Muovien aiheuttamasta saastumisesta on tullut valtava kansainvälinen terveys- ja ympäristöongelma. Globaalien muovimarkkinoiden arvo vuonna 2018 oli noin biljoona Yhdysvaltain dollaria, eli viisi prosenttia kaikesta maailmankaupasta[1]. Muovien tuotannon ja kulutuksen ennustetaan entisestään kasvavan, ja samalla paisuvat muovisaasteen kielteiset vaikutukset.

Taustalla vaikuttaa puutteellinen ja hajanainen lainsäädäntö: muovien hallinta on paikallista, vaikka niiden markkinat ovat globaalit. Luontoon päätyessään muovit ja niiden sisältämät haitalliset aineet pilaavat vesistöjä ja maaperää, vahingoittavat muoviesineitä erehdyksessä nielevien eläinten terveyttä, aiheuttavat haittaa elinkeinoille kuten kalastukselle ja maataloudelle sekä kertyvät ravintoketjussa mikromuovina. Fossiilisista polttoaineista valmistetut muovit ovat myös merkittävä tekijä ilmastonmuutoksen kiihtymisessä. Toisaalta muovilla on monia tärkeitä ja myös ympäristön kannalta myönteisiä ominaisuuksia. Esimerkiksi muovien keveys tuottaa merkittäviä ilmastohyötyjä logistiikassa ja ajoneuvoissa, ja suojaavat elintarvikepakkaukset parantavat säilyvyyttä vähentäen ruokahävikkiä.

YK:n ympäristökokous neuvottelee päätöstä roskaantumisen hillitsemiseksi

YK:n ympäristökokouksen UNEA:n puitteissa etsitään parhaillaan keinoja yhtenäistää ja vahvistaa muovien kestävää hallintaa ja sopia yhteisistä laillisesti sitovista tavoitteista. YK:n jäsenvaltiot kokoontuvat 28.2.-2.3. Nairobiin YK:n ympäristöohjelman UNEPin päämajaan YK:n ympäristökokoukseen (UNEA 5.2), jonka kärkitavoitteena on käynnistää neuvottelut globaalista muovisopimuksesta. Käsiteltävänä on kaksi erilaista pohjaehdotusta kansainvälisen neuvottelukomitean perustamiseksi. Komitealle myönnettävä mandaatti ratkaisee, kuinka laajaa ja kunnianhimoista kokonaisuutta ryhdytään valmistelemaan.

Suomi ja EU tavoittelevat kunnianhimoista, laillisesti sitovaa globaalia ratkaisua, joka edistää muovien kestävää hallintaa tarkastelemalla muovien koko elinkaarta tuotannosta kulutukseen ja jätteiden hallintaan sekä torjuu yhtä lailla maaperän kuin vesistöjenkin pilaantumista. Samanaikaisesti monia, erityisesti kehittyviä maita, huolettaa muoveihin kohdistuvan sääntelyn mahdolliset kielteiset vaikutukset talouteen sekä toisaalta se, miten sitovien tavoitteiden toimeenpano rahoitetaan. Lupaavaa on, että jo yli 150 valtiota on ilmoittanut toivovansa jonkinlaista sopimusta jo ennen kuin neuvottelupöytiin on edes istuttu.

Muovien kiertotaloutta tulee tehostaa ja kulutusta vähentää

Ongelmaan ei ole yhtä täydellistä ratkaisua. Kiertotaloutta, eli muovien kierrätystä ja uudelleenkäyttöä, tulee vahvistaa taloudellisin kannustimin ja sääntelyn avulla. Toistaiseksi muovin kierrätys on marginaalista: UNEPin arvion mukaan tähän asti tuotetusta muovista alle 10 prosenttia on kierrätetty[2], ja tällä hetkellä Suomessakin kierrätetään muoveista vain noin 27 prosenttia. Samalla on tunnustettava, etteivät tehokkaatkaan kierrätysprosessit riitä ratkaisemaan maailman muoviongelmaa, jos tuotantovolyymia ja kysyntää ei onnistuta laskemaan. On myös tärkeää tunnistaa ne muovituotteet, joista voidaan luopua, joiden käyttöä voidaan vähentää tai joita voidaan korvata vaihtoehtoisilla materiaaleilla.

Muoviongelman ratkaiseminen edellyttää kansainvälistä yhteistyötä

Kokemukset eri maiden kansallisista muovisäädöksistä osoittavat, että muovien käyttöön on mahdollista puuttua hyvin tuloksin. Esimerkiksi UNEPin isäntämaa Kenia kuuluu niiden 34 Afrikan maan joukkoon, joissa muovipussien käyttöä on rajoitettu lailla. Suomen kansallisia toimia puolestaan on vuodesta 2018 ohjannut muovitiekartta, jonka tavoitteena on vähentää muoveista aiheutuvia haittoja, välttää turhaa kulutusta, tehostaa muovien kierrätystä ja löytää korvaavia ratkaisuja. Yksittäiset valtiot voivat asettaa maahantuontikieltoja tai ohjata tullimaksuja tuotteiden ympäristövaikutusten perusteella, mutta tehokas yhteiseen muovisaasteongelmaan vastaaminen edellyttää kansainvälisiä sitoumuksia.

Muutettuani Nairobiin olen luopunut ohikulkijoiden kummaksumasta harrastuksestani kerätä roskia. Kenian edistyksellisestä muovipussikiellosta huolimatta tienpientareilla olisi monenlaista poimittavaa, mutta toimivan kierrätysjärjestelmän puuttuessa roskien kerääminen tuntuu vielä järjettömämmältä kuin Suomessa. Yksilönä ja kuluttajana voin kieltäytyä tarpeettomasta pakkausmuovista ja jopa epätoivoissani kerätä roskia rakastamastani lähimetsästä, mutta mahdollisuuteni vähentää kuluttamani muovin määrää on rajallinen. Siksi Suomen suurlähetystö Nairobissa, ulkoministeriö ja Suomen muoviyhteistyön koordinoinnista vastaava ympäristöministeriö työskentelevät yhdessä EU:n ja muiden YK:n jäsenvaltioiden kanssa globaalin muovisopimuksen neuvotteluprosessin ja merkittävän, ongelman juurisyihin pureutuvan kansainvälisen ratkaisun edistämiseksi.

[1] UNCTAD (2020), Global trade in plastics: insights from the first life-cycle trade database.

[2] UNEP (2021), From pollution to Solution: a Global Assessment of Marine Litter and Plastic Pollution, s. 15.

Millainen työtaustasi on ja miten olet päätynyt nykyiseen työtehtävääsi?

Minulla on valtiotieteellinen koulutus Yhdysvalloista. Erikoistuin opinnoissani joukkutuhoaseiden leviämisen estämiseen. Opintojeni jälkeen vuonna 1999 muutin Yhdysvalloista Geneveen Suomen aloittaessa ensimmäistä EU puheenjohtajuuskauttaan. Työskentelin Suomen Geneven edustustossa aseidenriisuntakonferenssin asioiden parissa. IAEA:lla aloitin vuonna 2002 IAEA:n Geneven edustajana, jolloin työskentelin Director General Mohamed Elbaradein alaisuudessa. Vuonna 2007 siirryin IAEA:n Safeguards -osastolle, jonka tarkastajat verifioivat ja varmistavat etteivät Ydinsulkusopimukseen sitoutuneet maat käytä ydinmateriaalia ydinaseiden valmistukseen.

Millainen työkuvasi on?

Nykyisessä tehtävässäni strategisen suunnittelun päällikkönä tiimini monitoroi toimintaympäristössämme tapahtuvia turvallisuuspoliittisia, taloudellisia, teknologisia ja muita muutoksia ja analysoi niiden vaikutusta organisaatioomme. Yksi osa-alue, jota seuraamme erityisen tarkasti nyt, on teknologian muuttuminen, sillä se saattaa muuttaa toimintaympäristöämme erityisesti. Rakennamme myös erilaisia tulevaisuuden skenaarioita, jotta olemme valmiita hyvinkin erilaisiin tulevaisuuksiin. Läheisessä yhteistyössä johdon kanssa strategioimme miten haasteisiin ja mahdollisuuksiin vastataan, jotta onnistumme tehtävässämme – nyt ja tulevaisuudessa. Työnkuvaani kuuluu myös kumppanuus-asiat, ja kartoitamme juuri miten laajennamme kumppanuussuhteita uusiin toimijoihin, mukaan luettuna tutkimuslaitokset, kansalaisjärjestöt ja yritykset.

Mistä olet erityisen ylpeä työssäsi IAEA:ssa?

IAEA:n missio on kansainvälisen turvallisuuden ytimessä – ilman Ydinsulkusopimusta ja riippumattoman tarkastustyömme tuomaa ydinenergian rauhanomaisen käytön läpinäkyvyyttä ja vahvistusta olisi maailma huomattavasti turvattomampi. Tätä työtä olemme tehneet yli 50 vuotta ja sopeutuneet muutoksiin ajan myötä. Olemme olleet mukana myös kansainvälisten kriisien ratkaisemisessa, esimerkiksi varmentamalla Iranin JCPOA-ydinsopimuksen täytäntöönpanoa.

Mikä on mielestäsi YK:n merkitys tänä päivänä?

YK ja multilateralismi yleensä on erityisen tärkeä tänä päivänä, kun maailman maiden valtasuhteet ovat vahvassa muutoksen tilassa. Elämme aikaa jolloin monet kylmän sodan aikana solmitut turvallispoliittiset sopimukset ja muut rakenteet ovat murenemassa – ja tämä kasvattaa epävarmuutta. Vaikka valtasuhteet muuttuvat, YK:n perusperiaatteet eivät. Nyt jos koskaan on hyvä aika muistuttaa miksi YK perustettiin ja miksi tarvitsemme yhteiset pelisäännöt täällä koko ajan ”pienentyvällä” maapallolla asumiseen – oli kyse sitten maapallon ilmastonmuutoksesta, maailman taloudesta tai kansainvälisestä turvallisuudesta.

YK täytti 75 vuotta vuonna 2020. Sen kunniaksi YK ja Suomi –blogi tuo esiin suomalaisten järjestössä tekemää työtä.

Päätöslauselman mukaan nuorille tulee taata laadukas koulutus, jolla edistetään tietoisuutta rauhasta, suvaitsevaisuudesta, monikulttuurisuudesta sekä uskontojen välisestä vuoropuhelusta. Nuorille pitää myös tarjota turvallinen elinympäristö, jossa he voivat edistää sosiaalista yhteenkuuluvuutta. Jäsenmaiden tulee myös lisätä nuorten työllistymistä syrjäytymisen ehkäisemiseksi sekä tukea nuorten omia rauhan ja turvallisuuden hankkeita.

Päätöslauselman positiivisesta vastaanotosta huolimatta runsaasti on vielä tehtävää, jotta nuoret olisivat tasavertaisia kumppaneita yhteiskunnallisessa päätöksenteossa. Nuorten osallisuus rauhanprosesseissa on edelleen vajavaista, sillä pääsyä neuvottelupöytiin ei ole tai se ei johda konkreettiseen muutokseen. Nuorten vaikuttamistyö on usein ruohonjuuritason toimintaa ja jopa hyvin innovatiivista. Vaikka pääsy viralliseen päätöksentekoon on tärkeää, ei nuorten omia vaikutuskeinoja myöskään pidä väheksyä.

Erityisesti nuoriin naisiin ja vähemmistöihin kohdistuu syrjintää poliittisen vaikuttamisen areenoilla. Lisäksi nuoret miehet nähdään stereotyyppisesti turvallisuusuhkana, vaikka myös heissä on suuresti potentiaalia rauhaa ja turvallisuutta edistävään työhön. Tämä potentiaali jää usein pimentoon, sillä nuorten kyky vaikuttaa on sidoksissa heidän taustaansa ja siihen, millaisia mahdollisuuksia heille on elämässä tarjottu.

Vaikka tehtävää on vielä paljon, on kuluneen viiden vuoden aikana silti tapahtunut edistystä. Nuoret, rauha ja turvallisuus –tematiikka on ollut esillä YK:n turvallisuusneuvostossa esimerkiksi Afrikan, Afganistanin ja Syyrian tilanteita tarkasteltaessa. YK:n rauhanrakennuskomissio puolestaan on luonut nuorille rauhanrakentajille osallistumisen tiloja. Rauhanrakentamisen tukitoimisto ja YK:n väestörahaston (UNFPA) on perustanut nuoriin, rauhaan ja turvallisuuteen erikoistuneen sihteeristön, joka edistää 2250-agendan koordinaatiota humanitaarisen avun, kehityksen ja rauhanrakentamisen aloilla.

Monen 2250-työtä tekevän valtion katseet kohdistuvat Suomeen, sillä päätöslauselma sai alkunsa vuonna 2011 Suomen YK-liiton, Suomen Partiolaisten ja nuorisoalan kattojärjestö Allianssin luovutettua YK:n silloiselle pääsihteerille Ban Ki-Moonille aloitteen päätöslauselman tarpeesta. Suomi laatii myös parhaillaan ensimmäistä kansallista toimintaohjelmaa päätöslauselman toimeenpanosta, ja prosessissa keskeistä on ollut nuorten omistajuus. Nuoria on konsultoitu läpi laatimisprosessin ja toimintaohjelmaa laaditaan tiiviissä yhteistyössä nuorisoalan toimijoista koostuvan 2250-verkoston kanssa.

YK:n jäsenmaista Suomen lisäksi Kolumbia, Gambia, Nigeria ja Filippiinit laativat kansallista toimintaohjelmaa päätöslauselman toimeenpanosta ja useissa maissa on perustettu kansallisia Nuoret, rauha ja turvallisuus –koalitioita, jotka ovat nuorten johtamia ja valtion tukemia. Esimerkiksi Kolumbiassa ja Filippiineissä nuoret ovat osallistuneet rauhanprosesseihin. Monissa maissa tehdään myös mittavasti 2250-tematiikan mukaista työtä, vaikka se ei usein kuljekaan päätöslauselman raameissa. Suunta on siis oikea, vaikka tehtävää riittää ja kunnianhimo on pidettävä korkealla.

Mikä ihmisoikeusneuvosto?

Ihmisoikeudet ovat YK-järjestelmän kolmas pilari rauhan ja turvallisuuden sekä kestävän kehityksen ohella, ja YK:n ihmisoikeusneuvosto on tärkein hallitustenvälinen ihmisoikeuksia käsittelevä elin. Sen tehtävänä on edistää ihmisoikeuksia kaikkialla maailmassa, käsitellä ihmisoikeusloukkauksia ja tarkastella myös kriittisesti eri maiden ihmisoikeuksien toteutumista.

Kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää ja ihmisoikeuksien universaaliutta haastetaan kansallisiin perinteisiin, omaan kulttuuriin ja lainsäädäntöön vedoten. Tulilinjalla ovat naisten ja tyttöjen oikeudet ja tilanne on entisestään vaikeutunut pandemian aikana.

Miksi Suomi haluaa ihmisoikeusneuvoston jäseneksi?

Globaalit haasteet vaativat valtioilta vastuunkantoa ja yhteistyötä. Suomi haluaa olla mukana kantamassa vastuuta ihmisoikeuksien turvaamisesta kaikkialla maailmassa. Ihmisoikeusneuvoston jäsenenä vaikutusvaltamme kasvaa ja äänemme kuuluu ihmisoikeuskysymyksissä entistä paremmin.

Ihmisoikeusneuvostossa on 47 maata. Alkava kausi 2021–23 tuo neuvostoon uusia maita, ja voidaan vain ennustaa etteivät keskustelut tule aina olemaan helppoja. Näissä oloissa Suomi puolustaa vahvasti kansainvälistä sääntöpohjaista järjestelmää ja ihmisoikeuksien edistämistä. Suomella on tässä uskottavuutta jo oman tarinansa ja pitkän kokemuksen kautta. Olemme kuitenkin valmiita hakemaan kumppanuuksia kaikkien maiden kanssa.

Haluamme vahvistaa ihmisoikeusneuvoston ja ihmisoikeussopimusvalvontaelinten toimintakykyä. Tuemme riittävää rahoitusta YK:n budjetista ihmisoikeusvaltuutetun toimistolle (OHCHR) ja pyrimme myös Suomen osalta nostamaan yleisrahoitustamme järjestölle.

Marinin hallitusohjelmassa ION-kampanja on mainittu kärkiehdokkuutenamme. Kolmelle länsiryhmä WEOGin paikalle on Suomen lisäksi ehdolla Italia ja Luxemburg. Mutta tilanne voi vielä muuttua, jos Bidenin hallinto haluaa tehdä nopean paluun kansainväliseen sääntöpohjaiseen järjestelmään. Silloin kampanjoinnissa on vaihdettava entistä suuremmalle vaihteelle. Kilpailu on kuitenkin suotavaa YK-vaaleissa.

Suomen kampanjan pääteemat

Suomen läpileikkaavana teemana ovat naisten ja tyttöjen oikeudet, jotka ovat koronan myötä entistä uhatumpia. Koulutus Suomen vahvana osaamisalueena halutaan tuoda osaksi Suomen tarjontaa myös ihmisoikeutena. Muita teemojamme ovat teknologia ja digitalisaatio, kestävä kehitys, ilmastonmuutos, oikeus veteen ja sanitaatioon sekä terveyteen. Myös vammaisten henkilöiden ja alkuperäiskansojen oikeudet ovat Suomelle tärkeitä.

Varsinainen kampanjan lanseeraus tapahtuu ION-istunnon yhteydessä Genevessä helmikuussa 2021. Keväällä valmistuva hallituksen ihmisoikeusselonteko tuo osaltaan sisältöä tavoitteisiimme. Kampanjaahan ei tehdä vain kampanjan vuoksi, vaan se on mahdollisuus Suomelle viestiä kaikesta siitä, mitä me teemme paremman maailman ja ihmisoikeuksien toteutumisen puolesta alati kiristyvässä ilmapiirissä.

Hyvin hoidettu ihmisoikeusneuvostojäsenyys petaa myös tietä kohti Suomen YK:n turvaneuvostokampanjaa, vaalit ovat vuonna 2028.

Lue lisää

YK:n ihmisoikeusneuvoston verkkosivut (englanniksi)

YK täyttää 75 vuotta vuonna 2020. Sen kunniaksi YK ja Suomi –blogi tuo esiin suomalaisten järjestössä tekemää työtä. Anni Tervoa haastatteli Irinja Bickert.

Mikä on taustasi ja miten olet päätynyt YK-uralle?

Jo tehdessäni harjoittelua Suomen pysyvässä YK-edustustossa tiesin, että haluan joskus työllistyä YK:lle. Valmistuttuani kansainvälisen politiikan maisteriksi työskentelin järjestösektorilla, viestintäkonsulttina sekä pohjoismaisessa tutkimusprojektissa, jossa tutkittiin YK:n turvallisuusneuvostoon pyrkivien maiden kampanjoita. Siirryttyäni Suomen Pakolaisapuun olin toiveideni työpaikassa, olivathan opintoni keskittyneet kehitysyhteistyöhön ja ihmisoikeuksiin. Silti, kun tämä JPO-tehtävä julkaistiin, en voinut olla hakematta – työskentely YK:ssa ja mahdollisuus laajentaa omaa osaamistani oli se tilaisuus, josta olin haaveillut.

Työskentelet YK:n 75-juhlavuositoimistossa digitaalisen yhteistyön edistämisen parissa. Tehtäväsi kuulostaa kiinnostavalle, kertoisitko työstäsi?

Digitaalisen yhteistyön tiimimme tehtävä on jalkauttaa kesäkuussa 2020 julkaistua YK:n pääsihteerin digitaalisen yhteistyön tiekarttaa.

Tiekarttaan on kirjattu kahdeksan tavoitetta, joista johdan tiimissämme digitaaliseen inkluusioon liittyvää työtä. Digitaalinen kuilu on valtava, ja se toistaa usein muualla näkemäämme epätasa-arvoa. Tämä näkyy esimerkiksi naisten kohdalla: kahdessa kolmesta maassa miehet käyttävät useammin internetiä kuin naiset, ja tämä ero vain kasvaa. On myös muita haavoittuvia ryhmiä, kuten kodeistaan paenneet ja vammaiset henkilöt, jotka eivät pysty hyödyntämään tasavertaisesti digitaalisia alustoja ja työkaluja. Meidän on varmistettava, että kehittäessämme teknologiaa eteenpäin emme lisää globaalia epätasa-arvoa, vaan pyrimme aktiivisesti päättämään sen.

Millaiset ovat digitaalisen yhteistyön tulevaisuuden näkymät?

Viimeistään koronaviruspandemia on osoittanut, kuinka riippuvaisia olemme teknologiasta ja digitaalisista alustoista. Digitaalinen maailma ei kuitenkaan ole saavutettavissa kaikille: lähes puolella maailman ihmisistä, 3,6 miljardilla, ei ole pääsyä internetiin. Meidän on myös varmistettava, että digitaalisessa ympäristössä toimiminen on turvallista maailmassa, jossa verkossa tehtävistä ihmisoikeusloukkauksista ja kyberhyökkäyksistä on tullut arkipäivää.

Digitalisaatioon liittyviä kysymyksiä ei kuitenkaan yksikään taho voi ratkaista yksin, ja valtioiden lisäksi tarvitaan myös muita toimijoita, kuten yksityisiä yrityksiä, järjestöjä ja akateemista tutkimusta. On äärimmäisen tärkeää, että valjastamme digitaaliset ratkaisut kestävän kehityksen edistämiseen ja varmistamme, että me hallitsemme teknologiaa emmekä anna kontrollin livetä esimerkiksi kyberhyökkäyksiä tekeville rikollisille. Yhteistyön merkitys näiden haasteiden voittamisessa on ratkaiseva.

Miten suomalaisuus näkyy työssäsi?

Suomalaista rehellisyyttä ja korkeaa työmoraalia todella arvostetaan. YK-maailma on joskus koukeroinen ja suoraan toimintaan tottunut suomalainen joutuu välillä huomaamaan, että asiat toimivat monimutkaisten prosessien kautta. Koen kuitenkin, että YK:n perusarvot ovat hyvin samoja Suomessa korkealla pidettyjen arvojen kanssa esimerkiksi tasa-arvon, ihmisoikeuksien ja ympäristöarvojen kohdalla.

Mikä on YK:n ja kansainvälisen yhteistyön merkitys järjestön 75-vuotisjuhlavuonna?

Kuten YK:n entinen pääsihteeri Dag Hammarskjöld sanoi, YK:ta ei perustettu viemään meitä taivaaseen, vaan pelastamaan meidät helvetiltä. Vaikka YK ei ole aina onnistunut täydellisesti, on se edelleen paras areena kansainväliselle yhteistyölle ja kestävän kehityksen edistämiselle. Vaikka valtioidenvälinen yhteistyö ei ole yksinkertaista tai helppoa, on se ainoa mahdollisuus, jos haluamme ihmiskunnan ja maapallomme selviävän.

Mitä vinkkejä antaisit JPO (Junior Professional Officer) ohjelmaan hakeville nuorille asiantuntijoille?

JPO-tehtävät ovat erinomainen väylä päästä YK-tehtäviin. Suomalaisilla on tapana vähätellä omaa osaamistaan ja kyvykkyyttään, ja kannustaisinkin kaikkia JPO:iksi hakevia katsomaan omaa kokemustaan ulkopuolisen silmin. Kaikesta kokemuksesta on hyötyä!

Mikä on ollut mieleenpainuvin hetkesi YK-urallasi?

Järjestimme suuren digitaalisen yhteistyön virtuaalitapahtuman YK:n yleiskokousviikon sivutapahtumana. Olin vetämässä tapahtumaan liittyvää projektia, jossa keräsimme nuorten näkemyksiä digitalisaatiosta ja tulevaisuudesta. Nuorten äänet toimivat avauksena valtiojohtajien ja teknologia-alan huippujen keskusteluille. Oli pysäyttävää kuulla, kuinka nuoret ympäri maailmaa vaativat rakentamaan tasa-arvoisemman ja turvallisen digitaalisen ympäristön kaikille. Toivon, että omalla työlläni pystyn edes hieman varmistamaan, että näihin vaatimuksiin vastataan.

Tänä vuonna juhlitaan 1325-päätöslauselman 20-vuotisjuhlaa, joka huipentuu turvallisuusneuvoston avoimeen istuntoon 29. lokakuuta. Syksyn kalenteri on täyttynyt pyörryttävästä määrästä virtuaalisia seminaareja, joissa pohditaan mennyttä, mutta sitäkin enemmän suunnitellaan tarmokkaasti miten jatkamme tästä eteenpäin.

Globaalin 1325-perheen innostus ja aktiivisuus ei osoita lamaantumisen merkkejä siitäkään huolimatta, että naiset, rauha ja turvallisuus-agendan toimeenpano on takkuillut viime vuosina.

1325 nyt ja jatkossa – periksi ei anneta

Retoriikan ja tekojen välillä on suuri ristiriita. 1325-agenda on normatiivisesti vahva mutta haasteet ovat toimeenpanossa. Rahoitus naisten merkityksellisen osallistumisen lisäämiseksi rauhan ja turvallisuuden prosesseihin, naisjärjestöille ja ihmisoikeuspuolustajille on riittämätöntä. Vuonna 2015 asetetuista tavoitteista YK on kuitenkin onnistunut toteuttamaan noin puolet. Huolestuttavaa on naisiin kohdistuvan väkivallan ja vihapuheen sekä rankaisemattomuuden lisääntyminen.

Entistä YK:n komentajaa Patrick Cammaertia lainaten: ”It is now more dangerous to be a woman than to be a soldier in modern wars”. Raiskaus on halpa ja tehokas ase.

Alle 20%:ssa turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa on viittaus naisten oikeuksien tärkeydestä. Joka viides pakolaisnainen kokee seksuaalista väkivaltaa. Naisten osallistuminen rauhaneuvottelujen delegaatioissa ei ole lisääntynyt merkittävästi ja vain alle 20% rauhansopimuksista sisältää naisiin, tyttöihin tai sukupuolten tasa-arvoon liittyviä ehtoja. Vain 4,2% YK:n rauhanturvajoukoissa on naisia. Vain 41%:lla YK:n jäsenmaista on kansallinen 1325-toimintaohjelma.

Koronapandemia vaikuttaa naisiin ja heikentää tasa-arvoa, jota kohtaan niin sanottu anti-gender-liike hyökkää voimalla normaalioloissakin. Naisten palkaton hoitotaakka on kasvanut. Kotiväkivalta on lisääntynyt, mukaan lukien raiskaukset, teiniraskaudet ja lapsiavioliitot. Globaalisti vain 0,2% konfliktialueiden kehitysyhteistyöstä (ODA) kohdistuu naisjärjestöjen tai naisaktivistien toimintaan, ja tämä rahoitus on laskenut pandemian aikana entisestään.

Kun päälle lisätään vielä vahvistunut nationalismi ja multilateraalisen järjestelmän haasteet, voi kysyä onko 1325-agendalla toivoa.

Kyllä on eikä periksi anneta.

YK:n jäsenmaat ja eri järjestöt ovat tehneet yli 400 sitoumusta 1325-agendan toimeenpanon vauhdittamiseksi. Lokakuun loppuun mennessä moni maa julkaisee 1325-toimintasuunnitelmansa. Espanjan ja Suomen yhteinen sitoumusaloite Commitment 2025 pyrkii vahvistamaan naisten osallistumista rauhanprosesseissa vuoteen 2025 mennessä. Uusissa sitoumuksissa on tärkeintä saada aikaan konkreettisia vaikutuksia ja muuttaa rauhanrakennusarkkitehtuuria. Retoriikan ja tekojen välinen kuilu on saatava umpeen.

Turnausväsymystä ei ole näkyvissä. Saavutettuja tuloksia ei haluta menettää ja erilaiset verkostot ja avunantajien ja kansalaisyhteiskunnan yhteisjärjestelyt vaikuttavat voimakkaammilta kuin aikaisemmin.

Köyhyys on naisistunut ja kestävä ja transformatiivinen muutos vaatii ennustettavaa ja relevanttia rahoitusta sekä talouden ja poliittisen vallan dynamiikan uudelleen arviointia. Ilmastonmuutos, pandemiat, yksityissektorin vallan vahvistuminen ja uudet teknologiat vaikuttavat siihen, että konfliktien konteksti on monimutkaistunut ja myös 1325-agenda vaatii päivittämistä. Aseistariisunta ja asekauppasopimukset ovat yksi heikoista lenkeistä.

Suomi on vahva 1325-toimija kansallisesti ja kansainvälisesti

Suomen kolmas toimintaohjelma (2018-2021) on realistinen ja operatiivinen, ja se korostaa konkreettista toimintaa ja tuloksia pyrkien helpottamaan virkamiesten ja kansalaisjärjestöjen työtä. Ohjelma valmisteltiin ja sitä toteutetaan ja seurataan yhdessä eri ministeriöiden ja laitosten sekä kansalaisjärjestöjen kanssa. Toimeenpanoa koordinoi ulkoministeriö ja siitä raportoidaan vuosittain eduskunnalle läpinäkyvyyden ja julkisen keskustelun lisäämiseksi.

Ulkoministeriön toiminta ja rahoitus kohdistuvat pääosin konfliktimaihin ja muihin yhteistyömaihin sekä kansainväliseen 1325-agendan edistämiseen eri verkostoissa, YK:ssa, EU:ssa ja alueellisissa järjestöissä. Kansalaisjärjestöistä varsinkin Suomen Lähetysseura, Kirkon Ulkomaanapu ja CMI ovat merkittäviä toimijoita konfliktimaissa ja –alueilla. Suomi tekee yhteistyötä UN Womenin kanssa monissa ohjelmissa.

Ulkoministeriö on erityisesti panostanut rauhanvälitykseen, rekrytointeihin, Nuoret, rauha ja turvallisuus -teemaan sekä uskonnollisten ja perinteisten rauhanrakentajien työn edistämiseen.
Puolustushallinnon määrätietoinen työ tuottaa tulosta. Naisten määrä on saavuttanut kansallisessa toimintaohjelmassa asetetun tavoitteen. Vuoden 2019 lopussa kriisinhallintaoperaatioissa palveli 31 naista ja 367 miestä, eli naisten osuus oli 7,8 prosenttia. Suomi on myös saavuttanut YK:n asettaman tavoitteen, jonka mukaan esikunta- ja sotilastarkkailijatehtävissä toimivista 15 prosentin tulee olla naisia.

Myös kriisinhallintakeskus on useaan kertaan ylittänyt pitkäaikaisen tavoitetason, jossa 40% siviilikriisinhallintaan rekrytoiduista on naisia. Lisäksi teemaa käsittelevä tutkimustoiminta on käynnistynyt.

Tätä työtä on hienoa tehdä kokeneiden, osaavien ja innostuneiden kumppanien kanssa niin Suomessa kuin maailmallakin. Ensi vuonna ryhdymme yhdessä laatimaan neljättä kansallista toimintaohjelmaa.

Feministisen ulkopolitiikan omaksuminen yhä useammassa maassa antaa toivoa ja YK:n oma toiminta, muun muassa gender-kysymysten ja Naiset, rauha ja turvallisuus-teeman valtavirtaistaminen YK:n laajuiseksi uudeksi normaaliksi, on hyvä pohja mistä ponnistaa eteenpäin.

Miten olet päätynyt töihin WFP:lle ja millainen taustasi on?

Olen koulutukseltani elintarviketieteiden maisteri Helsingin yliopistosta. Olen työskennellyt ennen WFP:tä yksityisellä sektorilla elintarviketeollisuuden logistiikassa ja toimitusketjussa sekä IT-konsulttina kaupan alalla sekä energia- ja kaivosteollisuudessa. Aloitin työskentelyn WFP:llä marraskuussa 2018 JPO-ohjelman kautta ja työskentelin vajaa kaksi vuotta järjestön pääkonttorissa Roomassa raha-avun toimittamisesta vastaavalla osastolla. Aloitin työt Syyriassa syyskuussa 2020.

Siirryit hiljattain Roomasta Syyrian toimistoon, Damaskokseen. Kertoisitko hieman työnkuvastasi ja ensivaikutelmista Damaskoksessa?

WFP:n yksi keskeinen rooli YK-järjestelmässä on humanitaarisen ruoka- ja raha-avun toimittaminen kriisialueilla muun muassa pakolaisille ja muille hädänalaisille. Siirryin pääkonttorista Syyrian maatoimistoon, jossa vastuullani on maaoperaation raha-avun toimituksessa käytettävien tietojärjestelmien ja niihin liittyvien tietokantojen kehitysprojektit. Raha-avussa on keskeistä, että se kohdistetaan oikein sitä tarvitseville, ja että WFP pystyy huolehtimaan siitä, että apu menee perille tarkoituksenmukaisesti. Kehitysprojektien tarkoituksena on parantaa avun toimituksen seurannan ja raportoinnin tarkkuutta.

Koronapandemia vaikuttaa myös ruokaturvallisuuteen ja nälänhätään. Miten WFP:n toiminta on muuttunut pandemian myötä?

Pandemia on näkynyt WFP:llä työmäärän merkittävänä kasvuna monelta osin. Osana pandemian torjuntaa WFP toimittaa tarvike- ja logistiikka-apua ympäri maailmaa ja tarjoaa muun muassa korvaavaa rahti- ja matkustajalentokapasiteettia alueilla, joissa kaupallinen liikenne on ajoittain loppunut. Logistiikkapalvelujen lisäksi pandemian seurauksena raha- ja sosiaaliavustusten tarve ja kysyntä on kasvanut monissa WFP:n toimintamaissa merkittävästi.

Mikä on mielestäsi YK:n suurin saavutus? Entä suurin haaste tänä päivänä?

Yksityiseltä sektorilta YK-järjestöön siirtyneen näkökulmasta pidän suurimpana saavutuksena sitä kuinka haastavissa ja vaikeissa kenttäolosuhteissa YK ylipäätään kykenee toimimaan. Esimerkiksi WFP:llä on jatkuvia operaatioita hyvinkin vaarallisilla alueilla. Maailman tilanne yleisesti tuntuu muuttuvan monimutkaisemmaksi ja haastavammaksi päivä päivältä. Siitä huolimatta operatiivisten YK-järjestöjen toiminta kriisi- ja sotatoimialueilla jatkuu. YK:n ja sen järjestöjen toimintaedellytykset ovat sen jäsenmaista ja suurimmista rahoittajista riippuvaisia.

Mikä on ollut vaikuttavin kokemus työurallasi WFP:llä?

Olen WFP:n kautta ollut mukana katastrofiavun toimituksissa Mosambikin Idai-syklonin sekä Beirutin viimeaikaisen räjähdyksen osalta. Mosambikissa pääsin mukaan katastrofin torjunnan ensivaiheisiin ja tuin paikallisia kollegoita tarvittavien tietojärjestelmien pystytyksessä sekä tietotekniikan laitehankinnoissa. Beirutissa otimme nopealla tahdilla käyttöön korttienhallintasovelluksen, jonka avulla pystyimme toimittamaan katastrofiapua räjähdyksessä kärsineille libanonilaisille kotitalouksille. Nämä kokemukset ovat olleet hyvin vaikuttavia, sillä niissä on korostunut kuinka nopeaa mutta täsmällistä toimintaa äkillisissä katastrofeissa tarvitaan. Sen lisäksi ne ovat hyviä esimerkkejä siitä, kuinka digitalisaatio ja teknologiat ovat nykypäivänä kriittisessä roolissa humanitaarisessa avussa.

Oletko kohdannut Syyriassa yllättäviä käsityksiä Suomesta tai suomalaisuudesta?

Suomeen liitetään vastaavanlaisia positiivisia mielikuvia yhteiskunnan toimivuudesta ja elämänlaadusta kuten muihin Pohjoismaihin. Yleisesti ottaen suomalaisena on saanut positiivisen vastaanoton.

Lue lisää

• World Food Programme (WFP)
  Anne Salorannan blogi suomalaisen osaamisen arvostuksesta YK-järjestöissä

Kymmenen vuotta sitten Suomi oli näkyvästi esillä, kun esittelimme tuoretta rauhanvälityksen linjaustamme YK-foorumeilla. Tehtiin aloite YK:n ”rauhanvälityksen ystäväryhmästä”, jonka koollekutsujina olivat Suomi ja Turkki.

Näin muodostui epävirallinen verkosto, jonka tehtävä on ollut tuoda esiin rauhanvälityksen merkitystä ja vahvistaa YK:n toimintaedellytyksiä siinä. Nykyisin ryhmässä on mukana yli viisikymmentä maata ja, mikä tärkeintä, useita alueellisia YK:n kumppanijärjestöjä, kuten Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö tai Afrikan unioni.

Poliittinen ohjaus

Poliittinen aloitteellisuus auttoi tuomaan rauhanvälityskysymykset yleiskokouksen käsittelyyn. Ensimmäinen rauhanvälityksen päätöslauselma hyväksyttiin pitkän neuvotteluprosessin tuloksena konsensuksella kesällä 2011 YK:n yleiskokouksessa ystävämaiden tuella. Vuosina 2011-2016 on neuvoteltu neljä kattavaa päätöslauselmaa. Näin saatiin luotua tilaa avoimeen keskusteluun ja yhteinen viitekehys käytännön työn tueksi.

Rauhanvälitys on herkkä toiminta-alue, jota ei voi säätää yleiskokouksen kannanotoin. Mailla ei ole yhtenäistä näkemystä konfliktien syistä tai niiden ratkaisemisen keinoista. Miten, milloin ja kuka voi puuttua niihin? Konfliktit ovat monisyisiä ja monikerroksisia, ja ne muuttavat muotoaan. YK:n perustehtävä ja velvollisuus on ehkäistä väkivaltaa ja konflikteja kaikin käytettävissä olevin menetelmin vastaten tämän päivän maailman todellisuuteen.

Yhteiset periaatteet

YK on jäsenmaiden pyynnöstä koonnut rauhanvälityksen hyviä käytäntöjä. ”Tehokkaan rauhanvälityksen ohjeistus” julkaistiin vuonna 2012 ja YK:n normatiiviset periaatteet tunnustetaan rauhanvälityksen piirissä. Jokainen riita tai konflikti on erilainen ja vaatii aina räätälöidyn lähestymistavan, mutta on hyvä ymmärtää rauhanvälityksen lähtökohtia. Olemassa olevaa kokemusta kannattaa hyödyntää.

Yleisen määritelmän mukaan rauhanvälitys on prosessi, jossa kolmas osapuoli avustaa yhteisellä suostumuksella kahta tai useampaa osapuolta estämään, hallitsemaan ja ratkaisemaan konfliktin ja pääsemään molemmin puolin hyväksyttäviin sopimuksiin. Rauhanvälitys on luonteeltaan joustava, jäsennelty ja tavoitteellinen hanke. Sillä on oma logiikkansa. Sitä voidaan täydentää muilla tavoin kuten fasilitaatiolla, tarjoamalla hyviä palveluita ja edistämällä vuoropuhelua.

Rauhanvälitys on erikoistunutta toimintaa. Vaaditaan ammattimaista otetta neuvottelujen eteenpäin viemiseksi ja luottamuksen rakentamiseksi. Tasapuolisuus on aina edellytys, jotta välitystyö koettaisiin hyväksyttävänä.

Hyvät neuvot kalliit

YK:n pääsihteerillä on mahdollisuus auttaa suoraan konfliktien ratkaisussa ja tarjota YK:n palveluita kriittisissä tilanteissa. YK:lla onkin käytettävissä laajat asiantuntijaresurssit. Useat maat ovat Suomen kanssa olleet tukemassa YK:n sihteeristön rauhanvälitysrakenteiden systemaattista kehittämistä. Pääsihteerin perustamaan rauhanvälityksen korkean tason kansainväliseen neuvonantajaryhmään on kutsuttu jäseneksi presidentti Tarja Halonen.

YK:n tietotaito on merkittävää kansainvälisen rauhanvälitysosaamisen jakamisessa niin käytännön yhteistyön kuin koulutuksen kautta. Esimerkkinä voi mainita YK:n tutkimus- ja koulutusinstituutin (UNITAR) koulutusohjelman rauhanvälityksestä ja ehkäisevästä diplomatiasta, jota Suomi on säännöllisesti rahoittanut. Kurssi perehdyttää YK-lähtöiseen konfliktinratkaisuun ja luo yhteistyökanavia YK:n ja muiden järjestöjen sekä jäsenmaiden kollegoiden välille. Työskentely YK-diplomaattina on itselleni ollut parasta neuvottelutaitokoulutusta.

Voimien yhdistäminen

Virallista YK-järjestelmää kohtaan kuulee välillä kritiikkiä muun muassa siitä, että toiminta on joustamatonta tai ei tunneta riittävästi paikallistason olosuhteita. Erilaista rauhanvälitystoimintaa tapahtuu luonnollisesti eri tasoilla. Toisaalta YK:n tuomaa poliittista arvovaltaa ei tule aliarvioida, kun etsitään kestäviä ratkaisuja väkivaltaisiin, monimuotoisiin ja pitkittyneisiin konflikteihin.

Rauhan sovittelu tai rauhansopimusten solmiminen ei sinänsä riitä. Tulokset eivät ole kestäviä, ellei turvata rauhan toimeenpanon edellytyksiä. Tässä YK ja kansainvälinen yhteisö voivat olla myötävaikuttamassa. YK:n lippu on monille maille hyväksyttävyyden tae. YK:n globaali läsnäolo ja mobilisaatiokyky ovat sen etuna mahdollistaen erilaisia toimintarooleja rauhan aikaansaamisessa.

Päämajan käytävät ja yleiskokoussali ovat lähes tyhjillään. Yleiskokoussalissa voi istua vain yksi jäsenmaan edustaja, ja itse valtioiden johtajat ja ministerit osallistuvat tapahtumiin virtuaalisesti. Puheenvuorot esitetään pääosin videoituina, ja joissakin sivutapahtumissa osallistujat keskustelevat live-yhteyden välityksellä.

Vaikka virtuaali-UNGA:sta jää uupumaan suuri osa perinteistä tiivistä tunnelmaa ja hurmosta sekä johtajien kahdenväliset tapaamiset, on se silti merkittävä tapahtuma. Lähes kaikki muut kansainväliset kokoukset ja tapaamiset on siirretty, mutta yleiskokouksen korkean tason viikon tärkeydestä kertoo myös se, että se järjestetään kaikesta huolimatta. Lisäksi puheenvuoron pitää historiallisen moni valtion tai hallituksen päämies, sillä videon nauhoittamiseen on matalampi kynnys kuin johtajan New Yorkiin lähettämiseen delegaatioineen.

Siinä missä koronapandemia olisi ollut syy lykätä tai perua tapahtuma, on se myös peruste sen järjestämiselle. Monenvälisen yhteistyön merkitys on yhä tärkeämpi tilanteessa, jossa globaali pandemia on mullistanut maailmamme. Globaaleihin ongelmiin on löydettävä globaalit ratkaisut, ja siksi pandemian kohtaaminen yhteistyössä on äärimmäisen tärkeää.

Koronapandemia ei ole ainoa globaali haaste, joka uhkaa ihmiskuntaa. Myös ilmastonmuutos vaatii nopeita toimia ja niiden toteuttamista hankaloittaa myös pandemia. Monet valtiot korostavatkin pandemiasta toipumista niin, ettei se tapahdu ilmastotoimien kustannuksella. Build Back Better and Greener kaikuukin useiden edustajien puheissa. Korkean tason viikon tapahtumista SDG Moment (18.9.) käsittelee kestävän kehityksen tavoitteiden toteutumista ja niitä kohtaavia haasteita. Myös biodiversiteettihuippukokouksessa (30.9.) ilmasto ja luonto ovat pääroolissa, sillä luonnon monimuotoisuuden kapeneminen vaatii monenvälistä yhteistyötä.

Syyskuun 22. päivä alkaneessa korkean tason yleiskeskustelussa valtioiden johtajat ovat korostaneet edellä mainittujen teemojen lisäksi myös rauhan ja turvallisuuden, ihmisoikeuksien, tasa-arvon ja inkluusion merkitystä. Naisten ja tyttöjen asema on keskiössä myös Pekingin julistuksen 25. vuotistapahtumassa (1.10.), ja lisäksi YK:lle ominainen aseidenriisunta on pääroolissa ydinaseiden täyskieltoa koskevassa tilaisuudessa 2. syyskuuta. Myös teknologia ja innovaatiot, sekä niiden yhdenvertainen saavutettavuus nousevat esille korkean tason viikon aikana.

Yleiskokousviikolla Yhdysvaltain puheenvuoroissa on (odotetusti) kuultu erittäin kriittisiä äänenpainoja suhteessa Kiinaan. Vallitseva Yhdysvaltain ja Kiinan välinen nokittelu ja kilpailu vaikuttaa yhteistyöhön, ja vie myös pohjaa YK:n toiminnalta ja tehokkuudelta.

YK:n reformit ja erityisesti turvallisuusneuvoston uudistaminen ovat monen valtion puheissa merkittävä teema, sillä YK:n merkitys nähdään yhä keskeisempänä, mutta sen toimintakykyyn vaaditaan muutosta. Ihmiskuntaa uhkaavien haasteiden edessä YK:n on pystyttävä toimimaan tehokkaammin ja aiempaa paremmassa yhteistyössä.

Tilaisuudessa puitiin multilateralismin eli monenkeskisen yhteistyön ja päätöksenteon nykytilaa sekä nuorten roolia sen puolustamisessa. Multilateralismia uhkaavat nouseva nationalismi, populismi ja rasismi. Koronapandemia on ennestään heikentänyt ihmisoikeuksia erityisesti heikoimmassa asemassa olevien osalta. Näiden haasteiden edessä vahvan multilateralismin ja globaalihallinnon merkitys kasvaa. Pääsihteeri Guterresin mukaan nuoret ovat eturintamassa puolustamassa inklusiivista eli kaikkia mukaan ottavaa monenvälistä yhteistyötä ja päätöksentekoa.

Keskustelussa nousi esiin myös globaalin ja paikallisen tason yhteistyö ja nuorten edustajat korostivat sitä, että YK:n toiminta paikallisella tasolla rakentaa monenvälistä yhteistyötä ruohonjuuritasosta lähtien. Kansainvälisestä yhteistyöstä puhuttaessa on tärkeää ottaa huomioon, että kaikilla valtioilla ei ole yhtä paljon resursseja ja valtaa kuin toisilla. YK rakentuu aidon osallistamisen periaatteen varaan, missä kaikkein pienimmilläkin valtioilla on sekä jalansija että sananvaltaa.

Nuorten osallistuminen ei riipu heidän aktiivisuudestaan. Nuoret toivovat, että satunnaisten kuulemisten sijaan heidät otettaisiin mukaan päätöksentekoon ja myös sellaisiin prosesseihin, jotka eivät ole erityisesti nuorille suunnattuja. ”Lasten pöydästä” on aika luopua, ja nuoret tulee kutsua mukaan ”aikuisten pöytään”. Esimerkiksi ilmastonmuutos vaikuttaa eniten nuoriin ja tuleviin sukupolviin, mutta silti nuorten osallistaminen on edelleen vajavaista.

YK:n sopeutumiskyky maailman muutoksiin jakaa mielipiteitä, sillä koronapandemian suhteen YK:n nähdään toimineen tehokkaasti yhdessä, mutta esimerkiksi ilmastonmuutoksen ja tekoälyn alalla YK:ta ei nähdä yhtä notkeana. Kiinnostusta uudistumiseen löytyy, mutta 193 jäsenvaltiosta koostuva suuri organisaatio ei päivity helposti.

Koronapandemia on kuitenkin nähty tilaisuutena inklusiivisuuden ja muutoksen välttämättömyyteen heräämiselle. Pandemia on korostanut eriarvoisuutta esimerkiksi siten, että joillekin internetin ja teknologiavälineiden saatavuus etäopetuksessa on itsestäänselvyys, kun taas toisille mahdottomuus.

YK:n inklusiivisuuden tuleekin täten ulottua ruohonjuuritasolta johtoasemiin, ja se tulee nähdä lopputuloksen sijaan jatkuvana prosessina. Nuoret pyytävät nykyhetkeltä ja tulevaisuudelta sukupolvien välistä yhteistyötä. Ruohonjuuritason merkitystä on korostettava, sillä YK ei voi ratkaista maailman ongelmia ja haasteita New Yorkista käsin.

Nuoret olivat täysistunnossa päättäväisiä ja kriittisiä, mutta loivat optimismillaan toisaalta toivon ilmapiiriä vaikeisiin aikoihin. Pääsihteeri Guterres myös lähetti nuorille voimaannuttavan viestin: ”Taistelkaa vallasta, sillä sitä ei ikinä anneta ilmaiseksi!”