Suomen Yangonin-suurlähetystön viralliset avajaiset olivat 21. marraskuuta. Samalla juhlimme satavuotiasta Suomea, ja avajaisissa oli kunniavieraana ulkoministeri Timo Soini. Suurlähetystön avaaminen sai mediahuomiota Suomessakin, mutta ei vain positiivista. Kysyttiin, miksi suurlähetystö avataan maassa, josta yli 600 000 rohinga-muslimia on paennut viimeisen kolmen kuukauden aikana?

Itse olen nyt ollut Yangonissa kolme kuukautta. Tulin tänne innokkaana tukemaan Myanmarin vieläkin tuoretta demokratiakehitystä sekä edistämään kauppaa ja suomalaisia investointeja. Vajaa viikko ennen aloituspäivääni ARSAn (Arakan Rohingya Salvation Army) hyökkäsi poliisiasemille Rakhinen osavaltiossa, ja tästä alkoi rohingojen pakolaistulva Bangladeshiin.

 

Oman työni painopiste muuttui radikaalisti. Olemme seuranneet Rakhinen tilannetta päivittäin, osallistuneet useiden viikottaisten asiaa käsittelevien kansainvälisten kokousten taustoittamiseen ja keskustelleet tilanteesta hallituksen edustajien kanssa. Ja olemme tuoneet esille Suomen näkemyksiä.

Rohingojen surullinen kohtalo maailman suurimpana kansalaisuudettomana kansanryhmänä on heittänyt varjon kaiken Myanmarin ja Suomen välisen kanssakäymisen päälle. On paikallaan kysyä, miksi tuemme hallitusta maassa, jossa tapahtuu tällaista.

Demokratia tarvitsee tukea

Kuka on vastuussa pakolaisvirrasta? Monet asiat vaikuttavat tilanteeseen, ja kaikkia yksityiskohtia emme tiedä. Rakhinen alueelle ei ole päässyt riippumattomia tarkkailijoita.

Myanmar ei edelleenkään ole täysi demokratia. Vuoden 2008 perustuslaissa armeijalle jäi suuri itsenäinen valta. Se vastaa kaikista sisäiseen ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvistä asioista ja raja-asioista paitsi suoraan, myös kolmen keskeisen ministeriön kautta, joiden ministerit se nimittää.

Asevoimien yläpuolella ei myöskään ole mitään sitä kontrolloivaa siviiliviranomaista. Siksi voimme sanoa, että armeija on vastuussa. Kylien polttamiseen ovat luultavasti osallistuneet myös kapinalliset, ainakin jossakin määrin.

Voisimme myös sanoa että syynä on köyhyys. Rakhine on maan köyhintä aluetta ja eristyksissä muusta maasta. Tilanteella on myös pitkät historialliset juuret. Rohingoja on sorrettu koko ajan Myanmarin itsenäisyyden ajan. Itsenäisyyttä ennen Rakhinessa ovat valtaa pitäneet milloin siirtomaaisännät, milloin muslimit, milloin buddhalaiset hallitsijat.

Aung San Suu Kyin johtama hallitus tuli valtaan puolitoista vuotta sitten. Se on määritellyt jäljellä olevalle toimikaudelleen kaksi päätavoitetta: 1) rauhanprosessin edistäminen ja 2) Rakhinen tilanteen ratkaisu.

Aivan viime aikoina pakolaistulva on alkanut vihdoin tasaantua. Nyt Myanmar ja Bangladesh ovat sopineet pakolaisten palauttamisen periaatteista, ja yksityiskohtia hiotaan seuraavien viikkojen aikana.

Rauha on kehityksen perusta

Myanmar on Aasian toiseksi köyhin maa. Mitä tapahtuisi, jos me ja muut länsimaat lopettaisimme tuen? Asevoimien ja ääribuddhalaisten kannatus kasvaisi kun demokraattisesti valitun siviilihallituksen katsottaisiin epäonnistuneen.

Kehitysyhteistyön perimmäisenä tavoitteena on täälläkin köyhyyden poistaminen. Suomi tukee kaiken muun kehityksen perusteena olevaa rauhanprosessia, jotta maata 70 vuotta piinannut sisällissota saataisiin päätökseen.

Myanmarin siviilihallinto tarvitsee tukea maan muuttamiseksi aidoksi ja hyvinvoivaksi demokratiaksi ja sisällissodan lopettamiseksi. Samalla on tarkkaan valvottava sitä, että ne toimet Rakhinessa, joihin maan siviilihallitus on sitoutunut, saadaan toteutettua mahdollisimman nopeasti.