Korppiemoista ja kiintiönaisista

Anna_blogi1_2
Työnantajien lobbausjärjestö Initiative Neue Soziale Martkwirtschaft kampanjoi äitien työssäkäynnin puolesta.

Rabenmutter, Heimchen am Herd, Latte-Macchiato-Mutter – rakkaalla äidillä on Saksassa monta nimeä. Harvassa maassa suhtaudutaan yhtä intohimoisesti äidin rooleihin. Tunteet kuumenevat, kun keskustelu kääntyy naisten työssäkäyntiin ja oikeaan tapaan kasvattaa lapsi. Nykyhallitus on meinannut jopa hajota keskusteluun kotihoidontuesta sekä naiskiintiöistä pörssiyhtiöiden hallituksissa.

Vaikka ajat muuttuvat, myytti kotiäidistä elää vahvana Saksassa. Saksalaisnaisten kokonaistyöllisyysaste on nykyisin yksi Euroopan korkeimpia, mutta töissä käyvistä naisista vain noin puolet tekee kokopäivätyötä. Syitä on monia: riittämättömät päivähoitopalvelut erityisesti entisen Länsi-Saksan puolella, puolipäiväkoulut, kouluruokailun puuttuminen, aviopuolisoiden yhteisverotus sekä työelämän joustamattomuus.

Ilman kutistuvaa väestöään Saksa voisi jatkaa totutulla linjallaan.  Saksalaisnainen saa kuitenkin keskimäärin vain 1,36 lasta, mikä ei riitä väestön uusiutumiseen. Tulevaisuudessa häämöttävää työvoimapulaa on vaikea paikata kokonaan maahanmuutolla, joten katseet kääntyvät pikkuhiljaa naisiin.

Mallia perhepolitiikkaan etsitään muun muassa Pohjoismaista. Osallistuin vastikään Münchenin kaupunginkirjastossa järjestettyyn paneelikeskusteluun naisjohtajuudesta. Lavalla keskustelivat kanssani ruotsalainen kauppakamarin edustaja, saksalainen it-alan johtaja sekä vihreä baijerilainen poliitikko. Saksalaisia kiinnostivat erityisesti kokemuksemme kotihoidontuesta – Saksassa kiistelty kotihoidontuki astuu tänä kesänä voimaan. Lisäksi tiedusteltiin, miten olemme Suomessa onnistuneet lisäämään pörssiyritysten hallitusten naisedustusta ilman Saksan tiukasti vastustamia kiintiöitä. 

Anna_blogi2_1Yhtä kopioitavissa olevaa reseptiä naisten työllistämiseen on tuskin olemassa. Päivähoitopalveluihin Saksa on kuitenkin panostanut: tämän vuoden elokuusta lähtien kunnilla on velvollisuus tarjota lapsille ensimmäisestä ikävuodesta lähtien päivähoitopaikka. Käytännössä tämä tuskin tulee toteutumaan, sillä päiväkotien rakennus tökkii muun muassa tonttipulasta ja lastenhoitoammattilaisten puutteesta johtuen. Koulutuspolitiikassa uudistukset ovat taas kiven takana, sillä ne kuuluvat osavaltioiden kompetenssiin. Suuret puolueet seisovat aviopuolisoiden yhteisverotuksen takana, joten siihen tuskin tullaan puuttumaan. Työpaikoillakin katsotaan edelleen karsaasti niitä, jotka lähtevät aikaisemmin töistä lapsiaan hakemaan.

Tuleeko Saksassa siis mikään muuttumaan? Arvot ja asenteet eivät muutu yhdessä yössä, mutta yhä useampi nykyäiti vaikuttaisi haluavan sekä lapset että uran. Yllätin itseni haukkomasta henkeä tavatessani baijerilaisen ystäväni, kaksikuukautisen vauvan äidin, joka ilmoitti olevansa menossa seuraavalla viikolla työhaastatteluun. Kyseessä oli kotoa käsin tehtävä osa-aikatyö. Ehkä kuva korppiemosta alkaa karista.

Rabenmutter viittaa työssäkäyvään äitiin, joka jättää lapsensa korppiemon tavoin.

Heimchen am Herd on ilmaus kotiäidille.

Latte-Macchiato-Mutter kuvastaa osa-aikaisesti työskentelevää, muodikasta nuorta äitiä, joka kuorii äitiydestä ”kermat päältä”.

Leave a Reply