Suomen lisäksi vaaliuurnille lähtee tänä keväänä maailman suurin demokratia Intia. Parlamenttivaalit Intiassa ovat sekä massiivinen logistinen harjoitus että Bollywood-draamankin peittoava jännitysnäytelmä. Aitureina ovat perinteisiin hindulaisiin arvoihin nojaava valtapuolue BJP ja Intian itsenäisyysliikkeen perintöä kantava Kongressipuolue. Vaalituloksen ennustaminen on todettu lähes mahdottomaksi. Sen verran tiedetään, että ratkaisun avaimet lienevät intialaisten maanviljelijöiden ja pienpuolueiden käsissä.
Kevät 2019 on vaalikevät sekä Suomessa että Intiassa. Maailman suurin demokratia äänestää parlamentin alahuoneen Lok Sabhan lähes samanaikaisesti kuin Suomi eduskuntansa. Huhtikuun vaaleissa 1,3 miljardin asukkaan Intia valitsee 543 parlamentaarikkoa, kun 200 kansanedustajaa valitaan edustamaan 5,5 miljoonaa suomalaista.
Intialaisessa politiikassa perhe on paras
Karismaattisen pääministeri Narenda Modin BJP-puolueen keskeisin haastaja on Intian itsenäisyysliikkeestä ponnistava Kongressipuolue, joka asettuu poliittisesti BJP:n vasemmalle puolelle. Kongressipuolueen oleellinen tehtävä kevään kuluessa on vahvistaa maan oppositiota kokoamalla hajanaisia puolueita yhteiseen rintamaan BJP:ta haastamaan.
Intiassa jos missä politiikka kulkee verissä ja suvussa – tyttäret ja pojat jatkavat vanhempiensa poliittisissa jalanjäljissä, usein samassa puolueessa. Kongressipuolue on tästä malliesimerkki: puolueen johtaja Rahul Gandhi on Intian ensimmäisen pääministerin Jawaharlal Nehrun tyttärenpojanpoika. Intian edesmennyt rautarouva, entinen pääministeri Indira Gandhi oli Rahul Gandhin isänäiti. Muutama viikko sitten puolue ilmoitti, että Rahulin sisko Priyanka Gandhi lähtee niin ikään mukaan Kongressin vaalitaistoon. Rahulin ja Priyankan äiti Sonia on tottakai myös menossa mukana.
The winner takes it all…
Intia on jaettu osavaltioiden mukaan 29 vaalipiiriin. Useat puolueet ovat alueellisia ja vaikuttavat vain yhdessä tai muutamassa osavaltiossa, hieman kuten esimerkiksi RKP Suomessa.
Maan vaalijärjestelmä suosii suuria puolueita. Nykyinen vaalimetodi on malliltaan ”winner takes it all”, vaikka voittaisikin vastustajansa vain yhdellä äänellä. Edellisissä parlamenttivaaleissa BJP esimerkiksi sai Rajasthanin osavaltion vaalipiirin kaikki 25 eduskuntapaikkaa voittamalla vain 50 % vaalipiirin äänistä.
Intian 875 miljoonasta äänioikeutetusta noin kaksi kolmasosaa lähtee vaaliuurnille. Äänestys hoituu modernisti elektronisten äänestyslaitteiden avulla, ja äänestyspaikkoja on noin miljoona. Isossa maassa äänestys ei hoidu aivan yhdessä päivässä; Intian alueet äänestävät useissa erissä, useina vaalipäivinä ja useiden viikkojen kuluessa. Ehdolla on yli 8 000 kandidaattia valtaisasta puolueiden kirjosta.
Intialaiset vaalitentit ovat hieman värikkäämpiä kuin suomalaiset. Suorissa TV-lähetyksissä ehdokkaat keskeyttävät toisiaan sumeilematta, huutavat toistensa päälle kilpaa ja kuumentavat tunteita. Argumentit ovat tuttuja: vallanpitäjät ovat väärinkäyttäneet valtaansa ja heikentäneet yhteiskuntaa, me lupaamme parempaa koulutusta, terveydenhuoltoa, …
… mutta kuka päättää voittajasta?
Debatti intialaisessa yhteiskunnassa ja demokratiassa käy vaalien alla erityisen vilkkaana. Lähtöasetelmat suurimpien puolueiden välillä ovat melko tasaiset, ja vaalien voittamiseksi tarvitaan todennäköisesti koalitiokumppaneita. Intian lukuisat pienemmät puolueet tuntuvat istuskelevan aidalla hallituspuolueen ja opposition välissä tilannetta tarkkaillen. Keskeinen kysymys onkin, kummalle puolen aitaa nämä puolueet vaalien lähestyessä loikkaavat.
Kaksi kolmasosaa intialaisista asuu maaseudulla, ja tyytymättömiä maanviljelijöitä on ennustettu vaalien ratkaisijoiksi. Myös kysymys työpaikkojen luonnista Intian edelleen kasvavalle ja nuorelle väestölle on keskeinen vaaliteema. Intiassakin poliitikot ovat kansan armoilla.
Jännittävää vaalikevättä!
Blogiteksti pohjautuu Hufvudstadsbladetissa 29.1.2019 julkaistuun Erik af Hällströmin kolumniin ”Det stundar till val”.