Intialaisia energiaratkaisuja

Intia seuraa energiapolitiikassaan kansainvälistä kehitystä, mutta ratkaisut ovat omaleimaisia. Suuren monimuotoisen maan toinen jalka on tiukasti perinteisissä ratkaisuissa ja toinen harppaa suoraan tulevaisuuteen.

Energiahuolto on julkisen vallan vastuulla, ja 1,3 miljardin ihmisen sähkönsaantia ei turvata korkean teknologian ylivertaisuuteen uskomalla. Sille ei löydy maksajaa eikä perusinfrastruktuurista aina edes pohjaa jolle rakentaa. Toisaalta kehittyvä teollisuus ja ympäristöongelmat edellyttävät moderneja ja tehokkaita, jopa futuristisia ratkaisuja.

Suomalainen teknologia toimii Intiassakin, mutta energiapolitiikkaamme ei voi sellaisenaan kopioida.

Intialaiset ratkaisut antavat vinkkejä tulevista globaalitrendeistä. Suomen kannattaa olla välillä kuuntelijana ja peilata kansallisia ratkaisujamme kauempana tapahtuviin kehityskaariin.

Lämpövoimala Kuva: Smeet Chowdhury, Flickr
Lämpövoimala. Kuva: Smeet Chowdhury, Flickr

Tavoitteena koko kansan saaminen sähkön jakelun piiriin

Sähköntuotanto on sirpaleista ja epätasaista, pieniin kyliin ei välttämättä johda edes kunnon tietä. Verkosta riippumattomien järjestelmien luulisi saavan suosiota, mutta toisin on käynyt. Suuri osa kylistä on sähköistetty suoraan kantaverkosta.

Off grid -järjestelmät edellyttävät teknisesti koulutettua ylläpitäjää. Intiassa osaamistaso heikkenee syrjäisemmille seuduille mentäessä. Siksi on yksinkertaisempaa ja usein myös kustannustehokkaampaa vetää sähkölinjaa kuin rakentaa ylläpitoa vaativia itsenäisiä järjestelmiä.

Sähkö on yhä useampien saatavilla ja sitä tarvitaan lisää

Energiatarvetta nostaa myös pyrkimys lisätä valmistavaa teollisuutta ja kehittää energiaintensiivisiä toimialoja. Maan kokoon nähden vaatimaton 350 GW kokonaistuotanto vaatii jopa 800 GW lisäkapasiteettia lähivuosina, ellei kulutuksen kasvuun puututa.

Intia on sitoutunut yhteisiin päästövelvoitteisiin kansainvälisen solidaarisuuden lisäksi myös vakavien saasteongelmien vuoksi. Miten yhdistää nämä vastakkaiset vaatimukset maassa, jonka energiatuotannosta 60 prosenttia tulee hiilestä.

Jätteet – ratkaisu energiaongelmaan vai ongelma itsessään

Hiilivoimaloiden ja niiden päästöjen lisääntyminen on fakta, joka on täytynyt hyväksyä. Vaikka tuleville voimaloille asetetaan entistä tiukemmat päästökriteerit ja vanhojen laitosten tekniikkaa uusitaan, panostus hiileen lisää painetta rajoittaa muita päästöjä.

Jätteiden energiakäyttö on vastatuulessa. Tehokkuudessa ja hinnassa hiilelle häviävä jäte tuottaa poltettuna vähintään vastaavat päästöt.

Jätteen kierrätystä ja hyötykäyttöä hidastaa myös raaka-aineella rahastaminen. Jätebisnes on yksi selvimmin markkinaehtoisesti toimivia alueita sosialistiset perinteet omaavassa maassa. Viranomaiset eivät saa siitä otetta sen paremmin määräyksillä kuin tukiaisillakaan. Moni jätevoimala päätyy polttamaan huonolaatuista hiiltä – yleensä huonolla menestyksellä.

Maailman kolmanneksi suurin öljyn kuluttaja Intia haluaa lisätä polttoaineomavaraisuuttaan. Syötäväksi kelpaavaa raaka-ainetta ei voida käyttää biopolttoaineisiin, ja jätteestä tulee helposti raakaöljyä kalliimpi raaka-aine. Maksavatko yritykset ja kuluttajat polttoaineesta enemmän vain siksi, että sen kotimaisuusaste nousee ja hiilijalanjälki pienenee?

Aurinkoenergiastako kääntöpiirien välisen alueen keskeisin energialähde

Päästöttömän energian tuotannossa lisätään vesi- ja ydinvoiman osuutta. Se pysyy kuitenkin rajallisena kalliin hinnan vuoksi. Painopisteitä ovat aurinko- ja tuulivoima. Erityisesti aurinkoenergiaa hyödynnetään vauhdilla ja hinnat ovat painuneet jopa alle hiilivoimaloiden sähkötariffien.

Hintakilpailu ajaa energiayhtiöt käyttämään edullisia kiinalaisia paneeleita, joiden elinkaari voi osoittautua lyhyeksi. Aiheutuuko korvattavista aurinkopaneeleista mittava jäteongelma? Mitä se tarkoittaa yrityksille, jotka ovat sitoutuneet tariffeihin alle tuotantohintojen jopa kahdeksi vuosikymmeneksi? Kuka pelastaa kannattavuusongelmiin ajautuvat voimalaitokset?

Aurinkoenergian leviäminen merkittäväksi ja kustannustehokkaaksi energialähteeksi saattaa nopeuttaa teknologian kehitystä niin, että Intian panostuksista hyötyvät myös muut maat.

Aurinkovoimala Kuva: Braham Kumaris, Flickr
Aurinkovoimala. Kuva: Braham Kumaris, Flickr

Intia seuraa sähköautokehitystä

Tavoite on, että 2030 jälkeen myytävät uudet autot ovat kaikki täyssähköautoja. Hybridit eivät kustannussyistä saaneet Intiassa merkittävää jalansijaa.

Koska nykyiset sähköautot ovat liian kalliita isolle osalle kansasta, on aloitettu ”intialaisen” sähköautokonseptin hanke. Sadan kilometrin kantamalla ja akkujen vaihto huoltoasemalla -tekniikalla oletetaan päästävän tarpeeksi edulliseen hintaan yksityisen ja julkisen liikenteen ajoneuvoissa. ”Kevythenkilöauton” ja kolmipyöräisen mopoauton ei uskota kiinnostavan kansainvälisiä yrityksiä markkinoiden rajallisuuden vuoksi.

Sähköautojen latausverkoston vaatima tuotantolisäys painottuu hiileen. Silti sähkön tuotanto aiheuttaa huomattavasti vähemmän päästöjä kuin nykyinen autokanta. Sähköiseen liikenteeseen siirtyminen on varmin ja ympäristölle vähäriskisin tapa vähentää päästöjä ja parantaa energiaomavaraisuutta Intiassa.

Suunnitelmat tuskin toteutuvat sellaisenaan ja aikataulu voi elää

Aurinkoenergian tuotannon ennakoitua nopeampi leviäminen ja hinnan romahtaminen osoittavat suurtenkin mullistusten olevan mahdollisia. Intia 2030 tulee näyttämään hyvin erilaiselta kuin tänään, ja sama koskee energiasektoria. Ehkä hiilenkin valta-asema järkkyy ennakoitua nopeammin?

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Leave a Reply