Intian ensimmäinen tavoite on kuitenkin kuroa kiinni koronapandemian aiheuttama oppimisvaje. Intian koronapandemian aikaiset koulusulut ovat maailman pisimpien joukossa. Oppilaat pääsivät jatkamaan säännöllistä koulunkäyntiä vasta kesällä 2022 – yli kahden vuoden tauon jälkeen. Kolmannen luokan nyt aloittavat lapset saattavat nähdä luokkahuoneen ensimmäistä kertaa.

Pitkät etäopetusjaksot toivat esiin Intian koulutusjärjestelmän haasteita

Korona-aika nosti tapetille Intian koulutusjärjestelmän haasteet. Etäopetukseen siirtyminen esimerkiksi näytti, että koululaisten mahdollisuudet hyödyntää digitaalista oppimista vaihtelevat suuresti. Intian hallinto ja yksityiset toimijat kehittivät pandemian alettua pikavauhtia uusia digitaalisia koulutusmetodeja, alustoja ja sovelluksia. Hyvävaraiset oppilaat selvisivät niiden avulla korona-ajasta suhteellisen hyvin. Azim Premji -säätiön tutkimuksen mukaan 60% Intian koululaisilla ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta osallistua säännölliseen etäopetukseen.  Köyhien perheiden lapsilla ei usein ollut pääsyä edes älypuhelimeen, saati luotettavaan nettiyhteyteen tai rauhalliseen opiskelupaikkaan.

Joidenkin Intian osavaltioiden hallinnot keksivät tehokkaita keinoja pitää haastavistakin olosuhteista kärsivät oppilaat kiinni opiskelun syrjässä. Kerala esimerkiksi jakoi älylaitteita niitä tarvitseville oppilaille ja Tamil Nadu värväsi vapaaehtoisia antamaan lapsille lisäopetusta. Tällaisista innovaatioista huolimatta Intian viime vuosina saavuttamat edistykset tasa-arvoisen koulutuksen edistämisessä alkoivat pandemian aikana vaarantua.

Intian keskushallinto on tietoinen pandemian laaja-alaisista vaikutuksista sen kouluikäisten kansalaisten tulevaisuuden näkymiin. Hallinto on painottanut, että oppimisvajeen korjaaminen on sille tärkeä prioriteetti. Pandemian jälkimainingeissa Intiassa myös mietitään entistä vakavammin, miten koulutusjärjestelmän syvempiä ongelmia voidaan korjata ja resilienssiä lisätä tulevia kriisejä varten. Intia on kiinnostunut etsimään oppeja myös ulkomailta, mikä avaa mahdollisuuksia suomalaisille koulutusalan toimijoille.

Koulutuspyramidin pohjalta löytyy mahdollisuuksia suomalaisosaamiselle

Suomalaisen koulutuksen maine ylettyy Intiaankin. Suomalainen koulutusajattelu ei kuitenkaan lyhyellä tähtäimellä ole yhtä soveltuvainen kaikkiin osiin Intian koulutusjärjestelmää. Intian koulutusjärjestelmä on hierarkkinen, ja koulujen skaala ylettyy vaatimattomista julkisista kyläkouluista englanninkielisiin yksityisiin huippukouluihin. Kouluhierarkian huipulla uskotaan edelleen, että paras koulumenestys saavutetaan korostamalla ulkoa oppimista ja intensiivistä opiskelua. Suomalaista filosofiaa leikkimielisemmästä oppimisesta voi siksi olla haastavaa myydä eliittikouluihin.

Sen sijaan koulutuspyramidin pohjalta avautuu lupaavia mahdollisuuksia suomalaiselle koulutusosaamiselle. Vähävaraisten alueiden kouluja vaivaavat perustavanlaatuiset ongelmat, kuten oppimateriaalien puute, poissaolevat opettajat ja tarkoitukseen sopimattomat koulurakennukset. Kaikenlaiset, myös uudet ja aluksi epätavallisilta tuntuvat, ideat voivat näihin olosuhteisiin olla tervetulleita.

Yritysten yhteiskuntavastuu on toimiva alusta yhteistyölle

Yksi hyvä sauma suomalaistoimijoille on osallistua intialaisten yritysten yhteiskuntavastuun (corporate social responsibility, CSR) alle kuuluviin projekteihin. Intiassa suurien yritysten pitää investoida kaksi prosenttia nettovoitoistaan CSR-toimintaan. Lähes kaikki CSR-velvoitetut yritykset käyttävät osan CSR-varoistaan koulutukseen liittyviin projekteihin.

Suomi on jo aktivoinut CSR-toimintaan pohjautuvaa koulutusyhteistyötä. Suomen yliopistojen Global Innovation Network for Teaching and Learning (GINTL) on avannut useita dialogeja CSR-hankkeiden kehittämisestä. Pisimmälle on edennyt suurlähetystön vuonna 2019 aloittama dialogi Tata Steelin 1000 Schools -ohjelman kanssa, joka on jatkunut Turun yliopiston vedolla vuodesta 2020.

Suomalaista koulutusfilosofiaa Intian syrjäseuduille

1000 Schools -ohjelma keskittyy parantamaan oppimista maaseutujen julkisissa kouluissa Odishan ja Jharkhandin osavaltioissa. Turun yliopisto tuottaa projektiin oppimistehtäviä, oppisisältöjä, pedagogista tukea sekä opettajien lyhytkoulutusta.

1000 Schools -ohjelma on näyttänyt, että suomalaisen koulutusfilosofian periaatteet toimivat myös Intian syrjäseuduilla, kunhan ne muokataan paikallisiin olosuhteisiin sopiviksi. Kouluissa ei esimerkiksi välttämättä ole tietokoneita, mutta alun perin digitaalisiksi peleiksi suunnitellut matematiikan tehtävät lisäävät oppimisen iloa myös paperiversioina. Suomalaisvoimin toteutetut oppisisällöt ovatkin saaneet positiivista palautetta ohjelman kouluilta.

Projektit suomalaisen pedagogian soveltamiseksi Intian koulutusympäristöön voivat edistää Suomen päämäärää osallistua globaalin oppimisen kriisin ratkaisemiseen. Samalla koulutusalan yritykset ja korkeakoulut saavat tärkeitä referenssejä ratkaisuilleen ja Suomen maakuva koulutuksen huippumaana vahvistuu.

Nyt kun Intia on päässyt toistuvien koulusulkujen toiselle puolelle, sen on aika miettiä, miten parhaiten korjata sekä pandemian akuutit arvet että koulutusjärjestelmän rakenteelliset haasteet. Suomalainen koulutusosaaminen voi tuoda hyödyllistä lisäpuhtia tähän tehtävään.

Kolme vuotta on ihmisen elämässä lyhyt aika eikä oikeuta tekemään objektiivista arviota juuri mistään. Subjektiiviselle arviolle ja henkilökohtaisten kokemusten tarkasteluun se riittää vallan hyvin.

Ensimmäisiä havaintojani Intiasta oli, että suomalainen käsitys maailman menosta on poikkeava. Intiassa ei ole mitenkään sanottua olla ajoissa, maksaa tuloveroa ja kunnioittaa toisten vapaa-aikaa. Suomalaiset häät ovat varsin koruton seremonia verrattuna intialaisiin häihin, joissa sadat ihmiset juhlivat kuin maailmanloppu olisi edessä.

Meille suomalaisille on vaikeaa käsittää, että aikuiset asuvat vanhempiensa kanssa samassa taloudessa. Tämä johtuu sekä toisenlaisesta perhekäsityksestä että sosiaalipolitiikan puutteesta. Eriarvoisuus pistää myös silmään; rikkaimmat kylpevät luksuksessa samalla kun köyhimmät asuvat siltojen alla. Intialaiset eivät ole kuitenkaan kateellisia, heille on luonnollista että ihmiset ovat syntyneet erilaisten tähtien alla.

Intialaiset ovat kovia tekemään töitä. Loma on lyhyt eikä työpäivän aikana lasketa minuutteja. Intialaiset ovat niin palvelualttiita, että suomalainen voi kokea sen tunkeilevaksi. Tehokkuus on toinen asia: Intiassa viisi ihmistä tekee saman työn kuin yksi Suomessa, riippumatta siitä onko kyseessä ravintola, pankki vai kenkäkauppa.

Intialaiset tuntevat Suomen yllättävän hyvin. Moni tietää, että Suomi on maailman onnellisin maa, että meillä on kylmää ja pimeää, että Suomi on rikas ja että opetuksen taso on huippuluokkaa. Näitä asioita olen kertonut erilaisissa tilaisuuksissa samalla kun ollaan otettu lukemattomia selfie-kuvia.

Moni ystävä ja sukulainen on kysynyt, mitä kaikkea olen nähnyt Intiassa. Tehtäväni Intiassa ei ole kuitenkaan ollut nähdä maata vaan edistää Suomen kansallisia intressejä ja raportoida Suomen kannalta merkittävistä ilmiöistä. Intia kiinnostaa Suomessa; suomalaisia yrityksiä on Intiassa jo yli sata. Etelä-Aasian jättiläisestä tulee pian maailman väkirikkain maa ja kohta tämän jälkeen maailman kolmanneksi suurin talous.

Mitä jään kaipaamaan? Jään kaipaamaan lämpöä ja ihmisvilinää, elämisen meininkiä. Minuun on tehnyt vaikutuksen intialaisten luontainen nöyryys elämää kohtaan, hengellisyys myös arjessa, vanhempien ja auktoriteettien kunnioittaminen. Jään kaipaamaan limesoodaa, mangoja ja tuk-tukeja. Salainen unelmani onkin olla päivän tuk-tuk-kuskina Delhissä. Mutta ennen kaikkea jään kaipaamaan sydämellisiä ja ystävällisiä intialaisia.

Kun liikun Goassa mahtipontisten kirkkojen ja luostareiden keskellä, voisin kuvitella olevani jossain eurooppalaisessa kulttuurikaupungissa. Eräät paikannimet ovat portugalinkielisiä ja hyvässä lykyssä voi löytää portugalinkielisen keskustelukumppanin. Puducherryssä itärannikolla voi tilata croissantin aamupalaksi ja ihmetellä ranskalaisten kauppojen juustovalikoimaa. Intiassa vallitsee brittiläinen hallintokulttuuri ja täällä pelataan krikettiä. Vaikka 1,4 miljardin asukkaan Intia on ollut itsenäinen vuodesta 1947, siirtomaakauden varjon voi selvästi havaita.

Kilpa Intian herruudesta

Vasco da Gama astui maihin nykyisessä Keralassa vuonna 1498 (vain kuusi vuotta sen jälkeen kuin Kolumbus löysi Amerikan). Sata vuotta myöhemmin britit tulevat Gujaratiin ja ranskalaiset Etelä-Intiaan. Vuosisatoja kestäneiden neuvottelujen ja yhteenottojen jälkeen britit osoittautuivat vahvimmiksi.

Vähitellen britit ottivat haltuunsa koko Intian niemimaan. Viimeisenä kaatui Punjab vuonna 1849. Vähän aikaa tämän jälkeen, vuonna 1857 intialaiset kapinoivat ensimmäistä kertaa siirtomaaherroja vastaan.  Intia ja Pakistan itsenäistyivät vuonna 1947. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että Portugali piti hallussaan Goan aina vuoteen 1961.

Intian valloittaminen ei tapahtunut kädenkäänteessä. Prosessi kesti satoja vuosia. Useimmiten kehitys oli rauhanomaista. Monet intialaiset olivat mielissään eurooppalaisten saapumisesta, koska muukalaiset toivat mukanaan uusia tuotteita ja hyvinvointia.

Siirtomaaheroille matka Intiaan oli pitkä koska he joutuivat kiertämään Afrikan. Vuonna 1869 Intia tuli yhtäkkiä kertaheitolla lähemmäs Eurooppaa. Kun Suezin kanava avattiin, matka Lontoosta Bombayhin lyheni kolmesta kuukaudesta kolmeen viikkoon.

Intia omaa tietä etsimässä

Siirtomaavallan perinne elää englannin kielen, vasemman puoleisen liikenteen, demokratian ja monen hienon rakennuksen kautta. Intia kuuluu Kansanyhteisöön ja maassa on kristittyjä muutama miljoona. Mutta Intia ei ole liberaali länsimaa. Arvot ovat toisenlaisia: uskonto, filosofia, vaatteet, ruoka, perhekäsitys. Ulkoministeri S. Jaishankar kirjoittaa kirjassaan ”The India Way” (2020) että Intian globaalin merkityksen kasvaessa maa aikoo ”kulkea omaa tietään, eivätkä sen poliittiset valinnat välttämättä tule miellyttämään länsimaita”.

Lopuksi on syytä pitää mielessä, että Intialla oli pitkä historia jo ennen Vasco da Gaman maihinnousua. Mauryan intialainen imperiumi perustettiin vuonna 321 ennen Kristusta. Mugaalien kaudella 1500-luvulla taide ja kirjallisuus kukoistivat. Siirtomaakausi oli loppujen lopuksi vain lyhyt ajanjakso ison kansakunnan pitkässä historiassa.

Nämä ovat tyypillisiä ilmoituksia sunnuntain Times of Indiassa. Usein ilmoitukset täyttävät monta sivua. Ne on lajiteltu uskonnon, kastin, kielen ja ammatin mukaan. Eronneilla on oma palstansa. Punaisena lankana on, että haetaan samaa taustaa olevaa partneria. Rikkaat haluavat rikkaan, muslimit haluavat naimisiin toisen muslimin kanssa, tamilit suosivat tamileja.

Ilmoitukset ovat vakavahenkisiä. Ne koskevat ainoastaan naimisiin menoa. Kukaan ei ilmoita lehdessä, jos miettii syrjähyppyä tai vaikkapa lomaromanssia. Kuten muuallakin, netti valtaa alaa lehdiltä. Mutta Intiassa on kuitenkin edelleen hienoa ilmoittaa englanninkielisen eliitin lukemissa paperiversioissa. Juuri tämän takia usein ”vakavaraiset” perheet hakevat sulhasta ja morsianta Times of Indian kautta.

Vanhemmat hakevat aikuisille lapsilleen kumppania

Usein vanhemmat hakevat aikuisille lapsilleen kumppania. Suomalaisena jää miettimään, onko lapsilta ollenkaan kysytty, minkälaisen aviomiehen tai –vaimon hän itse haluaa? Myös sosiaalisen luokan, tulojen ja uskonnon suuri merkitys hämmentää. Ainoastaan jo eronneiden palstassa on enemmän hakijan itsensä tekemiä ilmoituksia: ”Sivistynyt, eronnut kotiäti hakee velatonta kristittyä miestä.”

Vanhempien rooli avioliittomarkkinoilla on ratkaiseva. Luonnollisesti jotkut löytävät kumppaninsa kirjastossa tai kuntosalilla kuten Suomessa, mutta siinä tapauksessa pitää nopeasti hankkia vanhempien suostumus. Vanhempien merkitys johtuu osittain erilaisesta perhekäsityksestä verrattuna Pohjoismaihin. Toinen ero Suomeen on, että parit harvoin asuvat yhdessä ennen avioliittoa. On normaalia, että nuori pari on vain juonut pari kuppia teetä yhdessä ennen elinikäistä liittoa.

Kun ilmoitukset ovat johtaneet toivottuun tulokseen, aletaan järjestää häitä. Normaalioloissa useita päiviä kestäviin häihin saatetaan kutsua satoja tai tuhansia vieraita. Tänä vuonna tilanne on toinen koronarajoitusten takia. Häiden jälkeen nuori pari yleensä muuttaa toisen vanhempien luokse. Vastavihityn tulee siis oppia tuntemaan sekä puolisonsa että sopeutua appivanhempiinsa.

Intialainen avioliitto kestää

Sosiaalinen paine mennä naimisiin on Intiassa vahva. 25-vuotias voi alkaa saada vihjailevia kommentteja, että ”nyt olisi korkea aika.” Ei ole kuitenkaan kyse pakottamisesta vaan kehottamisesta. Intiassa vanhemmat ovat auktoriteetteja, joita kuunnellaan. Tämä on perinne, jota ei kyseenalaisteta.

Vaikka naimisiin mennään toisen kaavan mukaan Intiassa kuin Suomessa, intialaiset avioliitot kestävät pidempään. Kun Suomessa melkein joka toinen avioliitto päätyy eroon, Intiassa vastaava luku on yksi prosentti.

Valtavan väestömäärän ja paikalliset olot huomioiden oli ’lockdown’ ainoa oikea ratkaisu. Kuten maan tapoihin kuuluu, oli päätös nopea ja se astui voimaan lähes välittömästi. Matkailijoille ei jäänyt aikaa reagoida. Kansainvälisen lentoliikenteen ohella myös kaikki kotimainen liikenne päättyi ja osavaltioiden väliset rajat suljettiin.

Matkailijat kotiin  ̶  naapurit ja yhteistyö kunniaan

Totesimme Pohjoismaiden ja Baltian kollegoiden kanssa olevamme uudenlaisen haasteen edessä. Matkailijoiden saaminen kotiin vaatisi palautuslentojen lisäksi myös erityisiä toimenpiteitä, jotta he pääsevät lentokentille. Omatoiminen matkustaminen lentoa varten osavaltiosta toiseen ei olisi mahdollista.

Osavaltioiden rajojen ylitykseen tarvittiin nyt erityislupa Intian ulkoministeriöltä.

Muun muassa Goalla ulkonaliikkumiskielto aiheutti matkustajille erityisiä haasteita, sillä Intian sulku vaikutti hetkellisesti myös tavarantoimituksiin. Suositun turistikohteen ruoka-, vesi- ja lääkevarannot olivat alkaneet huveta, ja ulkonaliikkumiskieltoa valvottiin tiukasti.

Yhdistimme matkustajalistamme pohjoismaisten ja baltialaisten edustustojen kesken ja totesimme, että Goa ja Delhi ovat ne paikat, joihin ryhtyisimme ensimmäiseksi järjestämään kotiutuslentoja. Lopulta kotiin veivät sinivalkoiset siivet, kun Suomi ja Finnair ottivat vastuun näiden ensimmäisten kotiutuslentojen järjestämisestä.

Seurasi muutaman viikon työputki, joka täyttyi exceleistä ja kartoista sekä sadoista puhelinsoitoista ja sähköposteista matkailijoille.

Matkailijoiden kerääminen ja kuljettaminen Goan lentokentälle oli alueen pienehkön koon vuoksi melko suoraviivaista. Haastavampi operaatio oli kerätä Delhin naapuriosavaltioiden ja Himalajan alueen pohjoismaiset ja baltialaiset matkailijat pääkaupunkiin.

Vuokrasimme kuusi bussia, jotka lähtivät matkailijoiden olinpaikkojen mukaan suunnitelluille reiteille.

Kulkulupia, bussiletkoja ja poliisisaattueita

Pohjois-Intian mittakaava ei ole aivan pieni, ja bussit olivat tien päällä kaksi päivää. Linja-auton vetoavuksi lähti aina yksi suurlähetystön CD-rekisterikilvellä varustettu auto ja edustuston  työntekijä. Nämä varotoimet tulivat tarpeeseen poliisin tarkastuspisteillä osavaltioiden rajoja ylitettäessä.

Matkalla törmättiin myös tilanteisiin, joissa bussia ei päästetty eristettyihin kyliin. Tällöin edustustomme työntekijä nouti matkailijat paikallisen poliisiauton kyyditsemänä bussiin, joka jäi odottamaan etäämmälle.

Bussiletkojen kierrellessä Pohjois-Intiassa hoidimme Delhissä muita akuutteja asioita. Turistien kohtaamat haasteet nostettiin EU-maiden voimin esille osavaltion hallituksen kanssa, ja tilannetta saatiinkin korjattua. Goan osavaltio perusti myös auttavat puhelimet kansalaisille ja matkailijoille, joista saattoi kysyä neuvoa elintarvikkeiden hankintaan ja osavaltiossa liikkumiseen.

Samaan aikaan monet matkailijat tekivät omaehtoisesti matkaa takseilla kohti lentokenttiä, ja tätä varten anoimme jokaiselle henkilökohtaista kulkulupaa Intian ulkoministeriöltä. Ilman lupia matka olisi tyssännyt ensimmäiseen poliisin tarkastuspisteeseen.

Loppu hyvin, kaikki hyvin? Ei vielä!

Finnairin lennoilla Goalta ja Delhistä matkusti kotia kohti yli 650 matkailijaa Suomesta, Pohjoismaista ja Euroopasta. Delhin dystopisen tyhjällä ja hämärällä lentokentällä heitä saattoi matkaan suurlähetystön vähän väsynyt, mutta tyytyväinen tiimi.

Työt eivät kuitenkaan ole läheskään lopussa! Suomalaisia on edelleen monissa Intian kohteissa. Jatkamme täällä Delhissä tärkeää ja hyvää yhteistyötä Pohjoismaiden ja EU-maiden kanssa, jotta kaikki matkailijat saataisiin kotiin mahdollisimman pian.

Osa suomalaisista on jo päässyt palaamaan muiden EU-maiden järjestämillä lennoilla – solidaarisuus ja yhteistyö ovat korona-aikoina valttia!

Hän ei viittaa käytävillä ja portaikossa kuljeskelevaan sekalaiseen seurakuntaan, joka tuo itselleni mieleen jonkin aivan muun paikan kuin ministeriön – niin vapaata, runsasta ja kansanomaista liikehdintä ministeriön käytävillä on.

Isäntäni viittoo ikkunaan, jonka ulkopuolelle viritetyssä verkossa riekkuu joukko äänekkäästi kinastelevia apinoita, makakeja. Meneillään on kiihkeä välienselvittely, ikkunan välittömässä läheisyydessä lienee jotakin puolustamisen arvoista.

Käy saman tien selväksi, että Ministry of Human Resources and Development kohtelee humaanisti paitsi ihmisiä myös eläimiä.

Intiassa eläimet – koirat, kissat, lehmät, apinat ja vuohet – ovat tervetulleita lähes kaikkialle, ne liikkuvat kansan keskuudessa tasavertaisina ja arvostettuina olentoina.

Yhtä suuren vaikutuksen vierailijaan tekee mutkattomuus ja avoimuus, jolla ministeriön korkea virkamies ottaa vieraat vastaan ja jakaa työhuoneensa. Poissa ovat saattajat, vastaanottokomiteat ja neuvotteluhuoneet, saatikka kukkapuskat ja valokuvaajat – täällä asiat hoidetaan asioina.

Idän jättiläiset eri poluilla

Kuusi vuotta Kiinassa suurlähetystön koulutus- ja tiedeneuvoksena on muuttanut pysyvästi tapaani katsoa maailmaa ja tehdä vertailevia arvioita maiden kulttuureista. Kestää aikansa tottua pois Kiinassa vallitsevasta spektaakkelin imperatiivista, siellä kun kaikessa on kyse suuruuden estetiikasta ja vaikutuksen tekemisestä.

Mutta vaikutuksen voi tehdä monella tavalla.

Intia vaikuttaa arkisuudellaan ja avoimuudellaan samoin kuin asioiden orgaanisella etenemisellä – asiat ikään kuin kasvavat ja maatuvat käsi kädessä. Kaikkialla on lämmintä, läsnäolevaa ja värikästä.

Neuvotteluista puuttuu jäyhä ja etukäteen kirjoitettu (ja sovittu) koreografia. Vuorovaikutus on luovaa ja jossain määrin arvaamatonta.

Liekö täällä siis helppo hoitaa asioita ja saada jotain aikaiseksi, vai onko kysymyksessä vain mutkattomuuden luoma harhakuva?

Arvot samasta maailmasta

Intia saa miettimään, voisiko pehmeistä arvoista löytyä yhteinen sävel myös Suomen ja Intian väliselle koulutusyhteistyölle.

Eikö pyrkimys mielenrauhaan, harmoniaan ja kaiken yhteyteen ole loppujen lähellä suomalaisen pedagogiikan ydinarvoja eli tasapainoista kasvua, tasa-arvoa ja kestävää kehitystä?

Entäpä ajatus auktoriteetin kunnioittamisesta ja samanaikaisesta kyseenalaistamisesta, eikö sekin kuulosta kovin suomalaiselta?

Ei siis ihme, että kyselyitä suomalaisen koulutuksen suuntaan tulee paljon, kiinnostus ja halu on aitoa. Myös Intiassa Suomi tunnetaan koulujärjestelmästään. Intiassa käynnissä oleva koulutuspolitiikan uudistus on massiivinen harjoitus, jossa oppeja haetaan ympäri maailman, Suomi mukaan lukien.

Vaikka arvot kohtaisivat, käytäntöjen välillä on melkoisia eroja. Kilpailu, yksilösuoritukset ja ulkoapänttääminen ovat olleet Intian oppimisympäristöissä arkea, mutta asenteet ovat muuttumassa. Intian suurten haasteiden ja mahdollisuuksien edessä ratkaisukeskeisyys, luovuus ja tiimityö ovat arvossa arvaamattomassa.

Niin tai näin, Suomi on onnistunut jalostamaan arvoistaan toimivia ja tunnustettuja käytäntöjä, ja tuntuu siltä, että Intiassa niille olisi paitsi kysyntää myös hyvää käyttöä.

Moni kysyy koittaako nyt uusi aika? Nostaako Intia ambitionsa uudelle tasolle, luopuuko se varovaisuudesta ja alkaako se aktiivisesti ottaa kantaa maailman tapahtumiin? Tuleeko Etelä-Aasian jättiläisestä globaali peluri?

Nehrusta Jaishankariin

Modin kakkoshallituksen uudeksi ulkoministeriksi nostettiin ammattidiplomaatti Subrahmanyam Jaishankar. Mielenkiintoinen valinta ajoi pohtimaan, mitä avauksia nimitys toisi tullessaan? Uusi ulkoministeri on palvellut Washingtonissa, Moskovassa ja Pekingissä. Syyskuussa 2019 hän vieraili Helsingissä. Jaishankar on ennustanut, että Yhdysvaltain ja Kiinan suhde tulee säilymään jännitteisenä, ja Intian tulee tässä yhtälössä navigoida oikein.

Onko nyt koittanut aika siirtyä strategisesta autonomiasta aktiiviseksi globaalitoimijaksi? Strategisen autonomian nimissä Intia on ylläpitänyt hyviä suhteita moneen suuntaan arvostaen liikkumavaraa, joustavuutta ja pragmaattisuutta kansallisen intressin nimissä. Malli syntyi 1950-luvulla Intian ensimmäisen pääministerin Jawaharlal Nehrun kaudella. Tällöin itsenäistynyt Intia löysi paikkansa kansainvälisesti sitoutumattomien maiden liikkeestä.  Intian nykyinen pyrkimys globaaliksi suurvallaksi haastaa vanhaa sitoutumattomuuden mallia.

1950-luvulla syntyi myös strateginen suhde Neuvostoliittoon. Vaikka kommunismi ei saanut Intiassa jalansijaa samalla tavalla kuin Vietnamissa, Moskovalle oli tärkeää estää ison kehitysmaan joutuminen läntiseen leiriin. Intian ja Venäjän johtajat tapaavat edelleen vuosittain.

Muutoksen tuulet

Intian kiihtyvä ulkopoliittinen verkottuminen ei ole aivan uusi asia. Intia on G20:n ja BRICSin aktiivinen jäsen. Kiinan kanssa Intia ylläpitää dialogia eri tasoilla, vaikka mailla on rajakiistoja sekä koillisessa että pohjoisessa.

Intia kannattaa multilateralismia, ja se on osapuolena monessa kansainvälisessä sopimuksessa. Intia on ollut aktiivinen YK:n sotilaallisessa rauhanturvaamisessa ja ajanut terrorismin kansainvälistä tuomitsemista. Pääministeri Modi osallistui YK:n pääsihteeri Guterresin ilmastohuippukokoukseen New Yorkissa syyskuussa.

Intian kasvavaa merkitystä ei voi kiistää. Se on matkalla maailman viidenneksi suurimmaksi  taloudeksi ja noussee kolmanneksi Yhdysvaltojen ja Kiinan jälkeen vuoteen 2050 mennessä – mikäli talouskasvu jatkuu. Intian väkiluku lähentelee 1,4 miljardia ja kasvaa noin 14 miljoonalla ihmisellä vuodessa.

Muu maailma on huomannut Intian merkityksen ja kilpailee Intian huomiosta.

Tähän kilpaan osallistuu myös EU, joka on Intian tärkein kauppakumppani. EU:n Intia-strategia on kunnianhimoinen. Vuonna 2018 hyväksytyssä strategiassa linjataan tavoitteita liittyen kauppaan, kestävään kehitykseen, ihmisoikeuksiin ja turvallisuuspolitiikkaan. EU:lla ja Intialla on hyvät edellytykset toimia strategisina kumppaneina sääntömääräisen maailmanjärjestyksen puolustamisessa.

Minne seuraavaksi  – Afrikkaan, turvallisuusneuvostoon?

Intian ulkopolitiikassa on vaalittu strategisen autonomian käsitettä, koska vanha siirtomaa ei halua olla liian läheisessä suhteessa kenenkään kanssa. Intialla on paljon kumppaneita, mutta vähän liittolaisia. Lähi-idän moniulotteisiin konflikteihin Intia ei ota kantaa. Intia on tunnustanut Palestiinan, mutta tekee yhteistyötä Israelin kanssa.

Intian ulkopoliittisena tavoitteena on osallistua myös kilpajuoksuun Afrikasta. Se aikoo Modin hallituskaudella avata kymmeniä uusia diplomaattisia edustustoja Afrikkaan.

Häämöttääkö Intian strategisen autonomian loppu? On selvää, että  se joutuu tekemään enemmän valintoja asemoituessaan globaaliksi toimijaksi. Intian tavoitteena on pysyvä jäsenyys YK:n turvallisuusneuvostossa. Tavoite on ymmärrettävä, kun otetaan huomioon maan koko. Turvallisuusneuvostossa on kuitenkin otettava kantaa myös maailman ongelmiin.

Suuntana Kuu, Venus ja Aurinko

Intian virallinen avaruustoimisto Indian Space Research Organisaton (ISRO) perustettiin vuonna 1969 korvaamaan seitsemän vuotta aiemmin perustettu edeltäjänsä. ISRO:n motto on juhlava: ”Space technology in the Service of Human Kind.” Toimiston vuosibudjetti on 1,45 miljardia dollaria.

Seuraava tavoite on miehittämätön kuumatka, jolloin Intia olisi neljäs Kuun pinnalle laskeutumaan onnistunut maa. Aiemmin sinne ovat päässeet Yhdysvallat, Neuvostoliitto ja Kiina.

Pidemmän aikavälin tavoitteena on miehitetty avaruuslento, joka onnistuessaan vakiinnuttaisi Intian aseman avaruusmahtien joukossa. Avaruuslennon miehistön jäsenet eivät olisi kuitenkaan ensimmäisiä intialaisia avaruudessa. Intian ilmavoimien pilotti Rakesh Sharma vieraili avaruudessa osana Neuvostoliiton tehtävää vuonna 1984.

Satelliiteista kohti kunnianhimoisempia tavoitteita

Intian kansallinen avaruusohjelma on kehittynyt tasaisesti 1960-luvun vaatimattomista lähtökohdista.

Ensin keskityttiin satelliittiteknologian kehittämiseen ja kansallisten telekommunikaatio-, televisio-, radio- ja laajakaistatarpeiden täyttämiseen. Sitten kehitettiin maan observointia, jolloin tavoitteena oli avaruudesta otettujen kuvien hyödyntäminen muun muassa sään ennakoimisessa, katastrofien hallinnassa ja kansallisten resurssien kartoittamisessa.

Onnistumisten myötä ISRO:n itsevarmuus ja tavoitteet ovat kasvaneet. Seuraavaksi avaruutta tutkitaan koko ihmiskuntaa hyödyttävällä tavalla.

Merkittävimmät projektit Kuussa

Miehittämätön avaruusalus, Chandrayaan 1, lähetettiin Kuun kiertoradalle vuonna 2008. Se maksoi 86 miljoonaa dollaria, eli vain puolet siitä mitä Kiina käytti vastaavaan tehtävään.

Chandrayaan 2:n laukaisu Kuuhun peruutettiin neljästi, mutta se onnistui lopulta 22. heinäkuuta. Emoaluksesta, laskeutumisluotaimesta ja mönkijästä koostuva alus tekee laskeuduttuaan kokeita, joita ISRO ohjaa maan pinnalta.

Intia on käyttänyt Chandrayaan 2 -ohjelman valmisteluihin noin 140 miljoonaa dollaria, ja se on kutsunut sitä yhdeksi kaikkien aikojen halvimmista avaruusohjelmista. Lähes kaikki tarvittava laitteisto on myös suunniteltu ja valmisteltu Intiassa.

Kehitystä satelliittien saralla

Vuonna 2017 Intia laukaisi yhdellä kertaa ennätykselliset 104 satelliittia. Maaliskuussa se kertoi tuhonneensa maata kiertäneen satelliittinsa ohjuksella. Kokeellaan Intia liittyi niiden harvalukuisten maiden kerhoon, joilla on kyky tuhota satelliitteja avaruudessa.

Haave miehitetystä avaruuslennosta

Ohjelma tunnetaan nimellä Indian Human Spaceflight Program (HSP), ja sitä varten on suunniteltu Gaganyaan-avaruusalus. Tarkoituksena on lähettää 2‒3 hengen miehistö matalalle Maan kiertoradalle (300‒400 km) seitsemäksi päiväksi. Ohjelman aikataulu julkaistiin pääministeri Modin itsenäisyyspäivän puheessa.

Ensimmäisen miehittämättömän lennon on tarkoitus lähteä joulukuussa 2020, ja toisen lennon ennen heinäkuuta 2021. Miehitetty avaruuslento on suunniteltu toteutettavaksi vuoteen 2022 mennessä. Intian hallituksen 1,4 miljardin dollarin rahoitus tekisi siitä yhden halvimmista miehitetyistä avaruuslennoista.

Intian tavoitteena onkin olla maailman kustannustehokkain avaruusmahti.

Tulevaisuuden visioina avaruusasema ja kaukaisemmat kohteet

Avaruusasema on suunniteltu perustettavan 5‒7 vuotta miehitetyn avaruuslennon jälkeen. Kaksikymmentä tonnia painava asema sijoitettaisiin 400 kilometrin korkeuteen, ja astronautit voisivat viettää siellä 15‒20 päivää.

Ensi vuonna Aditya-L1-tehtävän on tarkoitus tutkia Auringon koronaa. Suunnitteilla on myös Venukseen suuntautuva tehtävä.

Marsiin Intia lähetti jo vuonna 2013 raketin, joka saapui perille seuraavana vuonna. Intiasta tuli näin ensimmäinen Marsiin päässyt aasialainen valtio. Tehtävä maksoi 73 miljoonaa dollaria, kun NASAn ensimmäinen Mars-tehtävä maksoi jopa 671 miljoonaa dollaria.

Intian toiveena on päästä tulevaisuudessa tiiviimmäksi osaksi kansainvälistä avaruusyhteisöä.

Realismia suuriin suunnitelmiin

ISRO:n vaikuttavasta kapasiteetista huolimatta Intian osuus globaalista avaruusteollisuudesta on vain kaksi prosenttia. Tähän suhteutettuna sen tavoitteet ovat kunnianhimoisia. Esimerkiksi kaksi miehittämätöntä avaruuslentoa ei todennäköisesti riitä testiksi miehitetylle lennolle. Esimerkiksi Kiina suoritti neljä miehittämätöntä avaruuslentoa ennen kuin lähetti ihmisiä avaruuteen.

Intialta puuttuu myös miehitetyn avaruuslennon suorittamiseen tarvittavaa teknologiaa, ja testejä on tehty vasta muutamia.

Kunnianhimo avaruudessa liittyy varmasti Intian kasvavan globaalin vaikutusvallan korostamiseen. Se haluaa olla mukana avaruudessa muiden merkittävien suurvaltojen tavoin. Tähän viittaa myös miehitetyn avaruuslennon laukaisuajankohta, Intia juhlii itsenäisyytensä 75-vuotispäivää vuonna 2022.

YK:n turvallisuusneuvosto muodostuu viidestä pysyvästä jäsenvaltiosta, jotka nauttivat veto-oikeudesta, sekä kymmenestä kiertävästä jäsenestä. Yhdysvallat, Ranska, Iso-Britannia, Kiina ja Venäjä saivat pysyvän jäsenyyden voitettuaan liittolaisina toisen maailmansodan.

Muuttuva maailma

Intia oli niiden alkuperäisten YK:n jäsenvaltioiden joukossa, jotka allekirjoittivat Yhdistyneiden kansakuntien julistuksen Washingtonissa vuonna 1944. Jo vuonna 1979 Intia ja muut liittoutumattomien maiden liikkeeseen kuuluvat valtiot pyysivät YK:n yleiskokouksessa turvaneuvoston pysyvien jäsenyyksien tarkistamista – olihan maailma muuttunut huomattavasti toisen maailmansodan jälkeen.

Toistaiseksi Intia ei ole erityisen vahvasti ilmaissut, mitä tavoitteita se turvallisuusneuvostossa ajaisi. Monien mielestä turvallisuusneuvoston pysyvä jäsenyys kuitenkin vaatii selkeitä ulkopoliittisia linjauksia ja visioita.

Maailman suurin valtio turvallisuusneuvostoon?

Intia on ollut kiertävänä turvallisuusneuvoston jäsenenä yhteensä seitsemän kahden vuoden kautta, viimeksi vuosina 2011‒2012.

Intialla on lukuisia hyvin perusteltuja syitä vaatimukselleen pysyvästä jäsenyydestä.  Intian väestön ennustetaan olevan maailman suurin vuoteen 2027 mennessä, jolloin maailman väestöstä noin viidesosa olisi intialaisia. Intian talous on maailman kuudenneksi suurin, ja tulevaisuuden potentiaali on valtava.

Maa keskiluokkaistuu ja uusien innovaatioiden määrä kasvaa. Intia on maailman suurin demokratia ja ydinasevalta, joka suunnittelee lähettävänsä avaruusraketin kuuhun kuluvana kesänä. Intia on myös aktiivinen myötävaikuttaja YK:n rauhanturvaoperaatioissa – intialaiset ovat YK:n toiseksi suurin rauhanturvaajaryhmä.

Intia ei ole turvaneuvosto-ambitioineen yksin

G4-ryhmittymän maiden, joita ovat Intian lisäksi Brasilia, Saksa ja Japani, tarkoituksena on tukea toistensa pyrkimyksiä pysyvän jäsenyyden tavoittelussa. Näiden valtioiden poliittinen ja taloudellinen suorituskyky on kasvanut runsaasti viimeisten vuosikymmenten aikana.

Intian pääministeri Narendra Modi kutsui G4-maiden johtajat koolle viimeksi vuonna 2015. Modi korosti uusia ja monimutkaisia turvallisuusuhkia, kuten ilmastonmuutosta, terrorismia ja kasvavia tuloeroja.

Turvallisuusneuvostokeskustelun keskiössä ei ehkä loppujen lopuksi olekaan se, onko Intia pätevä pysyväksi jäseneksi. Edellä mainittujen seikkojen myötä Intian kasvavaa globaalia merkitystä on vaikea kiistää. Monet argumentoivat, että koko YK-järjestelmä, turvallisuusneuvosto mukaan lukien, pitäisi uudistaa, jotta uusille valtioille voitaisiin tehdä tilaa.

Mitä kauemmin Intiassa asuu ja tekee töitä, sitä kiehtovammaksi ja mielenkiintoisemmaksi maa muuttuu.  Opin nopeasti suhteuttamaan maan suuruutta ja monimuotoisuutta. Intian kokoista mannerta, missä on 29 osavaltiota ja seitsemän territoriota, ei voi omaksua yhtenä kokonaisuutena, vaan se pitää palastella. Jokainen osavaltio tarjoaa jotakin kiinnostavaa, oli sitten kyse liike-elämästä, kulttuurista tai matkailusta. Meille oli tärkeä löytää suomalaista osaamista ja innovaatiota tarvitsevat ”niche-markkinat”.  Ja niitä on löytynyt niin etelästä, idästä, koillisesta kuin saariltakin.

Elefantteja ja vienninedistämismaratoneja

Intia on hyvin kilpailtu markkina, ja pääkaupunki Delhissä ovat läsnä lähes kaikki maailman maat ja keskeiset kansainväliset rahoituslaitokset. EU-maat yhdessä ovat Intian suurin ulkomainen investoija. Tähän mennessä kumulatiiviset investoinnit ovat lähes 82 mrd. USD. Kauppakumppaneistakin EU on suurin ja EU-maiden joukossa Suomi on kohtuullisilla keskisijoilla.

Kaupan ja talouden mahdollisuudet tulevat harvoin tykö, joten suomalaista osaamista ja maakuvaa täytyy tehdä tunnetuksi ahkerasti matkustamalla ja ihmisiä tapaamalla. Vuosien aikana on kertynyt tuhansia ja tuhansia lentomaileja ja maantiekilometrejä. Investointiseminaarit Kolkatassa, Delhissä, Lucknowssa, Mumbaissa ja Chennaissa ovat unohtumattomia kokemuksia, puhumattakaan tehdas- ja tuotantolaitosvierailuista milloin Maharastran osavaltion takamailla, milloin eteläisessä Tamil Nadussa.

Erään tuotantolaitoksen uutta tehdasrakennusta juhlistettiin värikkäin seremonioin, joiden huipennuksena halliin saapui upeasti koristeltu elefantti.  Kuivankuuma iltapäivä Aurovillen kaupungissa, muutama kymmenen vuotta sitten perustetussa ”inhimillisyyden ja rauhan” tyyssijassa, oli sekin mieleenpainuva. Sieltäkin löytyi kiinnostusta Suomeen: millaiset uusiutuvan energian ratkaisut toimisivat vaativissa ilmasto-olosuhteissa parhaiten.

Intia pintaa syvemmältä

Intiaa pitää myös selittää, sillä maa ei ole sitä, miltä se pikavilkaisulla näyttää. Toki täällä on värikästä, meluisaa, pölyistä ja käärmeenlumoojiin törmää niin Delhin temppeleissä kuin tietulliasemalla matkalla pohjoiseen. Maasta löytyy britti-imperiumin jäänteitä, tuhatvuotisen kulttuurin monumentteja ja tietymättömiä taipaleita, joiden varrella tiikeri katsoo sinua, mutta sinä et näe tiikeriä.

Intia on maailman suurin demokratia, missä noin 900 miljoonaa äänioikeutettua kävi tänä keväänä äänestämässä kuusi viikkoa kestäneessä vaalitoimituksessa. Tulokset saatiin kolmen päivän kuluessa viimeisestä äänestyskierroksesta ja uuden hallituksen ministerit vannoivat virkavalan viikkoa myöhemmin.

Intian talous kasvaa yli 7 %:n vuosivauhtia, ja kuten IMF:n ekonomisti sanoo, talouden fundamentit ovat kohdallaan, tarvitaan vain rohkeutta ja oikeita politiikkaratkaisuja. Intian 350-miljoonainen keskiluokka kasvaa, kuluttaa, matkustaa ja asuu hyvin. IT-kaupungit näyttävät aivan samanlaisilta kuin missä päin maailmaa tahansa.

Tuttavapiirissä katsotaan samoja Netflix-sarjoja. Sorjonen puhuttaa myös täällä – ja luo tiettyä Suomi-kuvaa! Intia on maailman kolmanneksi suurin englanniksi lukeva maa, mikä näkyy myös kirjatarjonnassa. Bahrisonsin kirjakaupasta Delhin Khan Marketilta löytyvät myös Minna Lindgrenin, Laura Lindstedtin ja Sofi Oksasen kirjat. Jaipurin kirjallisuusfestivaali on maailman suurin alallaan – ja mieleenpainuva, syvälle luotaava kulttuuripläjäys, joka on koettava ainakin kerran, mieluiten useammin.

Muutama harmaa hius, mutta päivääkään en vaihtaisi

Intia on muuttunut kolmen vuoden aikana. Kehityksessä on mukana ripaus arroganssia – olemme iso – ja itsetietoisuutta, protektionismia  sekä valikoivuutta, mutta samaan aikaan Intian läsnäolo maailmalla kasvaa. Intia on ylpeä menneisyydestään, mutta katsoo myös luottavaisesti tulevaisuuteen. Maan iso voimavara on sen monimuotoisuudessa mitä tulee kieleen, kulttuuriin ja uskontoon. Tästä voimavarasta on pidettävä kiinni.

Saavuin Intiaan ehkä hieman epäillen. Uutiset huonosta ilmanlaadusta, epätasa-arvosta, yhteiskunnallisista levottomuuksista, vatsataudeista, denguekuumeesta, chikungunyasta ja kaoottisesta liikenteestä hermostuttivat. Epäilyttävien asioiden lista vaikutti turhan pitkältä. Lähden täältä klassisesti noin tuhat kokemusta rikkaampana ja hyvissä voimissa. Hiukset tosin harmaantuivat, mutta on siinä ikääkin mukana. Uskon Intian muutokseen.