Viime elokuussa Suomen suurlähetystöjen kokit ja taloudenhoitajat eri puolilta maailmaa kokoontuivat Helsinkiin. Hotelli Presidentissä järjestettiin suurlähettiläslounas, jonne valmistimme Suomi 100 -juhlamenun. Suomen juhlavuoden alkaessa tavoitteenamme täällä Norjassa on käyttää viime syksynä koulutuksessa lanseerattuja oppeja.

Menut ovat tarkoitettu muunneltaviksi sesonkien ja raaka-aineiden saatavuuden mukaan. Olen muokannut alkuperäisistä menuista tänne Osloon sopivat kokonaisuudet. Annoksissa korostuu vahvasti suomalainen ruokaperinne niin raaka-aineiden käytössä kuin ruoanvalmistusmenetelmissäkin. Maku- ja tuoksumaailma tulvivat tuttuja suomalaisia elementtejä.

 

Suomi 100 juhlavuoden menut Oslon residenssissä:

 

Lounasmenu

Mustikkamarinoitua graavilohta, mummon kurkkuja, vihreää perunasalaattia ja punajuurihilloketta

***

Pariloitua poronfileetä,  lammasmakkaraa, maustepippurikastiketta, rukiilla ja juureksilla täytettyjä kaalikääryleitä ja porkkanamuhennosta

***

Tyrnimarja Britaleivos ja kuusenkerkkäsiirappia

 

Illalismenu

Savuporotartar, mummon kurkkuja ja punajuurihilloketta

***

Korvasieniliemi ja mallasleipää

***

Paistettua kuhaa, kermaista jokirapukastiketta,  rukiilla sekä juureksilla täytettyjä kaalikääryleitä ja porkkanamuhennosta

***

Tyrninmarja Britaleivos ja kuusenkerkkäsiirappia

 

 

Miksi perunasalaatti on vihreää?

Alkuruoan vihreän perunasalaatin salaisuus on ihanan pehmeä tilliemulsio. Runsaasti tuoretta tilliä ryöpätään pikaisesti ja laitetaan tehosekoittimeen. Lisätään hieman sinappia, valkoviinietikkaa, hunajaa, yrttisuolaa ja öljyä ohuena nauhana kunnes seos emulgoituu eli paksunee.

Tilliemulsio säilyy hyvin jääkappilämpötilassa parisen viikkoa.

Maustepippurin mielenkiintoinen historia

Lounasmenun pääruoassa on maustepippurikastiketta. Maustepippuri sopii suomalaiseen ruokaan! Oma isoäitini Kirsti, karjalainen pitoemäntä Savonrannasta, ei muita mausteita suolan ja sokerin lisäksi käytä.

Tässä lainaus Wikipediasta:

”Maustepippuri ei ole sukua pippurille, vaikka niin helposti luulisi nimen perusteella olevan. Nimi on jäänne väärinkäsityksestä. Kun Kristoffer Kolumbus lähti laivalla löytöretkelle, hänen tarkoituksenaan oli löytää laivareitti Intiaan, josta hänen aikoi tuoda mausteita mukanaan. Kun hän lopulta rantautui Kuubaan 1492, hän näytti alkuasukkaille Venetsiasta hankittua aitoa pippuria. Alkuasukkaat luulivat marjaa maustepippuriksi ja toivat hänelle sitä. Yhtä kaikki Espanjaan tullessaan hänellä oli paluulastissa maustetta, jonka hän arveli olevan pippuria tai ainakin hyvä väärennös pippurista. Etelä-Euroopassa luonnonvaraisena kasvavaa myrttiä ja katajanmarjaa oli käytetty yleisesti pippurin väärentämiseen. Pippuri-nimitys jäi mausteelle, joskin anglosaksisissa maissa sitä kutsutaan useimmin nimellä allspice, jonka nimen maustepippuri sittemmin omi itselleen kokonaan”.

Antoiko Brita nimensä kakulle?

Jälkiruokana tarjottavan Britakakun historiasta ei tihku liikaa tietoja eikä tarinoita. Yksittäisiä kuvailuita toki löytyy ”marenkihunnulla kuorrutettu kakku on näyttävä kahvipöydän tarjottava” tai ”voi kuinka ihana Britakakku tämä onkaan!” Olisiko reseptin luojana ollut Brita Kekkonen tai Brita Koivunen? Taitavat olla kakkureseptin rinnalla nuoria neitoja.

Ruotsista tullut Pinocchio-kakun resepti on nyt kyseessä olevan Britan taustalla. Legendan mukaan suomenruotsalaisessa kartanossa keittäjätär nimeltä Brita ryhtyi valmistamaan kyseistä kakkua. Brita antoi nimensä kakulle, koska Pinocchion tarina oli hänen mielestä liian surullinen. Britan ohje elää mahtavasti vuodenaikojen mukaan ja samalla kunnioittaa suomalaista kahvikakkuperinnettä.

Itsenäisyyden juhlavuosi on vasta aluillaan. Nyt on hyvää aikaa kiinnittää huomiota hienoon suomalaiseen ruokaan!