Meille suomalaisille on selvää, että verotus on toimivan yhteiskunnan perusasia. Verotuloilla rahoitetaan julkisia palveluita kansalaisille. Myös kehitysmaissa on yhä enemmän havahduttu tähän kytkentään. Kehitysmaiden veropohjan vahvistamista on painotettu kansainvälisessä keskustelussa kestävän kehityksen edellytyksistä. Tämä näkyi myös heinäkuussa pidetyssä Addis Abeban kehitysrahoituskonferenssissa.

Suomessa hallitus on linjannut kehitysmaiden veropohjan vahvistamisen uudeksi kehityspolitiikan painopisteeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa, että vaikutetaan globaalisti oikeudenmukaisemman verotuksen aikaansaamiseksi ja tehdään enemmän kansainvälistä yhteistyötä kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamiseksi.

Suunta YK:n 2030-tavoitteista

Muutaman viikon päästä New Yorkissa valtionpäämiehet hyväksyvät YK:n Kestävän kehityksen 2030 -toimintaohjelman. Ohjelman verotusta koskevat tavoitteet liittyvät toimivien yhteiskuntien rakentamiseen, kehitysmaiden verotuskyvyn vahvistamiseen ja laittomien rahavirtojen hillitsemiseen.

Ne raamittavat Suomenkin vaikuttamis- ja kehitysyhteistyötä. Addis Abeban kehitysrahoituskonferenssissa Suomi oli mukana päättämässä, miten tavoitteita toteutetaan.

Olisiko ”maailman verojärjestö” ratkaisu tämän päivän ongelmiin?

Kansalaisjärjestöt ovat ansiokkaasti ajaneet globaalia vero-oikeudenmukaisuutta. Pari vuotta sitten verotusteema nousi G20:n/OECD:n ja EU:n asialistoille ja johti päätöksiin nopeista globaalien verosääntöjen uudistuksista. Kehitysmaiden mahdollisuus hyötyä uudistuksista vaatii kuitenkin tukea. Addikseen valmistauduttiinkin usealla verotusta tukevalla teemalla.

Olin yllättynyt, kun kansalaisjärjestöt ajoivat valmisteluissa vain ehdotusta YK:n hallitustenvälisestä verojärjestöstä. Mistä tulevat resurssit, mistä asiantuntevat edustajat? Kun töitä parhaillaan tehdään monella rintamalla, pohdin, eikö EU:n ja Maailmanpankin päätöksillä hillitä veroparatiisien käyttöä tai OECD-vetoisella yritysverotuksen uudistustyöllä ole järjestöjen mielestä merkitystä?

Samat ratkaisut, kärjessä globaalien yritysten maakohtainen verotus, toimisivat teollisuus- ja kehitysmaissa veropohjan murenemista ehkäisevästi ja veropohjaa kasvattavasti. Eikö tämä olisi win-win-tilanne, josta kaikki hyötyvät?

Sain kesällä tilaisuuden keskustella asiasta Tax Justice Networkin tutkimusjohtajan kanssa. Hänen näkemyksensä vastasi omaamme: vaikka ”maailman verojärjestö” olisi ideaali, se ei ole realistinen pitkään aikaan. Monimutkaisen kansainvälisen vero-osaamisen niukat resurssit ovat kiinni OECD:n työssä. Myös hallitusten edustajien täytyy olla kovia asiantuntijoita.

Olimme myös samaa mieltä siitä, että kehitysmaiden täytyy voida olla paremmin mukana OECD-vetoisessa työssä. Osin näin jo tapahtuu, esimerkkinä viime syksynä hyväksytty automaattista verotietojen vaihtoa koskeva uusi globaali normi, jonka valmisteluun osallistui 125 maata.

Mistä Addiksessa päätettiin?

Suomen kannalta konkreettisin päätös tehtiin Addiksen veroaloitteesta (ks. linkki alla). Sen yhtenä allekirjoittajana Suomi sitoutui tuplaamaan tukensa kehitysmaiden verotuskyvyn parantamiseen vuoteen 2020 mennessä. Avunantajat ja kehitysmaat sitoutuivat yhteistyössä parantamaan maiden verotuskykyä ja lisäämään verojärjestelmien tasapuolisuutta, avoimuutta ja tehokkuutta.

YK:n asiantuntijoista koostuvaa verokomiteaa päätettiin vahvistaa muun muassa lisäämällä hallitusten vaikutusvaltaa jäsenten valinnoissa. Kehitysmaiden veropohjaa vahvistavat myös päätökset hillitä korruptiota ja laittomia rahavirtoja sekä kehittää luonnonvarojen verotusta ja avata yritysten omistustietoja.

Mitä tulee kansallisen tason toimiin, Addiksessa päätettiin lisätä valvontaviranomaisten tehokkuutta, tietojen avoimuutta ja kansalaisten osallistumista.

Mielestäni nämä päätökset vievät yhteistä tavoitetta reippaasti eteenpäin.

Lue myös:

Vieraskynä HS 6.7.2015 Hanna Rinkineva ja Mick Moore:  http://bit.ly/1JPzE7q

Lehdistötiedote 15.7.2015 Suomen liittymisestä Addiksen veroaloitteeseen:  http://bit.ly/1UoH24I