EU ja Kiina – suhteen loputon jin ja jang -kierto

Vuosi 2020 oli EU-Kiina -suhteissa pandemiasta huolimatta varsin tuloksekas. Nyt kun vuoden 2021 ensimmäinen neljännes päättyy, ovat näkymät kuitenkin haastavat. Suhteiden jin ja jang –kierto tuntuu pyörähtäneen uuteen asentoon ja papereiden sijaan suhteita kalibroidaan nyt pikemminkin käytännön toimilla.

Viime vuosi päättyi poliittiseen sopuun investointisopimuksesta, mutta jo tämän vuoden maaliskuussa osapuolet asettivat pakotteita toisilleen. Kuvassa on kuitenkin harmaan sävyjä ja piilotettuja yksityiskohtia kuin kiinalaisessa tussimaalauksessa konsanaan.

Sarjakuvassa kaksi hahmoa yrittää pyörittää suurta jingjang-kiekkoa ylös mäkeä. Pyörittäminen ei kuitenkaan onnistua ja kiekko vierii holtittomasti alas. Kiekko rikkoutuu ja san jing ja jang -osat irtoavat toisistaan.
Jin ja jang ovat kiinalaisessa filosofiassa maailmankaikkeuden kaksi vastakkaista, toisiaan täydentävää perusvoimaa. Jin tarkoitti alun perin kukkulan varjoisaa puolta ja jang aurinkoista puolta. Kun Maa pyörii, aurinkoisesta puolesta tulee varjoisa ja päinvastoin; näin jin ja jang muuttuvat jatkuvasti toisikseen kaikessa olevaisessa. Sarjakuva: Heini Korhonen, ”Yin and yang go up and down”.

EU:n Kiina-politiikka keittyy kokoon monista aineksista

EU:n Kiina-politiikka on viimeisen vajaan viiden vuoden kuluessa kehittynyt melkoisesti. Dokumenttien tasolla on tultu vuoden 2016 Kiina-strategiasta maaliskuussa 2019 lyhyellä varoitusajalla annettuun ja lokakuussa 2020 vahvistettuun komission ja ulkoasiainedustajan yhteiseen tiedonantoon. Tiedonannossa Kiina määriteltiin EU:lle yhtä aikaa korvaamattomaksi yhteistyö- ja neuvottelukumppaniksi, strategiseksi kilpailijaksi että järjestelmätason haastajaksi. Erityisesti viimeksi mainittu herätti voimakkaita reaktioita Kiinan taholta.

Nyt maaliskuussa odotetaan tiedonannon edistymisraporttia. Tiedonannossa lueteltuja toimia on edistetty jo melko pitkälle ja sen jälkeen on tunnistettu uusia aiheita, joita työstämällä EU pyrkii kasvattamaan iskunkestävyyttään, ns. resilienssiä.

Omilla sektoriraiteillaan ja omassa tahdissaan ovat edenneet EU:n iskunkestävyyttä Kiinan suhteen rakentamaan tähtäävät aloitteet:

Uuden strategian, tiedonannon tai korkean tason keskustelukimaran tavoin, edistymisraportti ei nostattane suuria laineita ja EU:n Kiina-politiikka päivittyy uuden paperin sijaan toiminnan kautta.

Mitä mausteita keittoon onkaan viimeksi heitetty?

Saksa ajoi puheenjohtajakaudellaan (heinäkuu-joulukuu 2020) kunnianhimoista agendaa. Positiivisen ja kauppakeskeisen Kiina-agendan rinnalla Saksa puski Aasia-sektorilla eteenpäin aiheita kuten yhteyspolitiikka (Connectivity), EU-ASEAN –suhteet ja EU:n lähestymistavan määritteleminen koskien Intian- ja Tyynenmeren aluetta (Indo-Pacific). Tulokset olivat kuuluisaa ajattelijaa lainatakseni ”50-60”.

Saksan ehdotus EU:n yhteyspoliittiseksi globaalistrategiaksi ei vielä ole maalissa, eikä EU:n oman indopasifisen strategian luominen edennyt kuin keskustelun aloitukseen. Globaali yhteyspoliittinen strategia pohjaisi 2018 hyväksyttyyn EU:n strategian ’Euroopan ja Aasian yhteydet’ periaatteisiin ja toimisi EU:n vastauksena Kiinan BRI-aloitteeseen. EU:n oman lähestymistavan määrittely indopasifista aluetta (Intian valtameren ja Tyynenmeren alueen tarkastelu geopoliittisesti yhteenkasvaneena toiminta-alueena, Indo-Pacific) koskien puolestaan vahvistaisi EU:n globaalia toimijuutta ja mahdollistaisi osallistumisen asiaa koskevaan kansainväliseen keskusteluun sekä vaikuttamisen siihen eurooppalaisia arvoja ja intressejä edistäen (ks. KE Borrellin blogi aiheesta 12.3.).

EU-ASEAN –suhteet sentään etenivät ja Kiinan kanssa puolestaan allekirjoitettiin sopimus koskien maantieteellisiä merkintöjä. Aivan vuoden 2020 loppumetreillä Kiinan kanssa saavutettiin kuin saavutettiinkin myös poliittinen sopu investointisopimuksesta (Comprehensive Agreement on Investments, CAI). CAI-sopimus investointien markkinoillepääsyn helpottamisesta, tasavertaisista toimintaedellytyksistä ja kestävästä kehityksestä on paras saavutettavissa oleva ja kestää vertailun mihin hyvänsä Kiinan muiden toimijoiden kanssa solmimaan sopimukseen.

Kiinan oma toiminta pandemian sävyttämän viimeisen vuoden aikana on puolet keiton mausteista. On vaikea nimetä Kiinan toimia, jotka olisivat parantaneet suhteiden tilaa.

Kiinan ollessa yksi EU:n suurimpia kauppakumppaneita kaikilla mittareilla, sopimus lienee yksi Saksan puheenjohtajuuskauden tärkeimpiä saavutuksia. Sopimuksen ratifiointiin on kuitenkin vielä noin vuosi aikaa. Euroopan parlamentti on avainasemassa, koska sen ratifiointi tarvitaan sopimuksen hyväksymiseksi. Asenneilmasto sopimuksen ympärillä riippuu mm. Kiinan toimista.

Kiinan oma toiminta pandemian sävyttämän viimeisen vuoden aikana on puolet keiton mausteista. On vaikea nimetä Kiinan toimia, jotka olisivat parantaneet suhteiden tilaa. Kiinan aggressiivinen maskidiplomatia, disinformaatiovaikuttaminen, kyberhyökkäykset, pandemian varjolla tehdyt ja jatkuvasti muuttuvat rajoitukset maahantuloon ja kauppaan, ihmisoikeuksia polkevat toimet Xinjiangin maakunnassa ja Hongkongin itsehallintoalueen demokratian murentaminen harjaavat kaikki eurooppalaisia kumppaneita vastakarvaan. Positiivista on sentään ollut seurata Kiinan ympäristö- ja ilmastopolitiikan edistysaskelia. Ilmastopolitiikassa Kiina on tärkeä kumppani EU:lle. Kiinan on oltava mukana, jotta globaalit ilmastohaasteet saadaan ratkaistua.

Viimeisimmät lisukkeet lautasella

Vuoden 2020 positiivisten saavutusten jälkeen nähtiin vuoden alussa välittömästi kupruja suhteessa. Kiina on edennyt toimissaan Hongkongin suhteen ja EU puolestaan on antanut aiheesta kriittisiä lausuntoja.

Tällä viikolla maanantaina 22.3. EU hyväksyi ulkoasiainneuvoston kokouksessa ensimmäisen isomman, globaalin paketin pakotteita ihmisoikeusloukkauksista. Mukana on pohjoiskorealaisten, libyalaisten, eritrealaisten, eteläsudanilaisten ja venäläisten lisäksi myös kiinalaisia tahoja. Kaikki pakotelistatut tapaukset liittyvät vakaviin ja systemaattisiin ihmisoikeusloukkauksiin näissä maissa. Kiinan tapauksessa kyse on uiguureihin kohdistuvista sortotoimista.

Kiina vastasi lähes välittömästi asettamalla tukun omia pakotteitaan eurooppalaisille poliitikoille, tutkijoille ja diplomaateille. Kiinan listalla on myös Euroopan parlamentin ihmisoikeusvaliokunta ja neuvoston poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea. Tätä kautta Kiinan pakotteet koskevat myös kolmea suomalaista. Luonteeltaan hyvin monitahoisten EU-Kiina-suhteiden jing ja jang-kierto lienee väistämätön.

EU-Kiina –suhteiden kuvassa on lukemattomia harmaan sävyjä ja piilotettuja yksityiskohtia kuin kiinalaisessa tussimaalauksessa konsanaan. Kuva: “Hua Shan, The Chess Pavilion 華山 - 下棋亭" - Mingtong (creativecommons.org, CC BY-NC-ND 2.0).
EU-Kiina –suhteiden kuvassa on lukemattomia harmaan sävyjä ja piilotettuja yksityiskohtia kuin kiinalaisessa tussimaalauksessa konsanaan. Kuva: “Hua Shan, The Chess Pavilion 華山 – 下棋亭” – Mingtong (creativecommons.org, CC BY-NC-ND 2.0).

Kolme keskeneräistä asiaa ja huippukokouksen kohtalo avoinna

Keskeneräisiä ja toteutumattomia, vuodelta 2020 periytyviä asioita EU-Kiina –agendalla ovat EU-Kiina Ihmisoikeusdialogi ja viisivuotinen yhteistyöpaperi, Agenda 2025. Molemmat oli sovittu saatettaviksi maaliin vuoden 2020 kuluessa. Ihmisoikeusdialogi on siirtynyt pandemian vuoksi, sillä se nähdään tarkoituksenmukaisena käydä ainoastaan kasvotusten. Ihmisoikeuspakotteita tällä viikolla seuranneen kohun tuloksena dialogi on vaakalaudalla, mutta sen pitäminen olisi samalla ajankohtaisempaa kuin koskaan.

Agenda 2025 puolestaan mataa tärkeysjärjestyksessä kaukana investointisopimuksen takana. Sen työstäminen valmiiksi olisi silti tärkeää riippumatta investointisopimuksen etenemisestä poliittisesta sovusta allekirjoittamiseen. Investointisopimuksen edessä on nyt huomattavan haastavalta vaikuttava esterata Euroopan parlamentissa ja jäsenmaiden kansallisissa parlamenteissa. Keskeneräisiin asioihin kuulu myös ilmasto- ja ympäristöagenda, joka on niitä harvoja positiivisen yhteistyön ja yhteisten tavoitteiden asettamisen mahdollisuuksia.

Olisi varsinainen diplomatian voimainnäyttö, mikäli tämän viikon aallonpohjasta ja kovista lausunnoista päästäisiin huippukokoustunnelmaan vielä tämän vuoden puolella.

Alun perin vuoden 2020 EU-Kiina -huippukokouksen piti tapahtua kevätkaudella Pekingissä mutta pandemian vuoksi EU ja Kiina pitivät sen sijaan yhteensä kolme huipputason tapaamista videon välityksellä. Virallista huippukokousta ei kuitenkaan vuonna 2020 pidetty. Syyskuun tapaamisessa Neuvoston puheenjohtaja Michel toivotti Presidentti Xin tervetulleeksi Brysseliin ja lokakuun Eurooppa-neuvosto kirjasi päätelmiinsä, että seuraava EU-Kiina -huippukokous tapahtuu vuonna 2021. Avoinna on, nähdäänkö vuoden 2021 ensimmäisellä puoliskolla säännönmukainen huippukokous tai saapuuko Xi vuoden lopussa Brysseliin. Olisi varsinainen diplomatian voimainnäyttö, mikäli tämän viikon aallonpohjasta ja kovista lausunnoista päästäisiin huippukokoustunnelmaan vielä tämän vuoden puolella.

Vastavuoroisuuden tavoite on ja pysyy

EU ja Kiina tarvitsevat toisiaan. Globaali keskinäisriippuvuus on selviö. Samalla EU:n tarve luoda Kiinan kanssa omien arvojemme ja intressiemme pohjalta vastavuoroisuuteen perustuva suhde ei muutu pandemian tai pakotekohun tuloksena. Suhteen tasapainottaminen Kiinaan edellyttää toimia epätasapainon tunnistamiseksi ja korjaamiseksi. Kauppasektori on tärkein ja etusijalla tasapainotettaessa suhdetta, mutta vastavuoroisuus kattaa laajan joukon asioita jotka vaihtelevat politiikasta konsuliasioihin.

Epäsymmetria siinä, miten Kiina kohtelee EU-maita ja –yrityksiä on pitkän aikavälin haaste, jota Covid-19-pandemia on vain pahentanut. Kiina on pandemian varjolla asettanut monia uusia epäsymmetriaa vahvistavia rajoituksia. Monet rajoituksista aiheuttavat vaikeuksia ja haasteita EU:lle, sen jäsenmaille ja näiden yrityksille. Erityisesti puutteet avoimuudessa ja tiedon saatavuudessa aiheuttavat voimakkaita kerrannaisvaikutuksia.

Osa epäsymmetriasta vaatii vahvaa poliittista vuoropuhelua, osa edellyttää toimenpiteitä joita EU voi tehdä sisäisesti. Vaikka maaliskuun tiedonannon edistymisraporttia ei saattelisi korkean tason keskustelukimara, puhuvat toimet puolestaan ja käytännössä EU:n Kiina-politiikka kalibroituu näiden toimien kautta.

Mitä seuraavaksi?

Vaikka tämän viikon kohun keskellä tuntuu, että seisotaan jonkinlaisessa tienristeyksessä EU-Kiina-suhteissa, on hyvä pitää katse konkretiassa. On mm. seurattava Kiinan ilmastopoliittisia ratkaisuja, ihmisoikeustilannetta, toimia Hongkongin ja Taiwanin suhteen. On pyrittävä jatkamaan keskustelua kaikilla tasoilla ja kaikista aiheista. CAI-sopimuksen suhteen on tutkittava tarkkaan asian eri puolet ja edistettävä tietoon perustuvaa päätöksentekoa. Samalla on työstettävä suhteita myös muihin kumppaneihin paitsi Aasiassa, myös Atlantin tuolla puolen.

On edelleen mahdollista, että huippukokoukset toteutuvat sekä kevät- että syyskaudella. Vierailut puolin ja toisin ovat mahdollisia pandemiarajoitusten antaessa myöden. Ilmastoyhteistyö voi johtaa onnistumisiin ja CAI-sopimus voi edetä byrokratian rattaissa. Vähintään puolet asiasta riippuu Kiinan toimista.

EU:n ja Kiinan kyky käsitellä tehokkaasti ihmisoikeuskysymyksiä on tärkeä osatekijä arvioitaessa kahdenvälisten suhteiden laatua. Jin ja jang –kiekon pyöriminen riippuu myös siitä, miten EU:n oma peli komission, neuvoston, jäsenmaiden ja ulkosuhdehallinnon välillä sujuu.

 

Henkilökuvassa kirjoittaja Heini Korhonen.

Heini Korhonen (@KorhonenHeini)

Toimin Suomen edustajana Aasian ja Tyynenmeren aluetyöryhmässä. Takana on opintoja ja kansainvälisiä tehtäviä erityisesti Aasian parissa. Vapaa-ajallani olen japanilaisen miekkailun mestari ja japaninkielen tulkki.

 

 

Leave a Reply