Korkeakouluharjoittelu Brysselissä antaa näköalapaikan Suomen EU-vaikuttamistyöhön. Korona-aikana ulkomaille muutto vaati lisäksi erityistä sopeutumiskykyä. Toisaalta päivittäin vaihtuvat työtehtävät toivat harjoittelulle poikkeuksellista sisältöä.

Työskentelin korkeakouluharjoittelijana Suomen pysyvän EU-edustuston ulkosuhdesektorilla syksyllä 2020. Harjoitteluun minut ajoi etenkin kiinnostus EU-asioita kohtaan ja mahdollisuus nähdä aitiopaikalta Suomen vaikuttamistyötä. Koin myös itse saavani enemmän irti työskentelystä kuin opinnoista ulkomailla. Opiskelen Tampereen yliopistossa englannin kieltä ja kirjallisuutta, ja jännitin, olenko ainoa humanisti politiikan osaajien joukossa. Päästessäni Brysseliin huomasin kuitenkin, että edustustossa on joukko ammattilaisia eri aloilta, ja jokaisen erityisosaamista arvostetaan.

Jotkut tutut olivat sanoneet, että työharjoitteluissa harmittaa eniten niiden lyhyt kesto, ja voi mennä pitkään, ennen kuin pääsee kiinni varsinaisiin tehtäviin. Itse koin, että osaamiseeni luotettiin heti alusta, ja pääsin vaikuttamaan itsekin tehtäviini. Oma-aloitteisuudesta oli hyötyä, sillä koronatilanteen vuoksi suuri osa työkavereista oli etätyössä eikä heiltä voinut kysellä tehtävistä toimistolla.

Verkkotyötä ja verkostohaasteita

Myös suurin osa työhön liittyvistä kokouksista ja tapahtumista järjestettiin etäyhteyksin. Kolmessakin kuukaudessa ehdin osallistua webinaareihin ja kokouksiin kaikesta Afrikan energiahankkeiden ja Itä-Euroopan demokratiaseurannan väliltä sekä kirjoittaa kymmeniä muistioita ja raportteja. Normaalioloissa Bryssel olisi täynnä sidosryhmätilaisuuksia ja teemakohtaisia jäsenvaltioiden järjestämiä keskustelutilaisuuksia, mutta nyt kaikki tämä tapahtui verkossa.

Kokoustamiseen näytettiin tottuneen jo kevään esimerkistä, mutta verkostoitumismahdollisuudet olivat hyvin vähissä, kun työryhmäkollegoita tai muita ei voinut tavata kasvotusten ja epävirallisemmin.  Työharjoitteluni jännittävimpiä hetkiä olivat fyysisesti järjestetyt suurlähettilästason komiteat, joiden raportointiin pääsin osallistumaan paikan päällä neuvoston tiloissa.

Uusi työ ja uusi maa = tuplahaaste

Harjoittelu vaati paljon itseohjautuvuutta ja kykyä hypätä tuntemattomaan hetken varoitusajalla, esimerkiksi sijaistamaan sairastunutta työkaveria työryhmään Suomen edustajana seuraavana aamuna. Työyhteisöön oli hankalampi tutustua, mutta tämä koskee varmasti kaikkia uuden työn koronavuonna aloittaneita. Koin silti että minut toivotettiin tervetulleeksi ja otettiin heti mukaan porukkaan.

Kokonaan oma haasteensa oli ylipäätään muutto ulkomaille koronatilanteessa. Uusi lockdown Brysselissä alkoi juuri kaupunkiin saavuttuani, joten jäin jumiin päivärytmiin kodin ja toimiston välille, kun muu Bryssel oli suljettuna. Läheisten suunnittelemat vierailut Suomesta oli jätettävä tekemättä. Oli outoa kulkea tyhjiä katuja, kun mielikuva kaupungista oli eurooppalaista energiaa kokoava ja kuhiseva. Kolmisen tuntia kestävä lentomatka Suomeen venyi ajatuksissa valtameren kokoiseksi välimatkaksi. Koti-ikävää helpotti kuitenkin edustuston suuri suomalaisyhteisö ja Brysselin merimieskirkon suomalaisia ruokia myyvä kauppa. Harjoittelijoista oli myös toisilleen paljon tukea uuden ja oudon äärellä.

Poikkeusajan poikkeuksellinen kokemus

Kokonaisuutena koin, että sain kokemuksesta irti valtavasti, vaikka työ olisikin ollut erilaista normaalioloissa. Pääsin mukaan ehkä normaalia  laajemman skaalan tehtäviin, ja ottamaan työstäni  vastuuta. Uskon harjoittelun aikana saadun osaamisen EU-vaikuttamisesta olevan arvokasta monenlaisissa tehtävissä. Ennen kaikkea kokemus antoi aihetta olla ylpeä Suomen kokoaan suuremmasta vaikuttamistyöstä ulkomailla ja EU-politiikassa.

 

Suvi Parhankangas (@superiorsusu)
Toimi korkeakouluharjoittelijana Suomen pysyvässä edustustossa Euroopan unionissa syksyn 2020 ihmisoikeudet, kehitysyhteistyö ja Afrikka -tiimissä. Opiskelee Tampereen yliopistossa Englannin kieltä ja kirjallisuutta. Aiempaa työkokemusta muun muassa Eduskunnan kansliasta ja opiskelijajärjestöistä.