Vaikka suomalaiset ovat EU:n vähiten taikauskoista kansaa, jotkin vanhat uskomukset elävät edelleen sitkeinä tieteellisen tiedon leviämisestä huolimatta. Moni ei enää ajattele, että kirkon kuulutusten kuunteleminen ehkäisee lasten kuuroutumista, mutta silti uskoo että nimen kertominen ennen ristiäisiä tietää lapselle huonoa onnea. Tämänkaltainen pakanallinen uskomus juontaa juurensa esikristilliseen aikaan, jolloin maailmassa eli peukkooseja ja haltioita.
Kehittyvää, osittain yhteistäkin taikauskoa
Thaimaalaisen ja suomalaisen taikauskon moninainen joukko on piirteiltään yllättävän samankaltainen. Yhteisiä uskomuksia on esimerkiksi tähdistä ennustamisesta ja onnennumeroista. Kulmakuppilassa horoskooppeja luetaan ja astrologisia eläinratoja tulkitaan sanomalehdistä. Suomessa taikauskosta ei kuitenkaan puhuta yhtä avoimesti, ehkä osittain siksi, että sen koetaan edustavan noloa intuitiivisuutta ja lapsenmielisyyttä.
Vanhaa kunnon pohjanmaalaista körttiläisyyttä thaimaalaisissa vaikuttaa asuvan. Erään uskomuksen mukaan kateellinen paha henki käy varastamassa lapsen, jos vauvaa kutsuu suloiseksi. Thaimaalaiset antavatkin lapsilleen rumia lempinimiä hämätäkseen pahaa henkeä. Tämän vuoksi roska tai soppakulho on aivan tavallinen kutsumanimi.
Pohjanmaallahan on perinteisesti ajateltu, että lapsen kutsuminen kauniiksi kasvattaa hänestä ylpistelevän nirppanokan. Nuoren parinkaan ei pidä mennä onnellaan kehuskelemaan, koska kateelliset tulevat ja vievät onnen pois. Tosin siinä missä Suomessa kalvinismista vaikutteita saaneet ja näin koristeista riisutut kirkkorakennukset ovat varsin tavallisia, Thaimaassa nöyristely ei ole yltänyt uskonnollisiin rakennuksiin ja seremonioihin asti. Pyhätöt koristellaan kirkkailla kukilla ja nauhoilla, ja seremonioissa esiintyvät näyttelijät ovat aina viimeisen päälle meikattuja.
Ruokaa ei pidä jakaa kummitusten kesken
Ruokailuun liittyy monesti erinäisiä etikettisääntöjä erilaisilla taikauskomuksilla höystettynä. Thaimaassa astiat eivät saa kilahdella yhteen ruokailun aikana, koska kilahdukset houkuttelevat kummituksetkin pöytään aterioimaan. Ihmiset ovat myös varsin innokkaita ottamaan sen viimeisen kakkupalasen, joka Suomessa jätetään pitkäksi aikaa pöydälle odottelemaan. Viimeinen palanen tuo nimittäin ottajalleen onnea, eikä sitä tarvitsekaan salaa pälyillä nurkan takana.
Köpökynsille kylmää kyytiä
Taikauskoon liittyy usein pahaenteisyys. Suomessa peilin särkeneen köpökynnen kohtalona on seitsemän vuoden onnettomuus, mutta Thaimaassa tunarilla on vielä toivoa. Tekijä voi nimittäin selviytyä pelkällä säikähdyksellä, jos särkyneen lasin tai kamman tajuaa heittää heti roskiin. Sen sijaan oman valokuvan tippuminen ja raamien tai lasin särkyminen tarkoittaa sitä, että on aika ruveta lukemaan viimeisiä rukouksia ja valmistautua kuolemaan.
Jäniksen käpälä tuo onnea
Linnut ovat perinteisesti olleet hyvän tai huonon onnen ennusmerkkejä. Suomalaisille kolme korppia on merkinnyt varmaa kuolemaa ja varpusen näkeminen jouluaamuna onnettomuutta, mahdollisesti jopa sotaa.
Siinä missä suomalaisille pöllö on vanha ja viisas opettaja, thaimaalaisille pöllö tuo mukanaan karmaisevia onnettomuuksia. Suomalaisessakin kansanperinteessä pöllön rooli on kahtiajakoinen. Erityisesti tuonelasta tulevan huuhkajan näkeminen on ollut kuoleman enne.
Eläimistä ennustaminen on vaikuttanut syvästi ihmisen ja elollisen luonnon suhteeseen. Nähtyään ampiaisenpesän suomalainen ryntää luudan varsi kädessään tuhoamaan tihulaisia, kun taas thaimaalainen pitää ampiaisia tunnollisina olentoina, jotka tulee jättää rauhaan, jotta ne voivat tuoda pihapiiriin onnea.
Taikausko on aina mukautunut paikallisiin oloihin sopivaksi. Sekä suomalaisille että thaimaalaisille musta on surun väri ja musta kissa tuo epäonnea. Siinä missä jäniksen käpälä on suomalaisten onnenkalu, thaimaalaiset pyrkivät kaunopuheisuuteen monitoriliskojen kanssa. Erityisesti asuntojen sisällä monitoriliskot tuovat mukanaan onnea. Tätä ei parane kiistää, koska metrin pituinen lisko rauhoittanee talon pienet riehujat ja saattanee ehkäistä murtovarkaidenkin innokkuutta asettua taloksi.
Trista Kirjavainen
