Aamukahvi, ostokset kaupasta, lääkkeet apteekista tai jäätelöä keskellä yötä: kaikki tämä ja paljon muuta järjestyy Buenos Airesissa kotiin kuljetettuna.

Buenos Airesin kaduilla aamiaisaikaan sukkuloivat tarjoilijat kuvulla peitettyine kahviserviiseineen hämmentävät aluksi. Sen sijaan, että ottaisi aamukahvinsa mukaan pahvimukissa, sen voi tilata toimistoon tai vaikka kotiinsa mukavasti posliiniastioissa, eikä palvelu yleensä edes maksa ylimääräistä kuin pienen tipin verran.

Jalkakäytävien laidoilla puuhastelee aamuisin armeija talonmiehiä ja vartijoita, joista monet huolehtivat parempien kaupunginosien taloista läpi yön. Osittain tämä juontuu kaupungin turvallisuustilanteesta ja asuntomurtojen yleisyydestä, mutta ovimies tai useampi tuo toki myös tiettyä imagoarvoa.

Argentiinassa luokkayhteiskunta on yhä voimissaan, mistä edullisten palvelujen laaja tarjonta kielii. On tutkittukin, että kotiapulaisten ja muiden palveluiden käyttö on sitä yleisempää, mitä suuremmat tuloerot maassa on. Sen uutisarvoa, että Suomessa nykyään jo kehdataan kertoa ystäville kodissa käyvästä siivoojasta, olisi argentiinalaiselle vaikea selittää.

Ruokakauppojen erittäin hitaissa jonoissa odottavat kärsivällisesti kotiapulaiset, jotka hankkivat kerralla perheiden ostokset ainakin viikoksi. Toki ostoksetkin saa kotiovelleen, kuten myös lääkkeet apteekista tai vaikkapa hierojan – tai oikeastaan mitä tahansa. Oma vihanneskauppiaani jaksaa kerta toisensa jälkeen tarjota kotiinkuljetusta, vaikka kuinka vakuutan kykeneväni kantamaan banaanit ja porkkanat puolentoista korttelin matkan itsekin.

Työvoima on Argentiinassa edullista, mutta silti mietityttää, millä yritykset kattavat puoli-ilmaisten kuljetusten aiheuttamat kulut. Lähes mistä tahansa ravintolasta toimitettaviin aterioihin kuljetusmaksut ja tilauksen minimiarvot ovat ilmestyneet vasta hiljattain, eivätkä ne edelleenkään ole suuria. Kuljetusten toimittajat saavat tippien ohella palkan, mutta monet kuuluvat harmaan talouden työntekijöihin, joita arvioidaan olevan noin kolmasosa Argentiinan työväestöstä. Verottomat tipit muodostavat monelle tuloista suuren osan.

Porteñot eli buenosairesilaiset pitävät kotiinkuljetuksia, talonmiehiä sekä palvelusväen sisäänkäyntejä niin itsestään selvinä, että on vaikea nähdä niiden katoavan tai kallistuvan lähitulevaisuudessa. Ympärivuorokautista henkilökuntaa ei enää monella ole, mutta päivittäin kodista huolehtivat sisäköt ovat yhä yleisiä.

Uusiinkin asuintaloihin on usein rakennettu ”palvelijanhuone” omine sisäänkäynteineen ja kylpyhuoneineen. Tätä takaovea käyttävät myös kaikki työmiehet, kuljetusten toimittajat ja muut, etuovesta käyvät vain asukkaat vieraineen. Myös tässä riittää suomalaisella pureskeltavaa, mutta on turha toivo yrittää saada talonmiestä mukaansa samaan hissiin.