Kansanjuhlat Sveitsin kansallispäivänä

Sveitsissä juhlitaan 1.8.2012 maan kansallispäivää. Yleinen käsitys on, että maa itsenäistyi 1291. Tämä vuosi on joka tapauksessa tärkeä maamerkki Sveitsin historiassa, miksei myös itsenäistymisen syntymävuosi, vaikka asiasta ei vallitse täyttä yhteisymmärrystä. Itsenäisyyttä juhlitaan Sveitsissä hieman samaan tapaan kuin Yhdysvalloissa. Kansalaiset pitävät grillijuhlia ja katselevat ilotulituksia. Ero vaikkapa Suomeen ja Ranskaan on merkittävä. Näissä maissa itsenäisyyden juhla on korostetusti juhlava, jossa sotilaallisilla seremonioilla on tärkeä merkitys.

Arvostettu sveitsiläishistorioitsija Thomas Maissen katsoo, ettei vuonna 1291  kyse ollut ”Sveitsistä” vaan ajankohtaisista ja käytännöllisistä tarpeista tiivistää yhteistyötä kolmen alueen kesken. Käsite ”Sveitsi” syntyi paljon myöhemmin, joskus 1400-luvulla. Kyse oli myös ja nimenomaan keisarin puolustamisesta aatelisien ja ruhtinaiden väärinkäytöksiä vastaan. Myöhemmin katoliset kantonit kokivat keisarinvallan suojaksi protestanttisia kantoneja vastaan. Sveitsiläiset olivat hänen mukaansa hyvin skeptisiä oman suvereenin valtion perustamisen suhteen aina 1700-luvulle saakka. Napoleonia kiitetään siitä, että hän loi tasavertaisuuden kantonien välille ja siten edellytykset vuoden 1848 perustuslaille, johon Sveitsin liittovaltio ja suvereniteetti nojautuu.

Amerikkalainen politiikan tutkimuksen ikoni, Hans Morgenthau kirjoitti 1940-luvun lopulla, että mikäli Sveitsistä on kyetty luomaan demokraattinen liittovaltio, vaikka maassa on käytännössä itsenäisiä kantoneja, olisi hänen mukaansa mahdollista luoda koko maapallolle ”liittovaltio” Yhdistyneiden Kansakuntien eli YK:n varaan. Se, mikä parhaankin teoreetikon työpöydällä näyttää loogiselta ja järkeen käyvältä, ei tietenkään elävässä elämässä ole aivan yhtä helppoa toteuttaa.

Sveitsistä käsin onkin mielenkiintoista seurata Euroopan unionin sisällä käytävää keskustelua unionin ”liittovaltiollistumisesta”, sen uhkasta tai sen toivottavuudesta. Eurooppa ei ole Yhdysvallat eikä Sveitsi Eurooppa pienoiskoossa. Silti samoista asioista keskustellaan, vaikka sanojen sisällöistä ei aivan yhtä mieltä oltaisikaan.

Euroopan unioni luotiin alun alkaen estämään maanosan suurten valtioiden, Saksan ja Ranskan, välisen konfliktin uusiutuminen. Kylmän sodan jälkeen otettiin askel eteenpäin ja ryhdyttiin luomaan yhtenäistä ja vapaata Eurooppaa. Kaikki niin sanotut kriteerit täyttävät maat pääsivät jäseniksi, mikäli ne ”kuuluivat Eurooppaan”.  Sveitsi ei halunnut liittyä unioniin, koska kansalaisten niukka enemmistö 6.12.1992 kansanäänestyksellä päätti pysyä ETA:n eli Euroopan talousalueen ulkopuolella. Sveitsi jäädytti EU-jäsenyyshakemuksen.

Sveitsi voisi periaatteessa pitää tätä päivämäärää Suomen ohella itsenäisyyspäivänään, mikäli ETA-jäsenyydessä olisi todellakin ollut kyse suvereniteetin menetyksestä. Liechtensteinin pääministeri kertoi taannoin, että ETA-jäsenyys on vahvistanut maan itsenäisyyttä. Sveitsi on selvinnyt silti paremmin kuin hyvin myös ETA:n (ja EU:n) ulkopuolella. Historioitsija Maissen onnittelee kansanäänestyksessä ”Ei”-puolen enemmistön mobilisoinutta kansallisoikeistoa taitavasta strategiasta, joka nojautui kuitenkin hänen mukaansa falskiin myyttiin Sveitsin erityisasemasta, joka kylmän sodan päätyttyä oli kuitenkin historiaa.

Monet EU-maiden politiikan vaikuttajat uskoivat 2000-luvun alussa, että aika EU:n liittovaltion perustamiselle oli koittanut. Omalla tavallaan kääntäen he tulkitsivat historiaa samalla tavoin kuin ne, jotka perustelivat Sveitsin pysymistä ETA:n ulkopuolella myyttisen historiakäsityksen avulla.

2000-luvulla globalisaation seurauksena on käynyt selväksi, että ”Eurooppa” ei kuitenkaan selviä ilman yhteistyön tiivistämistä. Yhteistyötä on parannettava Euroopan sisällä ja maailmanlaajuisesti. Sveitsi on ehkä yksi maailman kansainvälistyneimmistä valtioista. Yhteistyö ei ole Sveitsille ongelma, vaan osa toimivaa ratkaisua.

Eurokriisi tuli ”puskan takaa”, vaikka sen Yhdysvalloista alkanutta esinäytelmää seurattiin ainakin vuosi televisioista. Samalla tavalla ”puskan takaa” hajosi Neuvostoliitto, vaikka Länsi-Euroopassa oli televisioista seurattu itäblokin hajoamiseen johtaneita ilmiöitä jo ainakin vuodesta 1986. Eurokriisi sekä tiivistää että hajottaa Euroopan unionia sekä Eurooppaa muutoinkin. Kriisin yhteydessä Sveitsin frangi on joka tapauksessa kytkeytynyt yhä tiiviimmin euroon (kiinteä vaihtokurssi).

Liittovaltiotie kesti Sveitsin kohdalla ainakin 600 vuotta. EU:n liittovaltiotie onkin niin pitkä, että sen toista päätä ei ole näkyvissä. Hyvää ruokaa kannattaa mutustella rauhassa eikä hotkia sitä nopeasti. EU:n vastustus kumpuaa hotkimisen vierastamisesta ja kannatus hitaasta hyvän kokemisesta.

Leave a Reply