Saksan liittopäivävaaleja jännitettiin ympäri Eurooppaa. Vaalit on nyt pidetty, ja tulos oli lopulta suuri yllätys.
Liittokansleri Merkelin voittoa pidettiin etukäteen jo varmana, mutta voiton suuruutta ei kukaan osannut arvioida. Lähes absoluuttiseen enemmistöön liittopäivillä yltäneen tuloksen tehnyt Merkel on kiistämättä vaalien kuningatar. Huipputulos on tärkeä myös Euroopan kannalta. Se viestii kansalaisten tyytyväisyydestä Saksan talous- ja työllisyyskehitykseen, mutta myös Merkelin harjoittamaan Eurooppa-politiikkaan. Uskon, että Merkelin linja tulee jatkumaan – kriisimaita tuetaan, mutta niiltä edellytetään vastineeksi rakenteellisia uudistuksia ja velan kasvun saattamista kuriin.
Toinen suuri yllätys oli liberaalin FDP:n putoaminen liittopäiviltä. Vaikka puolue oli roikkunut mielipidetiedusteluissa 5 % äänikynnyksen rajamailla, oli yleinen käsitys se, että vaalipäivänä puolue tekee paremman tuloksen. Toisin kävi (tulos 4,8 %) ja puolue poistuu nyt politiikan keskeisimmältä näyttämöltä eli liittopäiviltä ensimmäisen kerran 64 vuoden jälkeen. Puolueella on ollut tärkeä rooli maan historian monessa vaiheessa, ja sen surkea tulos on katkera pala puolueen johdolle.
Eurokriittinen uusi puolue AfD (Vaihtoehto Saksalle) sai odotuksia paremman tuloksen (4,7 %) ja pääsi lähelle äänikynnyksen rajaa. Nähtäväksi jää, pystykö puolue hyödyntämään nyt saamaansa nostetta esimerkiksi ensi kevään EP-vaaleissa vai jääkö se lyhytaikaiseksi protestiliikkeeksi. On hyvä huomioida, että sen saama äänimäärä on alle puolet euromyönteisten CDU/CSU:n ja SPD:n kannatuksen kasvusta.
SPD:n kannatus nousi hieman (nyt 25,7 %), mutta jäi kauaksi tavoitteesta kaataa liittokansleri Merkel. Vihreät (8,4 %) ja die Linke (8,6 %) menettivät molemmat kannatustaan, joskin die Linken kärkiehdokas Gysi riemuitsi puolueen olevan nyt liittopäivien kolmanneksi vahvin poliittinen voima. Piraattipuolue jäi 2,2 %:n kannatuksella kauas äänikynnyksestä.
Vaalien tulosta on Saksassa nyt makusteltu, ja syitä voittoon tai tappioon etsitty hallitusneuvotteluja odotellessa. Niistä on odotettavissa hankalat, sillä todennäköisin vaihtoehto ja kansalaisten suosima suuri koalitio CDU/CSU:n ja SPD:n kesken on SPD:n jäsenistölle vaikea ratkaisu. Puolue kantaa yhä traumaa suuresta tappiosta edellisen suuren koalition jäljiltä eikä haluaisi lähteä Merkelin hallituksen apupojaksi. Sisällöllisesti isoimmat erot puolueiden välillä löytyvät sisäpolitiikassa: minimipalkat, verotus, eläkkeet ym. Ulko- ja Eurooppa-politiikasta eroja ei juuri löydy. Mikäli SPD lähtee hallitukseen, sen on saatava selkeät puumerkit hallitusohjelmaan sekä ministeripaikkajaossa. Toinen vaihtoehto olisi CDU/CSU ja Vihreät, mutta tässä yhdistelmässä politiikkaerot ovat vielä suuremmat.
Alkuhämmennyksen ja pienen teatterinkin jälkeen on kuitenkin todennäköistä, että hallitus saadaan taas koottua. Toivottavasti vakaa hallitus, jonka Merkel on asettanut tavoitteekseen. Se olisi Euroopan ja Suomenkin kannalta tärkeää. Suomen ja Saksan yhteistyö tulee jatkumaan tiiviinä, olipa täällä suuri koalitio tai ns. musta-vihreä hallitus.