Olemme molemmat aloittaneet vuonna 2018 osana ulkoministeriön niin kutsuttua virkamiespataljoonaa ja onneksemme tiemme ovat johtaneet jo heti uran alussa ihmisoikeuspolitiikan yksikköön. Toinen meistä nimenomaisesti haki yksikköön takaisin ja toinen pehmeästi tuupattiin lammikon syvään päähän, kuten UMssä on tapana tehdä, jotta uudet virkamiehet pääsevät haastamaan omaa kompetenssiaan.
Ensimmäisen kosketuspinnan ulkoasiainhallintoon olemme saaneet edustustonäkökulmasta (Pariisi ja Peking) ja lisäksi molemmilta löytyy myös monenlaista kokemusta yksityiseltä puolelta, mutta suoranaisesti ihmisoikeuspolitiikka ei ollut ennestään tuttua kummallekaan. Pääsimmekin aloittamaan tutustumisen ihmisoikeustyöhön kevyellä kelkalla nimeltään Suomen puheenjohtajakausi Euroopan neuvostossa
Ihmisoikeudet ovat jo itsessään aihe, joka herättää vahvoja tuntemuksia ja mielikuvia sekä kotimaassa että ulkomailla. Miten kansainvälistä ihmisoikeuspolitiikkaa sitten oikein käytännössä tehdään? Virkamiesten työkenttänä jo mainitun Euroopan neuvoston lisäksi ovat mm. Euroopan unionin ihmisoikeustyöryhmä, Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeusneuvosto sekä Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ). Valtioiden ja viranomaisten välisen yhteistyön lisäksi järjestöjen kanssa käytävä vuoropuhelu on myös avainasemassa työssämme. Kansalaisjärjestöt tuottavat esimerkiksi tärkeää tietoa eri maiden ihmisoikeustilanteista.
Entäs sitten se puheenjohtajuus; millaista osaamista ja henkistä valmiutta puheenjohtajuuden hallinnointi vaatii? Alati muuttuva poliittinen tilanne pakottaa substanssivirkamiehet pysymään hereillä ja sietämään painetta monestakin suunnasta. Puheenjohtajakauden aikana erilaisia taustamuistioita ja puhe-elementtejä on saanut laatia päivittäin eri foorumeille ja tapaamisiin. Selkeän ja ajankohtaisen tilannekuvan ylläpitäminen vaatii jatkuvaa perehtyneisyyttä. Jokainen työpäivä ensimmäisestä saakka on ollut erilainen.
Hallinnollisen virkamiehen haasteena taas on kokonaiskuvan hahmottaminen ja monien, joskus sotkeutuneidenkin, lankojen käsissä pitäminen. Joustavuutta, sujuvaa kommunikointia, itseluottamusta sekä yhteistyötaitoja tarvitaan, jotta puheenjohtajakauden prioriteettien vieminen käytännön tasolle toteutuu. Tilaa ujostelulle ei ole, kun yhteistyötä tulee tehdä eri viranomaistahojen ja järjestöjen kanssa tasavallan presidentin kansliaa myöten.
Jo tässä vaiheessa haluamme esittää suuret kiitokset pienellesuurelle Euroopan neuvosto -tiimillemme sekä Helsingissä että Ranskassa. On upeaa nähdä kuinka tiimi jaksaa uurastaa päivästä toiseen intohimoisesti ja vieläpä hymy huulillaan. Myös oman yksikkömme monipuolinen asiantuntijuus on korvaamatonta.
Olemme yhdessä Jaakon kanssa pohtineet, että uran alkaessa näinkin hienosta yksiköstä ja monipuolisista tehtävistä, on rima nostettu jatkoa ajatellen jo aika korkealle. Mutta onneksemme puheenjohtajakautta on jäljellä vielä hiukan alle kaksi kuukautta; seuraavia adrenaliinipiikkejä ja tuuppauksia siis odotellessa.
-Susanna Alakotila ja Jaakko Koivusaari, Ihmisoikeuspolitiikan yksikkö