Etelä-Kaukasiaan kuuluvat nimensä mukaisesti Kaukasus-vuorten eteläpuolella olevat kolme Eurooppaan kuuluvaa maata eli Armenia, Azerbaidzhan ja Georgia. Vuodesta 2000 alkaen Suomea on näissä vuonna 1992 itsenäistyneissä, Neuvostoliittoon aiemmin kuuluneissa maissa edustanut kiertävä suurlähettiläs.

Tässä blogissa pyrin valottamaan Suomen kannalta tärkeitä tapahtumia alueelta, kertomaan Suomen toiminnasta sekä vaikutelmiani alueelta. Koska käsitteiden tulee olla selviä, kerron kuitenkin aluksi, mikä ”otus” kiertävä suurlähettiläs oikein on ja miksi sellaiseen ratkaisuun on päädytty.

Suomella on tällä hetkellä suurlähetystö runsaassa seitsemässä kymmenessä maailman kahdessasadassa maassa. Suomen valtion tulee kuitenkin monesta syystä – internetin aikakaudellakin – olla tavalla tai toisella läsnä. Paras tapa edustautua on olla paikalla. Mikäli tämä ei ole mahdollista, on pari mahdollisuutta:

• Niin sanottu ”sivuakkreditointi”, toisin sanoen jostain pääkaupungista siellä oleva Suomen suurlähettiläs saa niin sanotun ”jalkamaan”. Esimerkiksi Australiassa toimiva suurlähettiläämme on myös suurlähettiläs Uudessa-Seelannissa ja myös monessa muussa Oseanian maassa.
• Niin sanottu kiertävä suurlähettiläs toimii Helsingistä käsin, mutta on ”täysivaltainen erikoissuurlähettiläs” maassa, jonne hänet on nimitetty. Suomella on myös näitä muutama: Etelä-Kaukasiassa, Keski-Aasiassa, Pakistanissa (ja vielä jonkin aikaa) Karibialla.

Mitkä valtuudet sivuakkreditoidulla tai kiertävällä suurlähettiläällä on? Periaatteessa ne ovat samanlaiset kuin asemapaikalla olevalla, erona on tietysti, ettei ole paikalla koko ajan. Ei myöskään ole kansliaa tai pysyvää henkilökuntaa, on vain kannettava tietokone ja matkapuhelin – sekä tärkeät tukitoiminnot Helsingissä.

Työhöni kuuluu, valikoiden, ”normaalit” suurlähetystön tehtävät: raportointi, vienninedistäminen, kehitysyhteistyö – kaikki luonnollisesti ulkoministeriön ja tarkemmin itäosaston ohjauksessa.

Entä kansalaispalvelut, miten ne hoituvat?

• Suomen kansalaisten ja pysyvästi Suomessa asuvien palveluita hoitaa jokin Pohjoismaa tai EU-maa tai sitten ne hoituvat etäpalveluina, verkon kautta.
• Ulkomaan kansalaisten tarvitsemat palvelut hoituvat joko jonkun muun Schengen-maan toimesta (viisumiasiat) tai niin, että asiakas joutuu matkustamaan johonkin toiseen maahan (oleskeluluvat).

Lisää tulevissa postauksissa!