Isänä toivon onnea lapselleni, aviomiehenä vaimolleni ja veljenä pikkusiskoilleni. Nyt kun toimin suomalaisen diplomaattina ja edustuston päällikön sijaisena Thaimaassa – maailman buddhalaisimmassa maassa (95 % thaimaalaisista on buddhalaisia) – aihe on tärkeä laajemmasta näkökulmasta: mikä tekee yhteiskunnasta onnellisen.

Moni yhdistää onnellisuuden juuri buddhalaisuuteen tai itämaiden uskontoihin. Toiset pitävät sitä varsin yleisenä, hieman hattaranmakuisena ja epämääräisenä asiana. Kiva juttu, mutta ei mikään ykkösprioriteetti, osa ehkä pohtii. Tai kun otsikko julistaa, että Suomi on maailman onnellisin maa viidettä kertaa perättäin, mitä tällä tiedolla oikein tekisi?

Haaste lienee sanassa onnellisuus. ”Onnellisuusprofessoriksi” tituleerattu Antti S. Mattila toteaa, että kyseinen tutkimus mittaa ennemmin hyvinvoinnin edellytyksiä kuin onnellisuutta. Hyvinvoinnin edellytyksiä. Siinäpä oiva termi.

Onnellisuuden tieteellinen tutkimus on aivan uusi ala. Positiivinen psykologia sai alkunsa vasta vuonna 1998. Siihen asti oli tutkittu oikeastaan vain mikä ihmisissä on vialla. Suomen dominoima YK:n onnellisuustutkimus vuonna 2012 oli ensimmäisiä kokonaisvaltaisia yrityksiä vastata kysymykseen mitkä yhteiskunnat maksimoivat yksilöiden hyvinvoinnin edellytyksiä.

Säästän sinulta 20 vuoden työn ja paljastan nyt tähänastisen tutkimustyöni tulokset: ihmisen saa onnelliseksi hyvät ihmissuhteet, kaunis ympäristö ja yhteisö, jossa voi vaikuttaa omiin asioihinsa. Lisäksi olosuhteiden tulee parantua hitaasti koko elämän ajan, mutta oman elämän realiteettien ja kuviteltujen mahdollisuuksien välillä ei saa olla liian suurta kuilua. Ympäröivien ihmisten elämäntilanteen ei tule myöskään olla itseä huomattavasti paremmin.

Ei siis ole ihme, että Suomi on maailman onnellisin maa. Meillä on inhimillisen kokoiset yhteisöt ja kaupungit, kaunis luonto aivan lähellä – jopa pääkaupungissammekin. Edustuksellinen demokratiamme toimii. Tuloerot ovat pieniä ja retostelemisen kulttuuria ei katsota hyvällä, mikä johtaa vaatimattomuuteen. Saunassakin oppii paremmin ihmedieteistä kuin viihdelehden jutuista.

Länsinaapurimme Ruotsi lanseerasi ensimmäisenä maailmassa feministisen ulkopolitiikan. Suomi voisi julistaa ulkopolitiikkansa ensimmäisenä maailmassa onnellisuuden ulkopolitiikaksi. Foreign Policy of Happiness.

Kuten toinen ranking jossa olemme menestyneet, the Good Country Index, joka mittaa miten paljon hyvää maa tuottaa muille maailman asukkaille, ulkopolitiikkamme edistää jo nyt hyvän elämän edellytyksiä.

Lisäksi ulkoministeriöön tulisi välittömästi nimittää onnellisuussuurlähettiläs, jonka tehtäväksi tulee kiertää koko maailmaa kertomassa miksi Suomi on maailman onnellisin maa.

Voimme myös aloittaa uudistamalla Visit Finlandin iskulauseen siteeraamalla erästä onnellisuustutkimuksen tiivistelmää ja lisäämällä vain yhden sanan loppuun: ”Ole rakkaasi seurassa, +25 asteen auringonpaisteessa, veden äärellä ja harrasta seksiä. Suomessa.”

Vuonna 2019 Malesian parlamentissa äänestettiin yksimielisesti äänestysiän laskusta 21 ikävuodesta 18:aan. Samalla 18-vuotiaat saivat oikeuden asettua ehdolle niin kansallisissa kuin osavaltioiden vaaleissa. Muutoksen taustalla oli malesialainen nuorisoliike Undi18.

Viivästyksien jälkeen lakimuutos pantiin toimeen viime vuoden lopulla, jonka myötä noin 1,4 miljoonaa 18–20-vuotiasta rekisteröitiin äänestäjiksi. Kokonaisuudessaan 18–20-vuotiaat vastaavat noin 6,9 %:a kaikista äänestäjistä.

Ovatko nuoret valmiita?

Lakimuutos on herättänyt monenlaisia mielipiteitä. Vaikka lakimuutos hyväksyttiin yksimielisesti, epäilyksiä on esitetty siitä, ovatko nuoret valmiita tekemään päätöksiä, joilla on niin suuria seurauksia koko valtiolle. Jotkut uskovat, etteivät nuoret osaa muodostaa omaa mielipidettään, vaan äänestävät vanhempiensa poliittisten näkemysten mukaan. Myös nuorten kykyä ymmärtää politiikkaa on kyseenalaistettu.

Nuoret itse ovat olleet tyytyväisiä lakimuutokseen. Undi18 on nähty demokraattisena saavutuksena myös yleisemmin nuorten voimaannuttamisen hengessä, ei pelkästään äänestämisen ja vaalien näkökulmasta. Nuorten vaikuttamismahdollisuuksien realisoituminen ja sen näkeminen on saanut malesialaisia nuoria kiinnostumaan politiikasta enemmän.

Toisaalta nuorisolta myös odotetaan osallistumista politiikkaan, ja nuorille poliitikoille on tarvetta. Malesian politiikkaa tekevät ovat nimittäin pääasiallisesti varttuneempaa ikäluokkaa. Viime parlamenttivaaleissa valituista 222 kansanedustajasta vain 23 (eli 10,36%) oli valintahetkellä 40-vuotiaita tai alle.

Muutoksen tuulia?

Useat analyytikot eivät kuitenkaan odota politiikassa tapahtuvan dramaattisia muutoksia, vaikka nuorten äänioikeutettujen määrä on kasvanut. Toisaalta, vaikka 18–20-vuotiaat edustavatkin vain 6,9 %:a äänestäjistä, jo nyt on nähtävissä, että poliitikot ovat alkaneet puhua enemmän nuoria koskettavista asioista.

Esimakua saatiin myös Johorin osavaltiovaaleissa tänä keväänä, joissa 18–20-vuotiaat pääsivät äänestämään ensimmäistä kertaa. Vaikka suurta äänirynnäkköä ei nähty ja äänestysaktiivisuus jäi yleisesti ottaen matalaksi, puolueet laittoivat ehdolle enemmän nuoria politiikkoja kuin aiemmin.

Todelliseen testiin lakimuutoksen ja nuorten äänen odotetaan pääsevän pian. Malesiassa on spekuloitu uusien parlamenttivaalien olevan edessä pian: joidenkin arvioiden mukaan vaaleja voi odottaa jo elokuussa, mutta useimmat olettavat vaalien koittavan viimeistään ennen vuoden loppua.

Varmaa kuitenkin on, että nuorten ääni on vahvistunut, ja se kannattaa ottaa huomioon.

Jutun kirjoittaja Jonna Rajala on työskennellyt korkeakouluharjoittelijana Suomen suurlähetystössä Kuala Lumpurissa pian kuusi kuukautta. Rajala suorittaa maisterin tutkintoa kansainvälisestä oikeudesta ja ihmisoikeuksista.

Murroksesta ja muutoksesta

”Äiti, en halua muuttaa Indonesiasta… en halua, en halua, en halua!”

Niin – lasten suusta totuus tulee useimmiten hyvin selkeäsanaisesti esille. Mitä, jos me aikuisetkin linnoittautuisimme ruokapöydän alle ja kieltäytyisimme liikkumasta, lähtemästä, muuttamasta totuttuja tapojamme, rytmiämme ja tuttua elämänpiiriämme? Muutos ja murros on osa elämää ja mitä suuremmassa määrin meidän – diplomaattien ja kokonaisten perheiden – elämää.

Murrosvaiheessa elävään ja haastavassa tilanteessa olevaan asemapaikkaan ja siellä työskentelyyn muodostuu aivan erityinen suhde. Pandemia oli sellainen haaste, joka asetti lähes jokaisen Indonesian yhteiskunnan sektoreista kovalle koetukselle. Erityinen paine kohdistui terveydenhoidon alalle sairaalakapasiteetin kohotessa äärimmillään ja happipullojen loppuessa erityisesti tiiviisti asutetulta pääkaupunkiseudulta.

Maailman suurimman saarivaltion Indonesian 275 miljoonaisen väestön rokottaminen oli todellinen maraton, joka vaati ripeyttä ja järjestelykykyä ulottuen megaluokan pääkaupunki Jakartasta aina pienimpiin maaseudun kyliin saakka. Haasteet terveydenhuoltosektorille tuntuivat välillä ylitsepääsemättömiltä ja pelottaviltakin ja Indonesian eri osissa jouduttiin kohtaamaan tilanteita, jollaisiin ei oltu varauduttu lääkkeiden ja sairaalasänkyjen loppuessa ja tartuntapiikin samalla jatkaessa nousuaan. Nyt, yli kaksi vuotta ensimmäisten tautitapausten toteamisten jälkeen, tilanne on rauhoittunut. Silti edelleen maskit ovat edelleen käytössä ja suureksi osaksi myös pakollisia.

Bali

”Matur Suksma!” Ensimmäistä kertaa Balille, jumalien saarelle, laskeutuessamme mietin, mitä tämä jo lentokentän seinälle maalattu sanapari tarkoittaa. Myöhemmin opin, että Balin lähes tuhat vuotta vanhaa kieltä, balin kieltä, puhuu äidinkielenään yli kolme miljoonaa ihmistä, joista suurin osa asuu Balin saarella.

Noin puolentoistatunnin lentomatkan päässä pääkaupunki Jakartasta sijaitsevalla Balilla on myyttinen maine, jonka sanoinkuvaamattoman kaunis luonto, rahoittava energia ja ystävälliset ihmiset ovat vertaansa vailla. Lomaesitteissä komeileva Bali turkoosin vivahtavine rantoineen ja huojuvine palmuineen oli pandemian aikana myös paljon muuta, sillä se tarjosi hyvin tarpeellisen levähdyspaikan ja palasen ”normaaliutta” epätavallisen tilanteen keskellä. Turistien muutoin niin kansoittama saari siirtyi viime vuosina ajassa kymmeniä vuosia taaksepäin ja siihen hetkeen, jolloin elämän rytmi rauhoittui. Hankalasta pandemiatilanteesta huolimatta oli etuoikeus saada kokea Bali sellaisena kuin se joskus oli ollut – matur suksma, kiitos!

Sampai jumpa lagi!

”Voisin kyllä Äiti ehkä lähteä Jakartasta, jos saisin uuden skeittilaudan, sähköpyörän… tai tuhat Kinder –munaa!”

Indonesia on alati kiehtova yhdistelmä yhteiskunnallista innovatiivisuutta, hyperaktiivista sosiaalisen median kehitystä, Smart City- hankkeita, sähköisen liikennekulttuurin opettelua ja kiertotalousinnostusta. Kuitenkin Indonesiassa yksittäisten ihmisten aito kohtaaminen, erilaisuuden konkreettinen ymmärtäminen ja oman kulttuuriperinnön peilaaminen täysin erilaista maailmaa vastaan ovat tärkeällä tavalla kasvattaneet katsomaan tulevaisuuteen erilaisin silmin.

Kiitos Indonesia – terimah kasih! Kunnes jälleen kohdataan!

Näyttää siltä, että saapumiseni Manilaan osui oikeaan aikaan. Matkailu Filippiineille avautui maaliskuussa ja maa on vähitellen heräämässä kahden vuoden unesta. Maskit kuuluvat edelleen katukuvaan, mutta visiireistä on jo onneksi luovuttu. Ihmiset janoavat sosiaalista elämää karanteenien ja ulkonaliikkumiskieltojen jälkeen, joten ihmisiin tutustuminen on ollut uuden normaalin kynnyksellä vaivatonta.

Elämän rakentaminen uuteen maahan

Saavuin Manilaan työvoimakonsuliksi maaliskuun alussa. Kyseessä on TEM:n rahoittama kaksivuotinen pesti, jonka tarkoituksena on vauhdittaa työlupaprosessia ja osaavan työvoiman saamista suomalaisille työmarkkinoille. Työperäinen maahanmuutto on ollut kuuma aihe mediassa jo jonkin aikaa, joten on mielenkiintoista päästä paneutumaan näihin kuvioihin syvemmin.

Työn ohella uudessa maassa on alkanut myös uusi arki. Jokaisella meistä ulkomaanasujista on varmasti omat strategiansa uuteen maahan sopeutumisessa. Minulle yksi selviytymisen kulmakivistä on paikallisen tanssiyhteisön löytäminen. Olin tarkistanut tanssimahdollisuudet jo ennen työhaastatteluun valmistautumista, joten löysin itseni salsan pyörteistä heti jet lagin hellitettyä. Tanssiporukan kanssa olen onnekseni päässyt tutustumaan paikalliseen kulttuurin myös musiikin ja ruoan merkeissä.

Balladeja a la pinoy ja boodle fight banaaninlehdiltä tarjoiltuna

Filippiinit on siirtomaamenneisyytensä vuoksi mielenkiintoinen maa, jossa aasialaiseen kulttuuriin on sekoittunut espanjalaisia sekä amerikkalaista tapoja. Filippiiniläisiä kuvaillaankin usein Aasian latinoiksi. Filippiiniläiset, tai tuttavallisemmin pinoyt, ovat tunnettuja laulutaidoistaan ja esimerkiksi kaupan kassalla tai pankkikonttorin tiskillä ei ole tavatonta kuulla ihmisten hyräilevän. Karaoke on tärkeä osa vapaa-aikaa ja yhteisöllisyyttä, ja mikrofoniin tartutaan innokkaasti.

Filippiiniläisten yhteisöllisyys näkyy ruokakulttuurissa. Viime viikonloppuna pääsin ilokseni mukaan rantajuhliin, joiden kohokohtana oli illallinen boodle fight-tyyliin tarjoiltuna. Ruoka oli katettu banaaninlehdille ja pöytä notkui riisistä, lihasta, kalasta, merenelävistä, vihanneksista ja hedelmistä. Tyypillisesti boodle fight-ateria syödään käsin, eikä syömisen määrässä tarvitse ujostella.

Alla polttavan auringon

Lämpötila on ollut joka päivä hellelukemissa ja UV-säteilyn kerrotaan olevan voimakasta. Paikalliset ovat erikoistuneet ihonsa suojaamiseen, eikä esimerkiksi uiminen pitkähihaisessa uimapuvussa ole mitenkään tavatonta. Huomasin ensimmäisellä rantalomallani olevani täysin amatööri mitä tulee varustautumiseen. Kaikki rannat eivät suinkaan ole täynnä sametinpehmeää hiekkaa, vaan rantaan huuhtoutuneet korallit ja erilaiset kivet tuntuvat ikäviltä jalkapohjissa. Nyt sentään jo omistan uimatossut ja snorkkelin. Aurinkorasvan suojakertoimen kanssa nostin panokset suosiolla 50 yläpuolelle.

Toivon seuraavan kahden vuoden aikana pääseväni tutustumaan Filippiinien saarten lisäksi myös muihin tämän pallonpuoliskon helmiin. Uusille uimatossuille tulee varmasti käyttöä.

Lockdownin tyhjyydestä ruuhkaisiin katuihin

Hanoi on muuttunut paljon muutamassa kuukaudessa. Saavuin Vietnamiin syyskuussa 2021, kun pääkaupungissa vallitsi lockdown, eikä edes ruokaa saanut tilattua kotiinkuljetuksella. Ensikertalaisena maassa ja ylipäätään Kaakkois-Aasiassa, oli saapuminen erilainen kuin olin kuvitellut. Kaupunki oli hiljainen ja korona-ajan smurffiasuiset ihmiset näkyivät auton ikkunoista, kun työmatkat tehtiin yhä edustuston autoilla, sillä taksit eivät olleet toiminnassa. Lockdownin loputtua ja elämän vapauduttua on kaupunkiin saanut tutustua kävellen, pyöräillen ja skobaillen. Maassa pandemiaa koskevat rajoitukset muuttuvat kuitenkin yhä ja aina yllättäen, mutta ihmiset ovat nopeita mukautumaan uusiin tilanteisiin.

Hanoihin en ole vielä onnistunut luomaan syvää rakkautta, vaikka lähetystön 24. kerros avaa näkymän koko kaupunkiin. Pienet vanhat kujat, joilla myydään katuruokaa, uudet korkeat kerrostalot, joissa ihmiset asuvat omissa lokeroissaan. He tuntuvat lähtevän massana liikkeelle aamuisin kuin muurahaiset. Iltapäiväruuhkissa näkee neljän hengen perheitä skootterin päällä ja itse taksin kyydissä madellessa miettii, miten perheriidat tai matkanukkuminen onnistuu jaetulla skootterilla.

Kaupungistuva Vietnam, jonka maaseudulta saamme kasvihuoneosaamista Suomeen

Vietnamissa asuu yli 98 miljoonaa ihmistä, joista 65% asuu maaseudulla. Vietnamin kaupungistuminen on kuitenkin etenemässä muiden Aasian maiden tavoin kovaa tahtia. Vielä 1980-luvulla Vietnamin väestöstä 80% asui maaseudulla, mutta vuodelle 2030 on ennustettu, että maaseudulla asuisi enää alle 40% väestöstä. Vietnam kehittyy siis vauhdikkaasti. Se nousi alemman keskitulotason maaksi vuonna 2010 ja tavoittelee ylemmän keskitulotason maan statusta vuoteen 2025 mennessä.

Suomeen kohdistuva työperäinen muuttoliikenne koostuu pitkälti juuri maaseudulta kotoisin olevista ihmisistä, jotka muuttavat Suomeen kasvihuonetyöntekijöiksi. Lisäksi Suomessa asuu noin 2 500 vietnamilaista opiskelijaa. He muodostavat suurimman Suomessa asuvien ulkomaalaisten opiskelijoiden ryhmän. Suomen vietnamilaisten diaspora on tärkeä voimavara ja mahdollisuus, kuten edellinen suurlähettiläs Kari Kahiluoto kuvailee blogitekstissään.

Vietnamista lähtee Suomeen muutakin osaamista kuin kasvihuonetyöntekijöitä. Oleskelulupahakemuksia tulee erityisasiantuntijoilta, kuten kokeilta, opettajilta ja start-up yritysten työntekijöiltä. Lisäksi viisumihakemuksia tulee vietnamilaisilta, jotka työskentelevät suomalaisten yritysten vietnamilaisissa toimipisteissä. Suomen teknologia- sekä innovaatio-osaaminen näkyvät Vietnamissa ja Suomella vaikuttaa olevan maassa hyvä maine.

Suomen painopisteet Vietnamin kanssa tehtävässä yhteistyössä ovat olleet ympäristön ja ilmastonmuutoksen lisäksi tietoyhteiskunta ja tietotalous. Valmetin hiljattain tekemät kaupat osoittavat, että Suomi tuo maahan vihreän energian ja ympäristöystävällisemmän jätehuollon osaamisen lisäksi myös uutta innovaatioteknologiaa ja luo työpaikkoja paikalliselle osaamiselle. Osaamisen vaihto maiden välillä vaikuttaa olevan toimivaa ja toivottavasti Suomi pystyy pitämään kiinni hyvästä maineestaan ja pitämään huolen, että Suomeen tulevaa kasvihuonetyöntekijäosaamista kohdellaan yhtä hyvin, kuin Suomesta Vietnamiin saapuvia teknologia-alan osaajia.

Vietnamilaisia on kuvailtu Suomen maahanmuuton onnistumistarinaksi ja onnistumisen syyn on arveltu johtuvan niin vietnamilaisten pakolaisten kotoutuksesta 40-vuotta sitten, kuin vietnamilaisten ahkerasta luonteesta. Esimerkiksi Helsingin vietnamilaisten työllisyysaste on 83%, mikä tukee mielikuvaa vietnamilaisten ahkeruudesta.  Vietnamilaisilla on ihailtavaa rohkeutta, ystävällisyyttä ja tarmoa. Maaseudun elämä ei ole helppoa ja pandemiatilanne on vaikuttanut etenkin jo valmiiksi heikommassa asemassa olevien elämään. Vietnamilaisen osaamisen saamiseen jatkossakin Suomen tulee varmistaa, että saapuvat ihmiset saavat tasavertaiset mahdollisuudet paremman elämän luomiseen. Ja kun vietnamilainen osaaminen lähtee Suomeen, minä jään Vietnamiin oppimaan ihmisiltä ja elämästä, ja ehkä jopa rakastun Hanoihin, kuka tietää.

Singapore, sääntöjen ja määräysten mallioppilas

Korona-aikana Singaporen taipumus sääntöihin on korostunut entisestään. Tuntemattomien kasvoista näkyy ainoastaan silmäpari, ja metro- ja bussimatkoilla ei kannusteta puhumaan. Viiden hengen ryhmäkokorajoituksesta ei tulla luopumaan lähitulevaisuudessa. Tiukat rajoitukset eivät kuitenkaan tuntuneet meille liiallisilta. Kun muistaa olla viemättä duriania metroon, tai olla syömättä purkkaa, pärjää jo aika pitkälle. Harjoittelumme aikana tuli voimaan uusi laki, joka kieltää tarjottimien jättämisen pöytään paikallisissa hawker-ruokakeskuksissa sakon uhalla.

Nopeasti vaihtuvia ohjeistuksia – yhteisö menee yksilön edelle rokotusmääräyksissä

Käytännössä rajoituksia ja sääntöjä noudetaan, koska niiden noudattamatta jättäminen on tehty miltei mahdottomaksi. Perheet saapuvat ravintolaan yhdessä, mutta istutetaan rajoitusten mukaisesti erillisiin pöytiin. Kun kahden hengen rajoitusta höllennettiin samassa kotitaloudessa asuville, ravintolaan mentäessä tuli näyttää todistus samassa osoitteessa asumisesta, ellei se ollut (esimerkiksi lasten ja perheiden tapauksessa) ilmiselvää. Oleskelumme aikana olemme vakuuttuneet entisestään Singaporen kyvystä panna täytäntöön uusia sääntöjä, sekä myös saada väestö noudattamaan niitä.

Koti täynnä neurokirurgeja ja riskipääomasijoittajia

Singaporen korkeat asumiskustannukset huomioon ottaen ja monen vuoden yksinasumisen jälkeen kämppisasuminen tuntui Janinasta taloudellisesti fiksulta ja oikealta valinnalta. Singaporessa asuu iso määrä ulkomaalaisia, jotka ovat monien kämppisasumista tarjoavien huoneenvuokrausyritysten ihanteellista kohderyhmää. Erityisesti harjoittelijoille ja lyhytaikaisille työntekijöille nämä ovat myös ideaaleja, sillä vähimmäisaika vuokraukselle on paikallisen asuinhuoneenvuokralain mukaan kolme kuukautta. Toisaalta jos vuokraa valtion tukemia HDB-asuinhuoneita, vähimmäisvuokra-aika on kuusi kuukautta. Yksityiseltä vuokratessa vuokranantajat suosivat 1-2 vuoden määräaikaisia sopimuksia. Jussi ratkaisi asian muuttamalla Singaporessa työskentelevien vanhempiensa vierashuoneeseen. Kämppiselämää sekin.

Kämppisasuminen on lopulta arpapeliä. Hyvällä tuurilla kämppikset muodostavat ensimmäinen sosiaalisen verkostosi uudessa maassa. Janinan viidestä kämppiksestä kaksi olivat paikallisia ja heidän kauttaan hän pääsi tutustumaan mm. paikalliseen Lunar New Year –perinteisiin ja maistamaan mitä herkullisinta Salted Egg Crabia. Vieraiden kielten intoilijalle huoneiston jakaminen viiden eri maan kansalaisen kanssa oli kuin luvattu maa. Iltaisin opeteltiin niin tagalogin kuin japanin kielen alkeita. Keskusteluaiheet vaihtelivat neurokirurgiasta osteopatian kautta riskipääomasijoittamiseen.

Lisää pohjoismaisia harjoittelijoita vihdoin Singaporeen

Nyt keväällä 2022 saimme vihdoin mahdollisuuden tavata uusia harjoittelijoita mm. Norjasta ja Tanskasta ja kävimme yhdessä syömässä Lau Pa Satin historiallisella ruokailualueella. Vaikuttaa siltä, että Singapore on löytänyt aiempaa maltillisemman koronavaihteen tänä vuonna, ja rajoituksia suhteutetaan nykytilanteeseen sopiviksi. Suomeen verrattuna säännöt ovat edelleen tiukat, mutta matkustuksen avautuminen on ollut erityisesti kaksi vuotta maassa olleille paikallisille pitkään odotettu asia. Paikallismediassa on puhuttu pitkin vuotta mm. singaporelaisten nuorten hyvinvoinnista ja mielenterveydestä pandemian keskellä, ja rajoitusten höllentäminen on otettu myös paikallisväestössä vastaan kiitollisina.

Lopuksi, kiitollinen olo

Loppujen lopuksi meillä molemmilla on ollut mahtava harjoittelu Singaporessa, paljon uuden oppimista ja vapaapäivinä retkiä milloin pyöräilemään Pulau Ubinin saarelle tai kieppumaan Universal Studion vuoristoradassa. Singapore on tarjonnut valtavan valikoiman erilaisia aasialaisia ruokia, sekä näkökulmaa lähietäisyydeltä yhteen maailman monikulttuurisimmista maista. Singaporessa erilaiset ihmiset elävät arkeaan yhdessä kulttuurista ja kielestä riippumatta, ja vaikkei tuo arki aina olekaan saumatonta, me suomalaisina voimme oppia lisää olemalla uteliaita ja ymmärtämällä toistemme erilaisia kulttuureita ja elämäntarinoita.

Singaporen suurlähetystön harjoittelijat

Jussi Kastepohja ja Janina Voong

Bangkokin metropoli ja pandemian viitta

Mikä vuosi! Maaliskuussa 2020 palasin työmatkalta Argentiinasta ja pian lentoyhtiöt kaikkialla maailmassa peruivat lentojaan. Covid-19-pandemia levisi kulovalkean tavoin. Parikin päivää myöhempi lähtö olisi ehkä jumiuttanut minutkin maailmalle pitkäksi aikaa monen muun tavoin. Hankalaa, etenkin kahden lapsen yksinhuoltajalle. Meninkin siis mukaan auttamaan ministeriön konsulirinkiä neuvoen Suomeen paluuta yrittäviä matkalaisia.

Yllätyksiä oli lisää. Lokakuussa 2020 Helsingissä elettiin pandemian takia Pysy Kotona- Vältä kontakteja #stayhome – vaihetta, tehtiin etätyötä ja opiskeltiin etäkoulussa, tsempattiin, käveltiin turvallisesti luonnossa taukojen aikana jaksamista tankkaamassa, sain mahdollisuuden siirtyä nopealla aikataululla pestille Bangkokin suurlähetystöömme, siirtopäiväksi sovittiin 1.1.2021. Valmistautumiseen oli kaksi kuukautta.

Pari kuukautta meni kuin siivillä; tyhjensin kotia, etsin vuokralaista, pakkasin tavaroita, lasten 15 ja 13 v piti vaihtaa koulua kesken lukukauden. Oli löydettävä uudet koulupaikat Bangkokissa, viisumit, varautuminen maahantulomuodollisuuksiin koronan takia, rokotukset ja tietenkin lopulta – jäähyväiset kaikille. Rumba on UM:läiselle tuttu – nyt vaan mentiin tuplanopeudella.

Kaikkea kuluneen vuoden aikana on leimannut korona. Thaimaa oli ensimmäisten joukossa havainnut tartuntoja Kiinan ulkopuolella. Maan rajat suljettiin jo varhain, maahantulo oli mahdollista vain erityisluvalla. Koronarajoituksia otettiin käyttöön. Terveydenhuollon taso on tunnetusti hyvä ja tilastojen valossa tartuntojen määrä näytti olevan hallinnassa ja pandemiaa hoidettiin mallikkaasti.
Joulukuun lopulla lensimme lasten ja koiran kanssa väsyneinä mutta iloisina Bangkokiin. Suvarnabhumin lentokentällä avaruuspukuiset miehet ruiskuttivat tavaramme ja monien muodollisuuksien jälkeen meidät kiidätettiin takakautta hotellikaranteeniin kontakteja välttäen 14 vrk:ksi. Siellä vuosi vaihtui uuteen 2021.

Karanteenissa tein etätyötä. Tauot ajoittuivat koputukseen ovella, ruoka oli tuotu. Kipitimme hakemaan steriilisti pakatut tarjottimet jokaiselle. Ateriat tarjottiin yksittäin pakattuna ja tyhjät tarjottimet piti palauttaa käytävään. Sieltä ’avaruuspukuinen’ kävi ne taas korjaamassa.

Virtuaalisesti olin jo lähetystön riveissä karanteenihotellista käsin. Alku sujui – tunsimme itsemme tervetulleiksi. Lähetystön kollegat olivat avuliaita ja pitivät yhteyttä. Koulu toimitti läppärit lapsille etäkoulua varten. Opettajat ja luokkakaverit ottivat hienosti vastaan uudet oppilaat. Jos ensimmäinen etäkokous jännitti aikoinaan itseäni, hyvin ymmärsin lapsiani. Heille oli uusi maa, etäkoulua uudella systeemillä, uudella kielellä, kesken vuotta uudessa koulussa tuntematta ketään. Ilokseni molemmat sinnikkäinä pärjäsivät hyvin. Heidän mukaansa tämä oli meidän trion uusi seikkailu, jatko-osa vuosiin Perussa ja Mosambikissa. Sanoivat, kyllä me pärjätään äiti– olemmehan ’travelling family’ ja sä pidät meistä hyvää huolta ja sulla on hyvä työ. Näillä mentiin.

Ensimmäisestä karanteenista pääsi ulkoilemaan kuin vanki sellistään ensimmäisen negatiivisen koronatestin jälkeen puoleksi tunniksi päivittäin. Karanteeni selätettiin ja sieltä muutimme asuntohotelliin. Myöhemmillä kerroilla, karanteenista ei päässyt ulos lainkaan.

Etätyö ja etäkoulu jatkuivat. Bangkokin nähtävyyksiä käytiin katsomassa hieman viikonloppuisin, vaikka matkailu ei muuten ollut mahdollista. Pandemia suositusten mukaan olimme kotosalla tartuntamahdollisuudet minimoiden. Maskipakko oli kaikkialla, käsidesiä myös, kuumetta mitattiin otsalta ostoskeskuksien, hotellien kuin työpaikankin ovella. Varotoimet muuttuivat osaksi arkea, niihin ei enää varsinaisesti kiinnittänyt huomiota.

Pian oma koti löytyi ja muutimme sinne, matkalaukkuelämä loppui, muuttotavaratkin saapuivat. Vaan pandemia ei helpottanut vaan tilanne paheni uudelleen. Rajoitukset palautettiin, tuli myös ulkonaliikkumiskielto klo 20-05. Eikä auttanut sekään; kaupat, ostoskeskukset kaikki suljettiin. Ruokaa ja ostoksia pystyi tilaamaan mobiilisovelluksilla. Bangkok vaikutti aavekaupungilta. Yhteiskunnan eriarvoisuus korostui, valtavia kenttäsairaaloita pysytettiin, oireista määrättiin sairaalahoitoon, kotona sairastaminen ei onnistunut. Ahtaat asuinolot, etenkin vierastyöläisillä, lisäsivät tartuntoja monilla alueilla ja talous heikkeni.

Nuoremmat polvet vaativat muutosta ja hallinnon koronatoimia vastustettiin mielenosoituksilla. Melkein viikoittaiset levottomuudet yltyivät väkivaltaisiksikin. Pääministeriä ja maan ylintä johtoa kritisoitiin. Maassa, johon normaalisti saapuu miljoona turistia kuukaudessa, oli todella hiljaista. Thaimaan odotettu avaaminen turismille siirtyi jälleen. Koko maailma kiirehti hankkimaan koronarokotteita.

Thaimaassa rokotustahti oli alussa verkkaista. Joulukuussa 2021 noin 72 % väestöstä on tuplarokotettuja. Nyt jälleen joulukuussa, katson taakse vähän huohottaen, ihmetyksestä ja ilostakin. Bangkokin edustusto ei ole kovin suuri, ei ihan pienikään. Melkein 30 henkilöä ahkeroi tiimeissä niin poliittisella, Team Finland, maahantulo kuin konsuliasioiden parissa. Kuluneen vuoden aikana työkavereita on vaihtunut, on pakattu ja hyvästelty, tehty remontteja, virkistäydytty, venytty etätyöstä läsnä työhön ja takaisin.

Varmasti monilla ja useissa perheissä haasteet ovat olleet isommat – raskaammatkin. Korona on verottanut ihan kaikkea, koskettanut jokaista jollain tapaa. Perhe on komennuksella vahvuus, hyvässä ja pahassa. Jos on sen ainut aikuinen, on jaksettava töissä ja kotona. Etätyö on osin hyvä vaihtoehto, itse olen voinut olla lasten tukena enemmän heidän etäopiskellessaan kotona. Vielä nauramme ja tulemme toimeen – olemme entistä läheisempiä.

Uudessa kotimaassamme Thaimaassa on varmasti paljon tutkimista ja opittavaa, kunhan pandemia hellittää hieman. Saavuttuamme jouluksi Suomeen, Thaimaa oli juuri lopettanut kahden viikon karanteenin maahan palattaessa ja tilalle tuli päivän pakollinen hotellikaranteeni täysin rokotetuille matkailijoille. Paitsi, että Omicron-variantti leviää kaikkialle. Thaimaakin ehdottaa rajoitusten tiukentamista. Pidättelemme hengitystä, mitä seuraavaksi. Tästäkin selvitään, eikö niin, ajattelen luottaen, kiitollisena, muistaen hymyillä.

Malesia jatkaa avautumistaan pitkän ja raskaan pandemian jälkeen. Vaikka Covid uusine variantteineen on suuri huolenaihe, paluu normaaleihin oloihin tai ainakin lähelle niitä häämöttää jo sekä hallituksen suunnitelmissa että kansalaisten toiveissa. Rokotusnopeudessa ja -kattavuudessa Malesia onkin ollut maailman huipputasoa.

Koulunkäynnin ja koronapandemian yhteensovittaminen on kuitenkin Malesiassa, niin kuin suurimmassa osassa maailman maita, osoittautunut vaikeaksi. Etäopetukseen siirryttiin varhaisessa vaiheessa ja siinä myös pysyttiin pitkään, mutta lasten oppimismahdollisuuksien toteutumisessa oli suuria eroja perheiden tulotasosta tai asuinpaikasta riippuen. Pelkästään langattomien internetyhteyksien saatavuus oli monilla maaseudun alueilla liian puutteellista tehokkaaseen kotikoulunkäyntiin, vaikka monissa mobiilipalveluissa Malesiaa voi pitää edelläkävijänä.

Koulutuksesta meidät tunnetaan

Suomessa lähtökohtana oli alusta alkaen lasten koulunkäynnin turvaaminen ja lähiopetuksessa pysyminen mahdollisimman pitkään, varsinkin alempien luokka-asteiden osalta. Myös etäkoulunkäyntiin siirtyminen, niiltä osin kuin sitä tapahtui, onnistui kansainvälisesti vertaillen varsin sujuvasti. Nämä onnistumiset on Malesiassa noteerattu, ja myös suurlähetystölle on tarjoutunut tilaisuuksia vastata aihetta koskeviin kysymyksiin, mukaan lukien suurlähettilään aiheesta pitämän yliopistoluennon muodossa.

Suomen koulutusjärjestelmän hyvä maine on kuitenkin paljon koronapandemiaa vanhempaa perua ja vankemmalla pohjalla. Jos Suomi ylipäätään jostakin yksittäisestä asiasta Malesiassa tunnetaan, mahdollisesti moottoriurheilijoiden ja eksoottisten talvimaisemien lisäksi, maailman paras koulu on lähes poikkeuksetta jotain, minkä paikalliset taksikuskeista ministereihin muistavat.

Osaltaan tämä perustuu hieman vanhentuneisiinkin tietoihin maamme erinomaisesta Pisa-menestyksestä, vaikka olemmekin jääneet jo joistakin Aasian maista jälkeen viimeisimmissä pisteytyksissä. Suomen vahvuus onkin siinä, että edelleen maailman kärkeä olevat oppimistulokset yhdistyvät lapsilähtöiseen, tasa-arvoiseen ja esimerkiksi leikkiä hyödyntävään opetukseen.

Konkreettisia esimerkkejä siitä, miten kysyntä on realisoitunut kaupantekoon ovat vaikkapa Moomin Language School ja Kide Science –sovellusten käyttöön ottaminen yli 30:ssä osavaltion koulussa Perakin osavaltiossa, ja suomalaisen HEI Schoolsin kumppanuus paikallisten yksityisten päiväkotien kanssa. Suomalaiseen malliin koulutuksessa on kiinnostusta ja potentiaalia enempäänkin on.

Osaaminen ja sivistys positiivisen maakuvan ytimessä

Suomalaisen koulun maine tarkoittaa kuitenkin maakuvan kannalta paljon enemmän kuin kysyntää koulutusvientituotteille. Käsitys Suomesta osaavana ja osaamiseen panostavana, niin sivistystä arvostavana kuin teknologisesti edistyneenäkin maana auraa tietä suomalaisten tuotteiden viennille laajemminkin, ja edesauttaa kiinnostusta kumppanuuksiin monella alalla.

Monet niistä sektoreista, joihin Malesian hallitus panostaa voimakkaasti talouden elpymisen vauhdittamiseksi ovat sellaisia, joilla suomalaisyrityksillä on paljon osaamista ja innovatiivisia ratkaisuja tarjottavanaan. Edustuston tekemien Team Finland -matkojen myötä on tullut selväksi, että esimerkiksi luonnonvaroiltaan rikkaassa Sarawakin osavaltiossa on potentiaalia ekologisesti kestävän ja uusinta teknologiaa hyödyntävän metsänhoidon kehittämiseen. Johorissa taas  mahdollisuuksia avaavat digitalisaatio ja ajankohtaiset smart city –hankkeet.

Suomalainen osaaminen tunnetaan Malesiassa hyvin, ja kiinnostus yhteistyön lisäämiseen on vahvaa. Myös pandemiasta elpymisen ennustetaan olevan suhteellisen nopeaa, ja maan markkinaympäristö on edelleen monella mittapuulla maailman avoimimpien joukossa. Malesian tarjoamiin mahdollisuuksiin kannattaakin tutustua, muistaen samalla hyödyntää markkinoinnissa kansallisia vahvuuksia – ennen kaikkea koulutusta ja osaamista.

Luovan talouden merkityksen laskutapoja on monia. Indonesialaisministeri käytti mittatikkuna sen kokoa suhteessa kotimaan koko talouteen. Indonesiassa mukaan maalataan isolla pensselillä seitsemän sektoria batiikkivaatteiden tuotannosta arkkitehtuuriin.

Arvioidaan, että Indonesian digitalous kahdeksankertaistuisi vuosikymmenessä vuoteen 2030 mennessä. Verkkokaupan nousu kattaisi tästä kolmanneksen. Kehitys on epätahtista. Siinä, missä maassa juhlitaan seitsemää yksisarvista ja kiihkeää verkkotalouden nousua, maailmanpankin mukaan vielä noin puolet aikuisväestöstä sinnittelee puutteellisella nettiyhteydellä. Kasvu ei siis ihan heti pysähdy.

Etäopetus ja –lääketiede kiinnostavat

Ministerin ilmestyminen 5G-keskuksen avajaisiin ei ollut sattumaa. Indonesia haluaa kavuta osaamisen arvoketjuissa korkeammalle. Osa valtavan saarivaltion asukkaista hypistelee vielä 2G-teknologiaa tekstareineen, mutta maan johdossa 5G nähdään tulevaisuuden katalyyttinä. Sen on määrä kätilöidä uusia online-opetuksen sovelluksia, laajentaa etälääketieteen mahdollisuuksia, tehostaa teollisuusprosesseja sekä mahdollistaa keinotodellisuutta, joka sujuvoittaa nettikaupoissa asiointia.

Suomalainen Nokia on näissä kuvioissa hyvin kartalla, ja aikoo tukea Indonesian tavoitteita. Se pitää Itä-Jaavan mahtikaupunki Surabayaa sillanpääasemanaan. Mukana yhteistyössä ovat Oulun yliopisto ja paikallinen ITS-korkeakoulu, joka on tunnettu teknologiaosaamisestaan. Syksyllä avatun 5G-keskuksen ideana on olla avoin alustaympäristö, johon kilpailijatkin voisivat tulla sovelluksiaan kehittämään.

Taajuusniukkuus loi uuden mahtitekijän

5G ei kätilöi pelkästään uutta teknologiaa, vaan on toiminut myös yritysyhteenliittymän vauhdittajana. Koska 5G:n vaatimat taajuudet olivat kortilla, valtio rohkaisi aiempia kilpailijoita yhteen. Niinpä kolme kaupallista operaattoria löi hynttyyt yhteen, ja tuloksena syntyi liikevaihdoltaan kuuden miljardin Yhdysvaltain dollarin yhteenliittymä. Sekin on vielä noin puolet pienempi kuin valtiollinen markkinajohtaja.

Team Finlandin eli suurlähetystön ja Business Finlandin tavoitteena on ymmärtää entistä paremmin Indonesian digitalouden siirtymää sekä rohkaista suomalaista 5G-ekosysteemiä etsimään yhteistyö- ja ansaintamahdollisuuksia Indonesiasta. Surabayaan avattu keskus voi toimia hyvänä ponnahduslautana. Verkottumiseen saa tukea myös kaupungissa toimivalta aktiiviselta kunniakonsulilta.

Edustusto avattiin vuosien jälkeen uudelleen viime syksyllä. En tarkalleen osannut kuvitella, mitä kaikkea tämän kaltainen prosessi pitää sisällään. Suuri osa urakastahan oli toki jo tehty aiemmin aloittaneiden ja ahkerien kollegoiden ansiosta, kun saavuin maahan. Mutta töitä vielä riittää.

Päivä erään kakkosen elämässä

On yleisesti hyväksytty tosiasia, että kakkosvirkamies tekee pienessä edustustossa kaikkea. Ainakin itse olen elementissäni, kun on niin sanotusti säpinää, joten tämä sopii oikein hyvin. Alla yhden päiväni katsaus, joka antaa mielestäni hyvän kuvan niistä Filippiinien haasteista ja mahdollisuuksista, joiden parissa teemme Manilassa päivittäin työtä.

Kyseisenä päivänä osallistuin EU-delegaation vetämään säännölliseen ihmisoikeuskokoukseen. Pyrimme jatkossa seuraamaan tätä tematiikkaa edustustossa enemmän. Pandemialla on ollut negatiivisia vaikeuksia erityisesti maan lasten tilanteeseen, sillä koulut ovat olleet suljettuina vuoden 2020 maaliskuusta alkaen. Kansalaisyhteiskunnan toimintaympäristön voidaan nähdä myös osittain kaventuneen. Toisaalta myönteisenä askeleena Filippiinit sopi heinäkuussa YK:n kanssa ihmisoikeustilannetta parantamaan tähtäävästä yhteissopimuksesta, jonka toimeenpanoa useat maat ovat mukana tukemassa.

Seuraavaksi siirryin Webexistä Teamsiin kokoustamaan Kaakkois-Aasian ja Australian kollegoiden kanssa Smart City –projektista. Kaupungistuminen aiheuttaa haasteita alueen maiden turvallisuudelle, energiankäytölle, ilmanlaadulle, liikkumiselle ja yleisesti elämisen laadulle. Suomalaisella osaamisella voidaan löytää näihin haasteisiin kestäviä ratkaisuja. Filippiineillä olemme vasta kartoittamassa keskeisimpiä paikallisia kumppaneita tähän työhön. Koronatilanteen vuoksi tämä(kin) prosessi vaatii luovia ratkaisuja, mutta kontaktiverkostojen luomisen eteen kannattaa tehdä töitä, sillä se kantaa hedelmää kauas tulevaisuuteenkin.

Koulutusalan yhteistyö on ollut tapetilla ensimmäisen työkuukauteni aikana enemmän, kuin olin osannut odottaa. Tämän tiimoilta on tullut monenlaisia yhteydenottoja oppilaitoksilta sekä Suomessa, että Filippiineillä, ja hienoa yhteistyötä tapahtuu lisäksi korkeammalla tasolla Suomen opetus- ja kulttuuriministeriön ja Filippiinien opetusministeriön välillä, tähtäimenä lopulta koulutusvienti.

Suomalaiset korkeakoulut ovat kiinnostuneita yhteistyöstä paikallisten korkeakoulujen kanssa, mutta kaipaavat myös filippiiniläisiä tutkinto-opiskelijoita Suomeen. Työpäivääni kuuluikin Filippiinien EU-delegaation järjestämän virtuaalisen European Higher Education Fairin valmistelut, johon osallistuu 111 eurooppalaista korkeakoulua lokakuun alussa. Olemme saaneet hienosti mukaan myös suomalaisia kouluja, hioneet Suomen esittelytekstiä ja saaneet jopa Suomessa opiskelevan filippiiniläisen tapahtuman lähettilääksi kertomaan kokemuksistaan muun muassa sosiaalisessa mediassa.

Päivääni osui myös tagalogin oppitunti. Paikallisen kielen kautta saa tärkeän kurkistuksen filippiiniläiseen kulttuuriin, johon tutustuminen on toistaiseksi jäänyt teorian tasolle. Kielessä sekoittuu iloisesti englannin ja espanjan sanoja, tällaisen wanhemmankin opiskelijan harjoittelua helpottamassa. Mabuti!

Aurinkoisia aikoja edessä

Lähitulevaisuus näyttää Manilassa valoisalta, kirjaimellisesti ja kuvaannollisesti. Sadekausi alkaa marraskuussa päättyä (tekstiä kirjoittaessa kaupungin päällä jylläsi trooppinen myrsky) loppuvuoden leudompaa ajanjaksoa kohden, ja pandemiarajoituksia vähitellen puretaan rokotuskattavuuden jatkuvasti kasvaessa.

Tiedän varmuudella, että ensivaikutelmani Filippiineistä ei ole lähelläkään oikeaa. Pian pääsen töiden parissa tapaamaan ihmisiä kasvotusten ja voin korvata mielikuvamatkailun oikeaan päivään rannalla.