nepalin epäviralliseen kauppasaartoon, joka kesti aina vuoteen 2016 saakka.

Nepalin ulkomaankaupasta 70  prosenttia käydään Intian kanssa, joten maan taloudelle kauppasaarron vaikutukset olivat rajut.

Nepal janoaa ulkomaisia investointeja

Tästä asetelmasta seuraa, että Nepal etsii aktiivisesti uusia kumppaneita.

Kiina on sopivasti tarjolla, vaikka maantiede asettaakin suhteelle koetinkivensä. Nepalin talouden näkökulmasta aika on otollinen: näkymät ovat suotuisat, sillä maatalous- ja teollisuustuotanto ovat kasvaneet.

Myös turismi on maanjäristyksen jälkeen osoittanut selviä elpymisen merkkejä.

Positiiviset tulevaisuuskuvat perustuvat myös mittaviin ulkomaisiin investointiodotuksiin erityisesti maatalouden, infrastruktuurin ja vesivoiman aloilla.

Supervaltojen nokkapokka vaikuttaa Nepaliin

Vaikeasti ennustettavissa oleva sisäpolitiikka tekee kuitenkin talouskehityksen arvioinnista vaikeaa.

Nyt Nepalissa eletään vaalivuotta, ja tähän liittyen ikävin skenaario saattaisi olla Intian tuki eteläisen Terain alueella asuvien Madheesien poliittiselle liikehdinnälle. Siitä aiheutuvat levottomuudet voisivat olla tekosyy uudelle kauppasaarrolle. Lähihistoria siis ikään kuin toistaisi itseään.

Nepalin keikkuminen kahden suurvallan välissä asettaa maan päättäjät hankalaan tilanteeseen. Nepalin talouskasvun tavoitteet ovat kunnianhimoiset ja niiden saavuttaminen vaatii paljon hikeä ja hyviä neuvottelutaitoja.

Erityisesti kauppataseen epätasapaino olisi saatava oikaistua: tällä hetkellä kolmansista maista Intian kautta saapuvasta 100 tuontitavaraa sisältävästä kontista 96 lähtee paluumatkalle tyhjänä. Paluulippu on kuitenkin maksettava näistäkin konteista.

Himalajan läpi on mentävä, ja vahvistuvasta Kiina-suhteesta on otettava kaikki irti siten, että herkkä tasapaino etelään ei järky.

Ihmiskauppa on merkittävä humanitaarinen ongelma, joka on viime vuosina ottanut Nepalissa yhä enemmän kierroksia. Vuoden 2015 tuhoisa maanjäristys on kiihdyttänyt uhrien määrän ennätyslukemiin.

Ihmiskauppiaat keksivät jatkuvasti uusia, julmia tapoja tienata ihmisten kärsimyksen kustannuksella.

Nepalin kansallinen ihmisoikeuskomissio julkaisi heinäkuussa ihmiskauppaa käsittelevän raportin Trafficking in Persons: National Report 2015/16.

Sen tulokset ovat kylmäävää luettavaa: raportin mukaan viime vuonna yli 23 500 nepalilaista joutui tekemisiin ihmiskauppiaiden kanssa. Heistä 6 000 kaupattiin, 3 900 ihmisen epäillään kadonneen ja noin 13 600 ihmisen katsotaan olleen välittömässä vaarassa joutua ihmiskauppiaiden käsiin.

Tapauksista vain ani harva, alle viisi prosenttia, tuli poliisin tietoon.

Nepalin ihmiskauppa on saanut viime vuosina uusia muotoja. Pakkoavioliitot ja elinkauppa ovat lisääntyneet. Myös ihmiskaupan maantieteelliset painopisteet ovat murroksessa: aiemmin pääasialliset kohteet olivat Intia ja Persianlahden maat, nykyään ihmiskaupan uhreja viedään enenevissä määrin myös Kiinaan, Etelä-Koreaan ja Afganistaniin.

Ihmiskauppiaat kiinnostuvat haavoittuvaisista

Ihmiskauppa, nykypäivän orjakaupaksikin kutsuttu, on monimutkainen ja hankalasti määriteltävissä oleva ilmiö, joka saa polttoainetta köyhyydestä ja yhteiskunnan risteävistä sortorakenteista.

Erityisesti vaarassa ovat kaikista heikoimmassa asemassa olevat ihmiset.

Matala tulotaso ja koulutus, siirtotyöläisyys, syrjäinen tai luonnonkatastrofeille altis asuinpaikka, yksinäisyys ja perheettömyys ovat kaikki tekijöitä, jotka kasvattavat riskiä joutua ihmiskaupan uhriksi. Myös sukupuoli ja nuori ikä altistavat vaaralle – suurin osa uhreista on naisia ja lapsia.

Tämän lisäksi yllättävät yhteiskuntaa koettelevat kriisit ja luonnonmullistukset tarjoavat oivallisen kasvualustan ihmiskaupalle.

Vuoden 2015 tuhoisan maanjäristyksen jälkeen Nepalin ihmiskauppatilanne huononi entisestään. Haavoittuvimmassa asemassa olevien ryhmä kasvoi ja yhteiskunnan turvaverkot repeilivät. Erityisesti orvoiksi jääneitä lapsia katosi paljon.

Lapsikauppa tuntuu aivan erityisen järkyttävältä. Se kytkeytyy useimmiten laittomaan siirtoelinbisnekseen.

Kansalaisjärjestöt: Hallituksen toimet riittämättömiä

Nepalin hallitus on kyllä noteerannut ihmiskauppaan liittyvät ongelmat ja toiminut sen pysäyttämiseksi, mutta Nepalin ihmisoikeuskomission mukaan tulokset ovat valitettavasti jättäneet toivomisen varaa.

Ihmiskauppaan on puututtu muun muassa koulutuksella ja uhreille suunnattujen palvelujen kehittämisellä. Suurimmat haasteet liittyvät paikallisviranomaisten ja poliisin heikkoon valmiuteen toimia ihmiskauppaa vastaan.

Parhaimman arvosanan saa Nepalin oikeusministeriö, joka on onnistunut sisällyttämään ihmiskaupan ehkäisemistä koskevia teemoja kansalliseen opetussuunnitelmaan. Koulutus on prosessissa avainasemassa.

On odotettavissa, että ihmiskauppa tulee pitämään Nepalia kuristusotteessaan vielä pitkään. Joitakin valonpilkahduksia kamppailussa tarjoaa Nepalin aktiivinen kansalaisyhteiskunta, mutta ihmeisiin ei yksin pysty sekään. Ihmisoikeuskomissio peräänkuuluttaakin kansainvälisen yhteisön yhteisiä ponnisteluja ihmiskaupan pysäyttämiseksi.

Paikallisvaalien ensimmäinen vaihe järjestettiin sunnuntaina 14. toukokuuta. Siinä äänestettiin 281 paikallishallintoelimeen edustajia kolmeen provinssiin. Rekisteröityneitä äänestäjiä oli vajaa viisi miljoonaa, joka on 35 prosenttia äänioikeutetuista. Toiset kolme provinssia äänestävät näillä näkymin 28. kesäkuuta ja viimeinen provinssi vasta syyskuussa.

Suomi osallistui Nepalin ulkoasiainministeriön tarjoamaan vaalitarkkailuun noin kymmenen muun maan kanssa; ryhmä koostui alueellisten maiden lisäksi muun muassa Israelista, Ranskasta ja Japanista.

Omat jonot naisille

Kaikissa äänestyspaikoissa oli eri jonot naisille ja miehille. Isoimmassa äänestyspaikassa oli huomioitu myös vanhemmat äänestäjät ja heille oli varattu oma jono. Vanhemmat äänestäjät saivat mennä äänestyskoppiin avustajansa kanssa.

Innostus äänestämiseen oli selvää: ensimmäisen vaiheen äänestysprosentti nousi hieman yli 73 prosentin tasolle.

Itse äänestyslipuke tai paremmin lakana aiheutti ihmetystä – se oli noin kahden A3:n kokoinen arkki, johon äänestäjän piti laittaa seitsemän tai kahdeksan leimaa. Leimoilla merkittiin minkä puolueiden ehdokkaita kannattaa millekin auki olevalle seitsemälle paikalle. Ilmeisesti puolueita oli 67!

Lipukkeen koosta ja puolueiden symboleiden kirjosta johtuen on oletettavissa, että hylättyjen äänten määrä voi nousta suhteellisen korkeaksi.

Suomalaisen silmään symboleista kävi ainakin pingviini. Se oli jonkun sitoutumattoman puolueen symboli, ja se muistutti suomalaisesta jäätelöstä ja siitä ettei pingviinejä ole näkynyt Nepalissa täällä kuin korkeintaan Discovery Channelin kautta.

Seuraavat osat vaaleista vielä tulossa

Paikallisvaalien toisen osan piti tapahtua 14. kesäkuuta, mutta uutisten mukaan sitä lykättiin ensin reilulla viikolla ja sitten vielä lisää niin, että tämän hetken tiedon valossa vaalipäivä on 28. kesäkuuta. Jotta asia ei menisi liian yksinkertaisesti, jaettiin tällä viikolla jäljellä olevat provinssit vielä kahteen ryhmään, joista provinsseissa 1, 5 ja 7 äänestetään ensin 28. kesäkuuta ja viimeisessä provinssissa (numero 2) vasta mahdollisesti syyskuussa.

Provinssit 1, 2, 5 ja 7 muodostuvat pääasiassa teraista eli Nepalin Intian rajaa vasten olevasta alangosta ja maan itäisestä sekä Kauko-Lännen alueista. Terain alueella on useanlaisia haasteita – poliittisia, koulutukseen ja kehitykseen liittyviä – ja levottomuuksien ja väkivallan todennäköisyys on valitettavan korkealla tulevien viikkojen aikana.

Paikallisvaalien ensimmäisen osan ääntenlaskenta otti parisen viikkoa; toisen ja kolmannen osan kohdalla Nepalin hallitus pyrkinee suoriutumaan nopeammin. Se että ensimmäisen kierroksen tulokset ovat julki, vaikuttaa todennäköisesti jälkimmäisiin äänestyskierroksiin joillain tavoin.

Tunnelmallinen tulevaisuus

Nepalin lähitulevaisuus on värikäs, monisäikeinen ja haastava. Paikallisvaalien lisäksi pitäisi perustuslain mukaisesti järjestää myös provinssi- ja kansallisen tason vaalit viimeistään tammikuun 2018 aikana.

Paikallisvaaleista saadut kokemukset mahdollisesti helpottavat seuraavien vaalien järjestämistä.

Paikallisvaalit saivat nepalilaiset liikkeelle ja kiinnostuneiksi omista vaikutusmahdollisuuksistaan. Tulevat uudet paikallishallinnot, uusi pääministeri ja hallitus, ministeriöpakan mahdollinen sekoitus, juuri julkaistu budjetti tulevalle kirjanpitovuodelle ja kaikkien näiden monipuoliset yhteydet paikallishallinnon kehittämiseen muodostavat vyyhden, jossa spekulaatioille on tilaa runsaasti ja lopputulemien ennustaminen on erittäin haastavaa ammattilaisillekin.

Tulevaisuus on siten täynnä mahdollisuuksia, haasteita ja niihin liittyviä tunteita.

Paikallisvaalien järjestäminen Nepalissa lähes 20 vuoden jälkeen on suururakka – jo teknisestikin. Vaaleihin valmistautumisaika – noin kaksi ja puoli kuukautta – on erittäin lyhyt aika muun muassa äänestäjien kouluttamiseksi.

Vaalikomissio on kuitenkin onnistunut kouluttamaan yli 21 000 virkailijaa vaalineuvojiksi maan kahdeksassa alueellisessa kohteessa. Lisäksi äänestäjiä tulevat opastamaan opettajat, sairaanhoitohenkilökunta ja sosiaaliviranomaiset kautta maan.

Nepalissa pyritään nyt siihen, että mahdollisimman moni nepalilainen olisi valmis äänestämään ja ymmärtää oikeutensa päästä vaikuttamaan heitä itseään koskeviin asioihin paikallistasolla.

Sisäpolitiikka hetkeksi syrjään

Paikallisvaalien toteutumisen esteenä ollut poliittinen kiista hallituksen ja Nepalin alankoalueilla asuvien madhesi-taustaisten etnisten ryhmittymien välillä näyttää nyt päätyvän kompromissiin, jossa madhesien vaatimat perustuslain täydennykset sovitaan käsiteltäviksi vaalien jälkeen.

Sisäpoliittiset ristiriidat on näin ainakin hetkeksi siirretty sivuun demokratiakehityksen tieltä.

Näin myös Terai-alueen äänestäjät voivat käyttää äänioikeuttaan. Ensimmäinen testi uuden perustuslain kestävyydestä olisi näin onnistuneesti toteutumassa.

Monsuunisateiden vaikutuksella äänestäjien liikkuvuuteen on spekuloitu. Kesäkuun vaalipäivän äänestysvilkkauteen saattaa ennakoimattomilla luonnonoloilla, erityisesti vaikeakulkuisilla alueilla, olla vaikutusta.

Paikallisvaalien toteutuminen kahden vuosikymmenen jälkeen on paitsi testi uuden perustuslain kestävyydelle myös askel kohti Nepalin hauraan demokratiakehityksen vahvistumista.

Paljon on myös muuttunut sitten edellisten paikallisvaalien. Naisehdokkaiden määrä on kahden vuosikymmenen aikana kaksinkertaistunut, heidän joukossaan on muun muassa 6 000 kastittomiin kuuluvaa dalitinaista.

Matkustusinto selittyy vaaleilla

Intiassa työskentelevät nepalilaiset siirtotyöläiset ovat myös täyttäneet bussit matkustaakseen kotikuntiinsa äänestämään. Bussiyhtiöiden mukaan matkustusinto ylittää Nepalin suurimman vuosittaisen dashain-juhlan liikennemäärät.

Samalla kun perustuslaillinen oikeus vaikuttaa vaalien kautta on vihdoin tullut lähelle nepalilaisia, myös ehdokkaiden kyvykkyyteen hoitaa yhteisiä asioita kiinnitetään yhä enemmän huomiota.

Tarjontaa riittää, Nepalin vaalikomissioon on määräaikaan mennessä rekisteröitynyt jo 80 puoluetta.

Puolueen ja ehdokkaan ideologinen tausta ei enää vaikuta varsinkaan nuorten äänestäjien ehdokasvalinnassa. Itäisen Nepalin Khotangin distriktissä asuvat nuoret pohtivat ehdokasvalintaansa:

”Haluamme ehdokkaan jolla on kyky avata meille ovi tulevaisuuteen. Ennen kaikkea valittavilla edustajilla tulee olla kyky asettaa talouden kasvu poliittisen agendan edelle.  Haluamme edustajillamme olevan vision tulevaisuutemme elinolojen parantamiseksi. Epämääräinen poliittinen jargon ei meille enää riitä.”