Olen asunut lähes neljä vuotta Indonesiassa ja kauteni täällä on tulossa loppusuoralle. Alkuun monet tavat tuntuivat vierailta, mutta yli 40 kuukauden aikana huomaan ottaneeni niistä osan omiksi tavoikseni ja osaksi arkeani. No, mistä sitten voi tietää, että on ollut Indonesiassa tarpeeksi pitkään?

• Omistat enemmän kuin yhden batiikkivaatteen ja perjantaiaamuisin mietit, olisiko Yogyakartan vaiko Semarangin batiikin vuoro.
• Kattaessa ruokapöytää valitset aterimiksi ruokalusikan ja haarukan, veitsi jää pois.
• Tunnistat erilaiset sambalit (voimakas chilikastike) eri maakunnista. Olet sitä mieltä, että Sulawesin ananas maistuu erilaiselle kuin Jaavan ananas, ja huomaat kuskaavasi maan sisäisillä lennoilla paikallisia ruokia, koska maku on erityinen jokaisella saarella!
• Tiedät, miten ”pepes ikan” (banaanin lehteen kääritty kala) ja jamu-juoma (perinteinen yrttijuoma, jota on juotu kauan ennen kuin ”superfood”-käsite syntyi) valmistetaan.

  

• Indonesian ulkopuolellakin kutsut entuudestaan tuntemattomia miehiä ”Pak” ja naisia ”Ibu”.
• Kukonlaulun aikaan nouset levänneenä. Aamukuuden herätykset eivät tuota tuskaa.
• Et ole (juuri) moksiskaan siitä, että joku valokuvaa sinua lupaa kysymättä.
• Kun kotiapulaisesi on poissa pidempään kuin viisi päivää, alat panikoida.
• Ajattelet, että on ihan ookoo lähettää kutsut juhliin päivää tai kahta ennen tai että on ihan ookoo peruuttaa tilaisuus edellisenä päivänä. Länsimaalaisena olet sen saattanut jopa itsekin tehdä, ihan tuosta vaan. Muutoksia kun sattuu, ei voi aina tietää.
• Tilaisuutta suunnitellessa varaat oman aikaslotin ohjelmakohtaan nimellä ”family photo” tai ”photo op”. Ei voi olla kokousta, tapaamista tai konferenssia, jossa ryhmäkuvaa ei otettaisi. Ja niin, perhe käsittää työtoverit ja työtoverit käsittävät ystävät ja ystävät käsittävät suurin piirtein kaikki, joiden kanssa olet tekemisissä.
• Tilaat sovelluksen kautta kotiisi hiusten kuivattajan, manikyristin tai hierojan. Tai mikset tilaisi lääkkeitä, elokuvalippuja tai auton korjaajaa? Pidät itsestään selvänä, että (sovelluksen kautta) kotiin tilaamasi juomat kannetaan sinulle vähintään ovelle saakka – ellei suoraan keittiöön. Normipalvelua.

• Saat pienen shokin, kun korkeatasoiseen eurooppalaiseen hotelliin saavuttuasi huomaat, että joudut itse kantamaan matkatavarasi.
• Suomalaisessa itsepalveluravintolassa tuntuu kuin olisit tullut töihin sinne.
• Kysyt tuttaviltasi small talkina, oletko terve (anda sehat?) tai joko olet syönyt (sudah makan?) sen sijaan että kysyisit, mitä kuuluu.
• Lähdet perjantai-iltana tyynesti Balille hankkimatta paluulippua, vaikka tiedät, että maanantaina pitää olla töissä. Lentojahan tulee – kuin junia Pasilasta.

 

Tämä on tällä erää viimeinen blogi-kirjoitukseni Kaakkois-Aasiasta. Kiitos lukijoille ja auringonsäteitä Jakartasta!