Tietoni Länsi-Balkanilla sijaitsevasta Albaniasta ovat olleet hyvin rajalliset ja käsitykseni maasta jopa virheellinen. Kommunismi, eristäytyneisyys ja köyhyys ovat olleet päällimmäisenä mielessäni Albaniasta puhuttaessa. En kuitenkaan ole tässä ainoa, sillä nuo mielikuvat ”Euroopan takapajulasta” leimaavat vieläkin monen käsitystä Albaniasta ja toimivat esteenä harkittaessa liiketoimintaa tai jopa maahan matkaamista.

On totta, että toisen maailmansodan jälkeistä aikaa hallitsivat kommunistit Enver Hoxhan johdolla. Tämä johti Albanian eristäytyneisyyteen ja äärimmäiseen köyhyyteen. Ihmisoikeustilanne oli tuolloin huono eikä kommunismi sallinut maahan uskontoja. Puhdistuksissa teloitettiin lukuisia ihmisiä. Nämä tapahtumat ja niistä syntyneet mielikuvat ovat yhä mielissämme.

On kuitenkin aika katsoa eteenpäin. Hoxhan kuolemasta on jo yli 30 vuotta ja lähes yhtä monta vuotta on Albaniassa ollut käytössä monipuoluejärjestelmä.

Kieltämättä maan johdossa ovat käytännössä vuorotelleet valtapuolueet Sosialistinen puolue ja Demokraattinen puolue eikä vaaleja liene kertaakaan olla onnistuttu järjestämään ilman niihin liittyviä skandaaleja, boikotointia, mustamaalaamista tai mielenosoituksia. Näin oli myös vajaan vuoden takaisissa parlamenttivaaleissa, joista SP selviytyi voittajana. Selkeä voitto takasi pääministeri Edi Ramalle mahdollisuuden muodostaa hallituksen, joka koostuu ainoastaan oman puolueen jäsenistä – ensimmäistä kertaa Albanian monipuoluejärjestelmän aikana.

Kaikesta huolimatta nykyjärjestelmää voidaan pitää demokraattisena, ainakin Balkanin kontekstissa. Vuoden 2017 vaaleja seuranneet yli 5000 paikallista ja kansainvälistä vaalitarkkailijaa havaitsivat joitakin epäkohtia mm. äänestäjien painostukseen ja vaali-instituutioiden politisoitumiseen liittyen, mutta pääosin huomionsa olivat positiivisia ja varsinkin itse vaalipäivä sujui ongelmitta.

Suuntana länsi

Albanian voidaan sanoa katsovan nykyisellään kohti länttä. Yhdysvallat on sen tärkein poliittinen kumppani ja ihmiset hyvin ”jenkkimyönteisiä”. Albania on ollut Naton jäsen vuodesta 2008. Albania lienee yhä ainoa maa, jossa ei ole järjestetty mielenosoituksia yhdysvaltalaispresidentin vierailun aikana. Presidentti Bushin vierailun aikana vuonna 2007 häntä ylistettiin Tiranan kaduilla ja kohdeltiin kuin rokkitähteä.

Albania katsoo ennen kaikkea kohti Eurooppaa. Vaikka mm. Turkilla ja Kiinalla onkin asemansa maan kehityksessä, EU-jäsenyys nähdään ainoana todellisena vaihtoehtona Albanian tulevaisuudelle. Tämä on myös yhdistävä päämäärä läpi puoluekentän, vaikka lehdistöstä saakin helpolla sen käsityksen, ettei hallituksella ja oppositiolla olisi mitään yhteistä. Tässäkin kansalaisten tahto ratkaisee – yli 80 % väestöstä kannattaa EU:hun liittymistä.

EU-ehdokasmaa-asema Albanialla on ollut vuodesta 2014 ja useat EU-maat kannattavat jäsenyysneuvottelujen aloittamista jo kuluvan vuoden aikana.

Korruptiota ja kannabista

Mikä Albaniassa sitten mättää, miksi EU-jäsenyysneuvotteluja ei ole vielä aloitettu?

Suurimmat ongelmat liittyvät korruptioon, järjestäytyneeseen rikollisuuteen sekä huumekauppaan ja -tuotantoon. Nämä ongelmat ovat juurtuneet vuosien saatossa yhä syvemmälle ja valitettavan usein mm. korruptio koetaan vain ”maan tavaksi” ja yleiseksi käytännöksi edetä virastojen tiskiltä toiselle. Vaikka ongelmat on tiedostettu ja niihin pyritään puuttumaan, kestää useita vuosia ennen kuin tulokset näkyvät. On vaikea muuttaa käytäntöjä, joita ei välttämättä ole koettu rikoksena ja jotka ovat muodostuneet osaksi ihmisten ajattelua ja mentaliteettia.

Kannabistuotannon arvioidaan olevan 3-4 miljardin luokkaa vuositasolla, joten mistään viherhuoneen nurkkauksen kukkaruukkuviljelystä ei todellakaan ole kysymys. Tuo arvo vastaa lähes puolta Albanian BKT:sta. Näin voidaankin kysyä, että miten korvattaisiin muutoksen aiheuttama tulojen menetys, onko siihen resursseja ja todellista tahtoa? Mikrotasolla voidaan miettiä, että kuinka maanviljelijä saadaan vaihtamaan kannabiksen viljely esim. viljatuotantoon kun nykyiselläänkään tulotasonsa ei välttämättä ole kovin korkea.

Ehkä ”siivoustalkoot” tulisikin aloittaa ylhäältä, minne kyseiset ongelmat ovat myös juurtuneet ja missä ongelmat esiintyvät usein suuremmassa mittakaavassa. Viimeisempänä esillä on ollut entisen sisäministeri Saimir Tahirin tapaus, jossa häntä syytetään korruptiosta ja huumekauppaan osallistumisesta. Tapaus on ollut kolaus myös hallituksen arvovallalle, sillä hallitus on ilmoittanut yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan taistelun huumekauppaa ja erityisesti maassa laajalle levinnyttä kannabiksen viljelyä vastaan.

Askeleita oikeaan suuntaan

Vaikka muutos ottaa aikansa, ei Albaniaa voida syyttää yrittämisen puutteesta. EU-jäsenyyttä tavoitellessaan Albaniassa on tehty lukuisia reformeja, joista yksi merkittävimmistä on ollut laaja oikeuslaitosreformi. Tuomareiden asemaan ja kelpoisuuskriteereihin on puututtu ja läpinäkyvyyttä pyritty parantamaan. Aiemmin iso ongelma on ollut rikollisten syyttämättä ja tuomitsematta jättäminen, mutta muutosten myötä rikollisten suojelu tulee yhä vaikeammaksi. Tämän uskotaan tehostavan myös korruption, järjestäytyneen rikollisuuden ja huumebisneksen vastaista taistelua.

Vaikka Islam onkin Albanian selkeästi suurin uskonto, maassa on edustettuina useita muita uskontoja eikä näiden välillä vaikuta olevan suurempia ongelmia. Yleisesti katsottuna kommunismin jälkeisessä maassa uskonnon merkitys ei näyttäydy erityisen vahvana. Radikalismia ei käytännössä esiinny ja maa on nykyään turvallinen. Tiranan on arvioitu olevan yksi Euroopan turvallisimmista pääkaupungeista.

Tämän kaiken pohjalta voidaan sanoa, että Albania on menossa oikeaan suuntaan, vaikka mitään nopeita muutoksia ei lyhyellä tähtäimellä voidakaan odottaa.

Pitkän Adrianmeren rannikon omaava vuoristoinen ja harvaan asuttu maa kiehtoo kuitenkin erilaisuudellaan. Turistin näkökulmasta katsottuna Albania tarjoaa uusia kokemuksia ja on edullinen. Ihmiset ovat aidosti ystävällisiä ja kiinnostus ulkomaalaisia kohtaan suurta. Palvelukulttuuri on mutkatonta ja tuntuu tulevan albanialaisilta luonnostaan. Vaikka erilaiset ongelmat ja viiveet ovat arkipäivää, asiat kuitenkin hoituvat. Albanian kohdalla tulee mieleen luonnehdinta: ”mikään ei toimi, mutta kaikki järjestyy”.

Joka tapauksessa maa jättää erittäin positiivisen vaikutelman. Kunhan vielä liiketoiminnan sääntely saadaan läpinäkyvämmäksi ja byrokratia toimimaan siten, että maassa pärjää ilman niitä kuuluisia yhteyksiäkin, niin Albanialla on edessään loistava tulevaisuus Euroopassa!