Viimeisenä etappina ennen yhteiskuntatieteiden maisteriksi valmistumista saavuin syyskuussa Ateenaan korkeakouluharjoitteluun suurlähetystöön. Korona saneli säännöt harjoittelujakson kululle, mutten missään vaiheessa ole katunut päätöstäni lähteä.

Uuteen orientoitumista

Syksy Ateenassa lähti käyntiin helteisissä ja odottavaisissa merkeissä. Harjoitteluni alkoi koronan toisen aallon nostaessa jo selkeästi päätään niin Kreikassa kuin Suomessakin, ja jo etukäteen oli tiedossa, että harjoittelujaksoni tulisi olemaan hieman normaalista poikkeava. Poikkeusaika oli vienyt mennessään erilaiset tapahtumat ja tilaisuudet, joten harjoitteluni aikana keskittyisin enimmäkseen raporttien kirjoittamiseen ja viestintätehtäviin, joita voi hoitaa oman työhuoneen rauhasta. Poikkeusaika myös toi minulle yhden säännöllisen työtehtävän, kun pääsin tekemään viikoittain katsauksen Kreikan koronatilanteeseen. Tätä kautta sain mahdollisuuden perehtyä maan nykytilanteeseen ja viranomaisten päätöksentekoon entistä syvemmin.

Vaikka koronatartunnat olivat hiljalleen nousussa jo alkusyksystä, pystyi silti elämään suhteellisen normaalia ja toiminnantäyteistä harjoittelijan elämää, joskin kaikessa oli aina mukana varovaisuuden elementti. Toisin sanoen maski, turvavälit ja hyvä käsihygienia oli muistettava paikassa kuin paikassa. Tällä varovaisuudella sain tutustua Kreikan eläväiseen kulttuuriin ja Ateenan vilkkaisiin katuihin. Syys- ja lokakuussa vietin paljon vapaa-aikaa muiden kaupungissa asuvien harjoittelijoiden kanssa. Etenkin viikonloppuisin vierailimme läheisillä saarilla tai istuskelimme iltaa Ateenan ravintoloissa tai toistemme luona. Saarireissuilla pääsi uidessa ja upeita merimaisemia ihaillessa kunnolla lomatunnelmaan, mikä ei varsinkaan näinä aikoina ole mikään itsestäänselvyys. Olo oli kiitollinen ja etuoikeutettu.

Jo pian tulin ihmetelleeksi sitä, kuinka Ateena näyttää ylhäältäpäin katsottuna kuin tiheältä kerrostaloviidakolta, mutta katutasosta löytyy yllättävän paljon tilaa kaikelle muulle. Uutena Suomen tulokkaana monet asiat Kreikassa pistivät silmään hieman hassuina. Kadut olivat täynnä asioita, joita suomalaisilta kulmilta ei yleensä löydä: appelsiinipuita koristamassa jalkakäytäviä, katukissoja, autoja parkkeerattuna miten sattuu, pitkiä katutoreja unohtamatta. Lisäksi katuja reunustaa loputon määrä leipomoita ja kahviloita, kuuluuhan jokaisella täkäläisellä korttelilla olla oma lähileipomonsa. Iloinen yllätys oli myös iltakävelyitä tehdessäni nähdä pappajengejä pelaamassa puistoissa shakkia tai korttia. Noin kuukausi saapumisesta meni, kunnes tunsin vihdoin asettuneen ja tottuneen uuteen ympäristöön, jopa näihin edellä mainittuihin outouksiin. Kotimaasta on loppujen lopuksi jäänyt kaipaamaan ainoastaan niinkin yksinkertaisia asioita kuin suomalaista vesijohtovettä ja ruisleipää.

Muutosten marraskuu

Lokakuun aikana ilmojen viiletessä koronatilanne alkoi nopeasti heikentyä ja ei kauaakaan, kun marraskuun alussa ulkonaliikkumiskielto pantiin pystyyn koko maassa. Muutos tuntui tapahtuvan jollain tapaa yllättäen, minkä huomasi esimerkiksi keskustan vaatekauppojen ovilla jonottavina asiakkaina viimeisenä aukiolopäivänä ennen sulkua, minä valitettavasti mukaan lukien. Toisaalta viime keväisen ensimmäisen aallon kokeneena nykyisen sulun tuomat liikkumisrajoitukset eivät tuntuneetkaan enää niin hirvittäviltä, vaikka tilanne harmillinen onkin. Sulun aikana ulos on voinut mennä vain välttämättömistä syistä. Onneksi ulkoilua on ollut mahdollista harrastaa päivittäin, ja tänä aikana esimerkiksi kodin lähikukkulat ovat tulleet itselleni tutuiksi. Ateenan urbaanit kerrostalomaisemat ovat omalla karulla tavallaan hyvin kauniita, ja kukkuloiden tarjoamiin koko kaupungin yli ulottuviin näkymiin ei tunnu tottuvan koskaan.

Marraskuusta lähtien pääsin tutustumaan etätyöskentelyyn muutamana päivänä viikossa. Asuintaloni alakerran pieni kirjasto toimikin hyvin etätoimistona, ja kirjasto toi kokoelmallaan iloa myös marraskuun iltoihin. Onneksi edustusto päätettiin pitää avoinna, täysin ei siis ehtinyt mökkihöperöityä kotona. Töitä ei tarvinnut tehdä täydessä yksinäisyydessä etänäkään, vaan samassa kerrostalossa asuva harjoittelija teki alakerran kirjastolla myös hommia. Tässä vaiheessa korona ei enää juurikaan muuttanut harjoitteluni sisältöäni, vaan työtehtävät rullasivat samaan malliin myös kotoa käsin.

Harjoittelujaksoon vaikuttaneista rajoitteista huolimatta olen iloinen, että tulin. Harjoittelun alku tuntui menevän sopivan hitaasti uuden opettelussa, kunnes noin kuukauden jälkeen päivät alkoivat vilistä silmissä. Nyt onkin enää muutama hassu työpäivä jäljellä ja kohta on aika heittää hyvästit Ateenalle. Hienoja maisemia, kulttuuria ja kahviloita pursuavassa kaupungissa osin koronan takia paljon jäi vielä näkemättä ja tekemättä, joten tämänkertainen vierailu ei varmasti jää viimeiseksi.

Nelli Reuna