Miten voin olla onnellinen? Viimeisen 20 vuoden ajan olen pohtinut ja tutkinut tätä kysymystä. Tieteen näkökulmasta sukelsin teeman pariin syvälle viimeistään kun kuulin Georgetownin yliopistossa Yhdysvalloissa opiskellessani ranskalaisen tiedemiehen ja buddhalaismunkin Matthieu Ricardin luennon aiheesta.

Isänä toivon onnea lapselleni, aviomiehenä vaimolleni ja veljenä pikkusiskoilleni. Nyt kun toimin suomalaisen diplomaattina ja edustuston päällikön sijaisena Thaimaassa – maailman buddhalaisimmassa maassa (95 % thaimaalaisista on buddhalaisia) – aihe on tärkeä laajemmasta näkökulmasta: mikä tekee yhteiskunnasta onnellisen.

Moni yhdistää onnellisuuden juuri buddhalaisuuteen tai itämaiden uskontoihin. Toiset pitävät sitä varsin yleisenä, hieman hattaranmakuisena ja epämääräisenä asiana. Kiva juttu, mutta ei mikään ykkösprioriteetti, osa ehkä pohtii. Tai kun otsikko julistaa, että Suomi on maailman onnellisin maa viidettä kertaa perättäin, mitä tällä tiedolla oikein tekisi?

Haaste lienee sanassa onnellisuus. ”Onnellisuusprofessoriksi” tituleerattu Antti S. Mattila toteaa, että kyseinen tutkimus mittaa ennemmin hyvinvoinnin edellytyksiä kuin onnellisuutta. Hyvinvoinnin edellytyksiä. Siinäpä oiva termi.

Onnellisuuden tieteellinen tutkimus on aivan uusi ala. Positiivinen psykologia sai alkunsa vasta vuonna 1998. Siihen asti oli tutkittu oikeastaan vain mikä ihmisissä on vialla. Suomen dominoima YK:n onnellisuustutkimus vuonna 2012 oli ensimmäisiä kokonaisvaltaisia yrityksiä vastata kysymykseen mitkä yhteiskunnat maksimoivat yksilöiden hyvinvoinnin edellytyksiä.

Säästän sinulta 20 vuoden työn ja paljastan nyt tähänastisen tutkimustyöni tulokset: ihmisen saa onnelliseksi hyvät ihmissuhteet, kaunis ympäristö ja yhteisö, jossa voi vaikuttaa omiin asioihinsa. Lisäksi olosuhteiden tulee parantua hitaasti koko elämän ajan, mutta oman elämän realiteettien ja kuviteltujen mahdollisuuksien välillä ei saa olla liian suurta kuilua. Ympäröivien ihmisten elämäntilanteen ei tule myöskään olla itseä huomattavasti paremmin.

Ei siis ole ihme, että Suomi on maailman onnellisin maa. Meillä on inhimillisen kokoiset yhteisöt ja kaupungit, kaunis luonto aivan lähellä – jopa pääkaupungissammekin. Edustuksellinen demokratiamme toimii. Tuloerot ovat pieniä ja retostelemisen kulttuuria ei katsota hyvällä, mikä johtaa vaatimattomuuteen. Saunassakin oppii paremmin ihmedieteistä kuin viihdelehden jutuista.

Länsinaapurimme Ruotsi lanseerasi ensimmäisenä maailmassa feministisen ulkopolitiikan. Suomi voisi julistaa ulkopolitiikkansa ensimmäisenä maailmassa onnellisuuden ulkopolitiikaksi. Foreign Policy of Happiness.

Kuten toinen ranking jossa olemme menestyneet, the Good Country Index, joka mittaa miten paljon hyvää maa tuottaa muille maailman asukkaille, ulkopolitiikkamme edistää jo nyt hyvän elämän edellytyksiä.

Lisäksi ulkoministeriöön tulisi välittömästi nimittää onnellisuussuurlähettiläs, jonka tehtäväksi tulee kiertää koko maailmaa kertomassa miksi Suomi on maailman onnellisin maa.

Voimme myös aloittaa uudistamalla Visit Finlandin iskulauseen siteeraamalla erästä onnellisuustutkimuksen tiivistelmää ja lisäämällä vain yhden sanan loppuun: ”Ole rakkaasi seurassa, +25 asteen auringonpaisteessa, veden äärellä ja harrasta seksiä. Suomessa.”