Aalloittainen energiakriisi on koetellut Etelä-Afrikkaa jo vuodesta 2007. Energian riittävyyden varmistamiseksi eteläafrikkalainen sähköyhtiö Eskom lanseerasi 8 vaiheisen sähkönjakeluasteikon. Asteikko määrittää kuinka monta tuntia päivässä sähköt ovat poikki, mihin aikaan ja millä alueella. Esimerkiksi Stage 4:lla sähköt ovat poikki enintään 25% päivästä eli 6 tuntia. Tämä voi tarkoittaa kolme kahden tunnin katkoa.

Varakkaammat henkilöt pystyvät kustantamaan koteihinsa generaattorin ja suorittamaan perus arkeen liittyviä asioita kuten katsomaan televisiota ja lämmittämään ruokaa. Sen sijaan köyhemmälle osalle väestöstä loadshedding (=sähkönsäännöstely) tarkoittaa täysin pimeää aikaa, jolloin ei ole mahdollisuuksia kotitalouden hoitoon, ruoan laittoon tai jopa veden saantiin. Etelä-Afrikka on tituleerattu yhdeksi maailman epätasa-arvoisemmaksi valtioksi ja sähkökatkot ovat taatusti osasyy tämän tittelin ansaitsemiseksi.

Lopuksi haluaisin vielä jakaa vinkkini Etelä-Afrikan matkaa suunnittelevalle, kuinka varautua sähkökatkoihin. Ensinäkin kannattaa selvittää etukäteen koskeeko loadshedding rakennusta, jossa tullaan majoittumaan ja millä tavalla. Onko talossa generaattoria ja katkeaako sähkökatkon aikana vesi. Mikäli sähkökatkot koskevat omaa majapaikkaa, olisi hyvä varata tehokas varavirtalähde, jolla pystyy lataamaan tarvittavat yhteydenpitolaitteet. Kannattaa ottaa huomioon, että myöskään Wi-Fi yhteys ei toimi katkon aikana, joten puhelimessa olisi hyvä olla hätätilanteen varalta edes vähän mobiilidataa. Tehokas taskulamppu helpottaa puolestaan pimeässä liikkumista. Musiikin ystävälle matkakaiuttimesta ja puhelimeen ladatusta musiikista voi olla iloa, kun verkkoyhteyttä ei ole saatavilla.

Darya Koroleva

Harjoittelu korona-aikana

Kun saavuin, Etelä-Afrikassa oli voimassa ulkonaliikkumiskieltoja öisin ja muun muassa alkoholin myyntiä rajoitettiin. Näistä rajoituksista on harjoitteluni aikana luovuttu, mutta koko ajan julkisilla paikoilla on ollut maskipakko ja kaikkien kauppojen edessä on käsidesiteline. Vaikka onkin tuntunut siltä, että yleinen suhtautuminen koronaan Etelä-Afrikassa on rennompaa, noudatetaan täällä kuitenkin hyvin paikallisia sääntöjä ja rajoituksia.

Kvantitatiivistä ja kvalitatiivistä maakuvatutkimusta 

Tutkimustulokset yllättivät. Tutkimuskyselyn valmistelun aikana olimme huolissamme, että paikalliset eivät tietäisi mitään Suomesta. Paljon ihmisillä kuitenkin oli mielikuvia ja erityisesti positiivisia mielikuvia Suomesta. Paikallisten virheellisetkin mielikuvat Suomesta olivat yleensä muihin Pohjoismaihin liittyviä asioita. Hauskinta minusta oli, että tunnettuja suomalaisia kysyttäessä joku oli nimennyt Matt Damonin (jolla siis kylläkin on suomalaisia sukujuuria). Suurena Euroviisufanina sydäntäni lämmitti ja yllätti myös se, että jollekin tuli ensimmäisenä Suomesta mieleen Euroviisut.

Tein myös puolitietoisesti kvalitatiivista maakuvatutkimusta, kun Uberillä kulkiessani keskustelin kuskien kanssa. Kun suomalaisuuteni nousi keskustelussa esille, hämmästyksekseni sain lähes poikkeuksetta jonkinlaisen kommentin Suomesta. ”Aa, Suomi! Maailman puhtain maa.” ”Miten te siellä talvella tiedätte syödä oikeaan aikaan, kun aurinko ei nouse normaaliin aikaan?… Ette te varmaan syö tai tee töitä talvisin… Te vain nukutte, kun on koko ajan pimeää.” ”Te suomalaiset puhutte hyvää englantia.” ”No, sä oot sit varmaan tottunut näihin kylmiin säihin.” Ulkolämpötila oli tuolloin 23 astetta.

Etelä-Afrikassa ei olekaan aina kuivaa ja kuumaa

Yksi asia mikä pääsi myös yllättämään oli, kuinka kylmää täällä on, etenkin sisätiloissa. Keväällä (syys-marraskuussa) oli iltaisin ja öisin niin kylmää, että villasukat tulivat todellakin tarpeeseen. Ensimmäisen kuukauden ihmettelin miten huoneeni, jonka ikkunat ovat etelään päin, ei lämmennyt edes aurinkoisen päivän aikana. Jossain vaiheessa tajusin, että aurinko paistaakin täällä pohjoisesta.

Noora Kovalainen

Konsulin tehtävässä pääsin ja jouduin toteamaan mitä tilanne aiheutti matkaajille, maassa lyhytaikaisesti oleskeleville suomalaisille. Maasta löytyikin yllättävän paljon suomalaisia, paljon enemmän kuin matkustusilmoitus.fi -järjestelmään oli tehty ilmoituksia. Liityin heidän, kotiutettavien joukkoon reilu viikko sitten. Aika ikimuistoinen tapa päättää kauteni Etelä-Afrikassa!

Yhden suunnan kotiutuslennot tulevat myyntiin 2-3 viikkoa ennen lähtöä. Liput ovat kalliita, koska koneet lentävät enimmäkseen tyhjinä Etelä-Afrikkaan. Jokaiselle lennolle neuvotellaan erikseen lähtölupa paikallisviranomaisten kanssa, he myös tarkastavat matkustajalistan. Lentokentälle ei saa mennä suoraan. Me kokoonnuimme Hollannin suurlähetystölle, josta 17 bussia vei matkustajat kentälle. Kentällä kaksi bussia kerrallaan ajoi terminaalin eteen, laukut ladottiin asfaltille riviin ja huumekoira varmisti niiden sisällön. Lämpötilan tarkastus ja terveystietojen antaminen olivat tietysti osa lähtöoperaatiota. Normaalisti vilkkaalla OR Tambon lentokentällä oli auki vain kaksi kahviota, muutoin autiota ja kylmää. Lennon ajan pidimme maskeja ja eväät olivat tyyliä ”koulun luokkaretki”.

Kevään aikana olemme auttaneet kotiutuslennolle kohti Suomea yli sata henkeä. Heistä muutama on tullut myös naapurimaista Botswanasta, Eswatinista ja Mosambikista. Heidän osaltaan operaatio on ollut entistä mutkikkaampi. Rajojen ylitykseen tarvitaan luvat kummastakin maasta ja poliisit saattavat rajalta lentokentälle, ajomatkalla kun ei saa pysähtyä. Kotiutuslentoja tarvitaan vielä ehkä koko loppuvuoden ajan, tartuntatilanne Etelä-Afrikassa vain pahenee.

Kiitos Etelä-Afrikka neljästä mahtavasta vuodesta, toivon kovasti, että korona päästää otteestaan ja pääsemme näkemään uudelleen.

Ketä sinä äänestäisit?

ANC:n lähestulkoon läpeensä korruptoituneen hyvä veli -verkoston rakenteet alkoivat muodostua Mandelan jälkeisen presidentin Thabo Mbekin kaudella. Yhdeksän vuotta vallan kahvasta vahvasti kiinni pitänyt presidentti Jacob Zuma veti ANC:n toiminnan kokonaan uudelle tasolle, mahdollistaen nk. valtionkaappauksen (State Capture) varjoministereineen kaikkineen.

Valtionkaappauksen hengästyttävään laajuuteen en halua tässä puuttua. Mainittakoon vain sen verran, että rikoksia tutkivien komissioiden paljastukset ovat järkyttäneet kansalaisten uskoa ANC:hen hallitsevana puolueena. Vaalit ja ANC:n äänisaldo tulevat näyttämään paljastusten todellisen hinnan.

Vuonna 2018 valtaan astuneen presidentin Cyril Ramaphosan suurimpana haasteena vaalien alla onkin saada ihmiset uskomaan itseensä ANC:n suunnankääntäjänä, korruption kitkijänä ja Nelson Mandelan jalanjäljissä kulkevana arvojohtajana.

Äänestäjien haasteena on se, että mikäli he eivät äänestä tuttua ANC:tä, kannatettavaa vaihtoehtoa ei monille ole. Suurimmat oppositiopuolueet EFF ja DA tarjoavat äänestäjille joko suureellista populistista agendaa tai hailakkaa, konservatiivista, lähinnä valkoisten intressejä ajavaa agendaa.

Äänestysprosentti kertoo oman tarinansa siitä, päättävätkö äänestäjät lopulta antaa äänensä jollekin puolueelle äänestämättä jättämisen sijaan.

Politisoitunutta sähköä

Melko haalean vaalikampanjan loppumetreillä vaikuttaa siltä, että vaalituloksen ohella kansalaisia jännittää yhtä paljon, ellei enemmänkin se, sammuvatko valot vaalien aikana tai heti niiden jälkeen. Valtion sähköyhtiö Eskomiin mielestäni kiteytyvät ne haasteet, joiden kanssa Etelä-Afrikka tällä hetkellä painii. Valtionkaappauksen jälkimaininkien syövereissä painiskeleva yhtiö on valtavissa veloissa ja ilman riittävää asiantuntevaa henkilökuntaa. Reilusti yli puolet henkilökunnasta on ’ylimääräisiä’, eli heidän panoksensa yhtiön toiminnassa on nauttia paksusta palkkashekistä tuomatta lainkaan lisäarvoa yhtiölle.

Olemme painineet sähkönjakelun ongelmien kanssa jo pitkään. Presidentti Ramaphosa näyttää pitävän valot päällä vaaleihin saakka hinnalla millä hyvänsä. Yksi ANC:n suurimmista peloista lienee se, että valot sammuvat jo 8. toukokuuta ja vaalit käydään pimeydessä. Vaikutukset äänestyskäyttäytymiseen voivat olla mittavat. Epäilykseni on, että sähkönjakelua ruvetaan rajoittamaan rajulla kädellä vasta vaalien jälkeen.

Mikäli presidentti Ramaphosa jatkaa tehtävässään, hänellä tulee olemaan pitkä tie kuljettavanaan maan tilanteen vakauttamiseksi. Kansalaisten toiveena näyttää olevan, että Ramaphosa saisi jatkaa tehtävässään. Muut ANC:n vaihtoehdot ovat Zuma-leirin kannattajakuntaa ja aiheuttavat lähinnä kylmiä väreitä ja kauhistelua maan tulevaisuudesta. Toiveissa siis on, että Ramaphosa jatkaa roolissaan ja saa pidettyä valot päällä kestävällä tavalla.

Signmark on ollut kuuro syntymästään lähtien, silti hänessä syttyi jo nuorena palo musiikkia ja musiikin tekemistä kohtaan. Polku ei ollut helppo, mutta lopulta hän julkaisi ensimmäisenä kuurona maailmassa levyn. Hän miltei edusti Suomea Euroviisuissa vuonna 2009 (tuli toiseksi) ja nyt tosiaankin konsertoi ja luennoi ympäri maailman. Marko on myös moniyrittäjä ja on kehittänyt Chabla-nimisen sovelluksen helpottamaan kuurojen arkea.

Impossible is my thing

Suomessa synnytään lottovoittajiksi, niin kuurotkin nykyään, kun verrataan tilanteeseen muualla maailmassa tai kotimaan oloihin noin 50 vuotta sitten. Viittomakielen käyttäminen koulussa oli kiellettyä vielä 50–60 luvulla. Suomessa on noin 8000 kuuroa ja noin 800 viittomakielen tulkkia. Etelä-Afrikassa lukemat ovat noin miljoona kuuroa ja noin 60 tulkkia.

Kuurojen yhdistys Sandan sekä kuurojen koulu Transoranjen edustajat vaikuttivatkin hieman epätoivoisilta tehtävänsä edessä. Tietoutta, koulutusta ja rahoitusta kaivattaisiin kipeästi lisää. Viittomakielen tulkkikoulutus on vasta suunnitteilla yliopistotasolla. Etelä-Afrikan viranomaisten näkökulma vaikutti siltä, että asia on kunnossa, koska he ovat laatineet suunnitelmat ja antaneet ohjeistukset kouluille.

Signmarkin vierailu jätti meihin monenlaisia jälkiä ja pisti miettimään elämää ns. kuuron korvin. Keskusteleminen tulkin välityksellä vaati pientä totuttelua, mutta hyvin nopeasti Signmarkin avoin tyyli vei mennessään. Signmark onkin sitä mieltä, että viittomakieli on vähemmistökieli oman kulttuurin, yhteisön ja perimän myötä. Signmark haastoi viranomaisia ja muun muassa yliopiston dekaania kysymyksellään ”olenko minä sinun mielestäsi vammainen”. Kaikki vastasivat kiivaasti ei, et ole vammainen.

Katso Signmarkin kappale Impossible is my thing, jonka hän esittää Saara Aallon ja Adam Tenstan kanssa.

Etelä-Afrikan metsävarat ovat 40 miljoonaa hehtaaria (noin 36 %) maan pinta-alasta. Etelä-Afrikan kokonaispinta-ala on 122,3 miljoonaa hehtaaria, mistä vain alle yksi prosentti on metsätalouskäytössä.

Luonnontilaisia metsiä on enää 0,4 prosenttia kokonaispinta-alasta. Luonnontilaisten metsien lisäksi savannit, jotka peittävät 29–46 miljoonaa hehtaaria maan pinta-alasta ovat tärkeitä polttopuun, rakennus- ja käsityöpuutavaran lähteitä.

Suurin osa 1,2 miljoonasta istutusmetsästä on KwaZulu-Natalin ja Mpumalangan provinsseissa, missä eteläafrikkalaisten metsäyritysten plantaasit hallitsevat yleistä maisemaa.

Etelä-Afrikka tuottaa melkein 8 miljoonaa tonnia puuhiiltä vuosittain. Puuhiiltä käytetään lämmityksen lisäksi braaihin eli grillaukseen. Braai on todella suosittua ja erityisesti jouluna Etelä-Afrikan kuumimpana aikana grillit täyttyvät makkaroista ja lihoista. Maaseudulla asuvat polttavat alhaisen polttoarvon omaavia tuotteita, kuten puuhiiltä ja eläinten lantaa, jotka vapauttavat hiilidioksidipäästöjä ilmakehään. Maaseuduilla 9–12 miljoonaa ihmistä käyttää keskimäärin 5,3 tonnia polttopuuta vuosittain.

Savannit kärsivät eniten laittomista hakkuista

Savannit ovat koti monelle eläimelle kuten kirahville, seepralle ja mangustille.  Esimerkiksi Etelä-Afrikan kuuluisimman luonnonpuiston savanneilla, Krugerissä voi kohdata big five:n eli leijonan, leopardin, sarvikuonon, elefantin ja buffalon. Savannit kuitenkin kärsivät kaikista eniten laittomista hakkuista. Monet istutusmetsät ovat valvottuja ja aidattuja, mutta laajoja savannialueita ei vielä pystytä kontrolloimaan samalla tapaa.  Onneksi luonnonpuistot ovat suojeltuja.

Vain pieni osa Etelä-Afrikan metsästä on metsähoitosuunnitelman alaisuudessa, lisäksi plantaasit ovat suurin osa sertifioidusta metsästä. Tällä hetkellä kestävän metsänhoidon toteuttaminen savanneilla on epäselvää. Metsäsektori kärsii investointien ja asiantuntemuksen puutteesta, lisäksi infrastruktuuri on heikko. Suurin osa puutavarasta kuljetetaan teitä pitkin, joka puolestaan hankaloittaa muuta liikennettä.

Etelä-Afrikan metsävarat ovat pienentyneet tasaisesti jo vuosien ajan. Huomiota olisi kiinnitettävä metsävarojen hoitoon ja kestävään käyttöön. Toivotaan, että tulevaisuudessakin savannilla olisi kirahveille puita, joita syödä ja mangustilla pensaita, joiden alle piiloutua.

Aina tulee mieleen asioita, jotka voisivat olla toisin tai joita voisi tehdä toisin. Ehken tässä nyt mene niihin, vaan mietin enemmänkin mitä jään kaipaamaan ja mihin en todellakaan toivo heti törmääväni uudestaan. Ehkä jälkimmäiset ensin, niin lopussa voi sitten herkutella mukavilla muistoilla.

Rakastamme puolisoni kansa luontoa, mutta sielläkin on omat oikkunsa. Emme jää kaipaamaan hadidoiden (Hadeda Ibis) aamurääkäisyjä vielä parhaan unemme aikana. Väitetään, että ne rääkyvät, koska pelkäävät lentämistä – mene tiedä. Muutenkin aikaisen aamun luontoäänet ovat häikäisevän moninaisia.

Luontoretkille ja kulttuurientoihin täytyy pääsääntöisesti aina mennä autolla, ja joskus matkustaa vähän kauemmaksikin. Valtaväylät, moottoritiet, erityisesti N1 ja N3 ovat pelottavia kokemuksia. Autot suihkivat joka puolelta ohi toinen toistaan vauhdikkaammin ja törkeämmin. Liikenne onkin maan pahin turvallisuusriski. Liikenteessä kuolee vuosittain lähes 20 000 ihmistä!

Turvallisuudesta on helppo jatkaa rikollisuuteen. Olemme Suomessa tottuneet liian hyvään ja rauhalliseen elämään. Täällä kotimurrot, autojen kaappaukset, aseistetut ryöstöt jne. ovat arkipäivää. Tätä emme jää kaipaamaan. Sähköaidat hälyttävät ja liiketunnistimet piippaavat ja samassa ADT-turvafirman huvittavan näköiset kypäräpäät ovatkin jo portillasi taskulampun kanssa sokaisemassa silmäsi. Onneksi suurin osa hälytyksistä on turhia lintujen tai risujen aikaansaamia ja onneksi asumme sivistyneessä kaupunginosassa, missä väkivalta ei ole kovin tavallista. Sen sijaan lähiöissä, missä rikollisuus rehottaa ja missä suurin osa väestöstä asuu, tapetaan päivittäin noin 50 ihmistä.

Sitten proosallisempiin harmituksiin. On se vaan kumma kun maan paperi- ja selluteollisuus on voimissaan, mutta WC-paperi on niin surkeaa ja ohutta, että sormi menee läpi. Tämä toisaalta osoittaa kuinka hyvin ekspateilla täällä menee, jos murheet ovat tätä tasoa.

Paljon olemme oppineet, paljon kokeneet, paljon jää mukavia muistoja

Olemme onnistuneet soluttautumaan todella mukavien ihmisten seuraan. Sosiaalinen elämä on ollut hyvin vilkasta eikä ainoastaan diplomaattien parissa, vaan olemme myös saaneet paljon mukavia paikallisia ystäviä. Maassa käydään jatkuvasti vilkasta poliittista pohdiskelua, mielenkiintoisia debatteja, keskusteluita ja laaditaan analyysejä. Näitä on hienoa viritellä paikallisten ystävien ja asiantuntijoiden kanssa.

Keskusteluita tukevat loistavat poliittiset analyytikot sekä vapaa lehdistö. Tulemme varmaan kaipaamaan Sunday Timesia, Business Dayta, Mail and Guardiania ja monia muita supermielenkiintoisia julkaisuja ja kirjoja. Poliitikot ja korruptoineet liikemiehet saavat aikamoista kyytiä tuon tuostakin. Luulimme jo, etteivät he ole siitä moksiskaan ja vanha meno jatkuu, mutta viime viikolla koimme yllätyksen, kun maan presidentti sai lähteä.

Jos olet golffari, on tämä sinun kohteesi. Jo pelkästään Pretorian ympärillä, noin 15 kilometrin säteellä on varmaan lähes 30 kaunista, hienoa ja hyväkuntoista kenttää. Eikä maksa paljon, ja kun ilmatkin yleensä suosivat, niin suosittelemme lämpimästi Etelä-Afrikan viheriöitä. Ja ne upeat merenranta- ja vuoristokentät – huhuh henkeäsalpaavan kaunista.

Ja kävelijöille, vaeltajille, joihin mekin kuulumme, tarjoaa tämä maa upeita vaellusreittejä, niin lyhyitä kuin pitkiäkin. Polut ovat yleensä hyvin merkattuja ja luontohavainnot kirjattu polkujen varteen. Joskus polut ovat kuitenkin melko jyrkkiä ja vaikeakulkuisia varsinkin, jos sattuu satamaan. Silloin voi joutua tulemaan alas peffamäkeä tai muilla konstein. Köysiä ja rappuja on siellä täällä viritetty avuksi.

Ja kaikesta edellä mainitusta voi nauttia ihanissa guesthouseissa upeiden ruokapöytien ja lihapatojen äärellä hyvän viinin parissa. Hintataso on niin alhainen, etten kehtaa siitä edes tämän enempää mainita. Tulee nälkä ja jano – rupeaa harmittamaan, että kohta tämä on ohi. Onneksi tänne pääsee aina uudestaan. Kiitos myös mukaville kollegoille hyvästä työtoveruudesta. Teitäkään en saa mukaani, joten tässäkin on hyvä syy tulla takaisin teitä tervehtimään.

Kauniista asioista pitävänä henkilönä en voi olla mainitsematta tyylikästä designia, upeita sisustuksia, mööpeleitä, astioita, pyttyjä, kankaita jne., joita tulee vastaan kaikkialla. Ei ollut tarkoitus kirjoittaa matkailumainosta, mutta sellainen tästä tarinasta taisi tulla. Tänne tulemme varmasti takaisin – tulkaa tekin.

Tarkkaa tilastotietoa ei ole, sillä moni väkivallanteko ja raiskaus jää raportoimatta osittain siksi, että paikallinen poliisi ja oikeuslaitos kärsivät luottamuspulasta. Tilastoja valottaa esimerkiksi Africa Check ja CSVR, Center for the Study of Violence and Reconciliation.

Meidän jouluaaton rauha rikkoontui, kun hälytys naapurissa pärähti soimaan. Hälytykset ovat jokapäiväistä elämää, mutta useimmiten ne ovat turhia. Tällä kertaa naapurin isäntä oli juonut liian innokkaasti alkoholia, jonka seurauksena nyrkki alkoi heilua. Perheen äiti ja nuorimmaiset juoksivat itkien meille. Vanhin lapsista, 11-vuotias, jäi kotiin selvittelemään tilannetta vartiointiliikkeen, poliisien ja muiden aikuisten kanssa. Hän ei selkeästikään ollut tilanteessa ensimmäistä kertaa. Tällä kertaa väkivaltaan liittyi uusia piirteitä, pahimman iskun sai ruokkiva käsi, vanhempi herra jonka luona perhe asuu.

Poliisin edustajakin saapui paikalle, mutta ilmoitti ensitöikseen, että tämä käynti maksaa sitten samppanjapullon verran. Pulloa tai muutakaan eivät lopulta saaneet, joten mielenkiinnolla seuraamme miten tapauksen hoito etenee. Perheenisä ehti paeta ennen kuin virkavalta tuli paikalle.

Paikalle tuli naapurin rouvan ystävä, jolla oli myös kokemusta perheväkivallasta. Hän oli läpikäynyt paikallisen oikeussysteemin, mutta heikoin tuloksin, varakas miehensä oli naisen mukaan käyttänyt varojaan prosessin tuloksen muokkaamiseen. Naapurin rouva lapsineen siirtyi lopulta sukulaisnaisen luokse. Sukulaisnainen oli myös aikanaan saanut osansa perheväkivallasta, mutta hän oli onnistunut heittämään miehen pihalle.

Tässä tarinassa ei ole voittajia tai onnellista loppua. Koko perhe on nyt heitetty ulos hakatun vuokraisännän asunnosta. Viimeisin tilannetiedotus kertoo, että perheenäiti lapsineen istuu talon edessä nurmikolla ja ihmettelee minne mennä ja millä rahalla. Maasta löytyy turvakoteja, mutta aivan liian vähän.

Suurlähetystö on viime vuosien aikana tukenut paikallisen yhteistyön määrärahalla eli suomalaisin kehitysyhteistyömäärärahoin paikallisia kansalaisjärjestöjä, jotka taistelevat naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan ja parantavat naisten tietoisuutta omista oikeuksistaan.

Lähetystö on myös osallistunut parina viime vuotena yhdessä muiden pohjoismaisten lähetystöjen kanssa sosiaalisen median kampanjaan, joka pyrkii nostamaan esille naisen asemaa ja naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, mutta  myös mahdollisuuksia. Työtä riittää.
#GenderNordicsSA #16daysofactivism

Joulukuun 5. päivä julkaistu Kansainvälinen lasten lukutaitotutkimus (PIRLS) osoitti eteläafrikkalaisten lasten pärjäävän kaikkein heikoiten niistä 50 maasta ja alueesta, jotka ottivat osaa tutkimukseen. Kyseessä ei ole rahan puute, sillä Etelä-Afrikka satsaa suuren osan budjetistaan opetukseen. Opetuksen laatu vain on heikkoa, varsinkin muilla kielillä kuin englanniksi tai afrikaansiksi.

Suomalaiset neljäsluokkalaiset sijoittuivat PIRLS-tutkimuksessa viidenneksi, ja erinomainen lukutaidon taso oli 18 %:lla suomalaisoppilaista. Tälle korkeimmalle tasolle ylsi ainoastaan kaksi prosenttia englannin-, afrikaansin- tai isiZulunkielisistä eteläafrikkalaisista neljäsluokkalaisista – muilla paikallisilla kielillä korkeimmalle tasolle ei yltänyt heistä kukaan. Erittäin huolestuttavaa on, että ainoastaan kahdeksan jokaisesta testatusta kymmenestä eteläafrikkalaisesta oppilaasta ymmärsi, mitä oli lukenut.

Vaikka Etelä-Afrikan heikko peruskoulutuksen taso on hyvin tiedossa, tulos oli masentava. Viime vuonna julkaistu TIMMS-tutkimus, joka mittaa matematiikan ja tieteiden osaamista, osoitti pientä parannusta, vaikka Etelä-Afrikan tulokset ovat edelleen heikkoja. Mutta miltä näyttää tulevaisuus maalle, jossa ainoastaan viidesosa kymmenvuotiaista ymmärtää ikätasolleen suunnattua tekstiä? Miten neljän viidesosan opinnot jatkuvat siitä eteenpäin? Voiko maa ylipäänsä ylläpitää 11 virallista kieltä ja opetusta niillä, jos osaavia opettajia ei ole läheskään riittävästi?

Kuten muuallakin maailmassa, eteläafrikkalaisten tyttöjen lukutaito on poikia parempi. Itse asiassa ero sukupuolten välillä on vertailtavista maista toiseksi syvin – Saudi-Arabian jälkeen. Tyttöjen lukutaito on käytännössä yhtä luokka-astetta poikia edellä, ja heidän tuloksensa ovat lievästi parantuneet vuodesta 2011 samalla kun poikien ovat selvästi laskeneet. Ongelmat poikien lukemaan saamisessa ovat vielä monta kertaa syvemmät kuin Suomessa.

Etelä-Afrikan lukutuloksista näkyy myös selkeitä eroja maan eri alueiden välillä. Köyhässä Limpopon maakunnassa vain yksi kymmenestä neljäsluokkalaisesta ymmärsi, mitä oli lukenut – Länsi-Kapin maakunnassa joka toinen. Tasa-arvoon on vielä pitkä matka maassa, jonka tulonjakokerroin on maailman epätasa-arvoisin.

Miten oppia lukemaan, kun iltasatu jää lukematta?

Tutkija Kari Nissinen Jyväskylän yliopiston Koulutuksen tutkimuslaitokselta kertoo,  että suomalaislasten lukutaitoa selittävät eniten hänen kotitaustansa ja vanhempien lukemiseen liittyvä toiminta ja asenteet. Onko kotona ylipäänsä kirjoja, joihin tarttua?  Etelä-Afrikan perusopetusministeri Angie Motshekga totesi viime vuonna, että ainoastaan viisi prosenttia eteläafrikkalaisista vanhemmista lukee lapsilleen. Vain murto-osassa kouluja on toimiva, ajanmukainen kirjasto.

Voi vain kuvitella, miten vaikea on oppia lukemaan, jos kotona ei ole yhtään kirjaa, surkean koulutuksen saaneet vanhemmat eivät itse lue, opetus on parhaimmillaankin vain keskinkertaista, koulussa tai kunnassa ei ole kirjastoa – eikä omalla äidinkielellä juuri edes julkaista kirjoja. Tämän rinnalla kalpenee huoli siitä, lukevatko omat ulkosuomalaislapseni tarpeeksi ruutuajan taistellessa lukuajasta. Heidät voi sentään koska tahansa komentaa omien kirjahyllyjensä luokse, joista löytyy metrikaupalla valinnanvaraa. (Ulkomailla oleskelu kasvattaa pakosti vannoutuneen kirjaston ystävän kirjakokoelmaa!)

Lukutaitotutkimuksen valossa suomalaisten oppilaitosten yhteistyö eteläafrikkalaisten kanssa opettajainkoulutuksen parantamiseksi sekä muutaman suomalaisen koulutusalan firman lupaavat neuvottelut paikallisten koulujen kanssa näyttävät entistä arvokkaammilta. Meillä on Suomessa omat haasteemme – poikien lukuinnostuksen kasvattaminen on monen maan päänsärky – mutta meillä on myös hyväksi koettuja keinoja, joilla oppiminen onnistuu. Eteläafrikkalaisia hämmästyttää eniten se, että tämä voi tapahtua ilman tolkuttoman pitkiä koulupäiviä, valtavaa määrää läksyjä ja jatkuvaa testaamista.

P.S. Eteläafrikkalainen TV-toimittaja Bertus Louw kävi Suomessa syyskuussa 2017 tutustumassa ihailemaansa suomalaiseen koulujärjestelmään. Suositulle 5050-luonto-ohjelmalle tehdyn pätkän voi katsoa YouTubessa: https://youtu.be/akxUJwjZTI8

Tämän vuoksi 20 vuotta sitten voimaantulleessa perustuslaissa säädettiin mitä edistyksellisimmin ja vapaamielisimmin kaikkien ihmisten välisestä tasa-arvosta henkilökohtaisista ominaisuuksista, kuten seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta.

Apartheidin jälkeen valtaan nousseen ja siellä pysyneen Afrikan kansalliskongressin (ANC) näkemyksen mukaan poliittiset vapausoikeudet olivat ainoastaan välttämätön ennakkoedellytys epätasa-arvoa purkavien yhteiskunnallisten ja taloudellisten muutosten toteutumiselle. Tavoitteena oli taata kaikille Etelä-Afrikan kansalaisille tasa-arvoinen ja köyhyydestä vapaa elämä, minkä vuoksi perustuslakiin sisällytettiin myös kattavat säännökset sosioekonomisista oikeuksista.

Kansakunnan isän Nelson Mandelan sanoin äänioikeus ilman ruokaa, suojaa ja terveydenhuoltoa on savuverho, jonka avulla luodaan vaikutelma tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta mutta todellisuudessa syvennetään yhteiskunnallista ja taloudellista epätasa-arvoa.

Kohti parempaa

Eri väestönosien välisen räikeän epätasa-arvon purkamiseksi hallitus ryhtyi toteuttamaan useita sosioekonomisia ohjelmia. Peruskoulujärjestelmä haluttiin ulottaa yhtäläisesti kaikkien lasten saataville. Apartheid-hallinnon aikainen koulutusjärjestelmä oli tarjonnut tarkoituksellisesti mustalle väestölle heikkotasoisen koulutuksen ja pyrkinyt jättämään nämä koulutuksen ulkopuolelle.

Koulutusjärjestelmän muutosten myötä lähestulkoon kaikki kouluikäiset käyvät koulua. Peruskoulutus on ilmainen noin kahdelle kolmasosalle koululaisista ja kouluruokaohjelman avulla tarjotaan yli yhdeksälle miljoonalle köyhälle koululaiselle ilmainen kouluruoka.

Hallitus on tehnyt myös merkittäviä parannuksia terveydenhuoltoon, sosiaaliturvaan sekä asumisolosuhteisiin. Perusterveydenhuollon saatavuutta on laajennettu aiemmin palveluitta jääneille alueille ja maksuton HIV-lääkitys tarjotaan 3,5 miljoonalle sairastuneelle. Sosiaaliturvaa on vahvistettu niin, että 17 miljoonaa köyhintä kansalaista on sosiaaliavustusten piirissä. Lisäksi asunto-ohjelman avulla matalatuloisille kansalaisille on toimitettu 2,5 miljoonaa asuntoa.

Mutkaisa matka

Positiivisista muutoksista huolimatta tilastot todentavat myös toisenlaista todellisuutta, jota arkielämän havainnot vahvistavat. Etelä-Afrikka on yksi maailman epätasa-arvoisimmista maista. Asuinalueiden välinen segregaatio on kaupungeissa vahva. Etnisyydeltään ja varallisuudeltaan eroavat väestönryhmät ovat rajautuneet harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta selkeästi omille alueilleen.

Kaupunkikuvan muodostavat niin sähköaitojen ja muurien taakse rakennetut palatsinomaiset asuintalot kuin silmänkantamattomiin ulottuvat hökkelikyhäelmät, joissa eletään vailla sähköä, vettä ja sanitaatiota.

Yltäkylläisyyden ja perusteellisen puutteen välinen ero tuntuu vallitsevan lähestulkoon kaikilla elämän aloilla. Yli neljäsosa peruskouluista on ilman juoksevaa vettä, lähes kymmenesosa vailla sähköä ja kolme neljäsosaa ilman tietokoneita. Opetuksen laatu on maksuttomissa julkisissa kouluissa pääsääntöisesti hyvin heikko. Sama pätee myös julkiseen terveydenhuoltoon, jonka varassa neljä viidesosaa väestöstä on.

Näiden tilastojen nojalla ei liene ihme, että kaksi kolmasosaa eteläafrikkalaisista on ilmoittanut olevansa halukkaita luopumaan säännöllisistä vaaleista ja demokraattisesti valitusta hallituksesta, jos se varmistaisi hyvien yhteiskunnallisten palveluiden saamisen ja yhteiskuntarauhan.

Toisin kuin yleisesti oletetaan, eriarvoisuus ei määräydy enää mustien ja valkoisten välisessä jaossa vaan etnisten ryhmien sisäiset tuloerot ovat kasvamassa suuremmiksi kuin niiden väliset.

”Earth provides enough to satisfy every man’s need, but not every man’s greed.” – Mahatma Gandhi

Jokapäiväisesti läsnä oleva eriarvoisuus kaivertaa mieltä yhtä lailla kuin alituinen turvattomuus. Tuntuu sietämättömältä, että neljäsosa väestöstä näkee nälkää yhteiskunnassa, jonka rikkauksien rinnalla kotimaani kalpenee. Suomessa itsestään selvä ylellisyys, ilmainen korkeakoulutus, on ollut Etelä-Afrikassa kiivaiden mielenosoitusten kohteena.

Yksityisiin turvallisuuspalveluihin käytetään lähestulkoon yhtä paljon rahaa kuin valtio budjetoi korkeakoulutukseen. Summat eivät ole vähäiset, yhteenlaskettuina 10 miljardia euroa. Tästä huolimatta suuri osa väestöstä jää haluamattaan korkeakoulutuksen ulkopuolelle. Ja kotona pelottaa.

Etelä-Afrikka näytti suunnan, jota kohti en toivoisi yhteiskuntamme kulkevan mutta antoi myös mallin, josta ottaa opiksi. Syyt ja seuraukset eivät ole yksioikoisia. Mutta ääripäiden ollessa rinnakkain läsnä tuntuu helpolta hahmottaa tavoiteltava ja ei-toivottava. Heikenneen valuutan upottaminen turvallisuuspalveluihin ei vaikuta ihanteelliselta ratkaisulta, sillä sähköaitoja korottamalla eletään lopulta kirjaimellisesti häkeissä.

Valoisampi tulevaisuus on yhteisessä vapaudessa. Kun paikalliset ystäväni vakuuttivat, että muutos on tulossa ja paremmat ajat ovat edessä, häpesin suomalaisuudeksi leimaamaamaani pessimismiä ja päätin, että Etelä-Afrikassa kokemaani periksiantamattomuuteen ja iloon aion päättymättömästi palata.