Monilla on vielä tuoreessa muistissa erityisesti vuotta 2015 leimannut ”pakolaiskriisi”, jolloin Eurooppaan pyrkivien siirtolaisten määrä oli huipussaan. Pandemian aikana siirtolaisten virta vaikutti laantuneen, vaikka esimerkiksi Libyasta on pyritty jatkuvasti meriteitse Eurooppaan. Lisäksi Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan käynnisti uuden pakolaisvirran Euroopassa.
Keskisen Välimeren reitti on edelleen yksi laittomasti liikkuvien ja kaikkein epätoivoisimpien siirtolaisten suosituimmista reiteistä, vaikka sen vaarat ja korkea kuolleisuus ovat hyvin tiedossa. Vuoden 2022 aikana Tunisiasta ja Libyasta Eurooppaan keskisen Välimeren reittiä pitkin pyrkineiden siirtolaisten määrä on ollut nousussa – lokakuuhun 2022 mennessä Euroopan rannikoille oli saapunut 85 000 henkilöä. Se on 81 % enemmän kuin vuosi sitten samaan aikaan.
Libyassa muuttoliikettä ruokkii laittomasti maahan saapuneiden siirtolaisten epäinhimillinen kohtelu. Pidätyskeskuksissa on arviolta 3500 – 5000 siirtolaista. Elinolot pidätyskeskuksissa ovat surkeat ja vaaralliset; niissä on raportoitu epäinhimillistä kohtelua, väkivaltaa, kidutusta ja jopa murhia. Muun muassa YK ja Amnesty ovat maininneet siirtolaisten kohtelun pidätyskeskuksissa olevan mahdollisesti luokiteltavissa rikokseksi ihmisyyttä vastaan.
Libyasta lähtevien siirtolaisten määrä on hieman noussut kuluneen vuoden aikana. Erityisesti itäisestä Libyasta lähteneiden Eurooppaan selvinneiden siirtolaisten määrä on kasvanut. Itä-Libyasta lähtee yhä suurempia ja kestävämpiä aluksia, jotka myös saapuvat Italiaan suuremmalla todennäköisyydellä.
Siirtolaisten ja salakuljettajien toimintaan on Libyassa vaikea puuttua erityisesti sisäisen poliittisen tilanteen vuoksi – maassa on kaksi kilpailevaa hallitusta eikä libyalaisten tai kansainvälisen yhteisön peräänkuuluttamia vaaleja ole näköpiirissä.
Toinen merkittävä muutos keskisen Välimeren muuttoliikkeessä on tapahtunut Tunisian rannikoilla. Tunisiasta Eurooppaan saapuvien siirtolaisten määrä on ollut huomattavassa nousussa vuonna 2022. Määrä on jopa kolminkertainen verrattuna edellisiin vuosiin, ja Italia on raportoinut, että tunisialaisia on saapunut heidän rannoilleen kuluvan vuoden aikana jo yli 20 000. Tunisialaiset ovat yksi suurimmista Italiaan saapuvista ryhmistä, yhdessä egyptiläisten ja bangladeshilaisten kanssa (jotka saapuvat usein Libyan kautta).
Mahdollisesti suurin siirtolaisuuteen johtava syy Tunisiassa on maan sisäinen poliittinen ja taloudellinen tilanne, joka on heijastunut erityisesti nuorten tulevaisuuden mahdollisuuksiin.
Kouluttautuminen on työlästä ja aikaa vievää, töitä on vaikea löytää ja elinkustannukset ovat olleet jatkuvassa nousussa jo yli 5 vuotta. Monet Tunisiasta Eurooppaan pyrkivät ovat 15-20 -vuotiaita miehiä, jotka vaarantavat henkensä toivomansa tulevaisuuden vuoksi.
Suurin osa Tunisiasta Eurooppaan lähtevistä on tunisialaisia, kun taas Libyasta lähtijät ovat ennen kaikkea Egyptistä, Bangladeshista ja Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.
Eurooppaan kohdistuva muuttoliike on siis kasvanut sekä Libyasta että erityisesti Tunisiasta, vaikka lähtemisen syyt ovat monesti hyvin erilaiset. Siirtolaisten huolestuttavasta tilanteesta kertoo myös se, että he pyrkivät Eurooppaan meriteitse, vaikka ovat usein tietoisia hengenvaarallisista riskeistä.
Sosiaalisessa mediassa vaarojen ja varoitusten ohella leviävät nopeasti myös ohjeet ja houkuttimet lähteä. Ihmiskauppa ja salakuljetus ovat jatkuva ja kasvava ilmiö molemmissa maissa. Tunisiassa ei yhä useammin tarvita salakuljettajia, vaan tunisialaiset järjestävät itse omat salaiset venematkansa Eurooppaan (ns. self-smuggling).
Kasvanut muuttoliike ja lisääntyneet merenylitysyritykset ovat olleet työssäni jatkuvasti läsnä, mutta ne eivät ole varsinaisesti näkyneet omassa arjessani. Harjoitteluni jälkeen jään hieman huolestuneena seuraamaan muuttoliikkeen kehitystä keskisellä Välimerellä, mutta samalla tiedän, että asiantuntijat pyrkivät jatkuvasti löytämään tilanteeseen uusia ratkaisuja.
