Olin ikionnellinen, kun kuulin saaneeni harjoittelupaikan Suomen suurlähetystössä Tukholmassa. Olin hakenut muutamaan muuhunkin suurlähetystöön, mutta Ruotsi oli aina ensimmäinen vaihtoehtoni. Olen gradua vaille valmis valtiotieteiden maisteri, opiskelen sosiaalipolitiikkaa Helsingin yliopistossa. Opiskelu valtiotieteellisessä tiedekunnassa antaa mahtavat eväät tulevaisuutta varten, mutta työpaikan saaminen valmistumisen jälkeen on hankalaa ilman käytännön työelämän kokemusta.
Harjoittelu Tukholman suurlähetystössä on ollut ensimmäisestä päivästä lähtien antoisaa ja mielenkiintoista. Harjoittelijoiden työpanos koetaan tärkeäksi, heitä kohdellaan tasavertaisina työntekijöinä kaikkien toimesta, ja omiin työtehtäviinsä voi vaikuttaa omien kiinnostustensa mukaan. Itselläni ei ole ollut yhtäkään aamua jolloin olisi tehnyt mieli jäädä kotiin nukkumaan, sillä kiinnostavat työtehtävät ja rento työympäristö tekevät työnteosta mielekästä. Välillä minua on pitänyt jopa hätyytellä lähtemään kotiin vakinaisten työntekijöiden toimesta, koska en ole malttanut poistua työpaikalta jonkun projektin kimpusta.
Harjoittelujaksot ovat tärkeitä, sillä käytännön käytäntöjä ei voi oppia koulun penkillä istuen. Harjoitteluaikanani olen tutustunut hyvin läheisesti ruotsalaiseen sosiaalipolitiikkaan, josta löytyy monia yhtäläisyyksiä Suomeen, toki suuria erojakin löytyy. Toisen maan sosiaalipolitiikan seuraaminen ja tutkiminen auttaa näkemään myös oman maan tilanteen uusilla silmillä. Olen tutustunut mm. lapsiköyhyyteen, nuorisotyöttömyyteen, sikainfluenssarokotteen ja narkolepsian mahdolliseen yhteyteen, ehec-bakteeriin sekä moneen muuhun tärkeään aiheeseen. Aiheet eivät ehkä ole kaikkein mukavimmasta päästä, mutta niiden tutkiminen on hyödyllistä yhteiskunnalle.
Töissä on ollut siis mukavaa ja mielenkiintoista, mutta entä väliaikainen kotikaupunkini sitten? Ennen harjoitteluani olin käynyt Tukholmassa vain muutaman päivän reissuilla, joten en oikein tiennyt mitä odottaa kolmelta kuukaudeltani täällä. Ajattelin Tukholman olevan kuin rakas kotikaupunkini Helsinki, vain isompi. Tukholma vei kuitenkin sydämeni välittömästi. Olen täysin ihastunut tähän kaupunkiin, sen ihmisiin, maisemiin, ilmastoon ja tunnelmaan. Museot, ravintolat, baarit, kulttuuritarjonta, jalkapallo, kaupat ja kaikki muut nähtävyydet tarjoavat lähes loputtomasti mielenkiintoista tekemistä.
Turistina Tukholmasta ehtii nähdä vain pienen osan: keskustan kaupat ja Gamla Stanin turistikadut. Kolmessa kuukaudessa olen löytänyt useita paikkoja, joihin ei ikiaikoina ehtisi yhden risteilypäivän aikana. Olen viettänyt iltaa Långholmenin saarella, juhlinut juhannusta ruotsalaiseen tapaan Vitabergsparkenilla, valokuvannut Kungsholmenin silloilla, kokenut ruotsalaista jalkapallokulttuuria sata vuotta vanhalla Tukholman Stadionilla, löytänyt kattoterasseja ja kellariravintoloita, syönyt ja juonut hyvin, eksynyt Sicklaan, ottanut metron väärään suuntaan, kävellyt rantabulevardeilla, nauttinut upeista auringonlaskuista, ihaillut upeita veneitä (ja ruskettuneita ruotsalaisia) ja nähnyt auringon nousevan kotiseutuni Henriksdalin korkeilta kallioilta. Ehkä eniten Tukholmasta jää kuitenkin mieleen kaikkialla oleva vesi, meri ja kanaalit. Tukholma on kaunis, eläväinen ja rento kaupunki, oikea Itämeren helmi.
Tuntuu että olen kolmessa kuukaudessa ehtinyt vasta raapaista Tukholman pintaa, kokenut vasta pienen osan kaikesta siitä mitä tällä kaupungilla on tarjota. Valitettavasti gradu ja muut velvollisuudet kutsuvat takaisin Suomeen, mutta Tukholmaa ja tätä kesää en unohda koskaan. Suuret kiitokset kaikille mahtaville työkavereille suurlähetystössä sekä lukuisille ystäville, jotka kaikki teitte kesästäni unohtumattoman!