Kun vuotuinen inflaatio liikkuu 50% tuntumassa, ei ihmisille tule mieleenkään säästää pesojaan pankkitilille, saatikka sitten sukanvarteen. Kun vaarana on, että pesoina olevien säästöjen ostovoima puolittuu vuoden kuluessa, on säästöjen suojaamiseen inflaatiolta löydettävä keinoja. Yksi argentiinalaisten suosikkikeinoista on säästää Yhdysvaltojen dollareissa.

Vaikka dollari on argentiinalaisten suosima suojasatama inflaatiota vastaan, ei dollareiden ostoa kuitenkaan ole tavalliselle argentiinalaiselle tehty turhan helpoksi. Ensimmäinen ongelma syntyy siitä, että raha ei välttämättä riitä dollareiden ostoon, koska jopa neljä kymmenestä argentiinalaisesta elää köyhyysrajan alapuolella. Jos menojen jälkeen tulot vielä riittävät dollareiden hankintaan, kohtaa argentiinalainen toisen ongelman: mitä kurssia käyttää dollareita ostaessa? Vaihtokursseja Argentiinassa on käytössä todella monta. Kursseista neljä on tärkeitä kansalaisten säästämiselle: Solidario, Blue, MEP (Mercado electrónico de pagos) ja CCL (Contado con Liquidación tai CDO C/LIQ).

Virallinen dollari – dólar Solidario

Kolmannen ongelmansa argentiinalainen kohtaa ostohetkellä: Argentiinan valtio rajoittaa dollareiden ostamista. Argentiinan hallinnolla on ollut aito huoli dollarivarojen loppumisesta. Valtion vaihtotase on viime vuosikymmenen aikana ollut pitkän aikaa negatiivisella, eikä Argentiina saa uutta lainaa suotuisin ehdoin surkean velanmaksajan maineensa takia. Maassa onkin pidemmän aikaan asetettu rajoituksia dollarien ostolle, jotta keskuspankin dollarivarannot eivät pääsisi kokonaan ehtymään. Uusimpina ja rajuimpina rajoituksina, syyskuusta 2019 alkaen, pankeista ja virallisista rahanvaihtopisteistä on voinut ostaa korkeintaan 200 dollaria kuukaudessa. Joulukuusta 2019 alkaen ostaessa on joutunut maksamaan 30 % veron, jonka päälle lisättiin yhdeksän kuukautta myöhemmin vielä 35 % vero. Tätä virallista kurssia (dólar BNA), johon on lisätty 65 % verot, kutsutaan nimellä dólar Solidario.

Viralliset vaihtoehtoiset dollarit

Solidarion lisäksi Argentiinassa on kehittynyt vaihtoehtokursseja, joiden tarkoitus on kiertää ostorajoituksia. Laillisilla MEP-ja CCL-”valuuttakursseilla” yksityishenkilöt ja yritykset pääsevät finanssimarkkinoiden välityksellä kuukausimäärärajoituksitta käsiksi dollareihin. MEP:lla vaihto tapahtuu ostamalla joukkovelkakirja, jonka ostohinta on pesoissa, mutta joka on vaihdettavissa samaksi, mutta dollareissa noteeratuksi joukkovelkakirjaksi. Velkakirja myydään dollareissa, ja myynnin jälkeen dollarit talletetaan arvo-osuustilin kaltaiselle tilille, josta dollarit voidaan siirtää säästötilille nostettavaksi käteisenä. CCL:n käyttöön vaaditaan ulkomaisen pankkitilin omistaminen. Argentiinan markkinoilla ja ulkomailla noteerattu joukkovelkakirja ostetaan pesoilla Argentiinassa. Velkakirja voidaan siirtää tilinhaltijan ulkomaiselle tilille, jolta se myydään ulkomaisessa pörssissä dollarihintaisena. MEP- ja CCL -kurssit syntyvät jakamalla joukkovelkakirjan pesomääräinen ostohinta dollarimääräisellä myyntihinnalla. Kursseihin liittyy myös nk. ”parking”-jakso, jonka ajan pesomääräistä velkakirjaa on pidettävä hallussaan ennen sen myymistä.

Epävirallinen sininen dollari

Itseäni kaikkein eniten kummastuttava kurssi on dólar Blue. Pimeillä markkinoilla epävirallisella vaihtokurssilla vaihdettava Blue on aina ollut olemassa harmaata taloutta varten. Virallisen Solidarion rajoitusten ansiosta Bluesta on tullut argentiinalaisille tärkeä väline dollarien hankintaan. Vaihtaminen Blue-kurssilla on laitonta, mutta todellisuudessa siihen ei puututa. Dólar Bluen omituisesta asemasta rinnakkaiskurssina kertoo, että Bluen löytää sanomalehtien sivuilta virallisten vaihtokurssien rinnalta.

Bluen houkuttelevuutta kuukausirajoitusten puuttumisen lisäksi selittää kurssin hurja nousu. Vuoden 2020 alun noin 73 pesosta kurssi on puolessatoista vuodessa reilusti yli tuplaantunut. Kaikkein eniten Bluessa houkuttelee mahdollisuus verottomuuteen. Koska toiminta perustuu käteiseen, ei myymisestä saatavista voitoista siis voida periä veroja. Bluella elantonsa tekevät pimeät rahanvaihtajat pystyvät tienaamaan normaalin osto- ja myyntihinnan väliin jäävän marginaalin lisäksi ostamalla dollareita virallisilta markkinoilta alhaisemmilla kursseilla ja myymällä sitten pimeillä markkinoilla korkeammalla kurssilla.

Vaihtamistoimintaa harjoittavat hyvin järjestäytyneesti arbolitos-nimellä kutsutut vaihtajat. Arbolito tarkoittaa suomeksi pientä puuta. Arbolito seisoo puun tavoin paikallaan kävelykadun varrella, mutta vihreiden lehtien sijaan hänellä on vihreitä dollareita. Puusta poiketen arbolito on äänekäs. Normaalisti aivan Buenos Airesin keskustassa oleva kävelykatu Calle Florida olisi pullollaan arbolitoja huutelemassa ohikulkijoille rahanvaihtoa tarkoittavaa ”cambio cambio”. Pandemia, rajoitustoimet ja turistien puuttuminen ovat kuitenkin vaimentaneet Calle Floridan laittomien rahanvaihtajien toimintaa. Yritteliäät arbolitot ovatkin luonnollisesti laajentaneet ja digitalisoineet palveluitaan. Calle Floridalla päivystämisen lisäksi nykyisin he saapuvat myös viestistä vaihtamaan rahaa kotiovelle saakka.

On arvioitu, että argentiinalaiset omistaisivat eniten dollareita heti yhdysvaltalaisten jälkeen. Keskivertoargentiinalainen tietää takuuvarmasti tarkimmin maailmassa päivän dollarikurssin tai pikemminkin kurssit. Väittäisin myös, että argentiinalaisten on oltava maailman parhaita henkilökohtaisten raha-asioidensa hoidossa. Ilman tätä taitoa vaarana olisi säästöjen haihtuminen taivaan tuuliin.

Leo Korkeamäki