Aid for Trade – vai ehkä sittenkin toisinpäin ?

Mitä tuo mieleen kauppaa tukeva kehitysyhteistyö eli Aid for Trade?

Englannin sanalla trade tarkoitetaan yleensä  ulkomaankauppaa, elin alun perin kyse on ollut integroitumisesta maailmantalouteen. Myöhemmin  Aid for trade -käsite on laajentunut ja nyt sen sisään voidaan leipoa lähes mitä tahansa talouteen liittyvää. Tämä ei tarkoita kuitenkaan sitä, että alkuperäinen merkitys mitenkään vähenisi – eli   miten tuetaan maiden integroitumista maailmantalouteen. Se on entistä tärkeämpää Tansanian kaltaisissa nopeasti kehittyvissä maissa:  mahdollisuuksiin on tartuttava nyt.

Exploration team Mtwara
Kaasua etsimässä Tansanian Mtwarasta. Kuva: Sinikka Antila

Yleensä Aid for Trade on pitänyt sisällään vahvana kysymyksen  viennin kasvusta. Lähtökohtana tietysti on, että kehitysmaiden omaa tuotantoa on tuettava. Yksikään vähiten kehittynyt maa ei ole noussut ylös ilman vientitalouden kehitystä jalostusarvon nostamisen kautta: Korea ja Malesia hyvänä esimerkkinä.

Markkinoillepääsy on tärkeää.  Parhaatkaan toimet maan sisällä eivät riitä mikäli maa ei pääse globaaleille markkinoille.  Syitä miksi tämä ei onnistu voi olla heikko kilpailukyky.

Mistä hyvä kilpailukyky koostuu? Lyhyesti sanoen kysymys on tuottavuudesta eli hintakilpailukyvystä sekä suhteellisesta edusta (comparative advantage). Esimerkiksi  kalliin Suomen suhteellinen etu on osaamistalous ja Venäjän läheisyys. Tansanian suhteellinen etu voisi olla logistiikka suhteessa maihin joilla ei omaa satamaa eli infrastruktuuri sekä palvelut.  Myös vakaus, yhteiskunnan rakenteiden ja toiminnan ennustettavuus ovat mahdollisia Tansanian suhteellisia etuja. Hintakilpailukykyä Tansanialla ei tällä hetkellä ole, mutta esimerkiksi palvelusektorilla sen kehittämiseen on toki mahdollisuuksia, varsinkin jos ICT-sektori kehittyy ennustettua tahtia.

On hyvä muistaa, että viennin tavoite ei ole korvata tuontia vaan keskittyä nimenomaan suhteelliseen etuun. Tämä vaatisi esimerkiksi Tansanian  hallitukselta keskitettyjä toimia kuten infant industrien identifioimista ja niiden vahvaa ja yksituumaista tukea osana Kasvun veturit  -ajattelua.

On hämmästyttävää,  kuinka paljon kaikkein köyhimmilläkin mailla on varaa subventoida taloutta. Tästä on runsaasti esimerkkejä. Tuki pitäisi kuitenkin suunnata niin, että se tukee tulevia kasvun vetureita eikä poliittisesti merkityksellisiksi katsottuja sektoreita tai toimijoita.

Kilpailukyvyn ohella ongelmaksi saattaa muodostua yksityisen sektorin heikko kapasiteetti.  Sinällään Afrikassa tuntuisi olevan Eurooppaa parempi yksityisen sektorin draivi, mutta toiminnan edellytykset ovat rajalliset. Yrityksillä ei ehkä ole riittävästi kykyä tuotekehitykseen tai brändäykseen tai kykyä tai mahdollisuuksia saada riskirahoituspääomaa tai lainaa. Rakenteista johtuvat ongelmat yritysten kasvulle ovat usein suuria ja päällekaatuvia, mikä johtaa siihen että vain vahvat menestyvät.   Pienet yritykset jäävät harmaalle sektorille,  epävirallisen talouden puolelle.

Toimintaympäristö voi asettaa liian suuria rajoituksia tai nostaa kulut liian suuriksi: rikollisuus, korruptio, huono infrastruktuuri.  Muistuttaisin  kuitenkin, että nämä ovat  globaaleja ongelmia, ei yksin  Afrikan.  Afrikka elää historiallista vaihetta jossa pitäisi toteuttaa suuri rakenteellinen muutos. Siksi syntyy usein tunne, että Afrikka kärsii muita maanosia enemmän näistä sinällään globaaleista ongelmista.

Pitäisi pystyä kuitenkin katsomaan enemmän mahdollisuuksia kuin haasteita. Tästä hyvä esimerkki on Tansanian toinen viisivuotissuunnitelma (FYDP II). Kun suhteellinen etu löytyy ja sitä lähdetään kehittämään johdonmukaisesti, voidaan muitakin ongelmia katsoa kokonaisvaltaisemmin. Ongelmia ei voida yksinkertaisesti ratkaista yksi kerrallaan. Niihin voidaan tarttua vain luomalla uusia mahdollisuuksia väestölle.

Kauppaa tukeva kehitysyhteistyö on laaja alue ja sillä toimii jo varsin monia avunantajia. Esimerkiksi Tanska on vahva toimija Tansaniassa yksityisen sektorin tukemisessa.

Mikä voisi olla jatkossa  Suomen niche? Arvelisin että olemme jo identifioituneet maana joka tukee kehitysmaiden kapasiteettia toimia monenkeskisessä järjestelmässä kuten WTO. Muita tärkeitä aiheita voisivat olla innovaatiot, ekosysteemien kehittäminen sekä rahoituskysymykset kuten riskipääoma uusille yrityksille. Yritysrahoituksen tulee olla kannustavaa, eikä se saa vääristää kilpailua.

Vihreä talous on teema joka on valtavirtaistettu kehitysyhteistyöhön,  ja hyvä niin. Monet maat kuten Etelä-Korea ovat tehneet vihreästä taloudesta kärkihankkeen. Myös Suomella on paljon annettavaa tähän.

Kehitysyhteistyön osalta on kuitenkin muistettava, että talouksien kehitys kansalliselta pohjalta ei ole enää riittävä näkökulma.  Asioita on syytä lähestyä  makrotalouden näkökulmasta ja kokonaisvaltaisesti,  koska markkinat eivät voi kehittyä kansalliselta pohjalta. Kukin maa vastaa itse kilpailukyvystään ja sen puutteista johtuvasta vahingosta kansainvälisessä kaupassa.  Vihreä talous on kehitettävä käsi kädessä kokonaiskilpailukyvyn kanssa, muuten ratkaisu ei ole kestävällä pohjalla.