Kriisinhallinnan tavoitteista tarvitaan yli hallituskausien ulottuva linjaus

Ensimmäiset suomalaiset rauhanturvaajat lähtivät Suezille vuonna 1956. Sen jälkeen Suomelle rakentui maine rauhanturvaamisen suurvaltana. Suomi tunnetaan kansainvälisesti arvostettuna ja luotettavana kumppanina kriisien ratkaisemisessa. Väkilukuun suhteutettu osallistumisen taso on vaihdellut, mutta kriisinhallintaosallistumisen tärkeyden tunnustaminen on ollut hallituskokoonpanoihin katsomatta osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkää linjaa.

Konfliktien ja niihin vastaamisen muututtua vaativammiksi alettiin rauhanturvaamisen sijaan ja rinnalla puhua kriisinhallinnasta, joka vakiintui käsitteenä vasta 2000-luvulla. Tuolloin Euroopan unioni pystytti sekä sotilaallisia että siviilikriisinhallintaoperaatioita. Nato oli jo 1990-luvun puolivälissä aloittanut suuret kriisinhallintaoperaationsa. Suomen EU-puheenjohtajuuskaudella 1999 sovittiin siviilikriisinhallinnan kehittämisestä osana EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Kriisinhallinta on jo pitkään  ollut keskeinen Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan väline, jolla tuemme konfliktien ratkaisua, konfliktien jälkeistä vakauttamista ja turvallisten yhteiskuntien rakentamista. Kriisinhallinnalla tuetaan myös demokratian, hyvän hallinnon ja ihmisoikeuksien toteutumista sekä naisten ja lasten oikeuksia ja seksuaalisen väkivallan ehkäisyä konflikteissa. Osallistumalla kansainväliseen kriisinhallintaan Suomi tuottaa turvallisuutta ja kantaa vastuuta kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden ylläpitämisestä.

Hallituksen tavoitteena on vah­vistaa osallistumistamme kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan etenkin YK-operaatioissa. Siviilikriisinhallinnassa Suomea voi edelleen pitää kriisinhallinnan suurmaana. Väkilukuun suhteutettuna olemme EU-maiden suurin siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita lähettävä maa. Suomalaisia toimii myös kansainvälisten kriisinhallintaoperaatioiden johtotehtävissä. Meillä on pienenä maana osaamista, uskottavuutta ja luotettavuutta, jota arvostetaan kansainvälisesti.

Olemme edelläkävijä myös naisten osallistumisessa kriisinhallintaan sekä laajemmin rauhan ja turvallisuuden rakentamiseen. Jo pitkään lähes 40 prosenttia Suomen siviilikriisinhallinnan asiantuntijoista on ollut naisia. Tämä on yksi korkeimmista luvuista maailmassa. Lukuisia suomalaisia naisia on toiminut myös operaatioiden johtotehtävissä, ja esimerkiksi EU:n siviilikriisinhallinnassa ensimmäinen operaation naispäällikkö oli suomalainen.

Sekä sotilaallisen että siviilikriisinhallinnan osallistumistamme on kasvatettava tavalla, joka lisää vaikuttavuuttamme ja vahvistaa rooliamme vastuullisena kansainvälisenä toimijana tilanteessa, jossa kansainvälisen kriisinhallinnan ja Suomen kriisinhallintaosaamisen tarve on suuri. Kriisinhallintaosallistumista pyritään lisäämään erityisesti Afrikassa.

Toimintaympäristö, jossa kriisinhallintaoperaatioita toteutetaan, on muutoksessa. Konfliktit ovat enää harvemmin maiden välisiä ja ne levittäytyvät monesti usean valtion alueelle. Suurvaltadynamiikka, alueellistuminen, teknologian kehittyminen ja hybridivaikuttamisen keinot sekä globaalit ääri-ideologiat ja terrorismi vaikuttavat konflikteihin. Taustalla on yhä useammin ilmastonmuutos. Koronapandemia koskettaa myös konfliktialueita ja vaikuttaa operaatioihinkin.

Vain kokonaisvaltaisella kriisinhallinnalla voidaan saavuttaa kestäviä tuloksia. Panostamme yhä enemmän konfliktinehkäisyyn, rauhanvälitykseen ja rauhanrakennukseen.  Toimintaympäristöjen muuttuminen aiempaa haastavammiksi asettaa vaatimuksia osaamiselle, joukoille ja kalustolle. Suomen vankka koulutusosaaminen luo lisäarvoa kansainvälisen kriisinhallinnan alalla.

Osallistumalla kansainväliseen kriisinhallintaan tuotamme turvallisuutta suomalaisille. Kriisinhallinnalla voidaan toimia muun muassa terrorismia vastaan tai vaikuttaa muuttoliikkeen taustalla vaikuttaviin syihin. Kriisinhallintaosallistumisella edistetään Suomen ulkopoliittisia tavoitteita YK:n, EU:n, Etyjin, Naton ja tärkeiden kahdenvälisten kumppnuuksien, mukaan lukien trans­atlanttisten suhteiden osalta.

Osallistuminen sotilaalliseen kriisinhallintaan kehittää Suomen puolustusvoimien suorituskykyjä, valmiuksia ja yhteensopivuutta. Kriisinhallintaosallistumista harkittaessa osallistumisen hyödyt punnitaan aina kokonaisvaltaisesti.

Tarvitsemme selkeän, yli hallituskausien ulottuvan linjauksen kriisinhallintatoimintamme tavoitteista ja painopistealueista. Suomen on edistettävä myös kansainvälisessä kriisinhallinnassa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, jossa kriisinhallinta, rauhanvälitys ja jälleenrakentaminen muodostavat johdonmukaisen kokonaisuuden. Näin voimme osaltamme olla rakentamassa kestävää globaalia rauhaa ja turvallisuutta.

Johanna Sumuvuori
Poliittinen valtiosihteeri, kriisinhallinnan parlamentaarisen komitean pj.

Jouni Ovaska
Kansanedustaja kriisinhallinnan parlamentaarisen komitean vpj.

Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran Kanava-lehdessä 1/2021

 

Leave a Reply