Eksynyt Pekingissä

Näennäisestä helppoudestaan huolimatta eksyn Pekingissä jatkuvasti. Milloin metrossa, milloin jäätyäni taksista hieman liian kauas. Toisinaan myös kauppakeskuksessa. 

Pekingin kaupunki ulottuu todella laajalle. Keskellä on matalampaa ja vanhempaa kiinalaista aluetta. Perinteisen yhteisöasumisen kehdot – hutongit – sekä kaikkien tuntema Kielletty kaupunki sijaitsevat tällä alueella. Heti ydinkeskustan ulkopuolelle on paikoittain syntynyt korkeampien rakennusten alueita.

Huolimatta pinta-alasta Pekingin ei pitäisi olla kovinkaan monimutkainen kaupunki. Ruutukaavan tyyppisiä poikittais- ja samansuuntaisten katujen verkostoja löytyy jopa vanhoista hutongeista, joiden tunnettu historia yltää Yuan-dynastiaan (1271–1368) saakka.

Pienoismalli Shijia-hutongista. Kuva: Jutta Laiho.
Pienoismalli Shijia-hutongista. Kuva: Jutta Laiho.

Virta voi viedä väärään suuntaan

Ensimmäisten viikkojen aikana Pekingissä otin tavaksi varata matkustusaikaa uuteen paikkaan mennessä noin tunnin. Aina sekään ei riitä vaikka löytäisi helposti perille. Harvemmin kuitenkaan löysin tai löydän edelleenkään.

Metrossa eksyminen voi helposti merkitä kymmenien minuuttien venymistä matkustusaikaan. Niinpä aamuruuhkassa on hyvä seurata kylttejä eikä vain kävellä massan mukana – muuten saattaa linjaa vaihtaessaan päätyä vahingossa takaisin sinne mistä lähti.

Laajuuden ja ihmismäärän vuoksi Pekingissä siirtyminen paikasta toiseen usein kestää, vaikkei edes eksyisi. Taksi vaikuttaa usein parhaalta vaihtoehdolta suuntavaistottomalle. Metro ja polkupyörä lyövät kuitenkin nopeudessa usein autoilun. Aikaa jää harhailulle.

 

Ruuhkassa jonottelua Pekingissä. Kuva: Jutta Laiho.
Ruuhkassa jonottelua Pekingissä. Kuva: Jutta Laiho.

Myös hutongeissa eksyminen tapahtuu helposti. Vaikka olisi laittanut merkille kadun päädyssä olevat nuudeli- ja sushimyyntiluukut, saattaa  hätääntyminen ottaa vallan illan pimeydessä, kun oikeaa katua ei tunnu taksista hyppäämisen jälkeen löytyvän.

Onneksi toisinaan tylyiksi kuvailluista kiinalaisista kuoriutuu hätätilassa oman kokemukseni mukaan mahtavan avuliaita ihmisiä. Kun ensimmäisenä viikonloppuna haahuilin hutongissa puhelimen akku tyhjentyneenä, saattoi läheisen hotellin vastaanottovirkailija minut hostellini ovelle. Hän ei osannut sanaakaan englantia.

Eksyminen saattaa olla turhauttavaa, mutta Pekingin kaltaisessa kaupungissa sen avulla löytää ja oppii myös väistämättä uutta.

 

Jutta Laiho

Suomen Pekingin-suurlähetystön harjoittelija

Olen Pekingissä harhaileva turkulainen Tampereen yliopiston kansainvälisen politiikan opiskelija.