Etelä-Kaukasian kiertävän suurlähettilään toimiston, Abiliksen ja paikallisten vammaistoimijoiden yhteinen ponnistus vammaisten oikeuksista Azerbaidzhanissa, Georgiassa ja Armeniassa lokakuun lopussa onnistui yli odotusten. Saimme kaikkialla innostuneen vastaanoton ja medianäkyvyyttä roppakaupalla. Matkaan osallistuivat suurlähettiläs Arja Makkonen, avustaja Tarja Parkkinen ja Abiliksen kehittämistyön koordinaattori Tuomas Tuure ja avustaja Niklas Vaalgamaa.
Kiertueemme osoitti, että Etelä-Kaukasian maiden neuvostomenneisyyden vaikutukset näkyvät vammaiskentällä. Vammaisuuden aiheuttamat stigmat ovat edelleen vahvat ja vammaisten osallistuminen yhteiskunnan eri sektoreilla on vähäistä. Oli kuitenkin ilo kuulla, kuinka paljon työtä kaikissa maissa tehdään vammaisten oikeuksien eteen. Maiden vammaistoimijat ovat aktiivisia, ja heillä on tiiviit yhteydet päättäjiin. Kaikissa maissa asennoiduttiin hyvin myönteisesti seminaariimme ja ministeriöt olivat sitoutuneet avaussessioon ministeri/varaministeritasolla. Kaikki maat ovat ratifioineet YK:n vammaisten oikeuksien yleissopimuksen, mikä velvoittaa maiden päättäjiä, kuten vammaiskentän toimijat tästä tuon tuostakin muistuttivatkin.
Vammaiset etujoukkoihin
Asiantuntijamme Tuomas Tuure rohkaisi vammaisia osallistumaan ja vaikuttamaan omassa arjessaan. Tuomas korosti kansainvälisten verkostojen tärkeyttä. Vammaisten on itse oltava etujoukoissa, samoin heitä edustavien järjestöjen. Tuomas totesi, että vaikka Suomessa vammaiskentällä asiat ovat suhteellisen hyvällä tolalla, niin sietämättömän hitaasti monet uudistukset etenevät meilläkin.
Suurlähettiläs Arja Makkonen toi esille avajaispuheenvuoroissaan jokaisen oikeudesta osallisuuteen vammoista huolimatta. Vammaisten mukana olo ja vaikuttaminen heitä koskeviin asioihin ”Nothing about us without us” on keskeinen periaate suomalaisessa vammaistyössä. ”Tuomas antaa loistavan esimerkin siitä, kuinka on mahdollista toimia itsenäisesti ja täysipainoisesti, matkustella ympäri maailmaa edistämässä vammaisten asiaa ja vielä hyvin elämänmyönteisellä otteella. Kiitos Tuomas!”
Vammaiset mukaan
Etelä-Kaukasian kiertävän suurlähettilään toimisto on tehnyt pitkäjänteistä työtä vammaisten oikeuksien edistämiseksi Armeniassa, Azerbaidzhanissa ja Georgiassa. Keskusteluissa maiden vammaiskontaktien kanssa viime syksynä heräsi ajatus seminaarista, jossa pääosassa olisivat kunkin maan vammaisjärjestöjen edustajat ja vammaiset henkilöt itse. Suomesta toivottiin kokemuksia, käytäntöjä ja malleja mm. inklusiivisen opetuksen, vammaisten työllistymisen ja itsenäisen elämisen teemoista.
Ulkoministeriön kanssa paljon yhteistyötä tehnyt Abiliksen Tuomas Tuure oli selvä valinta asiantuntijaksi matkalle mukaan. Satojen sähköpostien ja kymmenien ohjelmadraftien jälkeen kolme seminaaria kolmessa maassa yhdessä viikossa oli lokakuun lopulla toteuttamista vailla valmis!
Onnistunut startti Bakusta
Azerbaidzhanilaisten vammaisjärjestöjen kattojärjestö UDPO, Union of Disabled People Organizations, oli paikallinen partnerimme. Järjestön johtaja, pyörätuolilla liikkuva Davud Rahimli on erittäin arvostettu ja tunnustettu vammaisasioiden puolesta puhuja niin kotimaassaan kuin kansainvälisestikin. Davud osoittautui todelliseksi vammaisasioiden moniottelijaksi! Kiitos Davudin verkostojen seminaarisali täyttyi ääriään myöten.
Lainsäädäntö kunnossa, esteettömyydessä edistytty
Azerbaidzhanin työ- ja sosiaaliasioista vastaava varaministeri Anar Karimov kertoi tervetuliaispuheessaan valtion ponnisteluista vammaisasioiden edistämiseksi. Azerbaidzhan on ylpeä, että se on ensimmäisenä alueen maana ratifioinut YK:n yleissopimuksen vammaisten oikeuksista vuonna 2009. Lukuisia uusia lakeja ja säädöksiä on solmittu, mutta niiden soveltaminen käytäntöön vaatii vielä ponnisteluja. Hyvällä tiellä kuitenkin ollaan.
Työpaikkojen ja koulurakennusten esteettömyyttä on parannettu. Mm. esteetön yliopistokampus on valmisteilla Bakussa. Liikkumisen apuvälineitä on saatavilla niitä tarvitseville, samoin vammaisten kuntoutuspalveluihin on satsattu. Baku näyttää esimerkkiä esteettömyydessä, mm. joukkoliikenne on pääosin esteetöntä.
Tbilisissä fokus inklusiivisessa opetuksessa
Yhteistyöpartnerina Tbilisissä oli Georgian opetusministeriö. Ministeriön tehonainen, inklusiivisen kehittämisosaston päälliköllä Ekaterina Dgebuadzella oli ratkaiseva osuus tilaisuuden onnistumisessa. Opetusministeriö tarjosi käyttöömme hulppeat seminaaritilat, jotka olivatkin tarpeen lähes 150 vammaisjärjestön ja muiden kansalaisjärjestöjen, kv. järjestöjen, valtion virastojen, koululaitosten ja median edustajaa tultua kuuntelemaan päivän antia.
Lähes kolmannes kouluista inklusiivisia
Varaopetusministeri Irina Abuladzen mukaan Georgian panostuksesta inklusiiviseen opetukseen kertoo ministeriöön joitakin vuosia sitten perustettu ”Inclusive Development Division”. Paljon edistystä on tapahtunut sitten vuoden 1995, jolloin Georgian perustuslakiin kirjattiin jokaisen lapsen oikeus saada opetusta. Vuonna 2005 voimaantulleen lain myötä oppilaitosten on huomioitava vammaiset oppilaat opetussuunnitelmissaan. Nykyisin lähes kolmannes georgialaisista kouluista on inklusiivisia. Erityiskoulut eivät kuitenkaan ole kadonneet, vaan ne toimivat ns resurssikeskuksina tarjoten tavallisille kouluille asiantuntemusta, oppimateriaalia ym.
Kansainvälistä tukea ja asiantuntemusta tarvitaan
Keskustelu oli hyvinkin avointa, ja kriittisiäkin äänenpainoja kuultiin. Koulujen kielteiset asenteet, esteelliset koulurakennukset, puutteelliset taloudelliset ja henkilöresurssit nousivat keskusteluissa esille. Opettajien ml erityisopettajien palkkataso on edelleen alhainen, eikä opettajan ura houkuta nuoria. Erityisesti varhaiskasvatuksessa on paljon puutteita. Georgialla on kuitenkin halua ja tahtoa kehittää opetusjärjestelmäänsä. Mutta se ei kykene siihen yksin, vaan tarvitsee kansainvälistä tukea ja asiantuntemusta.
Suomalainen koulutus arvossaan
Georgia on jo pidemmän aikaa katsonut Suomea mallimaana opetusjärjestelmänsä kehittämisessä. Yksi merkittävä askel yhteistyössä otettiin, kun yksityinen Finnish International School avasi ovensa Tbilisissä syyskuussa 2019. Koulun rehtori Jarkko Niiranen korosti, että tarvitaan kaikki ”työkalupakin” työkalut käyttöön, koska jokaisen lapsen tuen tarve on erilainen. On tärkeää etsiä ratkaisuja, jotka parhaiten palvelevat kutakin yksilöä. Niiranen totesi, että inkluusio on keskeinen arvo suomalaisessa opetussuunnitelmassa, ja tähän myös Tbilisin koulunsa opetussuunnitelma pohjautuu.
”We are late”
Armenian työ- ja sosiaaliministeri Zaruhi Batoyan totesi avauspuheenvuoronsa aluksi ”we are late”. Tällä hän viittasi kovin hitaasti eteneviin kansallisiin, lainsäädännöllisiin uudistuksiin vammaisasioissa. Hän totesi, että paraskin laki jää kuolleeksi kirjaimeksi ilman täyttä toimeenpanoa. Ministeri kuitenkin näki valoa tunnelissa. Vammaiskentän tekemä työ asioiden eteenpäin viemisessä ja aktiivinen osallistuminen on arvokasta. Ministeri kehotti vammaisia pitämään ääntä ja näkymään yhteiskunnan eri foorumeilla. Sitouttakaa vastuunkantajat! Ministeri tietää mistä puhuu. Itse pyörätuolissa liikkuvana hän johti ennen politiikkaan siirtymistä yhtä merkittävimmistä armenialaisista vammaiskansalaisjärjestöistä.
Kipeitäkin asioita esillä
Saimme kuulla koskettavia tarinoita vammaisten itsensä kertomina. Esim. kuinka sokea poika ei antanut ympäristön lannistaa, vaan opiskeli, hankki ammatin ja on nyt onnellinen perheen isä. Vammainen nainen puolestaan kertoi omasta vaikeasta polustaan kohti itsenäistä elämää ja perheen perustamista. Hän totesi osuvasti, että ”me vammaiset emme ole häirikköjä, vaikka haluammekin vaikuttaa”. Tarinat olivat inspiraationa ja kannustuksena sekä vammaisille kuulijoille että meille kaikille.
Kirsikkana kakun päällä valloittava teatteriesitys
Seminaaripäivän ja koko seminaariturneen lopuksi saimme nauttia inklusiivisen lapsiryhmän lyhytnäytelmästä ”Keisarin Uudet Vaatteet”. Lapsiryhmää ohjaavan paikallisen ”Bridge of Hope” -vammaisjärjestön johtaja kertoi, että lapset nauttivat esiintymisestä, eikä heitä tarvitse houkutella harjoituksiin. Ja se totisesti näkyi. Lapset osoittivat, että vammoista huolimatta elämästä saa ja pitää nauttia huumoria unohtamatta. Kiitos teille pienet näyttelijän alut, ette tiedä kuinka tärkeää työtä te teettekään!
