Melko kiistaton tosiasia on, että tango syntyi ja kehittyi Rio de la Platan rannalla. Argentiinalaisille sen ainoa oikea kotipaikka on Buenos Airesin sataman seutu, La Bocan ja San Telmon alue, jossa suomalaisetkin merimiehet satakunta vuotta sitten viettivät aikaansa laivan lastausta ja lähtöä odotellessaan.

Aki Kaurismäen tunnetuksi tekemän teorian mukaan tangon todellinen kotimaa olisi kuitenkin Suomi ja edellä mainitut merimiehet olisivat kuljettaneet sen aivan eri suuntaan kuin yleisesti hyväksytty totuus esittää. Huumorintajuiselle argentiinalaisyleisölle tämän tarinan voi kertoakin, tosikot saattavat ottaa sen loukkauksena.

Myös uruguaylaisilla on perusteensa vaatia osaansa tangon keksimisen kunniasta. Ehkä kaikkein tunnetuimman tangojen säveltäjän ja niiden tulkitsijan, Carlos Gardelin, nimittäin väitetään syntyneen Uruguayn Tacuarembóssa vuonna 1887, eikä suinkaan Toulousessa, Ranskassa kolmea vuotta myöhemmin. Elämäntyönsä hän kuitenkin kiistatta teki Buenos Airesissa.

Näiden kahden kaupungin satamat ovat ikiaikaisia kilpailjoita, joiden välimatka on vain noin 110 merimailia (204 km), eikä satamakortteleiden kapakoiden tunnelmassa ja niissä esitetyssä musiikissa ollut 1900-luvun alussa varmastikaan suurtakaan eroa. Sopikaamme siis, että tango sikisi Rio de la Platan molemmilla rannoilla.

Tangon kaupallistamisessa ja turistien houkuttelemisessa Buenos Aires on kuitenkin vetänyt selvästi pääkaupunkinaapuriaan pidemmän korren. Useimpien tässä kaupungissa käyvien matkaohjelmaan kuuluu tangoshow, joiden taso ja autenttisuuden tuntu vaihtelee suurestikin. Show’sta voi nauttia joko illallisen kera tai ilman, kuitenkin yleensä aina ravintolamaisessa ympäristössä ja mielellään hyvässä seurassa. Todelliset asianharrastajat voivat käydä myös tanssisaleissa (milonga), joissa pääsee itsekin halutessaan taivuttamaan tai taipumaan.

Itse olen tangon suhteen täysi harrastelija, ja sellaiseksi jäänkin. Vaikka vietän suuren osan kesistäni Pohjanmaalla, olen käynyt Seinäjoen täälläkin hyvin tunnetuilla markkinoilla ainoastaan kerran. Argentiinalaista tangoa kuuntelen ja katselen mielelläni, joskaan en ihan joka päivä.

Subjektiivisen käsitykseni mukaan täällä tanssitun tangon tasolle Suomessa ei tulla koskaan pääsemään. Meillä ei ilmeisesti vain ole riittävästi selvin päin aktivoituvia intohimogeenejä. Sen sijaan laulutaiteena tango on mielestäni Suomessa jopa kehittyneempää kuin Argentiinassa. Johtuneeko se sitten siitä että härmäläinen ei ryhdy julkisesti laulamaan ennen kuin sävelen varmasti osaa?

Viulun soitto Suomessa hallitaan, mutta toisen klassisen tangosoittimen eli harmonikan (haitarin, hanurin, kurtun) kohdalla toivoisin, että täällä suosittu pienempi ja alkujaan saksalainen malli bandoneón yleistyisi myös Suomessa – sen soittaminen kun on paitsi hienon kuuloista, yleensä myös visuaalisesti nautittavaa.