Yksi, kaksi, kolme. Suomen puheenjohtajuudet vuosina 1999, 2006 ja 2019. Kaksi vuosikymmentä on lyhyt aika. Mutta Euroopan integraatiossa se on kuin nälkävuosi.

Vuonna 1999: sms-viestit singahtelivat

Nälkäisiä oltiin myös ennen ensimmäistä EU-puheenjohtajuutta 1999. Aika kultaa muistot, mutta sinivalkoiset palikat löysivät paikkansa. Itäisen karhun kainalosta irti pyristellyt tuore jäsenmaa johti ensikertalaisen innokkuudella 15 maan unionia. Kansainvälistyvä Suomi, jonka talous oli lähtenyt Nokian lailla lentoon ja Leijonat vihdoin voittaneet jääkiekon MM-kultaa.

Puoli kansaa puhui pj-kaudesta, niin ainakin kuvittelimme. Pääministeri Paavo Lipposella kokenut II hallitus, virkamieskunta istui kielikursseilla lausuen sujuvasti ”bonjour”, Antti Satulin taitavasti johtama EU-edustusto. Ja Brysselissä mediaa informoitiin ennen näkemättömän avoimesti. Toimittajat raportoivat EU:sta haukotukseen asti. Kahden lautasen kysymyskin oli pöydällä eli edustaako Suomea tasavallan presidentti vai pääministeri EU:n huippukokouksissa.

Vuosituhannen vaihteessa EU valmistautui laajenemaan ja euroon kukkarossa. EU:n perussopimuksia rukattiin, suuret jäsenmaat yrittivät pitää kiinni supistuvasta vallasta. Venäjä uskottiin heikoksi, talous kasvoi, integraatio oli loppumaton. Ja kas, maahanmuuton taakanjaostakin puhuttiin. Jugoslavian hajoamissodat hiipuivat ja Turkki lähentyi Eurooppaa: siitä tuli EU:n jäsenehdokas Helsingin huippukokouksessa. Ja oli tietysti ylivertainen suomalainen matkapuhelinteknologia. Sms-viestit singahtelivat Brysselin keltahämyisissä saleissa.

Vuonna 2006: laajentunut unioni

Entä 2006 kun Suomi oli toistamiseen nuijan varressa. Terrori-iskut muuttivat maailmaa. Brysselin pieni EU-kupla pöhöttyi, mukana jo 25 maata. Bulgaria ja Romania tarkkailijoina. Kokoussaleissa yhä enemmän väkeä, vapaita jakkaroita sai hakea seinustoilta. Luottamuksellisten keskustelujen aika ministeripöydissä oli ohi. Kaikki vuoti kuin seula julkisuuteen. Raskassoutuisesti neuvoteltu EU:n perussopimus sai jarrua 2005 Hollannin ja Ranskan kansanäänestyksissä. Kansalaisten kuulemisesta puhuttiin, mutta taidettiin kuunnella enemmän euroviisuvoittaja Lordia.

Pääministeri Matti Vanhasen hallitus ja jo kokeneempi Suomen EU-koneisto hoiti pj-kauden kuitenkin mallikkaasti. Valot paloivat yöllä Rue de Trevesillä. Tanskan EU-edustuston ikkunoista ihmeteltiin suomalaisia saunojia, jotka puhalsivat henkeä kattoterassilla. Ja mitä ihmettä, UM:n virkamiehet saivat kannettaviin tietokoneisiin etäyhteydet. Suomi aloitti ensimmäisenä maana neuvoston istuntojen videostriimaukset. Ei twitteriä tai muita internet-härpäkkeitä. Ulkoministeri Erkki Tuomioja haki korkean edustajan Javier Solanan kanssa sopua Libanonin sotaan. Turkki-suhteet heittivät häränpyllyä kun laajentumisen neuvottelulukuja jäädytettiin.

Edessä jälleen erilainen puheenjohtajuus

Entä nyt? Heinäkuussa 2019 alkavaan kauteen valmistauduttaessa moni sanoo, ettei ole koskaan nähnyt viime vuosien kaltaista muutosta Euroopassa. Muisti on lyhyt – tai liian nuori. Miettikää ajanjaksoa 1989-1999: Berliinin muuri murtui, glasnostin ja perestroikan Neuvostoliitto hajosi, nykymuotoinen EU perustettiin, Baltian maat itsenäistyivät, Tshekkoslovakia jakautui kahtia, Jugoslavia hajosi Bosnian sodassa, Eta-neuvotteluja käynyt Suomi hakeutui pikakyydillä EU:hun, maanosa putosi talouslamaan ja lähti heti perään rakettimaiseen nousuun, EU:n komissio erosi jne.

Edessä on kieltämättä erilainen puheenjohtajuus. Unionin EU:n sanotaan kehittyvän kriiseistä, mutta harva arvasi, että kriisi voi olla pysyvä olotila. UK:n eroprosessi Brexit työllistää ja varjostaa EU:n toimintaa jatkossakin. Toipuminen talouslamasta ja maahanmuuttokeskustelu jatkuvat. Huippunimitysten ja toimielinvalintojen ei pidä antaa hämätä; myös 1999 Suomen kaudella aloitti uusi parlamentti ja komissio. Entä populismi, uusi ilmiö? Vuosituhannen alussa 14 EU-maata boikotoi Itävaltaa kun äärioikeistolaisen Jörg Haiderin puolue nousi maan hallitukseen. Erona on nyt se, että haidereita touhuaa siellä ja täällä Euroopassa.

Mutta ei kahta ilman kolmatta. Suomella on taas erinomainen tilaisuus saada kansainvälistä näkyvyyttä ja osoittaa diplomatian taitonsa. Ja nähdä kauas. Puheenjohtajuus on jatkumo. Hyvin hoidettuna se kantaa jopa vuosikymmeniä.