Suurlähetystön työntekijät saivat mukavaa vaihtelua normaaleihin työtehtäviinsä, kun hartaasti odotettu eduskuntavaalien ennakkoäänestys koitti. Myös me työharjoittelijat saimme ottaa vaalileimasimen kauniiseen käteen ja ryhtyä jättiurakkaan. Neljännen vaalipäivän jälkeen jokainen vaalitoimitsija olisi osannut täyttää lähetekirjeitä vaikka silmät sidottuina.
Olen ollut aikaisemmin ennakkoäänestysvirkailijana kaksissa vaaleissa Suomessa ja odotin suurella mielenkiinnolla näkeväni vaalit ulkosuomalaisen näkökulmasta. Ero olikin melkoinen. Monet äänestäjistä eivät tunnistaneet kaikkia puolueita saati ehdokkaita, koska Ruotsista käsin on vaikeampi pysyä ajan tasalla Suomen poliittisesta tilanteesta. Ruotsin ja Suomen äänestyskäytäntöjen erot aiheuttivat sekaannusta useille, koska Ruotsissa äänestetään ensisijaisesti puoluetta, Suomessa taas henkilöä omasta vaalipiiristä. Jokaiselta äänestäjältä tuli siis varmistaa, että he tietävät oman vaalipiirinsä, joka määräytyy kotikunnan perusteella. Monet eivät kuitenkaan tienneet kotikuntaansa eivätkä myöskään suomalaista sosiaaliturvatunnustaan, ja muutamat eivät olleet aivan varmoja omasta nimestäänkään. Siksi äänestys sujui nopeammin, jos äänestäjä oli ottanut mukaansa maistraatin lähettämän sinisen kortin eli ilmoituksen äänioikeudesta, josta käy ilmi sekä vaalipiiri että kotikunta.
Joka päivä äänestäjiä tuli enemmän ja enemmän. Keskiviikkona 579, torstaina 645 ja perjantaina peräti 764. Viimeinen päivä eli lauantai on aina ollut suosituin ennakkoäänestyspäivä, mutta silti väenpaljous yllätti meidät kaikki. Jono ylsi koko päivän kadulle asti, ja monet saivat odottaa lähes tunnin omaa vuoroaan. Kun kaikki paikalle saapuneet olivat saaneet äänestettyä, oli kello jo puoli tuntia yli sulkemisajan. Lauantain aikana Tukholmassa annettiin kokonaista 1375 ääntä.
Vaalitoimitsijoilla ei ollut tylsää hetkeä, kun hiki hatussa leimasimme ääniä ja allekirjoitimme satamäärin lähetekirjeitä. Loppuillasta jokaisen sormet ja hihat olivat liiman ja vaalileimasinten musteen tahrimat, mutta iloinen mieli säilyi mukavien työkavereiden ja tyytyväisten äänestäjien avulla loppuun asti. Yksissä tuumin huolehdimme aina, että kaikki pääsivät kiireestä huolimatta käymään tauolla, ennen kuin vaaliliput ja ilmoituskortit alkoivat tanssia polkkaa silmissä. Loistavan ryhmähengen ja huumorin avulla kaikki sujui hyvin, ja kaikki olivat lauantain lopuksi väsymyksestä huolimatta tyytyväisiä ruotsinsuomalaisten suureen äänestysvilkkauteen.
Huomasin ilokseni, että vaalit saivat monenlaista väkeä liikkeelle. Äänestäjien joukossa oli paljon nuoria toisen ja kolmannen sukupolven ruotsinsuomalaisia, joista monet eivät osanneet puhua suomea lainkaan. Runsaasti oli myös ensimmäistä kertaa äänestäviä, niin nuoria kuin vanhoja. Suurin osa ihmisistä oli pitkästä jonosta huolimatta iloisella mielellä liikkeellä. Yleisesti ottaen vaaleja pidettiin juhlallisena tapahtumana ja tärkeänä kiinnekohtana Suomeen.