Joulun alla Genevessä muistellaan yli neljän vuosisadan takaista torjuntavoittoa kaupungin valtausta yrittäneistä savoijilaisista. Suklaapatojen, vihanneskeiton ja historiallisten paraatien ylle lankesi tänä vuonna ajankohtaisen terrorismiuhan varjo.
Tähän aikaan vuodesta Genevessä muistellaan vanhoja. Joulukuun 12. päivän yönä vuonna 1602 Geneven kaupunkivaltio otti torjuntavoiton yllätyshyökkäystä yrittäneistä Savoijin herttuakunnan joukoista. Tarinan suurin sankaritar on tuolloin myöhäisissä ruoanlaittopuuhissa ollut geneveläisen suurperheen äiti.
Kaupungin muurien sisään vievän portin yläpuolella asunut ”äiti Royaume” heitti perimätiedon mukaan valtavan padallisen kiehuvaa kasviskeittoa tunkeutujien niskaan. Muurien ylittäminen, ranskaksi l’escalade, estettiin. Järeämmilläkin aseilla taisteluja käytiin, mutta vihannessoppa jäi yön symboliksi.
Genevestä tuli pari vuosisataa myöhemmin osa Sveitsiä, yksi valaliiton kantoneista. Vanha kaupunkitasavallan identiteetti istuu kuitenkin syvässä. Sitä vaalitaan vuoden 1602 muistoksi vuosittain joulukuun puolivälissä vietettävässä L’Escalade-juhlassa, jonka pääosassa ovat suklaasta tehdyt padat. Kodeissa, kouluissa, ja työpaikoilla toistuu sama rituaali: kun vihanneksia esittämään muotoiluilla marsipaanipaloilla täytetyt suklaapadat isketään säpäleiksi, huudahdetaan yhteen ääneen ”näin tuhoutuivat tasavallan viholliset!” (ainsi périrent les ennemis de la République!).
Tätä karnevalistisemmaksi tunnelma ei kalvinismin synnyinsijoilla juuri ylly. Koko viikonlopun vanhassa kaupungissa kestävät riennot huipentuvat sunnuntai-iltana varsin vakavamieliseen historialliseen paraatiin. Tänä vuonna tunnelmaa kiristivät ajankohtaiset uutiset. Juuri L’Escaladen alla konkreettiseksi todettu terrorismiuhka heitti varjonsa tämänkin lintukodon ylle.
Kantonin ja valaliiton vihollisia on Lac Lémanin rannoilla etsitty muutaman päivän ajan kovilla kierroksilla. Valmiustasoa on nostettu ja poliisin läsnäoloa lisätty huomattavasti. Varsinaisia Daesh-yhteyksistä epäiltyjä ei ilmeisesti vielä ole tavoitettu, mutta etsintöjen sivutuotteena haaviin on jäänyt muita. Kaksi syyrialaismiestä, joiden autosta löytyi jäämiä räjähdysaineista. Ja yksi hampaisiin asti aseistautunut kantasveitsiläinen uusnatsi.
Tämä taitaa olla Euroopan kuva vuonna 2015. Valtaosa ihmisistä kykenisi rauhalliseen rinnakkaineloon, mutta ilmapiiriä myrkyttävät äärilaitojen väkivaltaan valmiit ja äänekkäät vähemmistöt. Vaaralliset seuraukset näkyvät jo kaikkialla. Tilanteen eskaloituminen pitäisi kiireellisesti estää.
Väkivaltaisten kiihkoilijoiden ohella Euroopan pahimpia vihollisia ovatkin yhteiskuntia sisältä syövyttävät pelko ja viha. Niitä ei vihannessopalla pysäytetä. Eikä oman käden oikeudella. Polttopullot eivät ole tulevien sukupolvien marsipaanimallistoa sen enempää kuin pommivyötkään.
Uudessa tilanteessa vahvan valtion tarve on yhtäkkiä palannut, kuten saksalaisen Die Zeit -viikkolehden viime viikon printtiversiossa kirjoitettiin. Integraation, sisäisen turvallisuuden ja tiedustelutiedon merkitys on kasvanut todella nopeasti. Liberaaleja arvoja kunnioittavan turvallisuuskoneiston kehittäminen vastaamaan paremmin ajan ongelmiin pitäisi olla täysin mahdollista, ilman että lipsutaan autoritaarisen poliisivaltion puolelle.
Luottamus viranomaisiin on avainasemassa yhteiskuntarauhan kannalta. Jos kaikki voivat hyvillä mielin uskoa siihen, että todellisilta vaaratekijöiltä turvataan, on paljon helpompaa olla ihmisiksi sen aivan ylivoimaisen suuren joukon kesken, joka ei mitään muuta haluakaan. Ja niin tuhoutuvat tasavallan viholliset.