Keskisen Välimeren reitti on edelleen yksi laittomasti liikkuvien ja kaikkein epätoivoisimpien siirtolaisten suosituimmista reiteistä, vaikka sen vaarat ja korkea kuolleisuus ovat hyvin tiedossa. Vuoden 2022 aikana Tunisiasta ja Libyasta Eurooppaan keskisen Välimeren reittiä pitkin pyrkineiden siirtolaisten määrä on ollut nousussa – lokakuuhun 2022 mennessä Euroopan rannikoille oli saapunut 85 000 henkilöä. Se on 81 % enemmän kuin vuosi sitten samaan aikaan.

Libyassa muuttoliikettä ruokkii laittomasti maahan saapuneiden siirtolaisten epäinhimillinen kohtelu. Pidätyskeskuksissa on arviolta 3500 – 5000 siirtolaista. Elinolot pidätyskeskuksissa ovat surkeat ja vaaralliset; niissä on raportoitu epäinhimillistä kohtelua, väkivaltaa, kidutusta ja jopa murhia. Muun muassa YK ja Amnesty ovat maininneet siirtolaisten kohtelun pidätyskeskuksissa olevan mahdollisesti luokiteltavissa rikokseksi ihmisyyttä vastaan.

Libyasta lähtevien siirtolaisten  määrä on hieman noussut kuluneen vuoden aikana. Erityisesti itäisestä Libyasta lähteneiden Eurooppaan selvinneiden siirtolaisten määrä on kasvanut. Itä-Libyasta lähtee yhä suurempia ja kestävämpiä aluksia, jotka myös saapuvat Italiaan suuremmalla todennäköisyydellä.

Siirtolaisten ja salakuljettajien toimintaan on Libyassa vaikea puuttua erityisesti sisäisen poliittisen tilanteen vuoksi – maassa on kaksi kilpailevaa hallitusta eikä libyalaisten tai kansainvälisen yhteisön peräänkuuluttamia vaaleja ole näköpiirissä.

Toinen merkittävä muutos keskisen Välimeren muuttoliikkeessä on tapahtunut Tunisian rannikoilla. Tunisiasta Eurooppaan saapuvien siirtolaisten määrä on ollut huomattavassa nousussa vuonna 2022. Määrä on jopa kolminkertainen verrattuna edellisiin vuosiin, ja Italia on raportoinut, että tunisialaisia on saapunut heidän rannoilleen kuluvan vuoden aikana jo yli 20 000. Tunisialaiset ovat yksi suurimmista Italiaan saapuvista ryhmistä,  yhdessä egyptiläisten ja bangladeshilaisten kanssa (jotka saapuvat usein Libyan kautta).

Mahdollisesti suurin siirtolaisuuteen johtava syy Tunisiassa on maan sisäinen poliittinen ja taloudellinen tilanne, joka on heijastunut erityisesti nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin.

Kouluttautuminen on työlästä ja aikaa vievää, töitä on vaikea löytää ja elinkustannukset ovat olleet jatkuvassa nousussa jo yli 5 vuotta. Monet Tunisiasta Eurooppaan pyrkivät ovat 15-20 -vuotiaita miehiä, jotka vaarantavat henkensä toivomansa tulevaisuuden vuoksi.

Suurin osa Tunisiasta Eurooppaan lähtevistä on tunisialaisia, kun taas Libyasta lähtijät ovat ennen kaikkea Egyptistä, Bangladeshista ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.

Eurooppaan kohdistuva muuttoliike on siis kasvanut sekä Libyasta että erityisesti Tunisiasta, vaikka lähtemisen syyt ovat monesti hyvin erilaiset. Siirtolaisten huolestuttavasta tilanteesta kertoo myös se, että he pyrkivät Eurooppaan meriteitse, vaikka ovat usein tietoisia hengenvaarallisista riskeistä.

Sosiaalisessa mediassa vaarojen ja varoitusten ohella leviävät nopeasti myös ohjeet ja houkuttimet lähteä. Ihmiskauppa ja salakuljetus ovat jatkuva ja kasvava ilmiö molemmissa maissa. Tunisiassa ei yhä useammin tarvita salakuljettajia, vaan tunisialaiset järjestävät itse omat salaiset venematkansa Eurooppaan (ns. self-smuggling).

Kasvanut muuttoliike ja lisääntyneet merenylitysyritykset ovat olleet työssäni jatkuvasti läsnä, mutta ne eivät ole varsinaisesti näkyneet omassa arjessani. Harjoitteluni jälkeen jään hieman huolestuneena seuraamaan muuttoliikkeen kehitystä keskisellä Välimerellä, mutta samalla tiedän, että asiantuntijat pyrkivät jatkuvasti löytämään tilanteeseen uusia ratkaisuja.

Asiantuntijoiden kuuleminen on tärkeää

Naisiin kohdistuva väkivalta jaetaan Tunisiassa usein kolmeen eri osa-alueeseen aihetta käsitelleissä tilaisuuksissa: fyysiseen, psyykkiseen sekä henkiseen väkivaltaan. Verkkoväkivalta on aiheena uusi ja voisi lukeutua hyvin seksuaalisen sekä moraalisen väkivallan välimaastoon, loukkaukset ja herjaus kun tapahtuvat internetin kautta.  Verkkoväkivalta on aiheena monelle uusi ja vieras, joten siihen puuttuminen voi olla vaikeaa, vaikka lakipykälät olisivatkin tukena.

Suurlähetystön ensimmäinen meneillään oleva hanke eli WeYouth Organization-järjestön hanke on jo loppusuoralla. Alustavat tutkimustulokset korostavat, että on tarve lisätä online-väkivalta käsitteenä naisiin kohdistuvan väkivallan lakiin nro. 2017-58, sillä laissa ei ole määritelmää verkkoväkivallasta. Sekä työpajoihin osallistuneet naiset, että heidän tukenaan toiminut tunisialainen aktivisti ja pitkän linjan juristi Bochra Belhaj Hmida pitävät tätä muutosta tärkeänä.

Toinen meneillään oleva hanke on Article19-järjestön toteuttama, joka samalla kun tuottaa lisätietoa myös järjestää yhdessä asiantuntijoiden kanssa verkkoväkivallan koulutustilaisuuksia kansalaisyhteiskunnan toimijoille Hammametissa. Pienryhmätilaisuuksien järjestäminen ja asiantuntijoiden kuuleminen tutkimuksen tässä vaiheessa on tärkeää, sillä väkivalta, niin fyysinen kuin verkossa tapahtuva, on etenkin Tunisin pääkaupunkialueelta poistuttaessa niin vaikea aihe, etteivät naiset välttämättä puhu siitä edes perheelleen.

Poliisin kapasiteettia ja tahtotilaa ymmärtää ja reagoida naisten kokemaan väkivaltaa ja sen tunnusmerkkejä kritisoidaan yleisesti ja varsinkin, jos kyse on verkossa tapahtuvasta häirinnästä. Myös naisten oma tietämys oikeuksistaan ja lain tuomasta turvasta väkivaltaa kohdatessaan saattaa olla vajavaista, jolloin he eivät osaa tai ymmärrä hakea oikeutta. Useassa kansalaisjärjestöjen järjestämässä tilaisuudessa on korostunut, että naisiin kohdistuvan väkivallan lakipohja on olemassa, mutta soveltaminen kentällä vaatii vielä työtä. Näin ollen tietoisuuden lisääminen naisten kokemasta (verkko)väkivallasta niin viranomaisten kuin naisten ja heidän yhteisöjensä keskuudessa on oleellista.

Miksi rahoittamamme hankkeet ovat jatkossakin tärkeitä?

Tunisia äänestää heinäkuun lopussa uudesta perustuslaista. Siitä julkistetun luonnoksen mukaan v. 2014 perustuslaissa kirjatut oikeudet ja vapaudet turvataan.

Tasa-arvon edistäminen sekä tyttöjen ja naisten aseman ja oikeuksien vahvistaminen ovat Suomen ulkopolitiikan keskiössä. Edistämme nollatoleranssia naisiin kohdistuvaa väkivaltaa kohtaan – tähän lukeutuu myös verkossa tapahtuva häirintä ja väkivalta. Lähes 73 prosenttia internetiä käyttävistä naisista on kokenut jonkinlaista verkkoväkivaltaa tai altistunut sille. Tietyt ajankohtaiset ilmiöt, kuten digitalisaatio ja koronapandemia, ovat entisestään syventäneet tasa-arvokuiluja. Suomi johtaa yhdessä Tunisian, Armenian, Chilen ja Ruandan kanssa YK:n koordinoiman Generation Equality –kampanjan ”Teknologia ja innovaatiot tasa-arvon puolesta” –toimintaryhmää, jossa naisiin kohdistuvan verkkoväkivallan torjunta on otettu yhdeksi kärkitavoitteeksi.

Toivomme, että täällä paikallisesti rahoittamiemme hankkeiden kautta keskustelu tunisialaisen naisen oikeuksista jatkuu ja monipuolistuu ympäri maata. Jokainen ansaitsee tasa-arvoiset oikeudet käydä töissä, harrastaa ja elää ihmisarvoista elämää vapaana häirinnästä ja väkivallasta – niin fyysisestä kuin verkossa tapahtuvasta. Näistä syistä rahoittamamme hankkeet ovat tärkeitä ja niitä on syytä jatkaa.

Suomen suurlähetystö Nairobissa ylläpitää ja edistää suhteita Kenian, Somalian, Ugandan, Eritrean ja Seychellien kanssa. Suurlähetystön konsulitiimi tarjoaa kansalaispalveluita näillä alueilla oleskeleville Suomen kansalaisille ja Suomessa pysyvästi asuville ulkomaalaisille sekä avustaa ulkomaan kansalaisten maahantuloon oikeuttavien lupien kanssa.

Viikko vierähtääkin nopeasti erinäisiin kyselyihin vastaamisessa sähköpostitse, puhelimitse, asiakaspalvelussa viisumi- ja oleskelupahakemusten vastaanottokeskuksen (Visa Facilitation Services Global) tiloissa tai suurlähetystössä.

Suurlähetystö tarjoaa monenlaisia kansalaispalveluita

Uuden passin hakemiseksi tulee varata aika, ja hakemus jätetään henkilökohtaisesti. Jos passi on hävinnyt tai varastettu, voidaan tehdä väliaikainen tai hätäpassi. Notaaritoimet, kansalaisuusasiat sekä ulkomailla hädänalaisessa asemassa olevien avustaminen kuuluvat myös konsulitiimin työhön.

Konsulityö on asiakaslähtöistä ja sitä tehdään eritaustaisten ihmisten kanssa. Asiakkaana saattaa olla esimerkiksi perhe, jonka yksi jäsen on saanut turvapaikan Suomesta ja muut hakevat oleskelulupia perheenyhdistämistä varten. Alueelta hakeutuu myös entistä enemmän hakijoita Suomeen opiskelemaan.

Haastattelemme viisumihakijoita, jotka ovat menossa esimerkiksi yritysvierailulle Suomeen. Myös useat kirkot tekevät paljon yhteistyövierailuita. Yksittäisiä turistimatkailijoita riittää, ja onneksi koronarajoituksetkin ovat jo hellittäneet.

Ihmiset siis muuttavat ja matkustelevat ympäri maailmaa kasvavissa määrin. Ulkomailla mennään myös naimisiin ja perustetaan perheitä.

Myös kunniakonsulimme Kenian Mombasassa ja Ugandan Kampalassa antavat rajatusti konsulipalveluita.

Konsulitiimi vastaa myös Suomen valtiollisten vaalien ennakkoäänestysten järjestämisestä alueella. Seuraavan kerran äänestetään eduskuntavaaleissa vuonna 2023!

Joskus asia ei kuitenkaan kuulu suurlähetystön toimivaltaan, ja silloin ohjaamme asiakasta olemaan yhteydessä oikeaan viranomaiseen, näin esimerkiksi Kenian maahantulosäännöstöön liittyvissä tiedusteluissa.

Tätäkin tärkeää työtä tehdään yhdessä

Yhteistyö on tiivistä EU-maiden konsulitiimien kanssa. Kehittääksemme yhteistyötä kunniakonsuleidemme kanssa, tapaamme vuosittain Mombasassa. Vierailemme myös erinäisissä paikoissa, joihin turistit saattavat tilanteessa tai toisessa päätyä. Luomme yhteyksiä muun muassa sairaaloihin, poliisiin, vankiloihin ja rajavartiolaitokseen.

Sen lisäksi, että konsulitiimi on auttamassa ihmisiä konsulipalveluissa, saamme myös nauttia elämästä upeassa Keniassa. Nairobi on elävä kaupunki ja täällä on usean maan suurlähetystön lisäksi YK:n päämaja sekä monen kansainvälisen järjestön toimitilat.

Viikonloppuisin on helppo tehdä reissuja Nairobin ulkopuolelle tai ihan vaan nauttia Nairobin tarjoamasta hulinasta. Keniassa riittää nähtävää ja tehtävää melkein loputtomasti!

Jos päädyt ikinä Keniaan, suosittelen ehdottomasti ainakin näitä kolmea upeaa kohdetta:

·       Kenian rannikkoalueet Watamu, Kilifi ja Diani
·       Naivasha
·       Masai Maran luonnonpuisto

Suurlähetystö suosittelee tekemään matkustusilmoituksen aina ennen reissuun lähtöä sekä tarkastamaan kohdemaan maahantulosäännökset paikallisilta viranomaisilta!

Hyödyllisiä linkkejä:

Matkustusturvallisuuteen, konsulipalveluihin ja maahantuloon liittyvät ohjeet ja palvelut

Kenian matkustustiedote

Tee matkustusilmoitus

E-viisumi Keniaan

Muistathan ilmoittaa ulkomailla tapahtuneista elämänmuutoksista Digi- ja väestövirastoon, jotta tietosi pysyvät ajan tasalla ja asiointi Suomen viranomaisten kanssa on sujuvaa. 

Lisää konsulipalveluiden kasvavasta kysynnästä

AU tähtää toiminnassaan panafrikkalaisuuden lisäämiseen unionin toimintaa linjaavan Agenda 2063-strategian mukaisesti. Reilu vuosi sitten voimaan astunut Afrikan vapaakauppa-alue (AfCFTA) on esimerkki pyrkimyksistä Afrikan yhtenäistämiseksi. Suunnitelmia on myös muiden yhteisten instituutioiden perustamiseksi.

Afrikan unionin uusi komissio aloitti toimintansa vuoden 2021 alussa, myös komission puheenjohtaja Moussa Faki aloitti tuolloin toisen nelivuotiskautensa. Vuoden 2021 AU-huippukokouksessa valitsematta jääneet kaksi komissaaria saatiin valituksi loppuvuonna, tämän myötä uusi komissio on toimintakykyinen. Meneillään olevien reformien myötä kestää kuitenkin aikansa ennen kuin uudelleenjärjestelyt ja henkilöstövalinnat saadaan päätökseen.

AU:ssa päätöksiä tehdään konsensusperiaatteella unionin vuotuisissa huippukokouksissa, hallintoneuvoston kokouksissa, pysyvien edustajien komiteassa sekä rauhan ja turvallisuuden neuvoston istunnoissa. Osin juuri konsensusperiaatteen vuoksi, AU:ta kritisoidaan usein toiminnan jäykkyydestä ja hitaasta päätöstentekomenettelystä. Myös päätösten toimeenpanossa on jatkuvia haasteita.

Miten AU:sta saataisiin tehokkaampi, dynaamisempi ja Afrikan mannerta aidosti edustava organisaatio?

Ensinnäkin AU:n tulisi olla kiinnostavampi niin kansalaisten kuin työntekijöidensäkin keskuudessa. Kansalaisten kiinnostus kasvaa tulosten myötä, kun he konkreettisesti näkevät kuinka AU vaikuttaa heidän arkeensa – tuttu asia myös pyrkimyksissä lisätä EU:n kiinnostavuutta.

Kiinnostavuuden ja kompetenssin lisääntyminen myötävaikuttaisivat todennäköisesti myös organisaation toimivuuteen. Nyt useisiin AU-tehtäviin on vaikea löytää päteviä hakijoita. Välillä tulee mieleen – olisiko AU kiinnostavampi afrikkalaisille, jos se sijaitsisi jossain muualla kuin Addis Abebassa?

Samaten AU:ssa tulee tarkkaan pohtia mitä on parempi tehdä kansallisella, mitä alueellisella ja mitä AU-tasolla. Tämän ns. subsidiariteetti-kysymyksen nosti voimakkaasti esille myös komission puheenjohtaja Faki AU:n huippukokouksessa helmikuussa 2022.

AU on kyllä viime vuosina kiinnittänyt huomiota yhteistyön suunnitteluun ja päällekkäisyyksien välttämiseen AU:n ja alueyhteisöjen (RECs) välillä, mutta enemmänkin voitaisiin tehdä, pelkät ajoittaiset konsultaatiot eivät riitä.

Rauhan ja turvallisuuden neuvoston (PSC) osalta AU:n tulisi olla suunnitelmallisempi ja pyrkiä tarttumaan ongelmiin ajoissa. Viime vuosien lukuisten vallankaappausten myötä toiminta nähdään enemmän reaktiivisena ja joissain tapauksissa jopa valikoivana. Esimerkiksi isäntämaa Etiopian tilanteeseen puuttuminen on ollut heikkoa.

Aprillipäivänä 2022 aloittaa uusi PSC, jossa on peräti yhdeksän uutta jäsenmaata. Uuden PSC:n odotetaan olevan aiempaa dynaamisempi. Haasteita neuvostolle asettaa vallankaappausten lisäksi muun muassa lisääntynyt terrorismi ja ei-valtiollisten toimijoiden aktiivisuus.

Myös Ukrainan osalta jäsenmaat ovat jakaantuneet, vaikka merkkejä lisääntyvästä yhtenäisyydestäkin löytyy. PSC:n osalta toiminnan lisääminen ja koordinointi alueyhteisöjen kanssa olisi ensiarvoisen tärkeää. Samaten koordinaatiota Afrikan YK-turvallisuusneuvoston jäsenten (A3) välillä tulisi tiivistää.

AU:n rahoitus

Yleisesti AU:n budjetti on melko vähäinen, kuluvalle vuodelle on budjetoitu USD 650 miljoonaa. Viime vuosina budjetin suunta on ollut laskeva, mutta pyrkimyksenä on säilyttää jatkossa ainakin nykyinen taso.

Rahoitusongelmaa lisää myös se, että jäsenmaiden vuosikontribuutioista saadaan kerätyksi AU:n kassaan ainoastaan noin 40 %. Kaukana on myös AU:n tavoite rahoittaa jäsenmaiden kontribuutioilla koko organisaation perusbudjetti (regular budget) ja vähintään 75 % ohjelmabudjetista.

Tällä hetkellä riippuvuus kumppaneista on ensiarvoista ja muun muassa ohjelmabudjetin rahoitus tulee kokonaan ulkopuolelta.

AU:n ja EU:n suhteet ovat näennäisesti hyvät, vaikkakin epätasapainoiset

Voidaankin kysyä – onko tasa-arvoisen kumppanuuden saavuttaminen edes realistista? EU haluaisi selkeästi suhteilta nykyistä enemmän, mutta Afrikka pyrkii tasapainoilemaan EU:n ja muiden kumppanien kanssa, eikä ainakaan näennäisesti halua asettaa näitä eriarvoiseen asemaan.

AU on laatimassa parhaillaan kumppanuusstrategiaa, joka on viivästynyt jo useita kuukausia. Mahdollisesti kesän hallintoneuvostossa julkaistava strategia tulee kattamaan AU:n kaikki kumppanuudet (ml. EU).

Suhteita hiertävät ajoittain myös yksittäiset kysymykset, viime aikoina muun muassa koronarokotteiden saatavuus ja koronatoimet. Ongelmien esiintyessä otetaan usein esiin myös siirtomaahistorian vääryydet, joita tosin hyödynnetään myös Afrikan maiden sisäisten ongelmien peittelemisessä.

Huolta on myös Ukrainan tilanteen vaikutuksilla suhteisiin – jääkö Afrikan tukeminen ja yhteistyö Ukrainan sodan varjoon?

EU/AU-huippukokous sujui hyvässä hengessä helmikuussa Brysselissä

Oli erittäin tärkeää, että kokous saatiin lopulta pidettyä ja valtiojohtajat pääsivät tapaamaan toisiaan. Kokousta siirrettiin koronan vuoksi kaksi kertaa ja lähellä oli, ettei sitä oltaisi jälleen siirretty koronatoimien ja erityisesti Euroopan maiden rajojen sulkemisesta aiheutuneiden kiistojen vuoksi.

Huippukokouksen osallistujataso oli erinomainen, mukana olivat EU-maiden johtajien lisäksi noin 40 Afrikan maan johtajat ja kaikki AU:n komissaarit. Pyöreiden pöytien temaattiset keskustelut (7 teemaa) saivat kiitosta, pöydissä käytiin avointa ja aitoa keskustelua.

Afrikalle luvattu 150 miljardin investointipaketti osana Global Gateway -aloitetta oli ehkä kokouksen konkreettisin tulema.

Myös kokouksen ympärillä järjestetyt Afrikka-Eurooppa -viikko ja Europe Africa Business Forum (yli 7000 osallistujaa) tarjosivat hyvät puitteet kansalaisyhteiskunnan, yrittäjien sekä nuorten osallistumiselle ja yleisesti maanosien väliselle kanssakäymiselle.

Merkittävää oli myös yhteisymmärrys kokouksen julkilausumasta ”Joint Vision for 2030”, joka kattaa yhteistyön painopisteet tuleville vuosille.

Jatkon kannalta olennaista on päätösten toimeenpano ja niiden seuranta, jotta huippukokouksessa saavutettua momentumia pystytään ylläpitämään. Tästä on hyvä jatkaa myös kesäksi suunniteltuun Pohjoismaat-Afrikka huippukokoukseen.

Demokratiakehityksen paalupaikalla

Hain EDUFI-harjoittelijaksi Suomen Tunisin suurlähetystöön keväällä 2021. Olin jo pidempään suunnitellut harjoittelua Pohjois-Afrikassa, mutta koronapandemia oli sotkenut kuviot. Kun saavuin Tunisiin elokuun lopussa, olin todella tyytyväinen päästyäni vihdoin lähtemään.

Harjoitteluni alkoi jännittävissä tunnelmissa. Kiinnostukseni Tunisiaan herätti alun perin ranskan ja arabian kielen lisäksi MENA-alueen dynamiikkojen maailmanpoliittinen relevanssi. Kuukautta ennen harjoitteluni alkamista maan politiikassa kuohui. Presidentti Saied keskitti toimeenpanovallan itselleen, jäädytti parlamentin ja irtisanoi pääministerin. Syyskuisella asetuksella lähes kaikki toimeenpano- ja lainsäädäntövalta keskitettiin presidentille.

Demokratian, oikeusvaltion sekä perus- ja ihmisoikeuksien muodostamaa laajaa oikeusvaltioperiaatetta gradussaan tutkineelle oikeus- ja valtiotieteilijälle Tunisian demokratiakehityksen käännekohta osui sopivaan aikaan. Arabikeväästä 2011 on 10 vuodessa tultu pitkälle, mutta historiallisesta näkökulmasta maa on yhä demokratiakehityksensä alussa. Demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien juurtuminen vie aikaa, usein vuosikymmeniä. Instituutioita on helppo perustaa, mutta vahvan demokraattisen hallintokulttuurin vakiintuminen on pitkä prosessi.

Myös Libyassa eletään demokratian suhteen mielenkiintoisia aikoja. Joulukuussa oli tarkoitus järjestää presidentinvaalit ja myöhemmin parlamenttivaalit vuodesta 2014 vallinneen siirtymäajan päättämiseksi. Kahtiajakautunut hallinto ei päässyt yksimielisyyteen vaalien yksityiskohdista, ja vaalit peruttiin aivan vaalipäivän alla. Kenties vaalien siirtyminen ei kuitenkaan ole katastrofi. Liian aikaisiin vaaleihin voi liittyä riskejä, jotka toteutuessaan saattavat heikentää kansalaisten uskoa demokratiaan. Vaalien siirtyminen on joka tapauksessa suuri pettymys äänestäjiksi rekisteröityneille lähes kolmelle miljoonalle libyalaiselle.

Elämää poikkeusolojen Tunisissa

Demokratian lisäksi myös koronapandemia oli läsnä jokapäiväisessä elämässäni. Raportoin säännöllisesti paikallisesta koronatilanteesta, ja kasvomaskit olivat arkipäivää tapaamisissa ja kokouksissa, joihin pääsin osallistumaan paikan päälle. Onneksi laajempia sulkuja tai etätyöskentelyyn siirtymistä ei missään vaiheessa tarvittu. Jos ajoittaista yöllistä ulkonaliikkumiskieltoa ei lasketa, vapaa-aika oli varsin vapaata. Loppuvuodesta rokotuspassista tuli kuitenkin pakollinen niin supermarkettiin, kuntosalille kuin ravintolaan päästäkseen.

Vaikka ulkovaltojen edustustot toimivat muuten normaalisti, muita harjoittelijoita ei Tunisissa juuri ollut. Tai jos olikin, fyysisten kokousten ja iltatapahtumien vähäisyys hankaloitti tutustumista. Onneksi edustustolla näki kuitenkin kollegoita ja myös paikallisiin tutustui helposti.

Tunisia yllätti minut ystävällisillä ihmisillään, herkullisella ruuallaan ja kauneudellaan. Toisaalta roskaisuus, turvavöiden puuttuminen ja pullaleipä saivat välillä ikävöimään Suomen puhtautta, turvallisuutta ja täyskauraleipää.

Työni koostui pitkälti tiedonetsinnästä ja raporttien kirjoittamisesta. Poliittisen tilanteen ohella oli mielenkiintoista perehtyä Tunisian talouden ja ympäristön tilaan sekä koulutussektorin haasteisiin. YK:n tasa-arvojärjestö UN Womenin kanssa tehtävä yhteistyö, erityisesti naiset, rauha ja turvallisuus -teema, korostui sekä Tunisiassa että Libyassa.

Presidentin sanelemat sävelet

Harjoitteluni alkaessa Tunisian perustuslaki oli käytännössä kumottu ja presidentti ottanut lähes yksinvaltaisen aseman. Myöhemmin syksyllä Tunisia sai hallituksen ja presidentti julkisti tiekartan maan demokratian uudistamiseksi. Toivon mukaan nykytilanne jää siis vain väliaikaiseksi notkahdukseksi Tunisian demokratiakehityksessä. Ainakin nuorempi väestö vaikuttaa tukevan aidosti demokraattista kulttuuria ja kaipaa korruptoituneiden instituutioiden uudistamista.

Vaikka paluu läheisten ja omien kuvioiden pariin Suomeen kutsuukin, aion seurata sekä Tunisian että Libyan seuraavia askelia tiiviisti. Palaan varmasti Tunisiin vähintäänkin lomailemaan, ehkäpä joskus myös demokraattisen oikeusvaltion eteen tehtävän työn tai tutkimuksen merkeissä.

Kirjoittaja työskenteli suurlähetystössä EDUFI-harjoittelijana.

Tasapainoilua haasteiden ja potentiaalin välillä

Vaikka Tunisia on innokas koulutuksen ja ympäristön puolestapuhuja, koulutus- ja ympäristöpolitiikan toimeenpano horjuu. Korkeakoulutuksen kohtaamattomuus käytännön osaajia kaipaavien työmarkkinoiden kanssa syö investointien hyödyt. Ympäristöhallintoa puolestaan vaivaa kokonaiskuvan ja strategian puute. Ympäristö ymmärretään vielä pitkälti ulkoisena, ihmisestä erillään olevana asiana, ja toimenpiteet ovat hajanaisia.

Kokonaisvaltaisen muutoksen tarpeen ei kuitenkaan pidä antaa lannistaa. Paikallinen yhteistyö yksityissektorilla voisi olla hedelmällisin alku pikkuhiljaa laajenevalle muutokselle niin kiertotaloudessa kuin koulutusmaailmassakin.

Oppiminen ja valmiudet ennen kaikkea

Tunisian ranskalaiseen malliin perustuva koulutusjärjestelmä ohjaa opiskelijoita alusta alkaen kohti korkeakouluja. Pitkiin, luentomaisiin koulupäiviin ei mahdu yleissivistävien taitojen ja valmiuksien harjoittelemista. Tunisian koulujärjestelmä hyötyisikin demokraattisemmasta ja vähemmän akateemisesta arvomaailmasta: oppilaan nostamisesta keskiöön sekä yhteistyö- ja ongelmanratkaisutaitojen kehittämisestä.

Erityisesti juuri kestävä ympäristöpolitiikka ja kiertotalouteen siirtyminen vaativat kansalaisten ja päättäjien aitoa sitouttamista ympäristöasioihin. Suomessa opetellaan ala-asteella sekä ympäristötietoja että -taitoja, ja lapset oppivat jo pieninä kantamaan vastuuta ympäristöstä. Tällaisella oppilaan autonomiaa ja valmiuksia korostavalla ajattelulla olisi tilausta laajemminkin Tunisian koulutusjärjestelmässä.

Digitaaliset ratkaisut oppimisen tukena

Vaikka Tunisia on jo vuosien ajan toivonut tiiviimpää yhteistyötä opetus- ja koulutussektorimme kanssa, Suomen koulutusjärjestelmää ei voi istuttaa maahan sellaisenaan. Mahdollisia pienempiä yhteistyön kohteita voisivat kuitenkin olla esimerkiksi opettajankoulutus, ammattikoulu- ja AMK-yhteistyö, sekä erilaiset oppimista tehostavat järjestelmät, alustat ja pelit. Nämä kaikki tarjoavat mahdollisuuksia myös kiertotaloudelle ja ympäristökasvatukselle.

Tunisiassa on yli 6 miljoonaa internetin käyttäjää ja varsin kehittynyt telekommunikaatioinfrastruktuuri, ja kysyntä digitaalisille oppimisalustoille on noussut pandemian aikana. Erilaisia alustoja tarvitaan sekä kodin ja koulun väliseen viestintään, että itsenäiseen oppimiseen. Suomesta löytyy niin Wilma-tyyppisiä ratkaisuja kuin arabian kielelle sovitettavia oppimisalustojakin.

Konkreettiset aloitteet toimivat parhaiten

Sekä koulutukseen että kiertotalouteen liittyvät aloitteet onnistuvat parhaiten, kun ne kytketään olemassa oleviin prioriteetteihin. Ilmastonmuutosta seuraava Saharan laajeneminen ja viljelymaiden väheneminen heikentävät muun muassa Tunisialle tärkeän maatalouden edellytyksiä. Myös veden riittävyys on Tunisialle keskeinen kysymys. Maan vesivarannoista 77 % kuluu maatalouden tarpeisiin.

Myös jäteongelma kaipaa ratkaisua. Kaupungeissa noin 80 % jätteistä kerätään, mutta maaseudulla luku jää lähes nollaan. Kerätyistäkin jätteistä suurin osa päätyy joko kaatopaikoille tai laittomasti luontoon. Erityisesti muovijätettä syntyy paljon. Erilaiset biomuovit ja puupohjaiset uusiomateriaalit, joiden valmistaminen onnistuu vanhoilla muovinkäsittelyyn tarkoitetuilla koneistoilla, voisivat tarjota ratkaisuja. Suomesta löytyy myös kierrätysteknologiaa ja esimerkillinen pullopanttijärjestelmä.

Ammatillinen koulutus täydentää yhtälön

Kiertotalous edellyttää teknologian ja kasvatuksen lisäksi myös osaajia, jotka osaavat suunnitella ja rakentaa kestäviä järjestelmiä. Suomen Afrikka-strategian mukaan Suomi lisää erityisesti ammattikoulutusyhteistyötä Afrikassa. Myös Tunisia tarvitsee osaavia ammattilaisia, mutta ammattikoulutuksen maine on maassa huono. Tutkintoa vaaditaan harvoin työpaikan saamiseen, joten kouluttautumisen sijaan käden taidot opitaan usein työn kautta. Tällainen järjestely ei mahdollista uuden tiedon ja osaamisen leviämistä, vaan aloilla juututaan vanhentuneisiin tekemisen tapoihin.

AMK- ja ammattikoulutuksen kehittäminen ja uudelleen suuntaaminen kestävän yhteiskunnan tarpeisiin olisi Tunisialle järkevää sekä koulutus- että ympäristöpoliittisesti. Maan koulutus- ja ympäristösektorien yhteen kietoutuneet haasteet tarjoavat mahdollisuuden yhdistää Suomen vahvuuksia ja osaamista kummaltakin alalta.

Tämä anteeksipyytelemätön tyyli on otettu varsin hyvin vastaan. Sitä ei ole tulkittu öykkäröinniksi vaan sellaiseksi lujaksi johtajuudeksi, jota rauhaa ja vakautta rakastavat tansanialaiset toivovat.

Presidentti Samia on jo käyttänyt valtaansa: Hän on nimittänyt naisia ministereiksi ja korkeisiin virkatehtäviin. Naisjohtajuus on siis myötätuulessa Tansaniassa. Yhteiskunnassa on kuitenkin vielä suuri määrä epätasa-arvoa ylläpitäviä juurisyitä: sosiaalisia normeja ja vakiintuneita ajattelutapoja ja käytäntöjä.

Suomi on naisjohtajuuden edistämisessä suuri toimija Tansaniassa, samoin tyttöjen ja vammaisten ihmisten oikeuksien puolustamisessa. Suomi on rahoittanut UN Womenin työtä naisten vaaliosallistumisen ja johtajuuden kehittämiseksi Tansanian parlamentissa.

Työ on tuottanut tulosta, mutta liian hitaasti: Vaaleilla valittuja naisparlamentaarikkoja on ollut vain 6 – 10 % kansanedustajista.

Tansania on käytännössä lähes yksipuoluejärjestelmä. Naisparlamentaarikkojen määrä ratkeaa sen perusteella, kuinka monta naista valtapuolue CCM uskaltaa asettaa ehdokkaiksi. CCM ei missään tapauksessa halua ottaa sitä riskiä, että pätevä mutta ei-riittävän-laajalti-tunnettu-ja-luotettu naisehdokas häviäisi äänestyksessä opposition (mies)ehdokkaalle.

Naisjohtajuus paikallistasolla – Alliansseja, innovaatioita, tekemisen kautta oppimista ja ääniharavia

UN Women tietää, että paikallistason naisjohtajuus ei synny julistuksilla eikä edes pelkästään koulutuksilla. Se edellyttää uskottavaa pitkäjänteistä työtä ihmisten jokapäiväistä arkea parantavien uudistusten edistämiseksi nimenomaan paikallistasolla.  Siksi UN Womenin ja Suomen yhteistyö fokusoidaan paikallistason naisjohtajiin. He voivat raivata myös muille – raha- ja aikaköyhille – naisille tilaa ottaa johtajuutta omissa elämäntilanteissaan. Naisia rohkaistaan lähtemään jäseniksi myös kylähallitusten ja kunnanvaltuustojen komiteoihin sekä muihin luottamustehtäviin.

Tärkeitä ’muutosagentteja’ ovat myös naisryhmien johtajat ja paikallishallinnon kenttätason virkanaiset, joiden tehtävänä on puolustaa naisten ja tyttöjen oikeuksia sekä tukea heidän taloudellisia ja poliittisia pyrkimyksiään.  Osa näistä ammattilaisista on miehiä, mutta suurempi osa on naisia. Johtajuuteen voivat nousta myös naisyrittäjät, -toimittajat, -tutkijat ja -opettajat, aikuistumisrituaalien johtajat, uskonnollisten ryhmien johtajat, valmentajat ja paikalliset julkkikset.

Uusi tasa-arvoisempi sukupolvi muuttaa arjen normit, käytännöt ja juurisyyt

UN Women kutsui kaikki maailman hallitukset, yritykset ja järjestöt Generation Equality ­Forumiin kesällä 2021. Jokaisen osallistujan tehtävänä oli sitoutua uudistuksiin, joiden kautta uusi sukupolvi voisi olla entisiä tasa-arvoisempi. Tansanian hallitus sitoutui naisten taloudellisia ja poliittisia toimintamahdollisuuksia rajaavien arjen käytäntöjen ja sosiaalisten normien uudistamiseen.

UN Women ja Suomi auttavat Tansanian hallitusta panemaan sitoumuksensa toimeen. Tavoitteena on voimaannuttaa naisia paikallistasolla, esimerkiksi auttamalla heitä siirtymään epävirallisesta viralliseen talouteen, vahvistamalla naisten maanomistus-, perimys- ja avioero-oikeuksia sekä uudelleenjakamalla ja uudistamalla hoivatyön käytäntöjä. UN Womenin uusi ”Feminist Plan Beyond Covid19” esittelee näitä tavoitteita laajasti.

Osallistavan tutkimuksen kautta naiset tunnistavat juurisyinä olevia perheiden ja yhteisöjen vanhoja asenteita sekä jokapäiväisiä käytäntöjä. He innovoivat uusia keinoja vähentää naisten raha- ja aikaköyhyyttä, jotka usein estävät naisten täysaikaisen osallistumisen päätöksentekoon ja johtajuuteen kodin ulkopuolella. Hanke kannustaa naisten oppimista ja voimaantumista konkreettisten muutosprosessien kautta (”learning by doing”) sekä vahvistaa heidän mahdollisuuksiaan osallistua ja ottaa johtajuutta asioissa, jotka ovat naisille tärkeitä.

Tavoitteena on paikallistasolla saavutettujen johtajuustaitojen ja onnistumisten kautta kasvattaa omissa piireissään laajalti tunnetuiksi ja omiin johtajuustaitoihinsa luottavia naisjohtajia, joita puolueet haluavat ehdokkaikseen ja joita äänestäjät haluavat äänestää parlamenttiin ja muihin kansallisen ylätason johtotehtäviin.

Paikallistason lisäksi Suomi ja EU jatkavat myös ylimmän tason naisjohtajien johtajuustaitojen kehittämistä Tansaniassa Uongozi Leadership Instituutin, UN Womenin, Aalto-yliopiston ja HAUSin yhteistyönä toteutettavassa koulutusohjelmassa. Koulutukseen osallistuu sekä yksityisen sektorin että valtion laitosten naisjohtajia.

Naisten ja tyttöjen aseman parantaminen on tärkeä elementti Suomen ja Tunisian välisen yhteistyössä, jota tehdään niin kriisinhallinnassa ja väkivallan vastustamisessa kuin koulutuksessakin. Naisiin ja tyttöihin kohdistuvan häirinnän estämisestä on tullut minulle läheinen teema, huolimatta Tunisian tasa-arvon edistysaskelista.

Nuorille netin käyttäjille on useimmiten selvää miten netiketti ja internetissä käyttäytyminen tapahtuu. Koronapandemia on osoittanut kuinka online-häirintä sosiaalisessa mediassa leviää. Somealustat kehittyvät ja niitä syntyy jatkuvasti lisää, samalla käyttäjien taidot sekä alustojen hyödyntäminen muuttuvat niin Suomessa kuin Tunisiassa.

Tunisiassa sosiaalisen median ja erityisesti Facebookin rooli mm. vuoden 2011 arabikeväänä oli yhteiskunnallisesti suuri. Puolentoista vuoden kokemuksella olen yllättynyt siitä, kuinka paljon täällä käytetään Facebookia, siinä missä monet suomalaiset ovat siirtyneet Snapchattiin, Instagramiin ja lukemattomille alustoille, joita en edes tunne. Facebookia käytti vuonna 2019 yli 66 % tunisialaisista – myös lukutaidottomia – enkä usko, että määrä ainakaan vähenee. Siellä on presidentin virallinen tiedotus, ja siellä ilmoitetaan työpaikoista, parhaista juhlista, mielenosoituksista sekä avaudutaan omista ajatuksista.

Murheelliseksi Tunisiassa ja muuallakin asian tekee internetin vastuuton tai jopa tarkoituksellinen käyttö maalittamiseen, seksuaalisävytteiseen kommentointiin ja muuhun kiusaamiseen.  Nämä voivat aiheuttaa uhrille pitkäaikaisia kolhuja ja jopa mielenterveyden häiriöitä. Taloudelliselta kannaltakin ajateltuna on harmillista, jos nuoria ihmisiä tästä syystä syrjäytyy ja joutuu yhteiskunnan ulkopuolelle. Tunisiassa ei ole samanlaisia psykososiaalisen tuen mahdollisuuksia kuin vaikkapa Suomessa.

Paikallisen yhteistyön määrärahan projektit pureutuvat ajankohtaiseen aiheeseen

Muutama vuosi sitten Suomi tuki PYM-rahoituksella turvatalojen perustamista. Nyt suurlähetystö päätti kohdistaa tukea kahdelle projektille, jotka paneutuvat verkossa tapahtuvaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan häirintään. Projektit tavoittelevat yhteistyössä naisaktivistien sekä kansalaisyhteiskunnan kanssa yhtäältä ongelman tiedostamista ja toisaalta laadullisia, koko maan kattavia tutkimuksia, jotka selvittävät ilmiön laajuutta Tunisiassa.

Pienellä määrärahalla toivotaan suurta vaikutusta

Tutkimusten tarpeellisuutta perustellaan sillä, että verkkoväkivalta on yksi väkivallan ja häirinnän muoto, jolla voi kontrolloida, eristää ystävistä sekä tarkastella applikaatioiden kautta uhrin sijaintia.  Tunisiassa tutkimusta digitaalisten alustojen häirinnästä ei juuri ole. Tutkimusten avulla saadaan siis lisätietoa, joka mahdollistaa häirintää estävien toimenpiteiden suunnittelua. Monet nuorten vanhemmat tai opettajat eivät välttämättä havaitse ongelmia ja ole siten valmiita puuttumaan oppilaiden nettikäytökseen. Itse mietin olisiko suomalaisopettajilla tässä maailmalle annettavaa? Suomalainen koulutus on teema, jonka tunisialaisetkin mainitsevat usein Suomesta puhuttaessa.

PYM-hankkeet liittyvät Suomen aktiivisuuteen 5G-verkkoturvallisuudessa ja tukevat Suomen ja Tunisian yhteistä puheenjohtajuutta Generation Equality -prosessin teknologiaryhmässä.

Algeria ei ole suomalaisille kovin tuttu

Ensimmäiset mielikuvat saattavat sisältää muillekin karttaa tutkineille aavikkoa, urheilun ystäville innokkaita jalkapallofaneja tai historian harrastajille siirtomaapolitiikkaa. Monelle Algeria ei herätä välttämättä minkäänlaisia mielikuvia. Juuri tämä sai minut kiinnostumaan entisestään tästä maasta. Sisäinen seikkailijani heräsi oitis, kun sain tietää viettäväni seuraavat vuodet Algeriassa.

Aikamatkustusta Alger’n kaduilla

Karanteenin päätyttyä pääsin vierailemaan Alger’n keskustassa. Heti piti hieraista silmiä, että ovatko viime päivät olleet unta ja olinko sittenkin jäänyt välilaskulleni Pariisiin. Keskustan kadut muistuttivat monin paikoin muutamaa päivää aiemmin kulkemiani Pariisin katuja. Valkoisista rakennuksista huokui ranskalainen arkkitehtuuri. Varmistuin hereillä olosta, kun moskeijan minareetista kajahti rukouskutsu, katukyltit olivat arabiaksi ja siellä täällä liehui vihreävalkopunaisia Algerian lippuja.

Horisontissa sinisen eri sävyissä kimalteleva Välimeri ja keskipäivän auringon paahteessa ei voinut kuin ihailla ja ihmetellä viehättävää kaupunkia. Tiet kapenevat ja nousevat jyrkkiä mäkiä ylös, kunnes ne nurkan takana taas laskevat. Tällaiset pinnanvaihtelut luovat rapistuneiden rakennusten joukkioista harmonisen ja mielenkiintoisen kokonaisuuden.

Alger on täynnä historian havinaa eri vuosisadoilta. Keskustassa voi ajatuksissaan matkustaa Ranskan vallan aikaan ja ihastella toinen toistaan kauniimpia yksityiskohtia täynnä olevia koristeellisia parvekkeita. Lähes joka ikiselle parvekkeelle on ripustettu kirjavaa pyykkiä. Pohdinkin välillä, pestäänkö Algeriassa joka päivä pyykkiä? Siltä ainakin vaikuttaa.

Alger’n vanhan kaupungin, Kasbah’n, labyrinttimaisilla kujilla voi ihmetellä arabialaisempaa elämänmenoa. Kasbah’n rakennukset ovat kulttuuriperinnöllisesti arvokkaita ja vanhimmat ovat peräisin 1600-luvulta ottomaanien vallan ajoilta. Auki olevista ovista sisälle kurkistaessa voi nähdä käsityöläisiä työstämässä värikkäitä mosaiikkilaattoja, koristeellisia puisia huonekaluja tai Kasbah’n perinteistä elämänmenoa käsitteleviä maalauksia. Paikoittain kapeat ja sokkeloiset kujat muistuttavat Marokon medinoita, mutta täällä katukuvasta puuttuvat turistit ja ylisinnikkäät kaupustelijat.

Potential, potential, potential

Kollegoiden ja paikallisten kanssa jutellessa on tullut selväksi, että Algeria on monipuolinen matkailumaa, jolla on paljon potentiaalia. Tätä kuulee lähes kaikilta ja tämän olen myös minä, matkailualaa aiemmin opiskellut, havainnut. Algerialla pitkä ja värikäs historia, Alger’ssa ja sen lähettyvillä on paljon mielenkiintoisia paikkoja, jotka ovat kansainvälistenkin matkailijoiden mieleen.

Lyhyen matkan päästä pääkaupungin vilinästä, Tipasan rannikkokylässä, voi ihmetellä Rooman valtakunnan aikaisia raunioita ja päivän päätteeksi pulahtaa Välimeren aaltoihin. Algerian eteläosien erämaat taas lumoavat karulla kauneudellaan kokeneemmankin matkustajan. Rannikon ja Saharan väliin mahtuu vuoristoisia alueita, jotka ovat otollisia luontomatkailukohteita.

Tämänhetkiset realiteetit, kuten turisteille tarkoitettujen palvelujen puute ja tiukka viisumipolitiikka sekä lähes olematon kohdemarkkinointi, eivät tue matkailun kasvua. Hallitus on kuitenkin ilmoittanut pyrkivänsä monipuolistamaan maan öljyriippuvaista taloutta ja matkailu on valittu yhdeksi viidestä investoinnin painopistealueesta.

 Arkielämää Algerian tapaan

Vajaan neljän kuukauden oleskeluni aikana olen oppinut paljon Algerian sielunmaisemasta, vaikka tätä maata tuskin oppii täysin ymmärtämään vuosienkaan saatossa.

Arkeni on koostunut lähinnä lukuisten toinen toistaan suloisempien katukissojen rapsuttelusta, algerialaisen kahvin juomisesta, naapurin rouvan kanssa menneiden muistelemisesta sekä ranskan ja darijan (Algerian arabia) kielten saloihin tutustumisesta. Paikallisten puhetta kuunnellessani en voi vieläkään muuta kuin ihailla sitä taitoa, jolla he vaivattomasti sekoittavat kahta niin erilaista kieltä. Taitavimmat heittävät mukaan vielä paikallisiin berberikieliin lukeutuvaa kabyylia.

Alger’ssa arkipäivän kohtaamiset ovat olleet mieleenpainuvia, ventovieraidenkin kanssa voi keskustella milloin mistäkin. Naapurin rouva lähtee mielellään seuraksi lähikauppaan ja neuvoo mitä tiskiainetta kannattaa ostaa. Talonmies tervehtii iloisesti heilauttaen kämmenensä rintaa vasten joka ikinen aamu. Algeriassa kysyvä ei tieltä eksy, se on tullut todettua jo useamman kerran.

Olen saanut hiljattain myös uuden perspektiivin, josta seurata paikallista elämänmenoa – parvekkeeltani aukeaa näköala lähes koko kaupunkiin. Aamukahvia juodessani katselen pääskysten lentoa ja kuuntelen, kun imaani kajauttaa rukouskutsun Afrikan suurimman moskeijan minareetista. Työmatkani taittuu jalan kymmenessä minuutissa.

On ollut hienoa päästä seuraamaan Algerian viimeaikaisia poliittisia käänteitä. Muutama päivä saapumiseni jälkeen maassa puhkesi kriisi; Algerian metsät olivat tulessa. Algeriasta uutisoidaan harvoin Suomessa, mutta maastopalot ylittivät uutiskynnyksen Suomessakin. Palot toivat esiin kuinka solidaarisia algerialaiset ovat, sosiaalinen media täyttyi keräyskampanjoista ja osanotoista. Kaduilla vapaaehtoiset keräsivät juomavettä, lääkkeitä ja muita tarvikkeita maastopaloalueille vietäväksi.

Kuten useimmissa suurkaupungeissa, myös Alger’ssa liikenne saattaa paikoin olla kaoottista. Lähinnä Pohjanmaan pikkupitäjissä autoa ajaneelle Alger’ssa autoilu nostatti aluksi hikipisarat otsalle. Hoksasin pian, ettei nopeusrajoituksia ja muita sääntöjä kannata orjallisesti noudattaa, ellei halua nyrkinpuimisia ja jatkuvia tööttäilyjä osakseen. On parempi soljahtaa mukaan muun liikenteen tahtiin.

Vaikkei Alger ole aktiviteettien puolesta kaikista rikkain paikka, olen päässyt kokeilemaan kaikenlaista uutta. Olen osallistunut elämäni ensimmäiselle joogatunnille meren rannalla ja tehnyt retken kansallispuistoon. Siellä vuoristomaisemaa ihaillessani huomasin nuorten poikien jahtaavan laskettelurinteessä juoksevaa villisikaa ja join alppimajan terassilla kädet kohmeessa kuumaa kaakaota. Siinä hetkessä oli vaikea uskoa, että olin Algeriassa.

Palatakseni siihen melkein vuoden takaiseen hetkeen karttapallon ääressä ja silloiseen mielikuvaani Algeriasta: En voi kuin hämmästellä, mitä kaikkea tällä maalla on tarjota ja kuinka tuntemattomana se on siitä huolimatta ulkomaailmalle pysynyt. Kirjoittaessani mietin, että ehkä kirjoitukseni on jollekulle yksi ensimmäisistä kosketuksista Algeriaan.

Mosambikin keskiosassa sijaitseva Gorongosan kansallispuisto kuului vielä siirtomaa-aikoina Afrikan luonnonhelmiin runsaine eläinkantoineen ja upean vaihtelevine maisemineen. Sisällissodan (1977-1992) aikana Gorongosasta tuli hallitusta vastustaneen Renamon joukkojen tukikohta ja siksi myös taistelutanner. Puiston infrastruktuuri ja eläinkanta romahtivat: vuonna 1994 siellä oli vain noin 100 elefanttia ja 100 vesiantilooppia. Monet etenkin suuremmat lajit olivat kadonneet kokonaan.

Nyt tilanne on onneksi toinen. Kun vierailin puistossa, pääsin näkemään muun muassa noin viidenkymmenen virtahevon kollektiivisen lepohetken, leijonien raukeaa laiskottelua sekä puunkaatopuuhissa olleita elefantteja. Sekä silmänkantamattomiin erilaisia antilooppilajeja.

Muutoksesta on kiittäminen erityisesti amerikkalaista filantrooppia Greg Carria ja hänen säätiötään. Vuodesta 2004 lähtien Carrin taloudelliset panostukset sekä määrätietoinen kehitystyö ovat kääntäneet kansallispuiston historiassa uuden lehden. Puiston henkilökunta on poikkeuksellisen osaavaa, mikä näkyy sekä työn hengessä että tuloksissa. Naisten rekrytointiin on kiinnitetty erityistä huomiota, ja paikallisia naisia on koulutettu muun muassa metsänvartijoiksi ja oppaiksi. Puistossa tehdään myös korkealuokkaista tutkimusta.

Suojelutoimien lisäksi Gorongosan eläinkantaa on elvytetty erityisesti Etelä-Afrikasta tehtyjen siirtojen avulla. Elefantteja on nyt jo lähes 1000, vesiantilooppeja kymmeniä tuhansia. Myös monien muiden suurten eläinten ja antilooppilajien kannat on saatu merkittävään kasvuun. Seuraavina siirtovuorossa ovat sarvikuonot.

Alueen paleontologinen tutkimus on vasta pääsemässä käyntiin, mutta jo nyt on merkkejä siitä, että puistosta voi löytyä fossiileja, jotka edesauttavat evoluutioon liittyvää tutkimusta. Gorongosasta on löydetty myös endeemisiä eläin- ja kasvilajeja.

Rauhanprosessin ytimessä

Puistoon kuuluvalla Gorongosa-vuorella tehdään myös toisenlaista historiaa. 1800 metriä korkean vuoren vaikeakulkuisessa maastossa sijaitsee Renamo-taistelijoiden pääleiri. Sitä suljetaan nyt osana vuonna 2019 alkanutta rauhanprosessia, jota Suomikin on tukenut. Tämän leirin ja 15 muun Renamo-tukikohdan sulkemisen myötä prosessi etenee kohti loppuaan eli entisten taistelijoiden integroimista takaisin yhteiskuntaan.

Ihmisten palaaminen osaksi yhteisöjä ja niiden arkea on tärkeää myös kansallispuiston kannalta. Siksi se osallistuu rauhanprosessin tukemiseen muun muassa rauhankerhojen kautta. Kerhoihin kokoontuu paikallisyhteisön aikuisia – henkilöhistoriaan katsomatta – ja niissä paitsi kohdataan eri taustoista tulevia ihmisiä, myös opetetaan muun muassa lukutaitoa, jonka oppimiseen henkilöillä ei eri syistä aiemmin ole ollut mahdollisuuksia. Kokemukset tällaisesta rauhantyöstä paikallisyhteisöjen keskuudessa ovat olleet myönteisiä, sillä ”kaikki ovat jo väsyneitä sotaan”.

Kansallispuiston laajemmat kehitysvaikutukset

Gorongosan kokonaisprojektista tekee erityisen vaikuttavan se, että kansallispuisto rakentaa myös ympärillään sijaitsevien paikallisyhteisöjen parempaa tulevaisuutta. Rauhanprosessin lisäksi se satsaa muun muassa opetukseen ja terveydenhuoltoon – kansallispuisto tukee nyt jo noin kuuttakymmentä välittömän vaikutuspiirinsä noin 120:sta koulusta. Tuki kattaa muun muassa koulurakennusten korjausta, opettajien täydennyskoulutusta sekä normaalia koulupäivää täydentävien tyttökerhojen järjestämistä. Perustaitojen lisäksi kerhoissa opetetaan esimerkiksi seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyviä asioita. Näiden avulla on onnistuttu myös estämään lapsiavioliittoja, jotka ovat yleisiä Gorongosankin alueella.

Yksi Gorongosan menestystarinoista on paikallisen elinkeinotoiminnan synnyttäminen. Vuoren rinteet soveltuvat erinomaisesti kahvinviljelyyn, ja tämän kanssa hyvässä symbioosissa harjoitetaan mehiläistarhausta ja hunajantuotantoa. Millä tahansa mittarilla erinomaisen hyvää Gorongosa-kahvia on saatavilla jo ulkomaillakin, Yhdysvaltain ja Britannian online-markkinoilla.

On selvää, että Greg Carrin ja hänen säätiönsä panos Gorongosan elpymisessä on ollut keskeinen. Kansallispuiston rahoituspohjaa pyritään kuitenkin koko ajan laajentamaan. Puiston toimintaa ja sen erilaisia yhteiskunnallisia hankkeita tukevat tällä hetkellä YK, EU, USAID, Kanada, Irlanti ja Norja. Myös uusille avunantajille olisi tilaa; esimerkiksi koulut ja rauhankerhot tarvitsevat lisätukea. Puisto saa jonkin verran myös yksityislahjoituksia.

Vaikka Suomi ei ole puiston kehittämistä suoraan tukenutkaan, on suomalaisella koulutuksella kuitenkin osansa puiston toipumisessa. Viisipaikkaisen Cessnan laskeuduttua nurmikiitoradalle Gorongosassa ensimmäiset kuulemani sanat olivat – suomea. Kävi ilmi, että sekä kansallispuiston puistonvartija että viestintäosaston apulaispäällikkö ovat opiskelleet Suomessa. Puistonvartija kiitti edelleen sydämestään noita opiskeluvuosia kaikista niistä opeista, joita hän tänäkin päivänä soveltaa käytäntöön Gorongosan luonnon monimuotoisuuden ja elinvoimaisuuden palauttamisessa.

Lienee sanomattakin selvää, että joimme yhdessä kahvit. Gorongosa-kahvit.