Päällimmäinen tuliaiseni on muistutus Afrikan moninaisuudesta. Todellakin, Afrikka ei ole maa vaan maanosa, jossa on 55 keskenään erilaista valtiota. Monet maista ovat lisäksi todella suuria ja niiden sisäänkin mahtuu monia todellisuuksia. Niin että äkkinäisiä ja yleistäviä johtopäätöksiä pitää varoa.

Monet Afrikan maat ovat saavuttaneet vahvaa talouskasvua ja vaikuttavia kehitystuloksia viime vuosina. Toisaalta tältä mantereelta löytyvät myös kaikkein köyhimmät, konfliktien riivaamat ja vaikeimmin autettavat maat.

Toiseksi tuliaiseksi nousi vaikean globaalin taloustilanteen heijastuminen maatasolle. Öljyn ja kaivannaisten hinnan lasku on jättänyt suuren loven näiden tuotteiden viennistä elävien maiden julkiseen talouteen.

Yksityistä pääomaa suuntaa köyhiin ja keskitulon maihin aiempaa varovammin. Hallitukset joutuvat leikkaamaan kuluja ja priorisoimaan investointeja, kipeitä päätöksiä kuten kotimaisesta kokemuksestakin tiedämme. Kehitysmaassa vaikutukset ovat vielä dramaattisempia, sillä budjetit ja niiden liikkumavara ovat pienempiä.

Toisaalta kriisi on myös aina mahdollisuus, vaikka viedä läpi tärkeitä talouden ja hallinnon uudistuksia, joihin hyvinä aikoina ei ole tartuttu.

Näimme uutta painotusta esimerkiksi maa- ja kalatalouden arvoketjuihin, pienyrittäjien aseman helpottamiseen ja nuorten ammattikoulutukseen. Pidemmällä aikavälillä hyviä uutisia köyhien ihmisten näkökulmasta, sillä kaivannaisteollisuuteen perustuva talouskasvu luo verraten vähän työtä ja toimeentuloa köyhille, toisin kuin esimerkiksi maatalous.

Matkalla sain myös monta ahaa-elämystä julkisen ja yksityisen sektorin rahoituksesta ja rooleista, mutta palaan niihin aiheisiin toisella kertaa.

Senegal soi duurissa

Olen jo pitkään halunnut vierailla Senegalissa, joka on kuuluisa rikkaasta musiikkielämästä ja poliittisesta vakaudesta. Senegal on hyvä esimerkki siitä, että kehitys vaatii onnistumista monilla eri elämän alueilla. Ei kannata pohtia tarvitseeko köyhä ihminen koulutusta, terveydenhuoltoa, hyvää hallintoa vai työpaikan – hän tarvitsee niitä kaikkia.

Senegal on yksi Afrikan menestyneimmistä maista demokratian ja poliittisen vakauden saralla. Sen sijaan taloudellinen edistys on ollut vaatimatonta ilman merkittäviä luonnonvaroja. Niinpä köyhyys on sitkeä vaiva, edelleen lähes puolet 14 miljoonaisesta kansasta elää äärimmäisessä köyhyydessä.

Monet kehityksen mittarit ovat kuluneen vuosikymmenen aikana parantuneet lupaavasti, joten edellytykset taloudelliseenkin menestykseen ovat olemassa. Tällä hetkellä lupaavimmat talouskasvun ja työllisyyden vauhdittajat ovat maa- ja kalatalouden tuotantoketjut.

Maan nuori ja kasvava väestö on voimavara esimerkiksi työvoimavaltaisen teollisuuden tarpeisiin – mutta samalla riski, mikäli heitä ei onnistuta kouluttamaan ja työllistämään.

Itselleni suurin yllätys heti pääkaupunki Dakarissa oli kuivuus tähän aikaan vuodesta – Senegal tosiaankin sijaitsee Sahelin aavikkoalueen reunalla. Senegalin maantieteellisestä sijainnista seuraa kaksi sen uusinta murhetta: ilmastonmuutos sekä ääri-islamilaisten ryhmien väkivallan uhka alueella.

Tärkein tuliaiseni Senegalista oli silti tulevaisuuden usko. Monista ongelmista huolimatta suunta tuntui olevan selvillä: panostamalla ihmisiin, infrastruktuuriin ja yritysten toimintaympäristöön Senegal tavoittelee tulevansa keskitulon maaksi.

Oma vaikutelmani on, että onnistumisen mahdollisuudet ovat hyvät, vaikka nopeaa ihmettä en odotakaan: hallitus on sitoutunut, yksityisiä investointeja tapahtuu ja sosiaalisektorin hankkeilla on jo saavutettu hyviä tuloksia. Eri hankkeissa tapaamani ihmiset olivat vaikuttavia, kylien vapaaehtoisista ravitsemusneuvojista esikoulun opettajiin ja kasvinjalostuksen opiskelijoihin.

Maailmanpankki tukee Senegalia julkisen ja yksityissektorin ohjelmilla useilla eri aloilla. Niistä tärkeimpiä ovat hallinnon ja talouden rakenteiden kehittäminen, energia, maatalous ja ruokaturva sekä koulutus. Maailmanpankki myös tukee sosiaaliturvajärjestelmän käynnistämistä Senegalissa. Naisten aseman parantaminen ja ilmastonmuutoksen torjuminen ovat mukana eri aloilla tehtävässä työssä.

Mauritania: pieni suuri maa

Tietoni Mauritaniasta olivat etukäteen varsin hatarat, joten aloitin perehtymisen katsomalla karttaa. Se kertookin maasta paljon olennaista: noin yhden miljoonan neliökilometrin kokoinen maa, joka on pääasiassa hiekkaerämaata. 3,5 miljoonaa asukasta on keskittynyt muutamaan kaupunkiin ja rannikolle, tieverkko kattaa vain suppean osan valtavasta pinta-alasta.

Maan sijainti määrittää paljon myös sen identiteettiä Pohjois-Afrikan ja Saharan eteläpuolisen Afrikan saumakohdassa.

Mauritanian esimerkki on päinvastainen kuin Senegalin. Luonnonvarojen – erityisesti rautamalmin – hyödyntämisestä saatujen tulojen varassa Mauritanian talous on kasvanut ja köyhyyskin on vähentynyt, vaikkakin hitaasti. Nyt Mauritania on kansantulonsa perusteella alemman keskitulon maa.

Maassa on kuitenkin poliittisia ja etnisiä jännitteitä, jopa kastijakoa ja orjuuden piirteitä. Etenkin vaarallisissa naapurustoissa, kuten Sahelin alueella, turhautuminen ja ulkopuolelle jäämisen tunne on vaarallinen. Viime vuosina Mauritanian huolen aiheiksi on noussut väkivaltaisten ääriliikkeiden vaikutus.

Saharan alueella toimivat terroristiryhmät sekä rikollinen toiminta ovat ulottuneet Mauritaniaankin, ja naapurimaa Malin kriisi on lisännyt epävakautta. Hallitus on keskittänyt paljon resursseja turvallisuuden takaamiseen.

Rautamalmin hinnan romahtaminen 50 prosentilla on Mauritanian julkiselle taloudelle kova kolaus. Viime vuosina käynnistetyt investoinnit infrastruktuuriin ja palvelujen kehittämiseen ovat vaakalaudalla. Toisaalta Mauritanialla on merkittäviä mahdollisuuksia kalanjalostuksen kehittämiseen.

Kuulin arvion, että kaikki Mauritanialaiset voitaisiin työllistää kalanjalostuksen piirissä, mikäli siirryttäisiin kansainvälisten jalostuslaivojen sijasta kotimaassa tapahtuvaan jalostukseen. Tämä voi toteutua, mikäli kalastuspolitiikan uudistus sekä tarvittavan infrastruktuurin rakentaminen toteutetaan ripeästi.

Mauritanian tuliaiseni on, että talouskasvu on tärkeä mutta ei riittävä kehityksen edellytys. He odottavat myös mahdollisuutta osallistua tasavertaisesti yhteiskunnassa ja taloudessa. Mauritanian kohtalon kysymyksiä ovat yhteiskunnalliseen eheyteen panostaminen ja talouden rakenteiden uudistaminen.

Maailmanpankki keskittyy Mauritaniassa talouskasvun lähteiden monipuolistamiseen, esimerkiksi parantamalla kalanjalostuksen ja karjantuotannon edellytyksiä. Toinen tavoite on hallinnon ja julkisten palvelujen parantaminen esimerkiksi paikallishallinnon uudistuksen sekä opetuksen laadun ja tasa-arvon kehittämisen avulla. Jatkossa suurempi huomio kohdistuu nuoriin ja sosiaalisen yhtenäisyyden tukemiseen.

Kongo – upporikas ja rutiköyhä

Kongon demokraattinen tasavalta on ehkä maailman suurin ristiriita. Kongon luonnonvarat ovat häikäisevät: sen alueella on 25 prosenttia maailman timanteista, lähes kaikki harvinaiset maametallit, valtavat metsät ja viljelyalueet ja vesivoimapotentiaalia vaikka koko maanosan tarpeisiin.

Talouskasvu on Afrikan nopeinta, yli 7 prosenttia vuodessa. Kuitenkin 61 prosenttia kansasta elää köyhyydessä.

Pääkaupunki Kinshasa on vireä ja monelta osin moderni metropoli, mutta samaan aikaan Länsi-Euroopan kokoisessa maassa monet alueet eivät ole edes saavutettavissa maanteitse.

Mikä olisi tuliaiseni Kongosta? Ehkä vain ajatus sinnikkyydestä. Pelkään, että moninaiset poliittiset ja hallinnolliset ongelmat tulevat riivaamaan Kongoa jatkossakin.

Kenelläkään ei ole taikasauvaa, jolla voitaisiin saman tien poistaa vuosikymmeniä jatkuneiden konfliktien, korruption ja heikon hallinnon tuhot.

Erityisen julmaa siirtomaakautta seuranneen itsenäisyyden neljä vuosikymmentä ovat konfliktien ja väärinkäytösten värittämiä. Vuoden 1998 jälkeen 4,5 miljoonan ihmisen arvellaan kuolleen ja miljoonien elämä on suistunut raiteiltaan. Rauhan tila on hauras ja hallinnon instituutiot ovat heikkoja.

Toisaalta viime vuosina on tapahtunut pientä edistystä. Suhteellisen rauhallisena ajanjaksona hallitus on saanut makrotalouden hallintaan ja toteuttanut jonkin verran uudistuksia muun muassa yksityissektorin toimintaedellytysten parantamiseksi – tosin maa on edelleen aivan häntäpäässä Maailmanpankin kansainvälisessä vertailussa.

Yksityisiä investointeja on toteutunut, eikä pelkästään kaivannaisalalla. Infrastruktuuria on pikku hiljaa korjattu ja inhimillisen kehityksen mittareilla on saavutettu varovaista parannusta – vuonna 2012 Kongo oli Human Development Index -vertailussa maailman heikoin maa, mutta vuonna 2015 se kipusi tilalle 176 (188 maasta).

Kaivannaisten maailmanmarkkinahintojen lasku heijastuu myös Kongossa – tosin maan luonnonvarat ovat niin monipuoliset ja rikkaat, että vaihtoehtoisista talouskasvun lähteistä ei ole pulaa.

Kongon ongelmat ovat valtavia ja monimutkaisia. Kunpa vain maan valtava potentiaali saataisiin käyttöön ja hyödyttämään koko kansaa, kenenkään ei tarvitsisi Kongossa elää kurjuudessa. Vaikka tällä hetkellä näyttää, että tuohon visioon on pitkä matka, sinnikkyyttä tarvitaan.

Monet tarkkailijat ovat huolissaan poliittisen tilanteen eskaloitumisesta lähikuukausina, mikä voi johtaa uuteen epävakauden kauteen. Kongolaiset ovat kärsineet liikaa, ja toivon että kansainvälinen yhteisö ei luovuta. Investoinnit elinolojen parantamiseen ja hyvinvoinnin tasaisempaan jakautumiseen tukevat ihmisten selviytymiskykyä ja luovat pohjaa paremmalle tulevaisuudelle, vaikka tuo tulevaisuus saattaa vielä antaa odottaa itseään.

Maailmanpankin tuki Kongolle on kasvanut viime vuosina voimakkaasti, osana YK:n ja kehityspankkien alueellista rauhaa edistävää aloitetta. Pankki rahoittaa muun muassa taistelijoiden aseista riisumista ja yhteiskuntaan integrointia, maatalous-, kuljetus- ja energia-aloja sekä yksityissektorin kehittämistä.

Erityinen panostus Itä-Kongon konfliktialueille sisältää myös tukea naisiin kohdistuvan väkivallan estämiseen ja uhrien hoitamiseen.

Tosiaan, blogin kirjoittaminen on jäänyt muun arkisen aherruksen jalkoihin ja sillä välin Maailmanpankki on päivittänyt äärimmäisen köyhyyden määritelmänsä. Rahan arvo muuttuu ajan myötä, ja tällä hetkellä äärimmäisessä köyhyydessä katsotaan elävän ihmisten, joilla on käytettävissään 1,90 USD päivässä. Aiemmin raja oli 1,25 dollaria.

Köyhyysrajan päivittämistä valmisteltiin pitkään, ja se perustui uusimpiin tietoihin hintojen kehityksestä eri maissa sekä muutoksiin vertailumaina käytettyjen 15 köyhimmän maan sisäisissä köyhyyden määritelmissä. Kun kansainvälinen äärimmäisen köyhyyden määritelmä ensimmäistä kertaa otettiin käyttöön vuonna 1990, kansainvälinen tutkijapaneeli kehittämällä menetelmällä päädyttiin äärimmäisen köyhinä pitämään alle yhdellä dollarilla päivässä eläviä. Määritelmä päivitetiin 1,25 dollariin vuonna 2008 ja nyt siis 1,90 dollariin.

Äärimmäisen köyhyyden mittaamisella pyritään seuraamaan laajoja kehityssuuntia. Yksilötasolla määritelmällä ei ole kovin paljon arvoa – henkilö joka käyttää hiukan yli 2 dollaria päivässä on käytännössä samassa tilanteessa kuin naapurinsa joka jää hiukan sen alle. Ja köyhyys on paljon muutakin kuin rahan puutetta, esimerkiksi puutteellisia mahdollisuuksia koulutukseen, terveydenhuoltoon tai yhteiskunnalliseen osallistumiseen.

Äärimmäisessä köyhyydessä olevien osuuden seuraaminen on kuitenkin yksi hyödyllinen mittari maa- ja globaalitason muutosten ymmärtämisessä sekä erilaisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioinnissa. Tällaisia ovat esimerkiksi esimerkiksi köyhimmille suunnatut sosiaaliturvajärestelmät, joita monet kehitysmaat ovat viime vuosina Maailmanpankin tuella ottaneet käyttöön.

Äärimmäisen köyhien määrä laskenut

Vuoden 2015 hyvä uutinen oli, että äärimmäisessä köyhyydessä elävien osuus maailmassa on ensimmäistä kertaa laskenut Maailmanpankin arvion mukaan yksinumeroiseksi luvuksi, 9,6 prosenttiin. Tämä on hieno saavutus, eritoten ottaen huomioon että samaan aikaan väestön määrä köyhimmissä maissa on kasvanut enemmän kuin rikkaammissa maissa.

Tämän hyvän uutisen äärellä voi hetken iloita siitä, että maailma ei sittenkään ole toivoton ja alati huonompaan suuntaan menevä paikka, vaikka joskus siltä tuntuukin.

Heti perään pitää kuitenkin todeta, että tuon pieneltä tuntuvan prosenttiosuuden taakse kätkeytyy edelleen valtava määrä ihmisiä – 707 miljoonaa – joiden elinolot ovat ihmisarvon alapuolella. Lisäksi maailmantalouden tila, ilmastonmuutos ja konfliktit uhkaavat hidastaa viime vuosien myönteistä kehitystä ja jopa kääntää köyhyyden uudelleen nousuun. Kehityksen eteen tehtävästä työstä ei siis voi luovuttaa, vaan sitä pitää päin vastoin vahvistaa ja uudistaa.

Köyhyysrajan lisäksi moni muukin globaalia kehitystä koskeva asia on keskusteltu ja määritelty uudelleen viime vuoden aikana ja hyvä niin. Maailma on muuttunut monella tapaa YK:n vuosituhattavoitteiden sopimisesta kuluneessa viidessätoista vuodessa. Puhumattakaan kun verrataan kehitysavun alkuaikoihin 1960-luvulla. On aikakin tuoda ajattelua ja toimintaa tämän päivän todellisuuteen ja etsiä uusia keinoja rakentaa parempaa maailmaa.

YK:n jäsenmaat määrittelivät viime syksynä uudet kestävän kehityksen tavoitteet seuraavalle viidelletoista vuodelle. Kehitysrahoituksen monista muodoista saavutetiin uudenlainen yhteisymmärrys ja vuosi 2015 tietysti huipentui Pariisin ilmastosopimukseen. Tulevana keväänä seuraa vielä humanitaarinen huippukokous. Kaikki ei muutu kertarysäyksellä, ja monet nyt esillä olevat kysymykset ovat jo ennestään tuttuja. Minusta kuitenkin näyttää että nämä virstanpylväät ovat auttaneet hahmottamaan kokonaiskuvaa ja kiinnittämään kansainvälisen yhteisön huomiota tärkeimpiin globaaleihin kysymyksiin.

Itselläni käynnistyy viimeinen kevätkausi Maailmanpankin johtokunnassa. Nyt on hyvä hetki käydä läpi havaintojani globaalin kehityksen kannalta tärkeimmistä ajankohtaisista kysymyksistä.

Tulevissa blogeissani käsittelen mm. köyhyyttä, eriarvoisuutta ja kestävää kehitystä; kehityksen rahoittamista, kehitysavun tulevaisuutta ja kehitysmaiden omaa varainhankintaa; yksityissektorin roolia sekä humanitaarisen avun ja pitkän tähtäimen kehityksen suhdetta.

Loppukeväällä on sitten aika miettiä myös henkilökohtaisempia oppeja tästä ainutlaatuisesta kokemuksesta.

Lisää tietoa köyhyysrajan määrittelystä löytyy alla olevista linkeistä:

Poverty line

Measuring Poverty

Pääteemana on tällä kertaa eriarvoisuus.

Pidän tärkeänä, että Maailmanpankki nostaa keskusteluun myös kehityksen pitkän tähtäimen haasteita akuuttien huolten rinnalla.

Luonnollisesti ministerit ja muut vaikuttajat keskustelevat tällä viikolla myös Maailmantalouden tilan ja ennusteita heikompien kasvulukujen aiheuttamasta huolesta. Samoin kriisit ja jännitteet eri puolilla maailmaa, kuten Lähi-Idässä ja Ukrainassa, sekä Ebolan aiheuttama kriisi Länsi-Afrikassa näkyvät puheenvuoroissa.

Maailma onnistui puolittamaan äärimmäisen köyhyyden jopa etuajassa YK:n vuosituhattavoitteissa sovitusta vuoden 2015 takarajasta. Hyvän kuvan äärimmäisen köyhyyden vähenemisestä saa esimerkiksi Maailmanpankin tutkimusosastolla kehitetyn PovcalNet-työkalun kautta.

Alla olevan kuvan osalta on hyvä huomioida, että vuosien 1990 ja 2011 luvut perustuvat kotitalouskyselyihin ja vuoden 2030 osalta on kyseessä ennuste.

Global and regional poverty headcounts estimates for 1990, 2011, and 2030

Äärimmäisessä köyhyydessä elävien määrä on siis vähentynyt reippaasti, mutta samalla monissa maissa eriarvoisuus on edelleen syvää ja ulottuu kaikille elämän aloille. Esimerkiksi Maailmanpankin 36 Afrikan maan kattavan selvityksen mukaan hyvätuloisimman neljänneksen lapset kävivät toisen asteen koulun 25-kertaisella todennäköisyydellä köyhmimmän neljänneksen lapsiin verrattuna.

Maailmanpankin juuri ilmestynyt vuosittainen katsaus, Global Monitoring Report, on nyt ensimmäistä kertaa laajentunut tarkastelemaan myös eriarvoisuutta. Tätä arvioidaan tutkimalla kussakin maassa köyhimmän kansanosan (40 prosenttia) tulojen kehitystä suhteessa koko väestöön.

Jotta eriarvoisuus vähenisi, köyhimpien ihmisten tulojen pitäisi nousta muuta väestöä enemmän. Tulokset tästä arviosta vaihtelevat maakohtaisesti: joissakin maissa köyhimmän 40 prosentin tulot ovat kasvaneet enemmän, kun taas toisissa maissa merkittävästi vähemmän kuin muiden.

Suuri vaikeus eriarvoisuuden tutkimiselle erityisesti köyhimmissä maissa onkin luotettavan tilastotiedon puute. Saatavilla olleiden tietojen mukaan tällä kertaa arvio pystyttiin tekemään 86 maan osalta.

Sen lisäksi että eriarvoisuus ja mahdollisuuksien epätasainen jakautuminen on haitallista kehitysmaiden kehitykselle monin eri tavoin, se on ristiriidassa myös useimpien ihmisten oikeudentunnon kanssa.

Maailmanpankin pääekonomisti Kaushik Basu totesi puheenvuorossaan vuosikokousviikon avaustapahtumassa, että eriarvoisuus on monin tavoin haitallista kehitykselle. Taloudellisten vaikutusten rinnalla hän painotti, että myös demokratia rapautuu, jos osa ihmisistä jää kehityksen ulkopuolelle.

Köyhyyden vähentämiseen tarviaan talouskasvua – ilman jauhoja ei voi leipoa leipää. Mutta kuten Afrikan kehityspankin pääjohtaja Donald Kaberukakin on todennut, bruttokansantuotetta ei voi syödä.

Klo 6.15 

Herätys. Perheemme päivät alkavat aikaisin, sillä yläastetta ja lukiota käyvät lapseni lähtevät kouluun klo 7. Aamukahvia juodessa luen Wasington Postia – täällä asumisen bonuksiin kuuluu paikallislehti, joka kattaa laajasti maailman tapahtumia.

Vilkaisen myös sähköpostit pikaisesti kännykästäni, sillä Euroopassa työpäivä on jo pitkällä. Vastaan pariin Suomesta tulleeseen viestiin.

Klo 7.50

Bussi- ja metromatkan jälkeen saavun työpaikalleni. Työhuoneessani Maailmanpankin päärakennuksen 13. kerroksessa rauhallinen aamuhetki, sillä kollegani saapuvat yleensä minua myöhemmin. Katselen ikkunastani kesäistä aamua Washingtonissa ja juon maitokahvia.

Hoidan liudan sähköposteja ja vilkaisen läpi Maailmanpankin lehdistökatsauksen ja Financial Timesin sähköisen version. Sen jälkeen luen läpi kollegani kirjoittaman raportin edellisen päivän kokouksesta ja kirjaan siihen pari kommenttia.

Ehdin vielä hetken valmistella aamupäivän kokousten puheenvuoroja samalla kun muutama kollega huikkaa aamutervehdyksensä ovellani.

Klo 9

Epävirallinen EU-koordinaatiokokous. Keskustelemme EU-ryhmässä viikottain ajankohtaisista asioista ja valmistaudumme eri kokouksiin. Koska Maailmanpankissa johtokuntaeudustautuminen ei noudata EU:n rajoja, emme neuvottele sitovia EU:n kantoja.

Klo 10

Johtokunnan  kokous. Ensimmäisenä käsittelyssä tänään on tukipaketti Ukrainalle, yhteensä 1,5 miljardia dollaria. Pakettiin kuuluu hallinnon ja talouden uudistuksia rahoittava budjettituki, kaukolämmön järjestämistä uudistava hanke sekä kaupunkien infrastruktuurihanke.

Monet johtokunnan jäsenet käyttävät myönteisiä puheenvuoroja ja niin teen minäkin.

Ukrainan tilanteeseen liittyy paljon riskejä, mutta Euroopan ja Keski-Aasian osasto saa kiitosta nopeasta valmistelutyöstä ja kannustusta toimia riittävän joustavasti vaikeassa tilanteessa.

Klo 12.45

Lounastauko. Tällä kertaa minulla ei ole lounaskokousta, joten suuntaan alakerran henkilöstöruokalaan yhdessä norjalaisen, virolaisen, latvialaisen ja suomalaisen kollegan kanssa.

Meillä on uskoakseni maailman paras ruokala: siellä voi valita monelta luukulta ruokaa eri puolilta maailmaa. Sushitiskille on aina jono, enkä tällä kertaa ehdi jäädä odottamaan. Valitsen aasialaista nuudelikeittoa.

Ruokapöydässä juttelemme matkasuunnitelmista, lapsista, koirista ja myös työasioista. Kuten meidän porukassamme aina, juttu luistaa ja aika monta vitsiä ehditään murjaista ruokahetken aikana.

Klo 13.20

Nappaan kahvin mukaani ja palaan työhuoneeseeni. Ehdin lukea pari sähköpostia ja kasata iltapäivän kokousten aineistot esille.

Assistentillani on liuta kysymyksiä tulevista aikatauluista ja matkavarauksista.

Saksalainen kollegani soittaa ja kysyy näkemystäni parista ajankohtaisesta kysymyksestä.

Klo 13.45

Ruotsin ulkoministeriön kehityspankkiyksiköstä kaksi kollegaa on käymässä Washingtonissa. He valmistelevat uutta vaikuttamisstrategiaa. Keskustelemme Maailmanpankissa käynnissä olevasta muutosprosessista, vaalipiirimme yhteistyöstä ja monesta ajankohtaisesta asiasta. Tunti vierähtää nopeasti.

Ruotsalaiset jatkavat seuraavaan kokoukseensa ja minä omaani, matkalla vielä vaihdan kollegani kanssa muutaman sanan seuraavan kokouksemme tavoitteista.

Klo 14.45

Tapaamme muutaman johtokunnan jäsenen kanssa maastrategioiden uudistamisesta vastaavan varapääjohtajan sekä valmistelutiimin.

Painotamme muun muassa kestävän kehityksen periaatteita ja sukupuolten välisen tasa-arvon edistämistä sekä sidosryhmien ja muiden avuantajien kanssa tehtävää yhteistyötä. Pohdimme yhdessä, miten nämä parhaiten saadaan uusiin ohjeisiin mukaan.

Klo 16

Päivän viimeinen tapaaminen omassa toimistossani. Pankin oikeudellisen osaston päällikkö haluaa jutella ajankohtaisista asioista ja käymme läpi ripeässä tahdissa paljon asioita.

Hän on keskeinen vaikuttaja, joten palaverissa saan tärkeää tietoa valmisteilla olevista asioista ja pystyn välittämään oman vaalipiirimme näkemyksiä.

Klo 16.40 

Pääni on ihan pyörällä päivän kokousten jäljiltä, en oikein osaa tartuttua sähköposteihin tai muihin töihin. Virolainen kollegani käy kertomassa veroparatiisien vastaiseen työhön liittyvät uusimmat käänteet ja juttelen vielä parin muunkin kollegan kanssa.

Klo 17

Pankin suuressa kokoussalissa järjestetään naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kuvaavan taidenäyttelyn avajaiset. Toteutustavaksi on valittu italialaisen teatteriohjaajan laatima sarja väkivaltaa kuvaavia tekstejä, joita lukemassa on pankin henkilöstöä, johtokuntatoimistojen edustajia ja taiteilijoita.

Liettualainen varaedustajani Giedre on mukana lukemassa ja hän selviää tehtävästä tyylikkäästi.

Tilaisuus on vaikuttava, mutta myös aika painostava. Päätän jättää tilaisuuden päätteeksi tarjolla olevat drinkit väliin.

Klo 19 

Kotona. Muu perhe on jo syönyt ja minulle on ystävällisesti jätetty ruoka odottamaan lautaselle. Päivän kuulumisia ja arkista jutustelua.

Klo 21.30 

Luen seuraavan päivän aineistoja, joita en ole aiemmin ehtinyt käydä läpi. Henkilöstöasioiden komitean asioihin toimistoni neuvonantaja on tavalliseen tapaan tehnyt hyvät valmistelut. Luen vielä loppuviikon kokousten aineistoja ja katson samalla tv-uutisia.

Yritän terästää aivojani vielä miettimään huomiset vaatevalinnat, mutta se tuntuu jo ylivoimaiselta. Jääköön aamuun.

Palkinto meni oikeaan osoitteeseen, sillä Ritvan työ on todellakin ollut monella tapaa uraauurtavaa. Olen myös iloinen siitä, että Kulttuurirahasto on nähnyt kansainvälisen toiminnan ja kehitysmaiden auttamisen palkitsemisen arvoisena kulttuuritekona.

Kulttuuri siis nähdään laajasti suomalaisten saavutusten kokonaisuutena, arvojemme ja identiteettimme ilmaisuna.

Ritva Reinikka on Maailmanpankissa ja sen asiakasmaiden parissa laajalti tunnettu. Kun Pankissa sanon olevani suomalainen, usein keskustelukumppani muistaa, että Ritva Reinikkakin on Suomesta ja sitten seuraa jokin positiivinen kommentti Ritvan kyvyistä ja persoonasta.

Yli 20 vuoden ajan Ritva on vahvistanut maailmalla kuvaa suomalaisesta analyyttisestä mutta käytännönläheisestä ja joustavasta toimintatavasta ja sinnikkyydestä. Vaikka Ritva on hyvin kansainvälinen, on hän samalla myös edelleen hienolla tavalla suomalainen.

Maailmanpankissa Ritvan kuuluisimpia saavutuksia on alun perin 1990-luvulla Ugandaa varten kehitetty tapa selvittää ja seurata julkisten varojen perille menoa paikallisiin kohteisiin. Seurantaa ja avoimuutta lisäämällä Ritvan ja hänen kollegoidensa kehittämä malli paransi huimasti koulujen saamaa rahoitusta, josta aiemmin suurin osa hävisi jonnekin matkan varrelle.

Kehitysmaiden auttaminen on Ritvan tapauksessa ollut pitkäjänteistä työtä maiden omien järjestelmien vahvistamiseksi. Hänen työnsä ansiosta köyhät ihmiset saavat parempia palveluita ja ihmisten elinolosuhteet ovat parantuneet.

Viimeisimpiä Ritvan johtaman Afrikan inhimillisen kehityksen osaston innovaatioita on ollut kyselytyökalu, jolla on selvitetty julkisten palveluiden tasoa. Tulokset muun muassa opettajien osaamisen ja työpaikallaolon todellisuudesta ovat olleet järkyttäviä. Ritvan ohjauksessa Pankki on kehittänyt yhdessä asiakasmaiden kanssa ratkaisuja opetuksen ja terveydenhuollon laadun parantamiseksi.

Analyysistä käytännön ratkaisuihin, Ritvan lähestymistapa kuvaa mielestäni hyvin suomalaista kulttuuria ja tapaa toimia. Siksi olen ylpeä Ritvan saamasta palkinnosta – onnea Ritva!

• Ritva Reinikan haastattelu ulkoministeriön verkkosivuilla: Afrikkalaisopettajien ammattitaito huolettaa suomalaisasiantuntijaa

Osittain kyseessä voi olla perspektiiviharha: työssäni eri maiden tilanteet ja kriisit tulevat konkreettisemmiksi. Maailmanpankki työskentelee lähes kaikissa kriisimaissa ja joutuu jatkuvasti arvioimaan miten muuttuviin tilanteisiin reagoidaan.

Ennen joulua Maailmanpankki ja avunantajat saivat valmiiksi neuvottelut, joissa sovittiin tulevien vuosien rahoituksesta Maailmanpankin kaikkien köyhimille maille tarkoitetulle rahastolle, IDA:lle. Kokoon saatiin ennätysmäinen rahapotti, 52 miljardia euroa käytettäväksi seuraavan kolmen vuoden aikana. Hauraille ja konflikteista toipuville maille suunnattua rahoitusta lisättiin voimakkaasti.

Myös Suomi on mukana rahoittamassa IDAa, yhteensä 256 miljoonalla eurolla.

Rahoittajien päätöksestä on vielä pitkä ja vaikea matka siihen, että väkivallan ja köyhyyden keskellä elävien ihmisten arjessa nähdään parannusta. Esimerkiksi Keski-Afrikan tasavallassa tuo arki on tällä hetkellä järkyttävä: lähes miljoona ihmistä on paennut väkivaltaa ja noin puolet kaikista asukkaista tarvitsee kiireellisesti ruokaa ja muita elämisen perusedellytyksiä.

Tällaisessa tilanteessa Maailmanpankki työskentelee läheisessä yhteistyössä YK:n, EU:n, Afrikan unionin ja muiden avunantajien kanssa. Turvallisuuden takaaminen ja humanitaarinen apu ovat ensimmäisiä prioriteetteja, joiden osalta Maailmanpankin toiminta on hyvin rajallista. Samalla kuitenkin on tärkeää saada nopeasti yhteiskunnan perusrakenteita toimimaan ja ihmisille palveluita ja toimeentuloa.

Uusi väliaikaishallinto on hauras toivon kipinä Keski-Afrikan tasavallassa. Kansainvälinen yhteisö on luvannut tukea ja tärkeä osa tuosta tuesta tulee Maailmanpankilta valtion perustoimintojen uudelleen käynnistämiseen.

Samalla kuitenkin pidetään pidemmän tähtäimen näkymä mielessä ja mietitään keinoja rakentaa yhteiskuntaa vakaammalle pohjalle. Keski-Afrikan tasavallassa tämä tarkoittaa muun muassa puuttumista syvään epätasa-arvoon sekä luonnonvaroista saatavien tulojen jakautumiseen.

Voimme siis toivoa, että lähiviikkojen ja kuukausien aikana Keski-Afrikan tasavallassa ihmisten elämä alkaa pikku hiljaa helpottua. Tie pysyvämpään vakauteen ja kehitykseen on kuitenkin pitkä ja epävarma. Vaikka avun epäonnistumisen riski on olemassa, vielä suurempi riski on olla auttamatta ja menettää toivo paremmasta tulevaisuudesta.

Kyse on tietysti siitä, millaiseen säähän ollaan varauduttu. Suomessa meidän on ollut pakko varautua pitkiin ja lumisiin talviin, täällä leudommassa ilmastossa aurauskalustoon ja talvirenkaisiin ei ole investoitu.

Varautuminen on kuitenkin käynyt viime vuosina kaikkialla aiempaa vaikeammaksi, kun ilmastonmuutoksen vuoksi äärimmäiset sääilmiöt ovat yleisempiä.

Suomessakin kovat myrskyt ovat saaneet aikaan tuhoa ja osoittaneet, että luonnon voima voi yllättää myös varautuneen.

Vielä paljon vakavampaa tuhoa sääilmiöt saavat aikaan kehitysmaissa, joissa mahdollisuudet varautua ja suojautua ovat usein heikommat.

Viime aikojen julmin esimerkki on tietysti Filippiinien hirmumyrsky Yolanda marraskuun alussa. Yksi tuntemamme historian voimakkaimmista myrskyistä runteli Filippiinien köyhiä alueita 16 tunnin ajan.  Yli 13 miljoonan ihmisen elinympäristö oli huippunopeudella puhaltaneen tuulen ja tulvan jäljiltä palasina. Olemme kaikki nähneet uutiskuvia kuolemasta, tuhosta ja hädästä tuolla alueella.

Maailmanpankki on ollut heti katastrofin jälkeen mukana arvioimassa tuhoja ja jälleenrakennustarpeita. Olemme nopeasti pystyneet järjestämään rahoitusta jälleenrakennuksen käynnistämiseen. Johtokunta hyväksyi viime viikolla 500 miljoonan dollarin lainan, jolla tuetaan välitöntä jälleenrakentamista. Tehtävää on paljon, sillä korjattavana ovat sekä julkinen infrastruktuuri että ihmisten kodit. Myös pienyritysten toiminta on lamaantunut.

Heti Filippiinien hirmumyrskyn jälkeen maailman maat kokoontuivat jälleen kerran neuvottelemaan ilmastonmuutoksen torjunnasta, tällä kertaa Varsovassa. On surullista, että toimenpiteistä sopiminen vie niin kauan, kun meidän pitäisi toimia välittömästi.

Ilokseni olen täällä Maailmanpankissa huomannut, että monet kehitysmaat kiinnittävät nykyään paljon huomiota ilmastokysymyksiin. Vaikka poliittisissa neuvotteluissa eteneminen on hidasta, näyttää käytännön tasolla tapahtuvan paljon. Esimerkiksi Kiinassa Maailmanpankin yhteistyö keskittyy paljolti ympäristön ja ilmaston kannalta kestävien ratkaisujen edistämiseen.

Monissa maissa rahoitamme uusiutuvan energian investointeja, energiatehokkuuden parantamista tai vaikka ilmastokestävää maataloutta.

Laitan toivoni siihen, että käytännön toimenpiteet kantavat hedelmää ja vähitellen myös maiden välllä poliittinen keskustelu helpottuu. Ilmasto vaikuttaa kaikkien elämään – kuten tästä lumipäivästä itsekin huomaan – mutta köyhimpien maiden ja ihmisten kokemukset ovat tässäkin asiassa vakavimmat.

Tosielämässä se on kuitenkin usein vaikeaa.

Pohjoismaille sukupuolten välisen tasa-arvon ajaminen on ollut luonteva painopiste Maailmanpankissa. Ensiksi koska meidän katsannossamme miehet ja naiset ansaitsevat samat oikeudet ja kunnioituksen, eli tasa-arvon edistäminen on itsessään tärkeä tavoite. Toiseksi tiedämme omasta kokemuksestamme ja kansainvälisen tutkimustiedon nojalla, että tasa-arvo on hyvän yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen tukipilari.

Sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen on Maailmanpankissa vahvistunut viime vuosina merkittävästi. Useimmissa maastrategioissa arvioidaan naisten asemaa ja hankkeiden valmistelussa pyritään ottamaan huomioon sukupuolisidonnaiset vaikutukset.

Pankki tekee myös tasa-arvoon liittyvää tutkimusta ja julkaisuja, kuten juuri ilmestynyt  ”Women, Business and the Law 2014; Removing Restrictions to Enhance Gender Equality”.

Konflikteista toipuvissa maissa naiset ovat usein erityisen haavoittuvassa asemassa. Naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä sekä konfliktien aikana että niiden jälkeen. Esimerkiksi suomalainen CMI-järjestö tekee ulkoministeriön tuella työtä, jotta naiset saadaan paremmin mukaan rauhanneuvotteluihin.

Pääsin taannoin kuulemaan Suomen suurlähetystön järjestämään paneelia, jossa ministeri Elisabeth Rehn oli mukana keskustelemassa länsiafrikkalaisten asiantuntijoiden kanssa aiheesta. Keskustelusta välittyi usko siihen, että naisten osallistuminen rauhanprosesseihin parantaa edellytyksiä puuttua myös sukupuolisidonnaiseen väkivaltaan.

Pelkästään naisten kanssa työskentelemällä ei kuitenkaan pystytä ratkaisemaan sukupuolisidonnaisen väkivallan ongelmaa konflikteista toipuvissa maissa.  Molempien sukupuolten tilannetta ja haasteita tulee ymmärtää, jotta ongelmien perimmäisiin syihin pystytään vaikuttamaan kestävällä tavalla.

Konfliktien aikana ja niiden jälkeen miehet ja pojat kohtaavat usein itse raakaa väkivaltaa ja rooliodotuksia, jotka vaikuttavat heidän käytökseensä pitkälle tulevaisuuteen.

Maailmanpankki, Tukholman kansainvälinen rauhantutkimusinstituutti SIPRI, Yhdysvaltain rauhaninstituutti ja eräät muut organisaatiot järjestivät Washingtonissa mielenkiintoisen symposiumin aiheesta. Miehiin kohdistuvien rooliodotusten ja maskuliinisen identiteetin ymmärtäminen todettiin tärkeäksi tekijäksi konfliktien ratkaisemisessa ja väkivallan vähentämisessä.

Osallistuin ohjelmaan pitämällä lyhyen puheenvuoron iltavastaanotolla ja olin hyvin vaikuttunut symposiumin osallistujakunnasta. Uskon, että tämä keskustelu vaikuttaa käytännön työhön tulevaisuudessa.

Maailmanpankin uuden strategian tavoitteena on poistaa äärimmäinen köyhyys vuoteen 2030 mennessä ja jakaa hyvinvointia tasaisemmin. Tämä jää unelmaksi, ellemme saa kehitykseen mukaan naisia ja miehiä myös hauraissa valtioissa. Pankki pyrkii saamaan aikaan yhä enemmän pysyviä myönteisiä muutoksia yhteiskunnissa.

Väkivallan keskellä elävien naisten, tyttöjen, miesten ja poikien elämässä keskeinen muutos olisi mahdollisuus elää vapaana väkivallan pelosta.

Monet meistä Maailmanpankin johtokunnan jäsenistä edellyttävät erityistä kunnianhimoa sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi konflikteista toipuvissa maissa.  Juuri valmistunut arviointi Maailmanpankin toiminnasta vahvistaa, että käynnissä olevat uudistukset ovat oikean suuntaisia. Yhtenä arvioinnin suosituksista on aiempaa vahvempi sukupuolisidonnaiseen väkivaltaan puuttuminen.

Tämän suosituksen kanssa on helppo olla samaa mieltä.

Jotenkin korviini tarttui kokouksista monia koulutukseen liittyviä kommentteja. Myös valtiovarainministeri Jutta Urpilainen kosketti aihetta nostamalla esiin nuorten työllisyyden yhtenä kestävän kehityksen ulottuvuutena käyttäessään pohjoismais-balttialaisen ryhmän puheenvuoron kehityskomiteassa. (Puheenvuoro on luettavissa täällä: http://search.worldbank.org/devcomm?_foldid_exact=Statements)

Monien kokousosallistujien mielessä suurimman vaikutuksen taisi tehdä 16-vuotias aktivisti Malala Yusafai, joka selviytyi viime vuonna Talebanin luodista. Malala on jatkanut kampanjointia tyttöjen koulutuksen puolesta entistä päättäväisemmin tuon tapahtuman jälkeen.

Maailmanpankin pääjohtajan Jim Kimin haastattelussa Malala puhui vahvasti omista kokemuksistaan ja koulutuksen merkityksestä. Hänen persoonallinen tyylinsä ja huumorintajunsa kosketti kuulijoita ja toi varmasti kyynelet monen silmäkulmaan.

Videon Jim Kimin ja Malalan keskustelusta voi katsoa täältä: http://live.worldbank.org/conversation-with-malala 

Afrikan taloustilannetta käsitelleessä seminaarissa useat afrikkalaiset ministerit mainitsivat opetuksen laadun yhtenä tärkeimmistä tekijöistä Afrikan talouskasvulle ja kilpailukyvylle.  Viime vuosina Afrikan maat ovat rakentaneet kouluja ja palkanneet opettajia ennen näkemättömällä vauhdilla, ja lähes kaikki lapset onkin saatu kouluun.

Kuitenkin opetuksen laadun kehittäminen on jäänyt pahasti jälkeen, joten oppilaat eivät opi koulussa läheskään riittävästi. Ministerien puheenvuoroissa toistui tarve parantaa nuorten oppimistuloksia. Tutkimukset osoittavat, että oppimistuloksilla on myönteinen yhteys talouskasvun kanssa.

Ritva Reinikka, Maailmanpankin Afrikan alueen inhimillisen kehityksen osaston johtaja, kertoi minulle tiiminsä tekemistä uusista opetuksen laatua koskevista tutkimuksista. Tulokset ovat hälyttäviä (http://www.sdindicators.org/).

Esimerkiksi Ugandassa vain noin neljä prosenttia englanninopettajista hallitsee itse opettamansa luokkatason opetusohjelman. Opettajien poissaolot ovat yleisiä ja Ugandan julkisissa kouluissa opettajat käyttävät päivittäiseen opetustyöhön keskimäärin vain kolme tuntia vaaditun yli seitsemän tunnin sijaan.

Ei ihme jos oppimistulokset jäävät laihoiksi.

Kiinnostus ja tarve opetuksen kehittämiselle on Afrikassa vahva. Maailmanpankin tekemässä mielipidekyselyssä koulutus nousi tärkeimmäksi asiaksi – lähes 40 prosenttia eri sidosryhmistä koostuvista vastaajista piti tärkeimpänä että Maailmanpankki tukee juuri tätä alaa.

Maailmanpankilla on lähes kaikissa Afrikan maissa opetusalan ohjelmia, joissa keskitytään nyt ennen kaikkea opetuksen laadun parantamiseen. Esimerkiksi Ugandassa ja Angolassa pankki kehittää opettajankoulutusta.

Suomen maine perusopetuksen maailmanmestarina on vahva. Kun kerron olevani Suomesta, saan usein ihailevan kommentin maailman parhaasta koulutusjärjestelmästä. Suomen menestyksessä opettajien rooli on ollut keskeinen – tässä meillä varmasti olisi jaettavaa myös kehitysmaiden kanssa. Tiedän että monet kansalaisjärjestöt, Suomen kahdenväliset ohjelmat ja kansainvälinen vaikuttamistyömme on tuonut esiin kokemuksiamme, mutta uskon että tilausta laajemmallekin roolille olisi.

Johtokunta on pysyvästi koolla Washingtonissa pankin päämajassa, joten pääosan työviikoistani täyttävät viralliset ja epäviralliset kokoukset ja niiden valmistelu. Ei ehkä kuulosta kovinkaan jännittävältä, mutta todellisuudessa työ on äärimmäisen kiinnostavaa ja monipuolista!

Johtokunta päättää Maailmanpankin toiminnan suuntaviivoista, eli esimerkiksi millaista maatalouden tai sosiaaliturvan kehitystä Pankki rahoituksella ja neuvonnalla tukee. Päätämme myös maakohtaisista yhteistyöstrategioista ja yksittäisistä kehityshankkeista. Lisäksi päätämme Pankin sisäiseen hallintoon ja talouteen liittyvistä asioista. Käsiteltävien asioiden kirjo on todella laaja, sillä Maailmanpankin toiminta kattaa lähes kaikki julkisen ja yksityisen sektorin alat.

Toisinaan keskustelemme laajoista globaaleista teemoista, kuten vaikkapa hyvän riskienhallinnan merkityksestä kehitykselle. Toisella hetkellä taas käsittelemme tukea sähköntuotannon laajentamiselle Myanmarissa tai Pankin sisäisen henkilöstöpolitiikkan uudistamista.

Minä edustan johtokunnassa Suomea sekä seitsemää muuta Pohjoismaata ja Baltian maata.  Olen yksi 25 jäsenestä, joista kukin edustaa  joko yksittäisiä maita (kahdeksan suurinta osakkeenomistajaa) tai useamman maan ryhmiä. Meitä naisia johtokunnassa on tällä hetkellä viisi.

Olen nopeasti huomannut, että vaikutusvaltaa johtokunnassa pitää rakentaa asiantuntemuksen, rakentavan yhteistyön ja neuvottelutaidon varassa. Ajallisesti merkittävin osa vaikuttamistyöstä tapahtuu muodollisten kokousten ulkopuolella ja edellyttää omaa aktiivisuutta. Kokoonnumme eri komiteioissa valmistelmaan asioita ja vaikeammista asioista neuvotellaan myos epävirallisissa kokouksissa ja johtokunnan seminaareissa. Lisäksi asioihin perehtyminen ja niihin vaikuttaminen edellyttää osallistumista lukuisiin tapaamisiin ja tilaisuuksiin sekä perehtymistä valtavaan määrään kirjallista aineistoa. Myös yhteydenpitö vaalipiirimme maihin on tärkea osa työtäni.

Onneksi en tee tätä työtä yksin – vaikuttavuutemme jäisi sillä tavoin hyvin ohueksi.  Kanssani Washingtonissa työskentelee 10 hengen asiantuntijaryhmä, jossa kaikki Pohjoismaat ja Baltian maat ovat edustettuina. Lisäksi kussakin pääkaupungissa valmistellaan vaalipiirimme kantoja tärkeimpiin johtokunnassa käsiteltäviin aiheisiin. Tätä työtä koordinoivat johtokuntakautemme ajan Suomen valtiovarainministeriön ja ulkoministeriön Maailmanpankkitiimit. Työskentelemällä tiiminä pystymme pitämään yllä johdonmukaista ja hyvin valmisteltua linjaa Maailmanpankissa käsiteltäviin asioihin. Se on äänestysryhmämme vahvuus ja tavaramerkki.

Nyt alkava työviikko onkin sitten aivan erilainen kuin edellä kuvaamani tavalliset viikot. Maailmanpankin ja Kansainvälisen valuuttarahaston yhteiset vuosikokoukset järjestetään tällä viikolla ja se tuo kaupunkiin kaikkien 188 jäsenvaltion edustajat. Ministerit kokoontuvat käsittelemään sääntömääräisiä päätösasioita ja laajan arvovaltaisen joukon ollessa paikalla järjestetään Maailmanpankissa myös useita erilaisia tapahtumia, keskusteluita ja seminaareja.

Uskon, että globaalin talouden tilanne sekä huoli kehityksestä kriisialueilla kuten Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan maissa värittää keskusteluja. Maailmanpankkiryhmän uuden strategian vahvistaminen herättää varmaan myös keskustelua Pankin uudesta suunnasta. Jännittävä ja kiireinen viikko edessä!

• Lisätietoa vuosikokouksista